keskiviikko 14. tammikuuta 2015

ENKOLPION- PANAGIA

Enkolpion- rintakoru, rintariipusta käyttivät alkuaan niin maallikot, luostariasukkaat kuin papistokin 1400- luvulle asti, tämän jälkeen enkolpion on ollut vain piispalle ehdottomasti kuuluva varuste.
Enkolpioon on kuvattu Kristuksen Jumalanäidin tai jonkun pyhän kuva maalauksena, korkokuvana tai kaiverruksena.
Aiemmin enkolpion oli avattavan lippaan muotoinen jossa oli reliikki.
Venäjällä nimitetään piispan käyttämää enkolpiota panagiaksi.


Suomi sai uuden ortodoksisen piispan Ouluun 11.1. 2014 nimeltään Elia.

Korkeasti pyhitetty Oulun metropoliitta Elia
 
kuva Johannes Mäntymäki


Metropoliitta sai arvonsa mukaiset atribuutit ja niiden mukana juuri valmistuneen enkolpion, jonka on suunnitellut ikonimaalari, ikonikonservaattori, Antti Narmala, (huom. kummipoikani)

Tässä työkuvia ja valmis työ;

Alustava luonnos
 
hopeasepän piirros
 
                                                                        ametisti
 
 
                                                                      valmis ikoni


valmis työ
 
 
                                                                           valmis työ


Enkolpion mukana ojennettiin piispalle myös "tuoteseloste" joka tässä;

----------------------------------------------------------------------------------------

Esipaimen siunaa!

Tämän enkolpionin suunnittelussa on käytetty apuna 600-900 lukujen bysanttilaisia esikuvia. Suorakulmaista kehystä leikkaa kahdeksan pyöreää muotoa. Luku kahdeksan on ikuisuuden, illattoman päivän symboli. Neliötä on perinteisesti pidetty maailman ja ajan symbolina ja ympyrän on taas ajateltu symboloivan taivasta ja ikuisuutta. Neliön ja ympyrän, maan ja taivaan, leikkauskohta on Kirkko, niin instituutiona kuin rakennuksena.

Neljässä puoliympyrän-mallisessa kentässä ovat kreikkalaiset kirjaimet Φ Χ Φ Π. Ne tulevat sanoista Φως Χριστού φαίνοι πάσι, Kristuksen valo säteilee kaikille. Tunnemme lauseen osana ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaa. Kyseinen lyhenne on osa kreikkalaisen perinteen mukaista analavosta, suuren skeeman vaatetta. Lyhenne esiintyy myös eräissä bysanttilaisissa ikoneissa, sijoitettuna piispan omoforin risteihin. Enkolpionin muoto symboloi siis Kristuksen Kirkkoa, joka säteilee Hänen valoaan neljään ilmansuuntaan, yli koko maanpiirin.

Jumalanäiti on kuvattu enkolpionissa poikkeuksellisesti yksin. Hänet on esitetty esirukouksessa Kirkon ja koko maailman edestä. Kuvaustapa on sama kuin Kristuksen taivaaseen astumisen ikonissa, jossa Jumalansynnyttäjä esitetään Kirkon symbolina, kirkkoäitinä.

Pohjoista ulottuvuutta enkolpionissa edustaa neljä pyöröhiottua ametistia, Lapin kiveä. Ametisti oli myös yksi kahdestatoista kivestä vanhan liiton ylipapin rintakilvessä.

Enkolpionin kääntöpuolelle on kaiverrettu jae psalmista 50 (LXX): "Luo minuun puhdas sydän, Jumala, uudista sisimpääni vilpitön henki." ja päiväys 11.1.2015


Is polla eti despota!

Helsingissä, pyhittäjä Antipa Valamolaisen muistopäivänä 10.1.2015

---------------------------------------------------------------------------------  



Hieno selostus, saada tällaistä tietoa on harvinaista, yleensä ojennetaan vain jotain, mistä kukaan ei tiedä mitään tai ei kehdata kysyä, ettei näyttäisi tietämättömyyttään.
Itse olin kiinnostunut ikonista ja Antti kertoi että ikoni on maalattu puulle , pohjustettu normaalisti ja tempera tekniikalla maalattu ja  olifoitu, kysyin miksi kun joutuu kolhuille altiiksi, eikö jokin kova lakka olisi parempi?, ei vaan kuten ikonissa, pinta pitää olla joustava, näin kestää pienet kolhut, ikoni on myös helposti irrotettava mahdollisia korjauksia, huoltoa varten, itse en tällaisia olisi osannut ajatella, mutta ikonikonservaattori ajattelee toisin.
Hopeatyö tehtiin Tampereella, Elina Huttunen, Korus Design, Tampere.



 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti