keskiviikko 11. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI




PUHINAA, VINKUNAA


                                                         Yleiskuvaa Kappadokiasta

Tämä tulivuorien tuhka johon luolat on louhittu on pehmeää joten sitä voidaan louhia alkeellisillakin välineillä.


Kun on koko talven hengitellyt kuuluisia suomalaisia koivupuuhiukkaspäästöjä on keuhkot krohina vaiheella vuoristossa, jossa piti kävellä 20 metriä ylös mäkeä, ensimmäisen marttyyrin ylidiakoni Stefanoksen luolakirkolle, kuinka kunniakasta olisi ollut tuupertua nimikkopyhän kirkon ovelle kuolleena kuten kummipoikani totesi, hah,ha,viuuh,puh, kirkko oli kiinni, mutta ristikon läpi sain kuvan, mitään ei siis näkynyt kun sisällä ei ollut valoa, ylemmäs en enää päässyt muihin kirkkoihin, menin maitohapoille, joten kiiruusti alaspäin Turkkilaiselle kahville, mikä nautinto pieni Sinissoksen kylän kahvila ilman turisteja, hyvää kahvia, ah.

Ensimmäisen marttyyrin ylidiakoni Stefanoksen kirkko
 
 
 Ostin matkalla pari kirjaa joista paksumpi on oivallinen esitys freskoista ja paljon muustakin,
 
Pieni opas alueeseen
 
 
Tämän kirjan kannattaa ostaa, kirja on todella selkeä ja opastava, nidottu, kirjan on toimittanut
Mustafa Uysun, ISBN: 978-605-87467-1-8, kirja on uusi, painettu 2014

Tullessamme pääkohteeseen ei ihan huipulle lähtenyt kuin minä ja kummipoikani ja yksi pariskunta, sinne oli erillinen pääsymaksu, matka oli tuskaa minulle, sama huohotus jatkui, jatkui, matkaa ylöspäin oli huimasti enemmän kuin pyhän Stefanoksen kirkkoon, verenmaku suussa, von mööpeliä laulellen(tuskin) pääsin perille, rojahdin penkille, haukoin henkeä ja koko ajan japanilainen turisti kuvasi minua, ryhti, istu kunnolla, sinua kuvataan, huidoin kuin kärpäsiä että ymmärtäisi lopettaa kuvaamisen, se on toi sun parta, se on eksoottinen, kun sain henkeä kerroin kuinka kyseessä ei varmaan ollut parta vaan japanilainen halusi kuvata kuinka mätkähdän maahan ja kuolen siihen paikkaan happikatoon, näin saisi livenä kotiin näytettäväksi ja kuinka kamera lähestyisi kuvaamaan 10 sentin päähän viimeistä henkäystä,
näin ei käynyt vaan hetken kuluttua olin taas reipas poika ja happea täynnä joten saatoin tehdä pääkirkosta nimeltään TUMMA KIRKKO, huomioita jotka itseäni kiinnosti, tässä muutama;

Kristuksen käärinliinojen kuvaus
 
Viimeisen ehtoollisen pöydällä oli kaikissa esityksissä vadilla suuri kala, mietin, olisiko kyseessä jotenkin Kristuksen vertauskuva? Meillä kuvataan yleensä leipää, kitkeriä yrttejä, mitään ei erikseen esiintuotuna.

 
Kasvit oli koko kirkossa samanlaisia,  oli jotenkin kuvamaailmaa rauhoittava, kasvit noudattivat maaston muotoja nousten aina ylös.
 
Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin freskossa kiinnitti lapsen aasin jalkojen juureen heittämän dalmatican selkeä muoto ja kuviointi, onko kuitenkin bysanttilainen takki, on edestä auki, outo.
 
 
Monessa maassa freskot ja ikonit ovat joutuneet ilkivallan kohteeksi, yleensä tuhotaan silmät jolloin pyhä on tuhottu, viety voima, itse olen aina opettanut oppilaita, että pitää saada rukoilijaa seuraava katsekontakti pyhien silmiin, silloin pyhä ottaa yhteyden, jos pyhä katsoo kuuhun, sivulle, ei ole kiinnostunut rukoilijasta, ei yhteyttä synny, tässä kirkossa jälleen tunsin kuinka tuhotöillä ei ole merkitystä, sillä tunnen pyhiä jo muiden kuin kasvojen perusteella, kuvassa on pyhä Mamas jonka olen maalannut joskus.
 
 



 

 

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti