lauantai 14. marraskuuta 2020

USKO

 JOULUPAASTO ALKAA

Eilen 13.11.2020 vietettiin pyhän Johannes Krysostomoksen muistopäivää erakkolassa koska erakkolan tsasouna on nimetty hänelle  ja eläväksi tekevälle Ristille.











Kuvassa on veisu Johannekselle, vieraskirjaan kanttorimme kirjoitti sen muistoksi.
















USKO

Olen ortodoksi, noudatan ortodoksisen kirkon vaatimia sääntöjä, olen uskollinen niille ja parhaan kykyni mukaan yritän noudattaa niitä.

Huomenna 15.11.2020 alkaa joulupaasto joka päättyy Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymään 25.12.

Paasto on koetteleva ruokapaasto, mutta myös kieltäytymistä kaikista mukavista, kuten pikkujouluista, puurojuhlista, ne ei kuulu ortodoksiseen elämään, myöskään päätöstä eli suurta juhlaa ei maallikko voi siirtää mihin tahansa päivään, vaan juhla on määrätty päivä kirkon opetuksen mukaisesti.

Usko syntyy kuin kuin pienen lapsukaisen ihmettely uudesta elämästä, kaikki ovat kutsutut vastaanottamaan uskollisuuden ilon, mutta harva sen vastaanottaa, toivoisin kuitenkin ymmärrystä ja kunnioitusta sitä elämäntapaa kohtaan jonka olen saanut vastaanottaa, tuskin ilman uskollisuutta ortodoksisen kirkon vaatimuksiin olisin jaksanut elää sortumatta leveän tien iloihin.














Tummat pilvet reunustavat paaston alkua, on kuitenkin ensin löydettävä tie jota pitkin kuljen kohti suurta juhlaa, juhla jonka tarkoituksen voi vain paasto antaa.

























Paasto on vaikea tie tämän maallistuneen maailman keskellä, houkutuksia riittää, mutta elämäni valtias ja pyhät johdattelevat paaston loppuun.

Onnellista paaston matkaa sinulle ystäväni.






tiistai 10. marraskuuta 2020

KOLJONVIRTA

IISALMEN LIEPEILLÄ

Keskiviikko aamuna 4.11.2020 tuli ystäväni hakemaan minut lähimatkailupäivään. Lähdimme liikkeelle, jos olen pitänyt kylätietämme huonokuntoisena oli edessämme pahinta, ehkä 1700- luvulla viimeksi tehtyä kärrypolkua, miten voi suomen tiet olla niin huonossa kunnossa, ei kannata lähteä sorateille vaan pysytellä asvalteillä.

KUVAT SUURENEE KUN KLIKKAAT NIITÄ!











Saavuimme Koljonvirran taistelukentälle, opas taulussa oli että kierroksen pituus on yksi kilometri ja ehkä 500 metriä ylimääräistä jos haluaa nähdä jonkun, minkä? en muista, tämä kirjoitus ei ole siis yksyhteen tapahtumien kanssa vaan kokemani savolaisen kilometrin muuttuminen kymmeneksi kilometriksi, selvisin, sitkeän ,lujaluontoisen mielenlaatuni avulla loppuun, siis loppuun, ohessa on kuvaamiani opastauluja joista selviää tarina ja itse sain vedettyä happea taulujen kohdalla.










 
























































Tällä kartalla näkyy siis lopputulos ja mikä kuulemma parasta.. on Sandels olut, 

vähän hymyillyttää, ei kai.




Kun kierros oli lopussa eteen tuli ihmeellinen, kuin suurkaupungin muistomerkki, upea, lue teksti.

























Kierros oli lopussa, vaikka päivä oli aurinkoinen, ei ehkä avopäin, sandaalit jalassa ollut oikea retkeilyasu joten ruokailuhetki oli kaikki kaikessa ja lämmintä, mukavaa jutustelua matkailuauton viihtyisässä tilassa.



















Oli niin kiire syömään, että meinasi unohtua, kävimme odottamassa myös teatterissa näytännön alkua, mutta kovin oli hiljaista, mikähän olisi ollut näytelmän nimi?














Kovin oli tyhjää, ohitimme myös talon jossa Juhani Aho oli viettänyt kesiään, kaikki ovet säpissä, outoa, ei merkkiäkään vieraanvaraisuudesta.














Meidän piti  ja kävimmekin Runnin kylpylässä jossa aioimme nauttia muutaman elvyttävän Marskin ryypyn, kuski tietysti odottaisi autossa ja tutkailisi , että on auto kunnossa, hotelli ei ollut kutsuva, Marski ei koskaan olisi nauttinut mitään ryyppyä noissa modderneissa tiloissa, hän oli kaunosielu. Jatkoimme matkaa, oli pakko pysähtyä sillä yksi matkalainen kävi juomassa hotellissa kuuluisaa lähdevettä sillä seurauksella, tiedät kai, menimme eripuolille tietä, minä kohtaan jossa oli tuhansia kantarellejä, upeaa, otin puhelimella kuvia joten todistusaineistoa löytyy, en osaa vaan siirtää kuvia picasaan, sienet jäivät metsään, sienikausi oli ohi, paikka painettiin mieleen, on siis Koljonvirran ja Pielaveden välillä.













Pielavedellä halusin jälleen käydä parhaassa turistikohteessa eli leipomomyymälassä, ostin limppuja, meilläpäin sanotaan kakoiksi ja kuvassa olevia kermaviinereitä lakkahillolla, ah.













Kävimme myös presidentti Kekkosen synnyinkodissa, syksy kai sai aikaan sen että tuli tunne kuinka ehkä pitäisi paikkoja kunnostaa.


























Kävimme myös arkkipiispa Leon yksityisellä tsasounalla jossa viivähdimme tovin, sillä keitimme kahvit ja söimme wiinerit pois kuleksimasta. Koko päivä oli mennyt, ilta alkoi jo hämärtyä, upea päivä, aina ei tarvitse olla kesä kun haluaa tutustua lähiseutuihin, ok, missäään ei ollut ihmisiä, mikään paikka ei ollut auki, mutta juuri se teki matkasta antoisan, piti itse kaivella muistilokeroista historiaa, tietoja.

Kiitos ystävät, mennään taas joskus jonnekin.


PS. Jotenkin epäilen Sven Tuuvan olemassa oloa kun kuvissa oli ihan Veikko Sinisalon näköinen.

tiistai 3. marraskuuta 2020

JAUHOT LAARISSA

JAUHOT LAARISSA

Ensin uutta, olen avannut sivun joka käsittelee valoa, löydät otsikon yläpalkista, klikkaa sitä. Toinen ikävämpi asia on että, kelta/puna sivu ei enää toimi , vanhoja voi toki katsella, joten ruokajuttujakin tulee nyt etusivulle.



 







Viime viikolla tuli ilmoitus että, tilaamani vehnäjauhot on tuotu Karilan tilamyymälään, lennossa lähdin niitä hakemaan, tilasin 50 kiloa, osan vien siskolleni joululahjaksi ja loput jauhot jotka ovat ilman lisäaineita käytän itse, sain myös karkeita leseitä, mainiota, leipä vain paranee, teen usein pataleipää,  on niin helppoa, ohjeen löydät kelta/puna sivulta.




















Samalla ostin ylämaakarjan Higland cattele lihasta valmistettua säilykettä joululahjoiksi.

Hyvällä ja iloisin mielin lähdin kotiin, juuri lähtiessä tapasin isännän, vaihdettiin kuulumisia, lähdin, pääsin kotiin, sivuovi oli koko matkan ollut auki, et sillai, onneksi tavaratilassa ei ollut juuri mitään ja jauhosäkitkin olivat pysyneet vauhdissa mukana, hm, sattuuhan sitä, ei saisi intoilla mistään.




maanantai 2. marraskuuta 2020

suihkulähde

 SUIHKULÄHDE
K
uun valoa ei voinut olla huomaamatta, kirkkaus sinkoutui sisälle asti, pakko oli käydä ihailemassa ulkona ja todeta kuinka ilma oli viilennyt armottomasti t- paitaiselle.














Lähemmäs en päässyt, kamerani närkästyi ja imaisi kaiken virran yrittäessään ottaa salamavalolla kuvan, ilta vaihtui yöksi, päivä koitti , uneton täydenkuun yö oli ohi, uuden päivän aikana oli tulossa myös mukava vierailu ystävieni luona illalla, tällöin saattaisimme ihailla kuuta jälleen.

Saavuin paikalle lähteen vierelle, lähde solisi, pakkanen ei ollut vielä vaivuttanut talviuneen vettä, ilta kului, isäntä hävisi jonnekin, hetken kuluttua ilmoitti että voi tulla katsomaan lampea ja siihen lähteen tuomaa vettä, katselin, olin sanaton, mitä ihmettä.















Keskellä lampea oli isäntä tehnyt suihkulähteen, vain vierailuani varten, hiljaista oli, kaunista, ihmeellistä, yksi kauneimmista ja vaikuttavimmista asioista joista ihminen pitää on veden virtaus, tuli, ja kun joku tekee töitä, voi vain katsella ja nauttia.

Meillä böndellä kun ei ole mitään on kuitenkin tämän paratiisin keskellä mahdollisuus olla luova, keksiä uutta, kaunista.

Koko illan välillä mietin  ja katselin lähdettä, sillä sain vaihtaa istuinpaikkaa jotta näkisin suihkulähteen koko ajan. Puhuttiin myös vanhasta ideasta ja Sibeliuksen musiikin käytöstä yhtenä elementtinä paratiisillisen maiseman yhteisöllisyyden korostajana eräässä tapahtumassa, tapahtuma odottaa, ei ole kiire, on aikaa, ei ehkä koskaan toteudu, mutta on haave, se kannattelee kylän yhteisöllisyyden kehityksessä, emme erakoidu, otamme, teemme, tuotamme iloa kylällemme vaikka toisinaan yhteisöllisyys on koetuksella.

Yhteisöllisyys ei ollut koetuksella kun suhkulähde miljoonin vesitimantein muutti muotoa, vesi oli luotu virtaamaan niin että muodostui enkelin siivet, kaunis on kaunista, mykistävää.

Illan tarjoilut oli emäntä tehnyt ylenpalttiset ja osa raaka aineista oli kasvatettu omassa kylässä, ilta ehti pitkälle ja antoisisen keskustelujen lomassa suihkulähde veikisteli ikkunan takana omahyväisen kauniina joka sille suotakoon.











maanantai 26. lokakuuta 2020

URBUS JA PELENA

 URBUS JA PELENA VALMIINA

Lauantaina 24.10.2020 otettiin käyttöön urbus liina- suomeksi pääliina ja pelena- verho, näillä liinoilla korostetaan ikonia.

Tarina alkoi jo 2018  erakkolan kesäkahvilassa kun ompelija Lea Saarimaan kanssa tutkimme vanhoja poistettuja kirkkotekstiilejä, siis, ennen kuin urputus alkaa, tekstiilit oli niin huonokuntoisia, että ne olisi pitänyt polttaa, nyt kuitenkin tuli idea josko niistä saisi kyseiset liinat ja sovittiin että liinat on valmiina 2019 Jumalansynnyttäjän kaikkien murheellisten ilo ikonin muistopäivänä eli 24.10, 

korona sekoitti kaiken ja vasta tänä vuonna Lea pääsi hommiin, hän purki kaiken, otti parhaat palat, koristeet, suunniteltiin, mitattiin ikoni,  Lea lähetti minulle aina välillä kuvia, hyväksynkö koristeiden asettelut, minun ei tarvinnut muutella mitään, kaunista syntyi,  osan kukista Lea joutui luomaan lähes uudelleen koska alkuperäiset olivat tuhoutuneet.















Ikoni on niin suuri, että siitä on vaikea saada kuvaa, kuvassa näkyvät molemmat liinat.


Ikoni on siis Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo, ikonissa on kuvattu eri ryhmiä, nälkäisiä, rampoja, alastomia, ja muita erilaisia vaivattuja ihmisiä, innostuin niin asiaan että pyysin piispa Arsenilta luvan pyytää käännöstä akatistoksesta suomeksi joka oli vain englanniksi, hän ilmoitti, että pitää toimittaa vanhin Jumalanäidin akatistos, en ymmärtänyt vastausta joten jouduin vielä tarkentamaan asiaa, ei,

toimitimme siis vanhimman akatistoksen Jumalanäidille, hyvä niin, olin siis niin inoissani, että vasta päätöksen jälkeen huomasin että englantilainen akatistos oli saman aiheen marraskuun versiolle, näitä on siis kolme samaa aihetta ja ensimmäinen juhla on kesäkuussa, ns sanottu kolikko ikoni, lokakuun ja marraskuun ikonit.


Lauantai läheni ja Lea ilmoitti hinnan liinalle joka oli 2400 euroa, kyselin keräystä jota ei ollut ollutkaan, jotenkin arvasin tämän, olin jo sopinut Lean kanssa , että maksan liinat vähittäismaksulla ensi vuoden aikana, ok, tuli lauantai, alkoi tulla kirjekuoria, moni oli nähnyt asian tärkeäksi ja kun illalla laskimme kaikki yhteen oli koossa niin, että puuttui vain 870 euroa, mahtavaa, haluan kiittää kaikkia, nimiä eivät halua esille, mutta näin toimii yhteisö ja keräys jatkuu marraskuun loppuun ja sen jälkeen maksan loput ensi vuonna..


Ortodoksisessa kirkossa on totuttu lahjoituksiin tai euron hintoihin, mutta kun ammattilainen tekee jotain se maksaa ja tämänlaisen tekstiili konservoinnin ja restauroinnin ammattilaisia on vähän, toin julki hinnan koska elämäni varrella olen huomannut että kauneuden arvostus lisääntyy hinnan myötä




















Tässä on pelena, tämä liina on tehty vanhasta papin puvusta, felonista, sen selkäkappaleesta, mitä oli jäljellä, kukkia joita oli tämän neliön ulkopuolella Lea siirsi niin että ne kohoavat Jumanäitiä kohden. Olen nähnyt pelenaa käytettävän jopa niin ,että se on ikonin edessä ja vain kerran vuodessa muistopäivänä verho-pelena vedetään syrjään, tästä on myös tuloksena ikävyys , että ikoni mustuu täysin, olifa- lakka on sellainen, ikoni kuitenkin vaalenee uudelleen saatuaan valoa.



Voiko ihminen olla onnellinen kun saa päätökseen jonkun tärkeän asian, ei, ystäväni joka on taiteilija olemme  hänen kansaan  kokeneet monasti kuinka töiden kauneutta jotkut ei näe vaan urputtavat asioista jotka tuhoavat sen hetken jolloin voisi kokea yhteistä iloa ja onnistumista, niin kävi nytkin.















Tässä kokonaisuus, paikka jossa ikoni on, raivasimme tyhjäksi ja nyt on rauhallinen sopukka keskusteluun Jumalanäidin kanssa.



Tarina jatkuu, Akatistoksen ja ehtoopalveluksen jälkeen oli iltatee, toivoin kermakakkua, kermalla, toinen Lea vastasi- tulee ja kermaa on, Maritta oli leiponut tattipiirakkaa, hyvää, norkoilin loppuun asti ja vähän huolestuneesti katselin kun kakkua ihan oikeesti syötiin, kakkuja oli kaksi isoa, ihan myhäilytti, me pidämme täytekakuista Nurmeksessa ja hyvin kävi, sain kakkua ämpärillisen kotiin.













Ämpärissä ei ollut kantta joten laskin sen varovasti penkille ja ihan sitte uudessa liikenneympyrässä piti näyttää kuinka kuuluu ajaa, reippaasti, joo, kakku putosi penkkien väliin, onneksi putosi ensin metsälippikseni ja sen päälle kakku, oi, jee, pimeässä siivoilin kakkua, sain kerättyä suurimman osan lippiksestä, mutta kuitenkin runsas kerma voiteli sieltä, täältä, lippis meni roskiin ja mietin mitähän huoltomieheni sanoo kun löytää kermaa ja lakkoja vaihteistosta, tuskin mitään, ovat niin karaistuneita.



Tämä projekti on ohi, myös minun osaltani, en inspiroidu enää mistään, olen sen päättänyt.

PS. Sunnuntai aamulla oli hirveä diabeetikon sokerikrapula kermakakusta jota ei illalla olisi saanut syödä, vieläkin on hontelo olo joten onneksi alkaa pian elvyttävä joulupaasto.





tiistai 20. lokakuuta 2020

MASKIT

 TAAS MASKEILLAAN

Olen käyttänyt maskia ikonimaalauskurssilla jota vedän, opetus alkaa aina työrukouksella ja päivän päättyessä loppurukouksella, maskiin tottuu joskin kun on parta, maski hilautuu ylöspäin kun puhuu ja pian on suussa partakarvat, maski ja ohi kiitäneet banaanikärpäset, rukouksia on ollut pakko lyhentää kun oppilaat jännittävät pääsenkö loppuun ennen kuin kaadun hapettomana lattiatasolle.

Ryhdyin siis toimeen, koko päivän hain netistä maskia johon voisin sijoittaa partani, ideani hävisi ajan kuluessa ja kääntyikin muodin puolelle, en halua mustaa, musta maski on synkkä, surullinen, miksi pitäisi olla synkkä kun itse tauti on synkkä kuin kuolema, ei, halusin harmaan, ei kuitenkaan mitään kukkia, vaikka Gardenia onkin herrasmiehen kukka ja olisi ollut mahtava, joo, löysin, myyjän, nimi oli tuttu jostain ja niinpä tilasin harmaan maskin.

Kaikki meni hyvin, sain jopa maksettua Visalla, eli jos ei tulisi saisin rahani takaisin, luulin että firma on suomalainen, en tosin ihan kaikkea lukenut ja kun tilaus vahvistus tuli sähköpostiini olin tilannut maskin Alankomaasta, vau, toimitusaika oli kuukausi, no, ymmärrettävää, tuote on nyt hot ja tredikäs, ja huippuna se, että maskin voi pestä 60 asteisessa vedessä, pesukoneeni kyllä vetäytyy talvilevolle kun pakkasta on miinusmerkkisesti joten en tiedä miten pesujen käy, mutta rehvastelen nyt niin kauan kun pesukone toimii.

Meni jokunen päivä ja sitten sähköposttiini tupsahti DHL matkan seurantalomake, ihanko totta....













Siis maskini lähti Italiasta, kulkien Belgian kautta Helsinkiin, Tampereelle, joensuuhun, Nurmekseen ja vihdoin minulle, joka päivä saatoin seurata maskini kulkua, olin vähän pettynyt kun maskiani ei tuonutkaan DHL rekka, keltapuna väreissä vaan ihan tavallinen pieni pakettiauto.


Maski oli pakattu tiiviisti minigrip tyyppiseen pussiin ja eikun heti kokeilemaan, on hyvä, vaikka parta ongelmaa maski ei poistanut












Kun on aikaa miettiä, mietin maskini reittiä ja hintaa, maski maksoi noin 18€ kuljetuksineen, kuka sai mitäkin, niin sanon ettei paljon jaettavaa ollut, monta maata, monta työntekijää, minunko pitää tätä miettiä, kyllä, moni sai silti työtä ja pyörät pyörivät.


Juuri tänään huomasin Ortodoksisen nuorten liiton maski on tullut myyntiin, eli läheltäkin saa, tässä osoite:

https://onl.fi/kauppa/onl-kasvomaski/


Lauantaina on maskini koepäivä kirkolla Nurmeksessa kun on palvelus ja erikoinen tilaisuus klo 16, tilaisuus on avoin kaikille ja kerron siitä ensi viikolla.

Tähän taas muistutukseksi rukous jota voi toistaa päivittäin:

RUKOUS TARTUNTATAUDISTA VAPAUTUMISEKSI

Rukoilkaamme Herraa!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra, meidän Jumalamme, joka olet armosta rikas ja viisaalla kaitselmuksellasi hallitset elämäämme, kuule rukouksemme, ota vastaan katumuksemme syntiemme tähden, pysäytä taruntatauti, niin kuin kerran lopetit rangaistuksena asettamasi taudin kuningas Daavidin aikana.

Sinä, joka olet sielumme ja ruumiimme lääkäri, annat parannuksen sairaille nostamalla heidät sairasvuoteiltaan, jotta he voivat ylistää Sinua, armollista Vapahtajaamme, Valtias armahda meitä ja suojele terveitä kaikkialla tartuntataudilta.

Siunaa, Herra, ja vahvista sekä suojaa armossasi kaikkia niitä, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja hoitavat sairaita kotonaan, laitoksissa tai sairaaloissa.

Poista, oi Herra, kaikki sairaudet ja kärsimykset ihmisten keskuudesta ja opeta meitä arvostamaan elämää ja terveyttä lahjoinasi.

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.

Anna meille rauhasi, oi Herra, ja täytä sydämemme järkkymättömällä uskolla suojeluusi, sekä toivolla tukeesi ja rakkaudella Sinua ja lähimmäisiämme kohtaan.

Sillä Sinun käsissäsi, oi Herra, on meidän armahtaminen ja pelastaminen, ja siksi me kunniaa ja kiitosta kannamme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.



torstai 15. lokakuuta 2020

SPONSORIT PORIN KIRKKOA RAKENTAMASSA

 MUISTA HERRA LAHJAINTUOJIA JA
KAUNISTAJIA PYHISSÄ SEURAKUNNISSASI

Kerron tässä kahdesta sponsorista Porin kirkon vaiheilta, oli paljon lahjoittajia, Aino ja Antti Tentke koko sydämestään rakastivat kirkon palveluksia ja työtä kirkon hyväksi. Aino oli luterilainen ja Antti ortodoksi, Aino kävi keski-porin kirkossa ja piti kirkosta kun oli niin kaunis, aina hän kuitenkin oli Antin mukana myös ortodoksisissa palveluksissa.
















Antin ja Ainon kuvat on dioista, huonolaatuiset, mutta tärkeintä kuvissa on se että, he eivät olleet palveltavia vaan palvelijoita,  aina työssä kun tarvittiin ja erikoisesti Aino oli piirakan kaunistaja eli osasi rypyttää nopsasti ja kauniisti,  Antti hoiteli voitelu puolta. Kuvat on todennäköisesti rukoushuonnen jostain juhlavalmisteluista vuonna 1986.
















Antti ja Aino olivat taitavia käsityöntekijöitä, kuvassa heidän tekemänsä käspaikka jonka suunnittelin, alhaalla on kaloja, Valamon ruusuja ja poimulehtiä, kaloilla on silminä ns. verikivi ja poimulehdissä on vesipisaroina aidosta kullasta tehdyt pallot. Pitsit nypläsi Ester Koivunen, ovat samanlaiset kuviot kuin Porin kirkon alttaripöydän liinassa,Lahjoitin käspaikan Porin kirkolle ja se on nykyään Elävöittävä lähde ikonin päällä Teologin salissa.


Isännöisijä aikanani Antti oli aina kaverina kun tehtiin jotain ja kun rukoushuoneelta puuttui kaikki niin niitä Antti ja Aino hankkivat.

Kerran löysin Arabian pesuvälineet koko setin osto ja myyntiliikkeestä, oli hillitty ja mietimme voisiko olla käyttöä piispan käsien pesuvatina, kyllä ja Antti osti sen, astioiden reunassa on vihreä koriste ja kun puuttui käsipyyhkeet niin Aino ompeli ja kuvioi saman kuvion käsipyyhkeisiin.

Todella paljon hankittiin heidän avustuksellaan puuttuvia asioita, aika kului ja sitten yhtenä päivänä soi puhelin, Antti oli kaatunut kotona, lyönyt päänsä ja kuollut. Hautajaiset hoidettiin ja  sain Ainolta Antin kaularistin jonka hän oli teettänyt, Risti on isokokoinen ja kun vihdoin pääsin maalaamaan ikoneita Porin kirkkoon suunnittelin valmistelupöydän yläpuolelle Amnos- Karitsa ikonin, ikonissa on leipälautanen jossa Kristuslapsi makaa, takana on ehtoollismalja johon suunnittelin ristille paikan.














Antin haudalle teetin ensin puuristin, risti oli kuitenkin niin iso että, sitä piti lyhentää joten muoto muuttui, kun Aino kuoli vaadin haudalle kiven, jossa tietysti oli kirotusvirhe, -antaa olla, oli vastaus, ei käy, kivi hiottiin ja teksti tuli oikein ja kirkon rakentajien muistoa vaaliva messinkilaatta myös kiinnitettiin.
















Kauniit kanervat kukkivat haudalla, ystäväni Marjatta hoitaa Antin ja Ainon hautaa ilman korvausta, kiitos Marjatta.




Aika kului, kävin katsomassa Ainoa säännöllisesti, en havainnut pitkään aikaan mitään, mutta kerran tuli tunne kuinka Aino ei tunnekkaan minua, kysyin, -tottakai tunnen, ok, Aino liikuskeli kaupungilla kaikki tärkeät paperit käsveskassa, puhuin hänelle josko avattaisiin uusi tili, talletettaisiin siihen 100.000 ja laitettaisiin pankkikirja tallelokeroon, joo, näin tehtiin, paitsi pankissa talletuksesta muodostui vakuutus, vähän Ainon kanssa naureskeltiin, mutta ihan sama kun vain tulisi korkoa tilille. Taas kului aikaa, naapuri soitti, oli nähnyt Ainon menevän kauppaan jo kolmannen kerran samana päivänä, oli kysynyt Ainolta asiaa,- joo kun ne miehet syö niin paljon, naapuri oli ihmeissään kun ei missään näkynyt ketään, puhuin Ainolle josko tutkittaisiin yleiskunto oikein kokeilla, joo, mentiin terveyskeskukseen, tekivät kokeita ja tutkivat myös muistia, kaikki hyvin. Puhuin Ainolle josko lähtisi palvelutaloon, kun siisteys oli muuttunut, miehenä en oikein voinut niistä puhua joten onneksi saatiin kodinhoitaja, Aino suostui ja palvelukodista soitettiin, paikka löytyi, seuraavana aamuna soitti kodinhoitaja että, hän kuulee television olevan auki, mutta Aino ei tule avaamaan, tulisinko minä, en voi, minulla ei ole avainta, kiinteistön isännöitsijä tuli ja Aino löytyi keinutuolissa nukkuneena ikuiseen uneen. Vieläkin teen surutyötä siitä etten havainnut Ainon tilaa, ilmeisesti oli elänyt viimeisen vuoden pullalla ja maidolla, jääkaapista ei ollut löytynyt muuta.

Antti ja Aino olivat testamentanneet osan omaisuudestaan sotaveteraaneille ja osan Porin ortodoksiselle kirkolle, itse en ollut mukana enää kirkon toiminnassa joten en tiedä mitä tapahtui, sain Antin ja Ainon pienen ikonin muistoksi ja maalaamani apostoli Andreaksen ikonin jonka lahjoitin Hyvinkäälle.


Aika kului ja kirkon rakennustyöt aloitettiin, kuulin sattumalta että, Ainon kirkolle tarkoittamaa 100.000 markkaa ei saatu kun tallelokeron avain on hukassa ja itseasiassa ketään ei oikeastaan kiinnostanut koska kirkon rakentamiseen tarkoitetut rahat oli saatu, savu vain nousi kun kärysin ja painelin pankkiin, kerroin virkailijalle että tulen vaikka oikeudessa todistamaan että rahat on tarkoitettu kirkolle ja kai nyt pora löytyy että luukun saa auki, olin todella vihainen siitä välinpitämöttömyydestä joka vallitsi seurakunnassa, kun on vuosikymmeniä kerännyt rahaa ei tuollaista käytöstä ymmärrä, no, rahat saatiin.




Antin ja Ainon pieni ikoni, ikonin on maalannut Maila Mäkinen Tampereelta.


IKUINEN MUISTO ANTILLE JA AINOLLE.