maanantai 14. tammikuuta 2019

HETKINEN
Eilen sain viettää hetkisen pois mikromuovien täyttämästä maailmastani. Päätimme ystävieni kanssa lähteä elokuviin katsomaan Tuntematon mestari elokuvaa. Elokuva on suomalaisen Klaus Härön ohjaama, edellinen Postia pappi Jaakobille oli elämys, kaikin tavoin hieno elokuva.


Olin mairea ja hymyilin maireasti kun minulta lipunmyyjä otti täyden hinnan, muille antoi eläkeläisalennuksen. Paljon oli väkeä, hienoa, en kerro elokuvasta muuta kuin sen että olin hämmästynyt ortodoksisuuden läsnäolosta elokuvassa ja elokuvan  suurin kysymys ja vastaus siihen aiheutti sen että melkein nousin seisomaan ja taputtamaan, valtavan itsehillinnän tuloksena istuin hiljaa ja mietin, näin se on.


Siis aiheenani on mikromuovi tässä kirjoituksessa, ei elokuva, nyt kyllä luet loppuun.
Viime viikolla Yle uutisoi kuinka mikromuovia joutuu  myös kasveihin kun jäteveden kiinteä massa siirretään käyttöön, siinä se, olen ihmetellyt viehtymistäni muovikukkiin, mutta nyt olen varma että maaperässä oleva mikromuovi on aiheuttanut minussa altistus ja riippuvuus suhteen muovisiin kukkiin.
Suomen maaperän kautta kyllä kasveihin siirtyy paljon muutakin, -50 luvulla kaikki jätteet haudattiin omalle pihalle ja usein leikin aarteen metsästäjää, löysin kaikkea sikaruoka kaukalosta 1700 -luvun kolikoihin, äiti ei tykännyt kuopista pihassa joten vain noin viikon sain tätä metsästystä leikkiä. Nykyisen taloni pihasta pulpahtelee silloin tällöin muovia, peltipurkkeja, lasia. Onneksi nykyään on kierrätys ja jätteiden keräily, maaperä elpyy kunhan sinne ei kipata kaupunkien jätevesien kiinteää ainetta.





perjantai 4. tammikuuta 2019

MATKOILTA
Matkoilta tarttuu aina uutta ja uusia kokemuksia, myös vitsien omaisia tilanteita.
Olin kukkakaupassa, kaupan tiskin vieressä oli noin parikymmentä henkeä ja noin viisi myyjää, oli hiljaista, niin hiljaista että piti tarkistaa kuulolaite, kunnossa, äkkiä muistin  missä olin, täällä ei puhuta, myöhemmin kuulolaitteeni alkoi vinkua kun hymyilin, joo, se ilmoitti missä olimme, täällä ei hymyillä. Jokainen voi arvata millä paikkakunnalla olin ja vietettiinkö vuoden virallista melankolian juhlaa, yritin keskustella ilosta, mutta olin vähällä saada laktoosittomasta jouluhalosta.


Olin myös kylässä missä minut todella halattiin, lipsittiin ja kun kaikki energia oli uhrattu vieraalle ystäväni kiilasi itsensä kainalooni.




Jouluuni kuuluu ehdottomasti kirkko, aattona oli ehtoopalvelus jossa jälleen kerran kuulin jouluevankeliumin ja piispa Melitonin joulusaarnan, oli hyvä lähteä valmistautumaan paaston päätös liturgiaan joka todella aloittaa juhlakauden. ylläolevissa kuvissa uusia ikoneita.


Sen verran oli virtaa vaikka sohva olikin paras paikka, olin teatterissa joka on suomen kaunein, paitsi odotustila joka oli ruskea bunkkeri ja näyttellijöiden kuvat oli poistettu, hyvä ihme, niistähän oli apua ettei vaan vahingossakaan joutuisi puheisiin kenenkään kanssa kun saattoi tuijottaa kuvia niin että vieläkin muistan kuvajärjestyksen.


Kuvassa näkyy lapsuuteni Kardemumman tulipalon  puolipyöreä oviaukko jonka myötä olin myyty teatteritaiteelle.


Jotenkin muistan tuolien olleen ennen punaiset, mutta sama nykyharmaus on yltänyt tännekin kuten katsomani näytelmä, tärkeintä on kuitenkin teatteri ja elävät näyttelijät.


Vuosi vaihtui välillä, huippuruokailut, mukavaa yhdessäoloa, olkoon alkanut vuosi tarmokkuuden ja ilon vuosi kaikille!






maanantai 31. joulukuuta 2018

KURKISTUS TULEVAAN VUOTEEN
H
iljaisesti aamuhämärässä hiivin kurkistamaan vuoteen 2019, mitä näin, kaikki hyvin, huomaat itsekin kuvasta


JOTEN TARMOKASTA JA RÄISKYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!




keskiviikko 19. joulukuuta 2018

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!
Juhlan huipennus lähestyy, hiki virtaa kuumentuneissa talvitoppatakeissa, muovikassi kauppa on kiivaimmillaan, ostanko  pari vai kolme, vaikeaa päättää, saakohan niitä enää juhlan jälkeen, klo 8.15 on jo käyty ensimmäiset kaupat läpi, vielä pitää jaksaa ostaa koko päivä ja perjantaina on pakko raahautua Tuomaan markkinoille, hautausmaalle, saakohan jostain vielä terapiaa, tä?, niinku mä unohdin mikä juhla ny olikaan tulossa ja taas tarttuu tää porimurreki, paras vaan toivotella hyviä Kristuksen syntymäjuhlia.



Nautitaan tarmokkaasti juhla-ajasta ilolla.





torstai 6. joulukuuta 2018

HYVÄÄ PYHÄN NIKOLAOS IHMEIDENTEKIJÄN, MYRRAN PIISPAN
MUISTOPÄIVÄÄ
JA
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


Tänään joulukuun kuudespäivä on tärkeä päivä, ortodoksi on maaton, mutta minulle kotimaa on rakas joten nautin itsenäisyyspäivästä, samoin pyhän Nikolaoksen päivä aloittaa joululahjojen hillittömän odotuksen.

Tropari, 4. säv.

Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi | ja itsekieltäytymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti sinut laumallesi. | Sen tähden olet sinä saavuttanut nöyryydessäsi ylhäisen aseman | ja köyhyydessäsi rikkauden. | Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos, | Kristusta Jumalaamme || pelastamaan meidän sielumme.

Kontakki, 3. säv.

Oi pyhä, sinä olit Myrrassa | oikeana pyhän palveluksen toimittajana | sillä täyttäen Kristuksen evankeliumin käskyt | sinä, oi pyhittäjäisä, panit henkesi alttiiksi kansasi edestä | ja pelastit viattomat kuolemasta. | Sen tähden sinä tulitkin pyhitetyksi || Jumalan armon salaisuuksien suurena palvelijana.


RUKOUS ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ
Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme. Sinun armosi on määrätön ja ihmisrakkautesi syvä kuin pohjaton meri.
Sinun suuruutesi edessä me, ansiottomat palvelijasi, kumarrumme ja peläten ja vavisten nöyrästi kiitämme sinua, laupiasta Jumalaa valtiollisesta vapaudesta, jonka olet lahjoittanut Suomen kansalle. Sinulle, valtiaalle Herralle ja Hyväntekijälle, me kunniaa kannamme ja ylistystä veisaamme.
Sinä armon ja laupeuden Jumala, kuule palvelijaisi rukoukset ja suo meidän kasvaa vilpittömässä rakkaudessa sinua ja lähimmäisiämme kohtaan ja armolahjojesi mukaan rakentaa maatamme.
Varjele pyhää kirkkoasi ja isänmaatamme kaikesta pahasta ja suo meidän kaikkien elää rauhassa ja keskinäisessä kunnioituksessa.
Suo meidän arvokkaasti, sinua kiittäen, käyttää maamme kehittämiseksi ja sinun kirkkosi rakentamiseksi kansallista vapautta, jonka olet armostasi meille lahjoittanut.
Ja suo meidän aina ylistää sinua, iankaikkista Isääsi ja kaikkein pyhintä Henkeäsi nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
Kunnia olkoon sinulle Jumala, meidän hyväntekijämme, kunnia sinulle. Aamen.


Jokunen vuosi sitten sain lahjaksi vanhan painokuvan pyhästä Nikolaoksesta, sen nostan vakiopaikalta rukousnurkkaan juuri täksi päiväksi.


Syksyllä nostin sisälle ruusut jotka kukkivat koko kesän ylenpalttisesti, en raaskinut heittää niitä roskiin, kellarini on aina jäässä joten ajattelin nostaa ne keittiön nurkkaan jossa aina talvella on melkein nollalämpöastetta, leikkasin ne ihan alas eli oksat pois ja jotenkin huolissani tuijottelin niitä kun uutta versoa alkoi puskea, hyvin hentoa ja yllätys, kukkia alkoi ilmestyä ja juuri Itsenäisyyspäiväksi. Kiitos!


Tsasouna piti myös siivota, lintu tai lepakot olivat juhlineet, Sinolilla piti kaikki pinnat käsitellä, nyt on paratiisi läkähdyttävän kaunis valoineen. Tsasouna on aina auki, voit poiketa rukoilemassa.


Pakko oli kuvata myös tienvarren valot, kuva ei koskaan onnistu, mutta ovat kaunis näky, kuvassa näkyy myös uusi ilmoitustaulu jonka kyläyhdistys valmisti ja pystytti, ensi kesänä maalaan sen.

ELI, HYVÄÄ JUHLAA SINULLE!

https://www.youtube.com/watch?v=pY13mmi5ZQQ



perjantai 23. marraskuuta 2018

TARMOKASTA JOULUA!
Jokunen päivä sitten kävin postissa, samalla havainnoin joulupostikortit, yksi oli ylitse muiden, oli joulupukki, muheva, iloinen, teki mieli ostaa se, no en tietenkään, mitä kuvittelet.
Mietin joulutervehdysten lähettämistä joihin pitää jo nyt valmistautua ja tässä mietteitäni:

ÄLÄ
Älä lähetä yksinäiselle korttia joka esittää hautausmaata, kirkkoa lumihangessa,
älä lähetä perhekuvaa jossa kaikki osaavat laulaa jouluvirsiä,
älä lähetä Ristin kuvaa, Raamattua pöydällä jota yksinäinen kynttilä valaisee, 
jos itse nyyhkit joulun yksinäinen ei välttämättä halua jakaa kyyneleitäsi, joulu on ilon juhla, irtaudu itsestäsi ja lähetä iloinen joulukortti, nykypäivänä harva yksinäinen on uskonnollinen joten auta yksinäistä iloitsemaan niinkin pienellä asialla kuin iloisella joulukortilla.


ÄLÄ
Älä toivota yksinäiselle rauhallista joulua, joulurauhaa, sitä hänellä on todennäköisesti joka päivä, toivota hänelle TARMOKASTA JOULUA! tai uskaliaasti
KRISTUS SYNTYY- KIITTÄKÄÄ!, näissä sanoissa on ilo joka kantaa joulun yli.

 
Mietit varmaan miksi kehotan lähettämään iloisen kortin? Vaikka olen uskollinen kirkkoni opetuksille, olen kokenut että yksinäisyys on niin suurta ja ahdistavaa juhlapyhinä, joten yrittäkäämme lievittää sitä kaikilla keinoilla, myös joulukorttien muodossa jos sinulla on niitä tapana lähetellä, tehdään joulusta tarmokas ilon juhla.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 17. marraskuuta 2018

ÄLÄ VOUHOTA!
Sanoisin näin kun kuulin armeijan muoviuutuuksista metsäkäytössä, miksi ne joilla on älyä tekevät trendikkäitä päätöksiä miellyttääkseen ja syleilläkseen maailmaa, voiko soppatykki tuhota maapallon päästöillään, älä vouhota.


Tässä on perintökaapin kuulumisia vuonna 2018, ovi on jo irronnut, yksi hylly romahtanut, muovit voi kuitenkin hyvin, niillähän on takuu, kestävät tuhat vuotta kuten armeijan soppatykit, jos huomaat että olen sarkastinen, niin olen, missä muualla voi oppia ekoloogisuutta kuin armeijassa, voisi päättäjät vain opetella muovin oikeaa käyttöä. Muovi ei ole kirosana jos sitä käytetään siellä missä sitä todella tarvitaan.


Kunniamaininta tuli muovinkeräyksen esilletuomisesta.


Palkintona oli hieno linnunpönttö, syvä huokaus kyllä kuului  ensin, sillä pönttö on koottava, apua, katselin sitä muutaman tunnin ja yön hiljaisena hetkenä otin buranaa ja tartuin toimeen, hyvä ihme kuvan mukaisesti olikin helppo koottava ja työkaluja ei tarvittu. Valmistaja on Kolo Design Oy
Joensuu, kiva lahjaidea muuten. Kiitos huomioimisesta kilpailussa.