lauantai 17. marraskuuta 2018

ÄLÄ VOUHOTA!
Sanoisin näin kun kuulin armeijan muoviuutuuksista metsäkäytössä, miksi ne joilla on älyä tekevät trendikkäitä päätöksiä miellyttääkseen ja syleilläkseen maailmaa, voiko soppatykki tuhota maapallon päästöillään, älä vouhota.


Tässä on perintökaapin kuulumisia vuonna 2018, ovi on jo irronnut, yksi hylly romahtanut, muovit voi kuitenkin hyvin, niillähän on takuu, kestävät tuhat vuotta kuten armeijan soppatykit, jos huomaat että olen sarkastinen, niin olen, missä muualla voi oppia ekoloogisuutta kuin armeijassa, voisi päättäjät vain opetella muovin oikeaa käyttöä. Muovi ei ole kirosana jos sitä käytetään siellä missä sitä todella tarvitaan.


Kunniamaininta tuli muovinkeräyksen esilletuomisesta.


Palkintona oli hieno linnunpönttö, syvä huokaus kyllä kuului  ensin, sillä pönttö on koottava, apua, katselin sitä muutaman tunnin ja yön hiljaisena hetkenä otin buranaa ja tartuin toimeen, hyvä ihme kuvan mukaisesti olikin helppo koottava ja työkaluja ei tarvittu. Valmistaja on Kolo Design Oy
Joensuu, kiva lahjaidea muuten. Kiitos huomioimisesta kilpailussa.







torstai 15. marraskuuta 2018

PAASTOKORVIKE
Tänään on kiskottu umpiruostuneita paaston ovia auki, yö joka on muuttanut päivän pimeydeksi, kosteaksi sumuverhoksi on lähes lamaannuttanut kaiken,
paasto-ovien kirskuessa auki eteeni vyöryy houkutuksena korvikkeiden valtameri, kaiken mitä on kielletty syömästä paaston aikana voidaan korvata korvikkeella, mieti, minäkin yritän miettiä,
viime viikonloppuna tein täysin maidottoman kakun, pohjaan tarvitsin turvallisen maidottoman keksin, mutta kaikki valmistajat kertoivat että tuote voi sisältää maitoa, ym. löysin vain yhden keksipaketin jossa valmistaja uskalsi ihan etusivulle laittaa tekstin - ei sisällä maitoa, ajelin tämän keksipaketin takia kymmeniä kilometrejä diesel polttoaineen tupruttaessa perässäni kuin laahus.
Nyt se on loppu, jos en järkevästi löydä korvikkeita en tee mitään, sorry.
Yritän kahlata korvikkeiden ohi sortumatta niihin ja noudattaa paastoa rehellisesti itselleni ja kieltäytyen, maitotuotteista, juustosta, kananmunista, lihasta, yrittäen löytää rukouksen tien.


Pölyttyneet rukousnauhat kokevat löytämisen iloa matkalla joulun juhlaan Kristuksen syntymään.








tiistai 30. lokakuuta 2018

VITRIINI
J
okunen päivä sitten  ajattelin vierailla paikassa jossa ei tarvitse itse availla ovia eikä lämpöverhoja.
Ovet avautuivat kloksuttaen, vähän vinkuen, syvän hiljaisuuden vallassa tervehdin henkilökuntaa, en  sanonut mitään, tuijotin vain ja nyökkäsin, vartija oli näkyvillä sillä hapitukseni vetoaa vartijoihin, nostelevat laahaavia haalareita , tarkastavat kaasusumuttimen käyttöohjeita ja näin lähdimme kierrokselle.
Alkupäässä oli ihan normaalikamaa, sitten lähestyin vitriiniä joka oli jo kerännyt katselijoita, pieni poika kysyi äidiltään hiljaisesti - äiti mitä nuo on?, nuoresta äidistä huokui ahdistus ja hän punastui kauniisti,- ne ovat rakkaani kaloja, mitä ne on? tiukkasi poika, ne on historiallisia eläimiä, niitä syötiin joskus, totesi äiti, kiilauduin eteen nähdäkseni ne ja kullanarvoiset hintalaput, olin siis kalavitriinin edessä kultaa kalliimpien kalapakettien edessä ihailemassa niitä sillä varaa ostaa ei eläkeläisellä ole, vain ihailla lasin takaa, olin siis S-Marketissa.


Olen huomannut että kalaa voi tarjoilla jos sen jakaa useamman maksajan kanssa, kuvassa lohta jaettuna osiin.

Ps. Katso myös kelta/puna sivu.


maanantai 15. lokakuuta 2018

TODELLISTA LEPOA
A
uts, voih ja niin edelleen, astuin tikkailta alas suoraan terävän graniittisirun päälle pihassani kun olin asentanut paremman luokan lyhtyjä fergu katokseen, kuului rasahdus kantapäässä ja nyt on nilkutettu heinäkuusta asti, joo, ei satu jos ei liiku, paranee tietysti aikanaan.
Tämä oli alustus otsikolle, eilen sain osallistua vanhusten kirkkopyhän ohjelmaan tekemällä tarjoilun, jo monta päivää metsästin tarvittavia aineita ja perjantaina leivoin, tarjolla oli perinteinen lohisoppa ja täytekakkua.
Teen aina jotain joka vien huomion ruuasta kun en ole mikään huippukokki ja se paikka on tarjoilupöytä asetelma.


Rakensin pöydälle tällaisen korkean virityksen, nauratti, eräissä häissä oli viisi neilikkaa pöydällä ja se oli pitopalvelun mielestä huippua ja olivat närkästyneet kun heivasin ne pois, siis minullakin oli neilikoita, sain ne tosi edullisesti Valtimon kukkavalinnasta hyvään tarkoitukseen.


Pöydästä puuttuu tarjottavat, sillä kun ruokailu alkaa ei ehdi kuvailemaan. Kaikki astiat on pöydässä, sillä en siedä astioiden kilinää, kalinaa kesken juhlan, joten kahvikupit ym. odottaa valmiina.


Laitoin esille myös omenia joista joku kysyi onko ne aitoja, katsoin pitkään ja mietin, onko henkilö ollut jossain edellisissä juhlissani sillä käytän myös muovikukkia ja hedelmiä paikkoihin jossa ei näy, mutta täyttää tilaa, olisiko puraissut muoviomenaa?


Tein erakkolan kaljaa, joka onnistui, kuvassa näkyy tonkka jossa sitä on.
Heräsin ennen kukkoa keittämään soppia, sopat teen aina kotona ja kypsennän ne kypsiksi lämpölaatikoissa, helppoa, pienessä on sienikeittoa kasvisruokailijoita varten, nyt juhlissa ei ollut ketään kasvis syöjää.
Keittiö oli upea ja siellä olisi ollut käytössä myös iso kattila, mutta näin tehtynä tulee yksilöllistä soppaa, josta voi vaikka väitellä oliko sopassa tilliä vai ei, joskus jostain kattilasta oli jäänyt tilli pois, keittiössä on ihan oikea pesukone, mahtavaa.


Mansikkakakkua pitää tietysti olla, yhden teen aina hienosti, kannan sen esiin näyttävästi, muut kakut yhtä hyviä, mutta en kestä kerman pursotusta, kestää, kestää, joten kakut on uniikkeja, loppujämän tein pelkällä kermalla, sen päällä on piirros kuinka leikkaan kakut valmiiksi että saan riittävän määrän paloja. Mansikat pitää olla kotimaisia, ovat puhtaita, vähän kyllä ihmetytti mansikoiden suuret kokoerot, mutta tuli kyllä kaikki käytettyä.

Olin yksin keittiössä, apunani salissa oli Raili, KIITOS sinulle, sillä kun sain kaikki tuhannet astiat tiskattua, en millään olisi jaksanut enää, en millään pestä keittiön lattiaa, muut pinnat sain puhtaaksi, Raili lupasi hoitaa asian, hän oli pessyt jo salin tuhat neliötä, huhuu, missä olitte muut ja varsinkin te jotka lupasitte auttaa siivouksessa.
Kantapääni kipu yhdistettynä sokeritautini syömättömyyteen teki sen että kipu väreili jo pääni yläpuolella munkin päähineessä.
Pääsin autoon, avasin radion,.... mahtavaa oli menossa Riston valinta ohjelma josta totisesti pidän, en ymmärrä hänen musiikkitermejään, mutta musiikkia ymmärrän, oli todellista lepoa ajaa kotiin ja kiittää kaikkia pyhiä jotka kannattelivat minua loppuun asti.






torstai 27. syyskuuta 2018

ERAKKOLAAN ON ASENNETTU
AURINKOVOIMALA


Puhelin soi,- Pohjolan Energiasta päivää, -joo, en osta mitään, -olisin puhunut aurinkoenergiasta, -no kerro, myyjä ei myynyt kiihkeästi minuutissa voimalaa, vaan keskusteli kanssani ja lopuksi sovittiin että edustaja voi tulla käymään vaikka en ostaisikaan.

10.8 2018
Edustaja tuli, puhuttiin, kyselin, olen ollut kiinnostunut vuosia aurinkoenergiasta, vanhuus tulee ja tulee aika jolloin en jaksa puilla lämmittää, silloin sähkölämmitys on paikallaan ja on aika kokea kuinka paljon voin säästää, varsinkin kun eläke ei muutu, mutta hinnat nousevat, aina laitteet liian kalliita, huonoja, ei aurinkoa, mutta ajattelin jos odotan, ehdin kuolla ennen kuin laitteet halpenevat ja ovat punaisilla lapuilla.


 -joo mä ostan jos pankkini antaa lainaa, laiteyhtiön lainaa en huolinut, lupasin soitella.


17.8.2018
Pankkini oli myötämielinen ja lainasi , joten soitin edustajalle ja nyt lopullisesti käytiin läpi mitä olin hankkimassa.


Rahasta puhuttiin myös ja allekirjoitin sopimuksen.


Siinä koko lasti odottamassa asentajia.

18.9.2018
Asentajat saapuivat, aikaa kului kaikkiaan noin viisi tuntia kun kaikki oli paikoillaan.


Paikan olin tyhjännyt, seinässä näkyy vuosikymmenien elämä, sillä keittiötä en ole uusinut mitenkään.


Jonkun laitteen joku merkki, näyttää hienolta.


Asentajat siivosivat jälkensä, olin ihan nolo, kylmäänyite siivoo, mut ei.


Ulkona oli johtojen, kiinnikkeiden laittoa rivakasti.


Tässä paneeli menossa paikalleen.


Siistii, ei paljon huomaa.


Tässä voimala odottaa Pohjois-Karjalan sähkön mittarin vaihtoa.

21.9.2018
Soitto Pohjois-Karjalan sähköstä, asiana mittarin vaihto, sopimus ym. ymmärsin että mittaritaulu vaihdetaan ja iloitsin suuresti että voisin heittää sulakkeet kierrätykseen ja vain napsautella uudelleen sähköt päälle katkaisijasta kun jännittyvät, oli puhetta jotain kaksisuuntaisesta mittarista, mielenkiinnolla odotin tätä ihmettä.

27.9.2018
Nyt tullaan, nimittäin Pohjois-Karjalan sähköstä. Onpa pieni mittaritaulu, - joo, nyt vasta tajusin, minähän myyn sähköä ja ostan samalla joten vanha mittari ei käy ja koko mittaritaulun vaihto on sähköliikkeen hommia joten unohdetaan se.


Tässä pimeyden vallitessa tapahtuu mittarin vaihto kaksisuuntaiseksi.


Tästä taulusta näkee kaiken ja myyntiä tietenkin joka hetki.

Kaikki on nyt paikoillaan, laskua vain odottelen, siihenkin on varattu aikaa. Oliko kallis, oli kalliimpi kuin villasukat, mutta ehkä pitkäikäisemmät, seuraan herkeämättä mitä tapahtuu ja sovittiin että keväällä joskus toukokuulla Pohjolan Energian väki voi pitää esittelypäivän erakkolassa, katotaan ny, en tilaa vielä ulkomaan matkaa, odotan kuitenkin saamisen puolella oloa laskujen suhteen.

















keskiviikko 26. syyskuuta 2018

SADONKORJUU
P
uhuin metsurille että pitäisi kaataa muutama puu jotka ovat kypsiä korjuuseen, näin tapahtui tällä viikolla.


Tämä rivi kaadetaan.


Valmiina ollaan.


Metsuri valmistelee kaatoa.


Tässä kaadetut ja juuri siihen kohtaan mihin suunniteltiin, nyt alkaa meikäläisen kuntokausi kun puut pitää katkoa, pilkkoa, kasta pinolle, oksat pitää pieniä, tätä teen aina kun siltä tuntuu.

Kerron tässä pienen tarinan koivuista.
Olin kuuden tai seitsemän vanha, olin yksin kotona, oli päiväsaika, myrskyää, tuuli on kova, sisälläkin tuntuu viima, radiossa soi Edith Piafin kappale Milor, teen itselleni ruokaa paistan ruisleipä siivuja, kun ovat ruskeat kaadan päälle maitoa, annan maidon haihtua, hyvää, juuri kun paistos on valmis pannulla muuttuu huone siniseksi, siniset valot välkkyvät,, kuuluu ambulanssin sireenin ääni, liikun huoneesta toiseen, en näe mitään erikoista, mutta sitten näen tiellä kaatuneen koivun, en ymmärrä, jatkan touhujani, illalla kuulen että puu oli kaatunut juuri kun moottoripyörä oli kohdalla ja kyydissä ollut oli kuollut.
Silloin ei ollut kriisiapua ja muistoksi sain suurien puiden pelon varsinkin myrskyllä.


Piafin laulu joka on ääntä jota ei voi unohtaa soi nytkin kun kirjoitan tätä, kumma että koen Piafin laulun  kuin hän olisi ollut läsnä laulun myötä kanssani myrskyn aikana.

Moni tuhisee, pahoittaa mielensä kun puita kaadetaan, minulle ne on satoa ja uusia puita istutan, myös kyseessä on kun pitää ostaa puita, nyt niitä saan taas muutamaksi vuodeksi, ilmaiseksi.










sunnuntai 23. syyskuuta 2018

LYYRINEN
Ruosteinen kasa rautaa jolla on nimi on minusta kiehtova kuin runot joita harvoin ymmärrän. Keskiviikkona yritin saada käyntiin" fergua" omistamaani traktoria, lämmitin, annoin sähköä, ei henkäystäkään.


Yritin taas uudelleen, voimakkaasti eläytyen kääntelin kaikkia nappuloita kuten kesällä pienet pojat jotka olivat innoissaan "fergusta", latasin lisää sähköä, lämmitin vettä tai jotain mitä lämmitetään, ei, mutta sitten, käynnistysvipu oli ruostunut tai jotain sillä yhtäkkiä kone heräsi henkiin.
Ajattelin siirtää hiekkaa konesuojan pohjalle, hyvin sujui kunnes ahneuttani otin liikaa ja kun pääsin konesuojaan "fergun" etupää nousi ylös ja kietoutui kannatinpylvään ympärille, pylvään joka jo kerran on katkaistu, peili hajosi, ei mitään, olikin epäsopiva, en nähnyt siitä mitään koskaan.
Niin, olin siis kietoutunut pylvään ympärille, jalka oli jossain välissä, sain pois kun potkin saappaan irti, mitä teen, soitin heti tietysti kyläsepälle joka oli tietysti hukassa eikä vastannut, mietin, mietin, ihan tosissani mietin, en voi jättää fergua kietoutuneena pylvään ympärille, oli säädyttömän näköinen.
Keksin, onhan minulla auto ja ei aikaakaan kun vetoköydet oli viritetty ja "fergu" oli vedetty irti pylväästä, sai riittää hiekan luonti, sain "fergun" peruutettua paikalleen.
Ilta jo hämärsi ja kuinka ollakaan havainnoin ympäristön , konesuojan, taitaa olla ehkä liian runollinen traktorille, olkoon, oli sininen hetki jota lyhdyt korostivat ja kesän aurinkoverhot korostivat.


Tässä "fergu" talviteloilla.

Laitan tähän myös kuvan taivaasta joka hämmentää joka päivä kauneudellaan


Mitäs sanot?


Tässä kuvassa näkyy myös ikonikatos joka on kasvimaaperäkärryn laidalla.

Mitäs sitten, lyyriseen runollisuuteen kuuluu myös ruusut , tässä kesän viimeisiä, osa on kuivattu teen makuaineeksi.


Tähän samaan lyyriseen ilmapiiriin joka väreilee myöhäistä lämmintä ilmaa Euroopasta, sopii kukkakimput joita olemme kai kaikki joskus saaneet, joku päivä sitten hymyilytti iltapäivälehden kuva jossa joku ehdokasryhmä oli saanut kukkakimput, kimput oli paketoitu ja niitä ei ollut avattu, mitä suotta, voi heittää suoraan roskiin, kimppu on symboli joka ei merkitse mitään jos sitä ei edes oteta pois muoveista, papereista.
Itse pidän kukista ja paljon hauskaa tarinaa on niistä syntynyt kuten:

Teetin kukkakimpun, floristi onnistui täydellisesti, oli itsekin hämmästynyt kimpun kauneudesta, ojensin sen , saaja paineli keittiöön, palasi hetken kuluttua, oli avannut niininauhan, sirotellut kukat lähinnä sankoa muistuttavaan ja sangon kokoiseen maljakkoon, vedin syvään henkeä, nauratti.

Oli näyttelyn avajaiset, sain ruusuja, onnittelupuheen aikana yksi kerrallaan ruusut sanoivat sopimuksen irti ja nuput putosivat kopisten lattialle, kun vihdoin sain kimpun jäljellä oli vain varret, nauratti.

Sommittelin joskus erikoisen hääkukkakimpun, vein aineet floristille, hain kimpun joka oli todella kallis, eiku kaunis, onneksi mukana oli eräällä visa- kortti, koko illan osia irtoili niin että varmaan kaikki naispuoliset sai osia ilman että kimppua morsian olisi heittänyt mihinkään, nauratti.

Ystäväni sai kukkakimpun, olin apuna, avasin paketin, kukat oli tosi nuutuneet, joukossa oli kortti jossa oli kukkien antajan nimi, kierrätystä, nauratti.

Näitähän juttuja riittäisi, varmasti meillä kaikilla on kokemusta kukkakimpuista.