maanantai 11. kesäkuuta 2018

KIERTOAJELU
E
ilen lähdimme ystävieni kanssa kiertoajelulle lähiympäristöön, olimme sopineet jo keväällä että tällainen retki tehdään.
Lähdimme aamulla ja ensimmäinen etappi oli Maaselkä ja siellä asema josta ystäväni oli muinoin noussut junaan.
On todella raivostuttavaa että annetaan arvokiinteistöjen tuhoutua, osa aseman parvekkeesta oli jo romahtanut, asema rakennus on todella suuri ja tarinan mukaan rakennuspiirustukset olivat vaihtuneet, siksi oli tehty tällainen kartano.


Kuvassa romahtanut toinen kerros.

Seuraavana tutustuimme Maaselän rajakiveen, meitä oli jo odotettu sankoin joukoin, tosin olivat agressiivisia ja osa halusi pois mihin vain, ymmärrän kyllä, veri valui, ilmaa halkoi tuskan huudot, mutta me emme luovuttaneet, kuvasta voit lukea rajakiven tarinan.


Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua, huomaa piirroskuviot.

                                   

Kivessä näkyy kruunut ja kiven yläpuolella on myös joitain epäselviä hakkauksia.

Pääsimme pakoon autoon ja vain muutama sata verenimijää tunkesi mukaan, niitä huidottiin koko matkan, seuraavana ihan selvästi kuulin että tarjolla olisi väliaika kahvit, todella mahtavaa, niin retkellä kuuluukin olla, olimme menossa Hiidenportille jonka jälkeen joisimme kahvit.



Tätä mietin, mikään kuva ei kerro mitä oikeasti näkee, kanjoni on todella syvä, se pitää itse kokea, kuten me. Aamulla olin asustetangosta vetäissyt ykköset esiin ja lankannut kengät, tosin kakkoset kun ajattelin että jotain tällaista voi olla edessä, kuljimme elämän suonien yli kohti jotain jonne oli pitkä ylämäkinen matka, hiki virtasi, käki oli ihan raivoissaan, oli ilmeisesti perheriita menossa tai sitten oli nauhoitettu esitys turisteille, kukuntaa jatkui ja jatkui, vihdoin olimme , emme perillä vaan kanjonin alussa josta käännyimme takaisin, matkan pituus oli yhteensä 2,6 kilometriä, en usko, se oli ainakin kymmenen.


Vihdoinkin olimme päässeet takaisin, kyllä toiset tietää mitä on kunnon matkaeväs, ei mitään salaatinlehtiä vaan ihan kunnon antimet, kiitos. Täällä kuulin myös että Johannes Linnankoski on kirjoittanut kirjan Hiidenportin maisemiin liittyen, kiinnostus heräsi, pitää ensi talvena tutustua kirjailijaan.


Hulluutta, saavuimme Vuokattiin, sanon heti että olen allerginen urheilulle ja varsinkin talvilajeille, tietysti kaikki oli upeaa ja tietysti kaikki muut tietää mistä ovesta mennä, mainoksia ei ollut missään, oli nälkä, haimme ruokapaikkaa, kaikki oli kuollutta, iso hotelli, pimeää, tyhjää, takaovesta sisään, 70- luvun pimeä yökerhobaari, tarjoilija tervehti ja unohti, penkit rikki, voi ihme, ruokalista ei ollut rikki, lammasta 27 euroa, ahdistaa, kun yhdessä pöydässä avattiin roseviini pullo olin jo äkämystynyt, ruokalistan näin, mutta en ymmärtänyt, olisimme syöneet ihan jotain ruokaa, emme naksulammastemexsoppaa, halusin poistua, menimme seuraavaan , se oli kiinni, näimme burgerin mainoksen, sanoin että se on huvin vuoksi, täällä kukaan ei halua meitä, kaikki ravintolat on piilotettu, ymmärrän kyllä, urheilijat eivät syö tai siis syövät jotain.


Ihan oikeesti oli auki hämbyrkeri paikka, karu miljöö kuin kellari, mutta , niin, tilasin salaatin, hengästyneesti tarjoilija kertoi vaihtoehtoja, anteeksi mitä?, tuleeko krokseilla?, ei hyvänen aika, en mää oikeesti tarvii muovisia puutarhakenkiä, tarjoilija jatkoi -vai siemeniä, silloin vasta tajusin että ensimmäiset oli kuivattuja leivänpaloja, otin niitä, ne on tuttuja kotonakin, lisäksi härkäpapu burgerin, kaikki oli vaatimattomasti maustettua, muovista, olisi kai ollut säädyllistä olla syömättä kun kyseessä oli kotimaan kiertoajelu, hävettää vähän.


Pikapuoliin ruokailun jälkeen saavuimme Jyrkkään tutustumaan raudan tekoon, tätä ennen poikkesimme katsomaan biisoneita joita emme löytäneet. Jyrkässä oli oikeaa suomalaista menoa, joimme kahvit ja perunaleivokset, itse otin munkin, tietysti, kotiin ostin sienivoileivän suomalaisesta taidosta käyttää maamme antimia, vieläkin naurattaa, illalla maistelin voileipää ja mietin makua kunnes lähempi analyysi kertoi sienten olevan , heh, herkkusieniä, jee.


Huomasin myös Jyrkän teatterin mainoksen, käykää katsomassa.



Tässä tarinaa Jyrkkäkosken ruukista, masuunissa oli myös taidenäyttely, pieniä patsaita ja tauluja.


Jyrkästä siirryimme Tiilikkajärven rannalle, olisi pitänyt kävellä, en jaksanut, ihailin maisemaa joka oli koko matkan pökerryttävän suomalainen, vihreä, suoria lähes näkymättömiin jatkuvia suoria teitä, kuin olisi tunnelissa vain jokunen erakkomaja vilahteli siellä täällä, Pohjois-Karjala on maiseman hautausmaa, missä oli kaikki ihmiset, kun näimme auton 50 kilometrin päässä arvuuttelimme mitä merkkiä auto olisi, kukaan ei arvannut, siis tätä rataa oli liikenne.


Tätä ihmettelimme, itämaisia kuvioita, ne me olimme nähneet jo eka paikassa eli ovat kallioon hakattuja tietoja, merkkien selitys olisi ollut paikallaan jossain.


Voidaanko missään muualla maailmalla hemmotella asukkaita kuten suomessa, upeat höylätyt pitkospuut johtivat rannalle.


Veneet oli rannalla vedetty pois veden ulottumattomista, järveä en kuvannut, kun on nähnyt yhden on nähnyt kaikki, ne on niin upeita ettei kuvat niitä voi toistaa mitenkään.


Matka lähestyi loppuaan ja poikkesimme vielä Metsäkartanolle jäätelölle, en oikeastaan tiedä mikä kokonaisuus Metsäkartano on lukemattomine rakennuksineen, missään ei kuitenkaan ollut ketään, recepsuunissa oli henkilö joka rahasti tuutit, pidin kädessäni tuuttia, apua, käteni oli turvonnut, tuutti oli pieni, tarkistin kääreestä, jäätelöä oli 120 millilitraa, onkohan aina ollut, ravintolassa oli ollut ilmeisesti päivällä ihan oikeaa ruokaa, joskin kun kala nimikkeenä on todella kallista olisin maininnut kalan nimen vaikka olisi ollut turskaa..

Päivä oli mukava, sään kannalta mitä mainioin, puhuimme josko teemme lähikylä kierroksen seuraavaksi. Kiitos seurasta!















sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

VALTIMON KESÄN LINKKI
K
esä on tulossa, ohessa linkki Valtimon kesään, tavataan.

http://www.valtimo.fi/documents/802726/1169820/Kes%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4t+2018/b70ea04c-28c1-46ca-8345-31bf8fd96a25


Tämä kuva Tulehmolta,  jouduin ihan itse keittämään kahvia kun vakituinen kahvinkeittäjä oli estynyt, koko puolen kilon paketin sain tärvättyä, hyvää, vahvaa kahvia tuli ja poroja ihan riittämiin.
Erakkolan kahvilassa myynnissä ihan oikeaa kahvikeitin kahvia avoimella viikolla 9.- 15. 7. 2018 ja avoinna  joka päivä 10-18.





maanantai 4. kesäkuuta 2018

KYLVÖN SIUNAUS 2018
Lauantaina vihdoin voin pitää kylvön siunauksen.


Kevät on ollut eriskummallinen, kun sain kolattua viimeisen lumen kasan huipulle oli kääntyessäni takanani kesä, kesä on jatkunut jo monta viikkoa ja olen istutellut ohjeiden vastaisesti kaikennäköistä, virallinen istutuspäivä on kymmenes kesäkuuta johon mennessä hallat pitäisi olla ohi, mutta en voinut hillitä enää kun koko ajan kuitenkin mielessä viime kesä jota ei ollutkaan.


Kasviperäkärryni siirrettiin aurinkoisempaan paikkaan, samoin ikonikatos, kun kylvö siunataan, vihmotaan pyhitetyllä vedellä maa ja luetaan alkurukoukset ja varsinainen kylvörukous, kylvön siunauksen voi suorittaa myös maallikko, rukous on sama;


Mitä sitten istutin, istutin sipulia jotka kauhukseni ovat pursuneet jo tosi suuriksi.


Viime vuonna kasvatin vesiruohoa runsaasti, nyt ajattelin vähentää tuotantoa ja peitin kuorikatteella , ensimmäisen laatikon mokasin, laitoin katteen ja vasta sitten istutin, osa sipuleista ei osunut multaan, toinen laatikko onnistui, istutin ensin ja vasta sitten katoin.


Kahdessa laatikossa on kurpitsaa ja avomaa kurkkua, sain ne esikasvatettuna ja totta kai nyt erottaisin kumpi on kumpi, kumpikin oli kampi eli katsotaan mitä tulee, molemmissa on samanlaiset lehdet.



Tomaatit ovat tsasounan katoksen alla, taimia on kuusi ja erilaisia, laitoin heti isot tukipuut, ettei tarvitse sitten myöhemmin survoa niitä taimien joukkoon.


Sain myös basilikan siemeniä, ne on myös tsasounan katoksen alla, basilikaa tarvitaan Ristin juhliin koristeeksi, toisessa astiassa on punaista ja toisessa vihreää lajiketta.


Kaivon kannelle tulee niittykasveja, hyvällä alulla ovat.
Tosi kuivaa kautta eletään vaikka lunta oli runsaasti, kaivossa vettä muodostuu joka kolmaspäivä, säännösteltävä on, ajattelin jo soittaa hätänumeroon josko palokunta tulisi kastelemaan omenapuut, mutta hillitsin itseni ja erakkola on nyt luonnon armoilla.


Pottuja löytyy parista eri kohtaa, on ämpärilajiketta ja toisaalla on muoviastia lajia, katsotaan mitä tulee, viime vuonna potut melkein hukkuivat.


Sain keväällä samettiruusun taimia 48 kappaletta, niitä hoivasin ja istutin rahkapurkkeihin, nyt ne on lopullisessa sijoituspaikassa, seurana on lapin orvokkia jota myös sain, ovat toistaiseksi muovin alla, koska vielä voi tulla pakkasia.

Orvokki oli innostunut asettumaan suoraan keskelle tietä, siirsin sen ruukkuun, katsotaan menestyykö.

Ai niin, istutin myös kärryyn tilliä, isolehtistä persiljaa ja pinaattia ja katoin hyvin kuorikatteella, epävarmaa on jaksaako ne ponnistella kuorikatteen läpi, mutta on sitten ainakin siistit istutuslaatikot jos eivät tule kuorikatteen läpi.

Nyt vain odotellaan, kukkien kauneutta, pursuilevaa satoa, kohtuullisesti vettä ja S- Marketin pakastealtaan täyttämistä uusilla satokauden tuotteilla.









perjantai 1. kesäkuuta 2018

LEPPÄKERTTU
Tarina alkaa vuoden 2009 marrasmessuista jotka pidettiin Valtimolla, messuilla oli ITE-taiteilija Aimo Rajasalon tekemä Leppäkerttu veistos, minusta se oli tosi huvittava ja tykkäsin siitä, veistos painoi tuhottomasti ja olin huonossa hapessa eli jotenkin sairas, joten veistos jäi.
Mutta kuinka ollakaan Rasimäen kylätoimikunta oli hankkinut sen minulle ja lahjoitti sen erakkolaan ja vielä, itse taiteilija lahjoitti veistoksesta saadut tulot Tulehmo hankkeeseen joka on toteutunut.

 
Jopa Ylä-Karjala lehti teki leppäkertusta jutun, ihan etusivulla näet vasemmassa yläkulmassa leppäkertun.

Aikaa on kulunut, veistos on ollut ulkona koko ajan, kerran sen olen maalannut. Viime talvi oli rankka myös leppäkertulle ja valtava ylipaino luhisti jalat pois alta, toinen silmä oli myös pudonnut kun oli oksa lähtenyt alta.

Ilman apua yksin ei kukaan saa mitään aikaiseksi joten Ratilaisen Timo tuli avuksi nostelemaan leppäkerttua työpöydälle, Timo teki myös alustan ja jalat metallista, jalat olin jo kiinnittänyt kerran, mutta nyt tehtiin niin että kestää, korjasin silmän pohjan ja maalasin uudelleen, sitä ihmettelen kun kiersin leppäkerttua, totta, leppäkerttu on kuusi täpläinen, eilen nostettiin oikealle paikalleen omenatarhan portin pieleen, estämään itikoiden menoa tarhalle.

Veistoksen tehnyt Aimo Rajasalo on siirtynyt jo tuonilmaisiin (1943-2012), ikuinen muisto hänelle, muistot elävät.


Tässä ollaan restauroituna entistä ehompana ja raikkaana. Leppäkertun vartalo on yhdestä puusta joten painoa löytyy edelleen vaikka on ollut jo vuosia ulkona.






sunnuntai 27. toukokuuta 2018

KESÄKAUDEN ALOITUKSESTA
KEVÄTJUHLIIN

Eilen oli kylässämme kesäkauden aloituspäivä kun pitkään aikaan ei ole ollut mitään, nyt sai se makaaminen loppua ja kyläläiset liikkeelle.
Itse lupasin tehdä makkara pyttipannua ja hoitaa muutenkin ruokailun, oletin tietenkin että naisväki olisi tiskannut, mutta kun selkäni käänsin oli väki hävinnyt kuin pakokauhun vallassa.
Päivä alkoi kuin rakastamani kotimainen elokuva jossa pruuttahuoneen avain on hukassa, meidän varaston avain oli hukassa, ei ollut hukassa, on se, ei, ku ei, ei ollut siis hukassa, hauskaa, kokki kyllä jo punoitti siihen malliin että pian painekattila räjähtää jos avain ei löydy, varastossa säilytetään nimittäin kaasupulloa ja vokkipannun kaasukierukoita, no, kaikki hyvin.
Tarjolla oli Tulehmon maalaustyötä, ja tosi sitkeää ja innokasta porukkaa itse olin jo ihan uupunut tunnin aloituksesta, melkein koko Tulehmo eli tulipaikka tuli maalattua, itse autoin symbolisesti esiintymislavan raunioiden siivouksessa, lava romahti talvella lumen painosta, onneksi, saadaan ihan oikea paikkaan sopiva lava.


Romahtanut katos oli surullisen näköinen, voivoi, itse kyllä, anteeksi vaan olin vähän, en nyt iloinen, mutta en järkyttynytkään.


Ensimmäinen syöjä kyseli kuinka monelle sadalle tein sapuskaa, totuus oli kuitenkin se ettei pyttiä jäänyt kuin pari litraa, pannulla näkyy muuten Tulehmon omasta yrttimaasta ensimmäiset yrtit, lipstikka ja ruohosipulia, minttua näkyi myös, mutta ajattelin ettei syöjät ehkä ole vielä valmiit kohtaamaan minttua.

Tänään aamulla oli Nurmeksen ortodoksikirkolla aamupalvelus ja Liturgia, niiden jälkeen kevät juhla.
Ennen palveluksen alkua isännöitsijä toi minulle kirjekuoren ja ilmoitin heti jyrkästi etten huoli laskuja sunnuntaisin, ei ollut lasku, sain katsoa heti ettei tarvinnut miettiä koko palvelusta mitä asia koski.
VAU! Nurmeksen ortodoksinen  naistenpiiri antoi minulle stipendin/lahjoituksen saunan rakentamiseen, olin ihan äimänkäkenä, en kyllä ole mielestäni tehnyt mitään merkittävää, erakkolalle lahjoitus merkitsee paljon, ei pelkästään saunan saamisessa vaan kannustamisessa kiitos!
Kevätjuhlassa laulettiin ensin jo joutui armas aika joka minulle on merkinnyt aina sitä että koulu on loppu ja olen vapaa, vapaa.
Kiitin naistenpiiriä  ja eikö joku  tai kyllä tiedän kuka, ilmoitti isoisesti että sitten pitää olla naisille uudis- sauna. Ihan oikeesti miltä kuullostaisi Ylä- Karjalan kirkollisissa ilmoituksissa:
 -ERAKKOLASSA NAISTEN SAUNAILTA!
Pöydässämme oli hetken hilpeyttä, lupasin että, ehkä tee-ilta olisi sopivampi, oli mukava kevätjuhla ja meitä oli todella paljon, tarjoilut huippuluokkaa, kiitos naistenpiiriläisten.

 
 
 
 
 


 











lauantai 19. toukokuuta 2018

HELLUNTAI
Tänään alkaa juhlakausi olla todella lopuillaan, huomenna on ortodokseilla Pyhän Kolminaisuuden päivä ja Maanantaina Pyhän Hengen vuodatus päivä, ennen oli maanantai myös vapaapäivä, mutta maallinen maailma sen vei, itse asiassa juuri nyt me tarvitsisimme sitä, Norjassa päivä on edelleen vapaapäivä.


Tänään on vainajien muistelupäivä, kuvassa on tuohuspöytä vainajille sytytettäville tuohuksille ja sitten alkaa illalla Helluntai juhla eli huomenna on Pyhän Kolminaisuuden päivä, siis, Isän Jumalan, Pojan Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen päivä.
Päivää pidetään myös kristillisen seurakunnan syntymäpäivänä.


Helluntaiksi tuodaan aina ortodoksiseen kirkkoon koivut.
Eilen laitoin koivut jo paikoilleen, yleensä ei kaadeta puistopuita eikä parhaita vaan valitaan ne puut jotka muutenkin poistetaan, koivu kasvaa nopeasti ja hyvin usein vääriin paikkoihin, näitä käytän koristeina.
Maanantaina muistellaan kun apostolien päälle laskeutui Pyhä Henki tulisina liekkeinä ja he saivat kielillä puhumisen lahjan.

HYVÄÄ JUHLAA!

torstai 17. toukokuuta 2018

EN LUOVU
Kuusi päivää sitten tai niillä paikoin oli päivä jolloin sain viimeiset lumet kolattua kasalle ja kun käännyin oli takanani kesä,
 pipo päässä, paremman luokan toppatakki päällä ihmettelin, vieläkin ihmettelen, en voi millään luopua pipostani johon olen tykästynyt, en tiedä mitä teen, en haluaisi olla kuin rouva Wilenin mies Sulo,
vähän on kuuma, en ymmärrä kasvejakaan, nyt ei ole kesä, meillä ei koskaan ole ollut kesää tähän aikaan, hillitkää ihmeessä intoanne sanon minä.


Kuuseni intoilee, kukkii jo todella innokkaasti, tästä ei hyvää seuraa, pursuu taas syksyllä käpyjä niin ettei pysy pystyssä kuin saunani voimalla joka kallistuu nyt kuuseen päin.