perjantai 27. helmikuuta 2015

HELMIKUU 2015
KAPPADOKIAN
KUUKAUSI





KATEUS

Ennen kuin kirjoitan kateudesta pitää kertoa maankuoresta, mennessämme Kappadokiaan oli välillä peltoja, äärettömyyteen asti, tyhjyyttä tunteja tuijotella, ainoastaan humisevat johdot arojen yllä kuljettivat ihmisten murheita, huolia ja varmaan myös iloja, ketään ei näkynyt missään,
ainoastaan lumen peittämät vuorenhuiput ja matalalla roikkuvat raskaat pilvet  rajasivat maiseman jotenkin ymmärrettäväksi ja täytyi ihmetellä olimmeko todella silkkitiellä Paavalin jalan jäljillä, miten hän osasi mennä johonkin ilman sinivalkoisia tienviittoja, navigaattoria, kysyn vaan.

Pyhä Basileios Suuri joka tunnetaan myös nimellä Kesarealainen eli 330-379 ja syntyi siis Kappadokian Kesareassa ihan lähellä missä kävimme,
kotiin tultaessa piti tietysti katsoa tarkemmin paikkaa, hämmästys oli suuri kun huomasin että Jerusalemiin oli vain neljäkymmentä kilometriä, syvä närkästys seurasi minua koko päivän, miksemme käyneet siellä, piti kaivaa uudelleen koulukartta josta puuttui joitain osia, onneksi olin yksin, hävetti, olin siirtänyt itseni ihan vähän eri maahan, netti piti laittaa päälle ja vihdoin löytyi oikea maa ja oikea kaupunki, on siis nykyään KAYSERI nimeltään, tarkoittanee samaa kuin KESAREA,
no,
kuitenkin,
miksi tätä nyt jahkaan on se, että viime viikolla oli uutisissa lamasta juttua ja jopa sellainen vaikutus, ettei ihmiset enää kehtaa kertoa lähtevänsä lomalle ulkomaille, ettei aiheuttaisi kateutta, vau,
apua, olin jo kirjoittanut olleeni Turkissa, kirjoittaisinko nyt kaiken olleen unta, haavetta, no en,
siellä nyt tuli käytyä, rahat on loppu, mutta iloa on pitkäksi aikaa,
Basileios Suuri on kirjoittanut kateudesta, jo joskus 80- luvulla leikkasin lehdestä tekstin josta ymmärsin mitä kateus on, tässä tärkein kohta Basileioksen tekstistä;

Kateus on murhetta lähimmäisen menestyksestä. Sen tähden masennus ja huonotuulisuus ovat kateellisen ainaisia seuralaisia. Kateus vahingoittaa juuri kadehtijaa, ei kohdetta.

Lopuksi Basileios antaa neuvoja kateuden voittamiseksi. On oltava pitämästä mitään inhimillistä asiaa suurena ja erinomaisena. Esimerkiksi rikkaus ei ole hyvää sinällään, vaan hyvää silloin, jos sitä käytetään muiden hyväksi; mutta pahaa silloin, jos sen avulla tehdään pahaa. Kun katse suunnataan todella hyviin ja ylistettäviin asioihin, mikään maallinen ja katoavainen ei näyttäydy kadehtimisen arvoisena.
 
Tähän ei ole mitään lisättävää kuin että matka oli  onnea ystävieni seurassa josta kiitos ja tähän päättyy Kappadokia kuukausi.
 
 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti