KAAMOSLAINEN
Jo kesäkuussa media aloitti valmistaa kaamokseen joka oli uhkaavana edessä, kaikki aikaistuu, joten aloitimme ystävien kanssa kaamosterapia istunnot heti, vaihdoin watin lampun kahden watin kirkasvaloisaan,
olin valmis, kaamos voi tulla,
mutta mitä ihmettä, juuri eilen kun aioin käpertyä itsesäälin vallassa syömään maidottomia paastokonvehteja, samalla lukien kakluunin tulvivan lämmön ja tulen loimussa Veikko Huovisen Hampsteri kirjaa, tunsin kuinka näen liian hyvin, nostin katseeni ja mitä näin,
aurinko paistoi, älyttömän kirkkaasti, ihan piti nousta sitä katsomaan,
voi kauhistus, minua on petetty, näin äkkiä ei saa kaamosta lopettaa, tulee vieroitusoireita,
juuri kun olin saanut unohdettua kärpäsen paskan vallassa olevat ikkunat jotka jäi syksyllä pesemättä, löivät ne päin näköä, pölyä, pölyä joka paikassa,
apua, mitä tehdä, juuri edellispäivänä oli radiossa joku antanut luvan käpertyä ja unohtaa kotityöt,
mitä tehdä?,
vedin rullaverhot alas ja nautin konvehtini loppuun, samalla mietin mämmireseptejä, aion olla valmis mämmiaikaan ennen kuin media ehtii sanoa sanaakaan.

 

Ikkunat, en voi sanoin kuvailla

 

 

Rasimäen kaamos

 

                           Uskomaton turkoosi väri valloitti taivaan auringon laskiessa

                                                            Vihdoin taas valo ajan tasalla

 

 

ERAKKONA
Joku aika sitten oli juttu a-studiossa jossa tuli esille kuinka erakoidun viideksi kuukaudeksi, totta, juttu oli kolme minuuttia ja asioita oli monta joten mitään syvällistä ja yksityiskohtaista ei voinut kertoa, kerron tässä, en siis tapaa ihmisiä, muuta kuin kävelyllä ja jouluna muutaman päivän, en käy kaupassa, totta, pakastin on täynnä ja juureksia riittää kevääksi, en käy vierailuilla, elokuvissa, en ole vain sisällä, koska minulla ei ole taloudenhoitajaa joten puita pitää pilkkoa, vettä kantaa sinne tänne, en ole tehnyt hiljaisuus lupausta joten voin keskustella kun kohtaamme ulkona ollessani kävelyllä, samoin sähköpostilla, kirjeillä, korteilla,  mitä sitten teen?, teen ikonimaalaustyötä joka on hidasta, rukoilen, päivät sujuu sutjakkaasti, syynä tähän erakoitumiseen on joulupaasto ja keväällä suuri paasto, keväällä kun alkaa opetustyö, katkaisee se viikoittain pariksi päiväksi helmikuun lopusta alkaen erakoitumisen, siis, nämä paastot yhdistäen ja näiden välinen aika on sopiva aika hiljentyä, näin on mennyt jo monta talvea, et vain ole huomannut.

Tässä kerron omenatarhan suojeluspyhästä joka on
PYHÄ FIACHRA MEAUXIN ERAKKO

 Pyhä Fiachra (k.n.670) eli englanniksi Fiacre tai Fiaker (Fialer) ja latinaksi Fiachrius tai Fiacrius ja italiaksi Fiacrio ja ranskaksi Fiacre tai Fèfre tai Fèvre ja saksaksi Fiakrius syntyi Irlannissa, lähti noin vuonna 626 kotimaastaan etsimään Ranskasta yksinäisyyttä. Meauxin piispa Fao antoi hänelle maata erakkomajaa varten Breuilin läheltä ja tänne Fiachra perusti puutarhan. Auran sijasta hän käytti sauvaansa maan kääntämiseen ja ilman ulkopuolista apua hän raivasi maan puutarhaksi.
Fiachra sai monia oppilaita. Hän perusti myös sairaalan, jossa hän ihmeellisesti paransi sairaita.Hän oli myös yrttitiedon mestari. Fiachran muistopäivänsä on 30.8.

                                              Pyhän Fiachran ikonin kiinnitys menossa

                          Portti omenatarhalle jossa 105 omenapuuta kasvaa pikkuhiljaa.

 

Pyhä Fiachra Meauxin erakko

PIMEYS
KeEeltainen valo loistaa läpi luomien, kirja on pudonnut lattialle, mitä ihmettä, on noustava mukavasta Askon valmistamasta nojatuolista ja tuijotettava keittiön ikkunasta ulos,
auto? toinen auto, tosi iso , valot päällä, keltaista, punaista valoa,
uteliaisuus voittaa, mitä tapahtuu?,
hermostuneena menen ulos,
tulen sisään, takki jäi,
menen ulos,
tulen sisään, kuulolaitteet jäi,
menen ulos ja nyt en mene sisään vaikka olisi kai pitänyt pelastaa pakasteesta pullat,
katselen ympärilleni, ei ketään, autot ovat käynnissä,
lunta on maassa sen verran että huomaan jalanjäljet jotka johtavat huussiin, inhimillistä, huomaan kuitenkin jälkien ohittavan huussini ja johtavan pellolle,
siellä täällä näkyy pieniä valkoisia valoja, jotka valaisevat sysipimeälle taivaalle,
mitä,
ei kai se avaruusromu putoa naapurin pellolle, tänään sen piti pudota vai tuleeko sieltä jotain muuta, olen ehkä nähnyt liikaa avaruusaiheisia elokuvia joten päätän hillitä itseni ja en hae kirvestä  kohdatakseni tuntemattoman,
kylmä, mitäs tässä palelemaan, kuuluu ääni autot häviävät, näinkö unta, sytytän valon, se palaa,

kännykkä piippaa:
Käyttöpaikkaasi liittyvässä sähköverkossa ollut sähkövika on korjattu 13.11.2015 kello 20:09, sähkökatkos alkoi kello 17:17

                                           Isompi auto valot päällä, ketään ei paikalla

   Pakko kuvata näin erikoisessa valaistuksessa, pelastan pullat myöhemmin sulamiselta.

 

 Koskaan kotonani ei ole täysin pimeää, jossain lampukassa palaa aina tuli.

 

 

 

 

VALAMON KUPOLI HEINÄVEDELTÄ

Tämä on muistelo vuodelta 1984.

Ennakointia oli se, kun eräänä aamuna oli satanut lunta ja halusin tehdä lumityöt huolella, minulla oli aivan uusi, ensimmäinen auto elämässäni, siirsin sitä eteenpäin ja tein takaa lumityöt, siirsin autoa taaksepäin että saan edestä myös huolella lumet pois, ihmettelin miksei auto mennyt taaksepäin joten otin vähän vauhtia ja silloin mieletön räjähdys vavisutti autoa ja lasinsiruja oli joka paikka täynnä,
käänsin hitaasti pääni taaksepäin ja huomasin syyn, postilaatikko oli kätevästi käteni ulottuvilla, postilaatikko oli näet varren päässä jotta ei olisi ruusupuskan sisällä, mahtavaa, rahaa ei ollut joten korvasin takalasin muovilla.

Ahaa elämys tuli kun olin jälleen talkootöissä Valamon luostarissa , olin aina keittiöllä, erään kerran vein jotain trapesan vintille ja huomasin kupolin joutilaana, katselin sitä muutaman kerran käydessäni vintillä ja eräänä päivänä, pyysin kuin pyysinkin igumenilta saanko kupolin Porin rukoushuoneelle, Porilaiset olivat ahkeria Valamon kävijöitä ja itse vietin siellä kaiket lomat, kyllä, saatte sen, paikka johon kupoli oli suunniteltu oli liian pieni ja kupoli massiivinen, kupoli oli huolella  tehty talkootyönä, tosi tanakka.

Minullahan oli auto, pyysin ystävääni Jormaa lähtemään mukaan hakemaan kupoli Poriin, ostin kattotelineen, vieläkin naurattaa, autoni oli siis Suzuki Carry pakettiauto, olin sitä isompi, näin siis poijaat lähdettiin ja perillä vasta huomasin kun kupoli oli auton vieressä että sitä ei millään voi viedä katolla, ei mitään hätiä, kiskoin takaikkunan pois, turistien kauhistellessa vieressä, haimme apuvoimia lisää ja saimme kuopolin juuri ja juuri sisään, ikkunasta työnnettiin risti ulos, ikkuna tiivistetttiin hyvin ettemme kuolisi pakokaasuihin.

Matka meni hyvin, risti päällystettiin messinkilevyillä ja kupoli ja alusta pellitettiin, kupoli asennettiin poistetun savupiipun tilalle.
Vuosia kului, valmistui uusi kirkko, ei tarvittu kupolia enää, se jäi uuden omistajan haltuun vaikka halusin sen säilytettäväksi, kupoli hävisi ja sen tilalle nousi uusi kullattu kupoli, uuden omistajan myötä.

 

Kupoli trapesan vintillä

 

                                                              Toisesta suunnasta

                                                     
                                                               Kupoli autossa

                                  
                                                                   Valmista on

                                                                    Jorma poseeraa

 

Minä myös poseeraan

                                                         

                                                                Pohja odottaa kupolia

 

Kupoli ja Risti paikoillaan

                                                              

                                                                   Nyt näkyy

                                     
                                                                                Sisäpihalta