lauantai 16. tammikuuta 2021

KAIPAUS

PAASTOON

Lisäsin linkit, oli lisäystapa muuttunut.

Huomenna 17.1.2021 on Sakkeuksen sunnuntai, meitä johdatellaan pikkuhiljaa alkavaan suuren paaston aikaan, suuri paasto alkaa 15.2, minulle Sakkeuksen sunnuntai on ollut aina merkittävä asia, lue Sakkeuksen elämästä tästä linkistä:

https://ort.fi/pyha-apostoli-sakkeus


 olen monesti kirjoittanut siitä, tässä yksi kirjoitus vuodelta 2016:


 http://hapastefanos.blogspot.com/2016/01/kaipuu-e-ilen-oli-ortodoksisessa.html


































Kaipuuta on monenlaista, kun hain picasasta kuvitusta löysin lukemattomia sireenin kuvia, olen kuvannut joka vuosi pieniä pensaita joita toin mukanani lapsuuteni kodista, tuoksu on juuri se mikä täyttää minut tunteella jota ei voi määritellä ja kaipuu täyttää nytkin mieleni.


Kaipuuta välittää myös maallinen taide ja musiikki, kuuntele tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=lkHXlGeDnIU














Pyhän Johannes Krysostomoksen kirjakäärön teksti kertoo myös kaipuusta, vaikka olisimme uskollisia kirkkomme opetuksille tarvitsemme myös tekoja, pelkkä usko ei riitä,  teot tulevat kaipuun myötä, kuljemme odotuksen tietä.
















Tie paastoon odottaa minua, meitä kotvan kuluttua.















Vielä on matka jäisen hämärän peitossa, mutta paaston kauneus veisuineen, teksteineen, perinteineen odottaa meitä, koittaa ihana valoisa paaston kevät.



torstai 14. tammikuuta 2021

Nuuti

JOULUA VIETIIN

Eilen Nuuti vei vanhan perinteen mukaisesti joulun varastoon, totuttelemme jälleen härkäpäisesti työn tekoa.



 









Aamu alkoi auringon noustessa, jotenkin aikaa kului maiseman ihailuun pari viikkoa, eiku pari tuntia, tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla Yle areenan audiosta Knalli ja sateenvarjo kuunnelmaa, jotenkin kuulemani siirtyy tekstiin, valitan.


Härkäviikkoja varten uunissa paistui kaalilaatikkoa moneksi päiväksi. Kaalin päivät oli luetut ja pääsi vihdoinkin huipulle, suosion huipulle, hyväääääääää.













Lanttulooraa syntyi tänään, eli lanttua, sipulia, valkosipulia, siirappia, suolaa ja uunissa monta tuntia uinumista, hyväääääääää.








 





Ruokakriisi on ohitettu ja nyt pakkasen kourissa voin nautiskella kaalin ja lantun seurasta.








sunnuntai 10. tammikuuta 2021

EI SÄÄLIÄ

ASEMA

Eilen oli taas se vuoden alun päivä jolloin lämpötila ulkona laski miinus kahteenkymmeneenkuuteen asteeseen herra Celsiuksen mukaan, sisällä oli yhtä jäinen tunnelma sillä sääasemani oli hakenut minua jo viikon, annas olla kun kerron.




 












Taloni ulkosää ja sisäsää mittarit ovat kärsineet ja olen korjaillut niitä sähkömiehen teipillä kunnes kerran näin siskoni miehellä digitaalisen sääaseman, kuinka ollakkaan juuri ollessani Lildissä kellot kilisivät ja sellainen sääasema oli myynnissä, ostin tietenkin.

Sääasema toimii satelliitin avulla ja virta tulee paristoista, sääasema näyttää ulko-sisä lämpötilan, kellonajan jokaiselta aikarajalta, myös kaikki kesä- talviajat, myös näytössä on päivä jokaisella muulla kielellä paitsi suomeksi, sääasema näyttää myös sisä-ulko tuulen suunnan ja laskevan tai nousevan lämpötilan ennusteen, koko tämä ja paristot kaupanpäälle maksoi 9,90 euroa, halpa, joo ja ihan hyvä siihen asti kun pitää vaihtaa paristot, olen pitkittänyt asiaa niian kauan kuin voin, näyttö himmenee, mutta taskulampulla vielä näkee ihan hyvin, kunnes tuli se päivä jolloin sääasemani oli sammunut.


Vaihdoin paristot, en tietenkään ulkona olevaan, no, ohjeen olen säilyttänyt ja ohjelmointi on helppoa jos on sokea, sillä näyttö on edessä, mutta näppäimistö takana ja niitä ei näe, nyt sääasemani näyttää joka päivä oikein kun asennan sen aamulla, yöllä satelliitti huomaa että olenkin jossain eteläamerikassa ja oikaisee kellon puoleenpäivään, päiväys on joka päivä jonkun muun maan, mutta ei suomen, ulkolämpötila on vakio ollut kaksi viikkoa, nyt, tänään tajusin että ulkoparistot on myös vaihdettava, kiva, nyt sääasemani luulee olevansa Kanarian saarilla, lämpöä + 30, jes juuri nyt palautui alkuasentoon ja näyttää,----,- hyvä edes näin.


Olisi hyvä jos olisi jonkin näköistä sääukon virtausta saanut ja voisi asteen tarkkuudella kertoa ulkolämpötilan vain ojentamalla aamulla ison varpaan täkin alta, mutta kun ei niin ei.


Jotta saisin jotain käsitystä ulkolämpötilasta katson lehtien säätiloja, enää ei ole Valtimoa, vain Nurmes, missähän on mitattu, toki vanha digimittarini näyttää ulko ja sisälämpötilan, mutta kun on niin vanhanaikainen, kyllä pitää tietää ennustus koska sisällä laskee lämpötila ja paljon muuta.


Mutta nyt luonto on kuitenkin kauneimmillaan ja eilen uskaltauduin sen verran ulos että sain kuvia sinua varten, nauti kylämme kauneudesta.














Uuden vuoden aurinko on häikäisevä, rakentaen valoja, varjoja laaksomme rinteille. Rinteille on ilmestynyt jo ensimmäisiä hiihtolatuja, metsästä kuuluu työn ääniä, metsää hoidetaan.












Taivas on joka päivä kauneuden ylistys ja toivoa antava keväästä, päivä on pidentynyt jo kukon askeleen verran, pääsiäistä kohden olemme menossa.













Puiden oksat nuokkuvat kevyen pakkaslumen painosta, auringon yrittäessä tavoittaa katselijan oksien väleistä.


Näillä mennään, ja odotan taas kerran kun rännit alkaa tippua, joo.




keskiviikko 6. tammikuuta 2021

RUSKA

 KYLÄ
K
ylä ajautui Kiinan ja Ruotsin kautta Länsi-Suomeen pienen kaupungin lättänälle maaperälle joka on entista merenpohjaa. Kylä on nimeltään Ruska.















Kirjoitan kylästä nyt, sillä huomenna  alkaa härkäviikot ja keskityn härkäpäisesti työn tekoon vaikka intoa ei ole näkyvillä, onneksi alkaa pian suuri paasto, jota odotan.
























Kylän valloitti ja tuotti herra Mukila joka ei halunnut sähköä näkyville, siksi vuoren toisella puolen jossa ei ole kuin tyhjyyttä  hän sijoitti sähkölaitoksen. Kylässä soi taukoamatta ihanat joululaulut ja valitettavasti mangetofoonin nauha jumittui ja kylässä soi aina, ihanaa, päivän, tunnin, voi per... mitään ei voi, siksi kylää markkinoidaan vain kuulovammaisille, kuten minä.














Kylän omistajan vuokralaiset asuvat kinobiassa eli yhteisasunnossa, heitä ei näy nyt kuvassa sillä....













..kaikki asukkaat ovat tulossa syömään, kuvasssa harvoin kuvattu kylän omistaja herra Mukila.













Sivutalossa asuu herra Mukilan vaimo ja ilmeisesti hänen poikansa, pojan asu on vähän outo, mutta ilmeisesti toimelias, koska on saanut aikaan lumiukon.

















Asukkaat ovat jo siis tulossa syömään varhaislounasta, sillä kylän kello on vasta 10.05. Kylään ei ole tietä vaan pujottelurata jotta kunto säilyy hyvänä, omistaja seisoo tarkkailemassa tulijoita, sillä aina joukossa on niitä jotka yrittävät lintsasta, heitä rangaistaan mitä ankarammin , sillä kylässä syödään aina likokalaa, valkosoosia ja maustepippuria, rangaistus on mitä julmin, lintsarit eivät saa maustepippuria.












Kylässä on rautatieasema, siellä jo odotellaan tulijoita, erikoista on ohjausvalo jossa palaa sekä vihreä ja punainen valo, alla vielä kyltti jossa käsketään varomaan steppailua.











Jotain outoa on junassa, siitä yrittäää paeta joulupukki, sillä junakin on outo, se ei liiku, raiteet liikkuu ja jotain on vialla, juna ei pysähdy, raiteet kiertävät kehää vuoren uumenissa, musiikki soi, soi, apua, ei voi kuin odottaa pääsiäistä jotta joulun lumous haihtuisi, kylä päättyy meren rantaan ja jotta kuulisi meren kohinaa on kylä raahattava vinttiin vuodeksi.





torstai 31. joulukuuta 2020

MOLYBDOMANTIA

 MATKAILUA UNEN SIIVILLÄ:

Jouluaika tuo mukanaan Samariinia, kevyttä unta ja närästäviä haaveita.










Toissailtana kuvasin suklaarasian joka näytti oudolta ja aina napsahti kun sen sulki, rasia oli tyylikäs ja aikani tutkittuani huomasin että kannessa oli magneettilukko, en ole kyllä ennen nähnyt, jotenkin tuli siinä sitten maisteltua suklaita, joo ei olisi pitänyt, alkoi yöllä tosi närästys ja pätkä unia, ihan kyllä hauskoja, joista kerron tässä.















Huomaa kannessa keskellä pyöreä kohouma, se on magneetti, vastapuoli on rasian reunassa alhaalla, mitähän käyttöä keksisi rasialle, no kuitenkin, näin unia matkailusta, olin jossain, aika oli sitä aikaa kun matkusti yksin, ei yhtään tiennyt kuka on huonekaveri, seuraava muistikuva on, kuinka keksin suuremmoisen idean jonka esittelisin oppaalle, idea oli koko matkailualaa kohottava, närästää, Samariinia, apua unohdin idean. Aamulla oli lähtö suomeen ja jo edellisillalla oli kerätty lukot ovista jottei oppaiden tarvitsisi potkia ovia, olihan ollut viimeinen hauska ilta. Huonekaverini lähti myös ja hän oli ostanut meille matkaevääksi savustettuja kokonaisia makrillejä, janotti, olimme lentokoneessa, meidät oli laitettu ruumaan koska makrillit eivät sopineet matkustamoon hajunsa takia, ei nyt oli pakko herätä. Siis, paljon tapahtui, mutta kuten unet en niitä muista kuin joitain pätkiä ja ne kohdat jotka olen unohtanut.









Nyt olen hereillä, ohessa kuva valkoviini pullon etiketistä tämän nimistä  join, laadukasta viiniä, maa oli Bulgaria ja kaupunki Sunny Beach jossa majailin kolme viikkoa joskus, olen tutkinut Alkon sivuja, mutta Bulgariasta ei ilmeisesti tuoda viinejä lainkaan. Matka oli onnistunut kaikin puolin, paljon tapahtui matkan aikana, mutta niistä toisella kertaa, nyt uusi vuosi menee veden voimalla ja kahvin.

















Toi otsikossa teksti molybdomantia tarkoittaa valamista ja ennustamista, kuvassa on vuoden 2018 lyijytina hevosenkenkiä valua varten, pussia ei ole avattu sillä sinä vuonna tinat kiellettiin maaliskuussa kun tinoissa on lyijyä, tunnollisena kansalaisen tulevaisuuteen ei ole katsottu sen jälkeen, nyt tinat ovat tulleet takaisin, sillä lyijy on korvattu toisella metallilla.





















Ennustaa tulevaa voi vaikka mistä, sanoisin että heijastus ikkunassa kertoo talvesta ja siitä että puut eivät lopu kesken ja voin siis lämpimin tuntein toivottaa parempaa uutta vuotta!
























perjantai 25. joulukuuta 2020

KRISTUS SYNTYY -

 KRISTUS SYNTYY- KIITTÄKÄÄ!

Tänään paasto on loppu, koittaa ilojuhlan aika, aamulla kuudelta lähdin kirkolle ja päästyäni Valtimolle huomasin klobukin olevan kotona(munkin päähine) eli takaisin, sillä välin oli auto ojassa kylässämme, olisin antanut vetoapua, mutta auotni on kuin pahvilaatikko liukumäessä, mitään ei siis tapahtunut muuta kuin pyörien nastat lepäävät nyt kylätiellä, kun tulin päivällä takaisin auto oli nostettu tielle ja lähtenyt omille teilleen.












Kirkolla oli kauniisti koristeltu pienet kuuset, kuusen kävyillä ja pienillä paperikukilla, kaunis on kaunista. Ikonin koristeena ruusuja.


Kotiin oli jotenkin kiire, en livekalan enkä lahjojen takia, ihan muuten vain, valmistin likokalan, valkosoosin ja potut, huvitti, en jaksanut syödä, mutta sen verta löytyi energiaa , että sain joululahjat aukaistua, viimeksi jätin kaikkein suurimman paketin, mitäänhän en toivonut, mutta  tai ei josko pukki olisikin olemassa ja paketissa olisi se oma tiskaaja, ei ollut.















Paketissa oli kylä jossa liikkuva juna, valot, musiikkia, vau, ja kun olen niin urheilullinen on keskellä kylää shalomrata, siis, näen mielettömiä tarinoita maisemassa olevien ihmisfigurien kautta, kaikki muutkin lahjat oli yllätyksellisiä, minun näköisiä, kiitos kaikille.














Levättyäni hetken maistoin tekemiäni ruokia, kaikki ok, juusto oli hyvän savun makuista, suolaa olisi saanut olla enemmän, livekalasta, valkosoosista ja potuista puuttuii suola, ihan kiva. Parasta kuitenkin stollen, kuivakakku ja pikkuleivät, nyt siis vain toljotan mitään ymmärtämättä, rasvojen hakiessa kadonneita kumppaneitaan.



KRISTUS SYNTYY KIITTÄKÄÄ!










torstai 24. joulukuuta 2020

AATTOILLAAN

 KRISTUKSEN SYNTYMÄN AATTO

Tässä aluksi:


Kiitosstikiirat, 6.säv. Romanos Melodoksen runo

Käykää  edeltä, te  enkelivoimat. / Valmistakaa seimi, te Betlehemissä  olevat. / Sillä Sana syntyy, viisaus saapuu. / Kirkko, ota vastaan tervehdys. / Ihmiset, lausukaamme Jumalansynnyttäjän iloon: /  Siunattu on Hän joka tulee. // Meidän Jumalamme, kunnia Sinulle.

----------------------------------------------------------

Tänään aamulla ei ollut kiirettä, vain lumityöt ja pernat odottivat, kyllä, jossain päin suomea muotoillaan pernat pernoiksi, näyttää pahalta, olisko kuitenkin perunoiksi. Ostan aina näitä valmiiksipestyjä, säästyy vettä, perunat on suuria, hyviä, Penttilän perunatila Kalajoella osaa kasvattaa minulle perunoita.














Huomenna kun tulen kirkosta on paastoloppu ja sanoisin, että on nälkä, kuorin potut valmiiksi ja pidän ne kylmässä vedessä huomiseen.

Eilen tuli uusia kokoontumisohjeita siksi jätin tämän aaton palveluksen väliin, mutta huomenna aikaisin.

Ovikello soi juuri, ovella joulutervehdys ystäviltäni, Puukarin majatalon luomuleipä, kiitos, idea on hyvä, näin voi yrittäjiä tukea, leikkaan siitä pian palan, sillä paastokauden loppuateria on kaurapuuroa ja nyt siis myös Puukarin hyvää luomuleipää.



























Vaikka voimat on lopussa ja energia on mukava touhuta lumen kanssa, eilen satoi ihan hyvin ja nyt on siirrelty pois tieltä, naapuri oli käynyt avaamassa tieni pään joten aamulla mukava lähteä jos ei tule lisää lunta.



Tässä lopuksi tänään Hieronymoksen joulusaarna tai -keskustelu jonka monena vuonna isä Heikki Honkamäki luki Porin ortodoksikirkolla Kristuksen syntymäjuhlan aattopalveluksessa.


Niin usein kun kohotan katseeni kohti Beetlehemiä, sydämeni käy keskustelua Jeesus-lapsen kanssa.

"Oi, Herra Jeesus, miten Sinä palelet ja miten vapiset; miten kova onkaan se alusta, jolla lepäät minun pelastukseni tähden! Miten minä voinkaan Sinua siitä palkita?"

Silloin minusta tuntuu, että Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, en minä mitään kaipaa. Ole rauhassa! Vielä vaikeampi minun tulee olemaan yrttitarhassa ja pyhällä Ristillä."

Minä jatkan keskustelua: "Rakas Kristuslapsi, minun on ehdottomasti saatava antaa Sinulle kaikki rahani."

Lapsi vastaa: "Taivas on minun ja maa on minun. En tarvitse rahojasi, anna ne köyhille, niin pidän, kuin ne olisivat minulle annetut."

Minä jatkan: "Rakas Kristuslapsi, mielelläni sen teen, mutta minun on silti saatava antaa Sinulle jotain, muuten en kestä tuskaani."

Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, koska olet niin antelias, niin Minä sanon nyt sinulle, mitä sinä voit minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi".

Minä vastaan: "Mitä Sinä niillä teet?"

Kristus vastaa: "Otan ne omille hartioilleni, ne tulevat olemaan minun kirkkauteni ja minun herruuteni. Jesaja on edeltä sanonut, että tulen kantamaan sinun syntisi ja poistamaan ne."

Silloin minä alan itkeä ja sanon: "Lapseni, rakas Kristuslapsi, miten oletkaan koskettanut sydäntäni! Luulin, että Sinä haluat minulta jotain, ja niin Sinä haluat vain pahuuteni. Ota minulta se, mikä minun on! Anna minulle se, mikä Sinun on! Siten minä vapaudun synnistäni ja saan ikuisen elämän varmuuden."







Tavataan huomenna.