AUTOKUUME
Ei ole, mutta näin keväisin kuuluu kuulemma kirjoittaa autoista, en ole koskaan ollut kiinnostunut autoista ja pääsin joka paikkaan linja-autoilla, junalla, kunnes työni muuttui Rautakirja 0y:n palveluksessa vuonna 1983, silloinen johtaja Tauno Partanen joka oli oikea johtaja, ilmoitti että minun on hankittava ajokortti ja auto, Rautakirja lainaisi rahat.
Eikun toimeen, luin, en ymmärtänyt mitään, ajoin autoa ja kuin ihmeen kautta sain ajokortin, olin jo päättänyt autoni, sillä näin sellaisen työpaikan ikkunan läpi ja ajattelin ,että jos joskus ostan auton se on juuri tuo Suzuki Carry, pieni pakettiauto kuin hansikas,
siis, syyskuussa 1983 liityin ortodoksiseen kirkkoon Valamon luostarissa ja lokakuun 28.10 1983 sain kortin käteeni, eli tapahtumien vuosi.
Tämä on Suzuki numero II jolla raahasin tavaroita uuteen kotiin böndelle.
Kun sain ensimmäisen Suzukin maalasin siihen myös ikonin, pihassamme kasvoi ruusupensaita joissa oli paksut rungot, yhdestä rungosta ihan omin käsin liimailin ikonipohjan 8x10½ cm, silloin oli muotia pesutekniikka opettajani Maila Mäkisen opettamana ja tietenkin Rublevin Kristus esikuvana.
Kun oli kortti oli sitä käytettävä, eli samana päivänä piti lähteä viemään televisiota lahjaksi vanhainkotiin böndelle, joo tottakai, oli tosi liukas ajokeli, hyvin meni, asukas oli onnellinen televisiosta ja tarjoilu oli runsas kuten maalla aina, oli pimeä kun lähdimme, en nähnyt mitään ja peruutin taaksepäin kääntääkseni auton, uusi nurmikko antoi periksi, upposin ja vain lipputanko esti minua ajamasta jokeen, en päässyt mihinkään, kaikki huru ukot haettiin työntämään autoani pois upottavalta nurmelta, katsoessani taaksepäin kun olimme kuivilla oli näky ihan kauhea, yhtään vanhusta ei ollut tuupertunut hyvän työn ääreen , mutta nurmikko, mukanani oli tv- lahjoittaja joka runsaiden tarjoilujen ansiosta oli sitä mieltä, että ajoin liian hiljaa, tie oli tosi liukas ja kun viidennen kerran selostin asian, eikä mennyt perille ajattelin että jos vielä kerran sanoo jotain saa kävellä kotiin, onneksi uupui, soitin ovikelloa ja sain kaikesta kärsimyksestä korvauksen kun hänen vaimonsa tuli avaamaan oven ja kerroin palauttavani hänen miehensä, heh, en jäänyt kuuntelemaan.
Seuraavana päivänä oli heti opetuskeikka Aulangolla, johtajani oli mennyt jo edellispäivänä, minä surruttelin paikalla, hän oli ovella vastassa, kertoi polttaneensa askin tupakkaa kun pelkäsi puolestani kun keli oli niin huono, liukas, enkö ollut kuullut radiosta?, en, sillä autossani ei ollut radiota.
Aika kului, oli ensimmäinen katsastus, en ollut siis kiinnostunut yhtään autostani, huollot tehtiin jne. Heti ensimmäiseksi katsastusmies kysyi missä on joku sarjanumero?? en ollut kuullutkaan, ehdotin tavaratilassa olevaa kohoumaa jossa arvelin moottorin olevan, luotuaan pelottavan katseen käski odotushuoneeseen, siihen aikaa katsastusmies oli tosi pelottava ja hänellä oli päätäntävalta koko elämästä, no, auto meni läpi ja päätin etten koskaan enää halua kokea uudelleen.
Keväällä 1987 oli kova talvi ja autoni jämähti , oli pakko hinata se pikahuoltoon, siellä taas kyseltiin typeriä, onko sytytystulpat vaihdettu, siis mitkä? ja jotkut kärjet, kuulin odotushuoneeseen jotenkin hillitöntä naurua, liittyisiköhän autooni.
Aika kului edelleen ja tuli tieto että enää ei tuoda maahan autoja jollainen minulla oli joten halusin uuden, Oulusta löytyi ja sellainen tuotiin rekalla Teboilin pihaan yöllä ja aamulla minulla oli kaksi autoa, mitä tehdä vanhalla, silloin oli BUTKU Porin kirkon hyväksi oleva kirpputori, myin autoni kirkon hyväksi 1000 markalla, ostaja oli Rintakoskela nimeltään.
Ajelin uudella Suzukilla kauan, jotenkin se ei kiihtynyt, meni vuosia ja tuli asia mieleen kun erään kerran menin vuosihuoltoon, huoltomies löysi vian, kaasupolkimen alla oli pultti joka esti täyden kaasun käytön, oli tarkoitettu sisäänajon ajaksi, hauska kuulla.
Vain kaksi kertaa jouduin kolariin, toinen oli kun auto hyökkäsi puskasta Suzukini kimppuun, etupää autosta kärsi vaurioita, oli nuori varomaton kuski toinen osapuoli, jos olisi ollut hiljaa olisi päässyt huomautuksella, mutta ,mutta, sai sitten sakot kuitenkin, varjelusta on ollut mukana, kai siksi kun auto oli niin pieni, oli kuin hansikas ja polvet suussa on vähän hankalaa olla Keke Ruusperi.
Aika kului, eräänä päivänä Porin teatterin kohdalla syttyi punainen valo kojelautaan, mitä ihmettä, mukana ollut ystäväni sanoi, että vesi on loppu, vesi, mistä, en edelliseenkään autoon laittanut mihinkään vettä, en halua tällaista autoa johon pitää lisäillä vettä,
joten kreivin aikaan tuli autoliikkeen mainos joka lupasi autostani 3500 euroa, myyjä naureskeli, ai tuosta vai, onneksi mainos oli kirjallinen, pitkin hampain esitteli autoa,markat oli siis muuttuneet euroiksi, lähdin katsomaan kyseistä autoa ulos jota tarjous koski, sellaista ei ollut tai oli , mutta siihen oli laitettu kaikki lisävarusteet vain poreallas puuttui, halusin ilman mitään ihmeitä vain perus auton, se oli liki 10.000 euroa kalliimpi, valitin kuinka renkaatkin oli niin kalliit, myyjä sanoi voivansa myydä ilman renkaita, mietin kymmenen sekuntia kuinka saisin auton pihaani ilman renkaita, närkästyneenä poistuin, ajoin suoraan siskoni työ valittamaan osaani, siinä paikassa hänen miehensä nousi ylös ja sanoi että nyt lähdetään ostamaan kunnon auto, ajoimme Toyota liikkeeseen ja pihassa oli useita Hiace merkkisiä, aivan takana oli punainen jonka halusin, myyjä kertoi kestävän viikon ennen kuin saadaan lumikasasta esiin, jaksan odottaa ja tämä auto on nyt minulla.
Tässä uusi autoni vappuasussa 2015
Tähän uuteen autoon maalasin myös uuden Kristus ikonin, tyyli oli vaihtunut.
Aika kului muutin tänne böndelle ja oli aika luopua Suzukista, silloin autoja vietiin kunnostettuna ulkomaille, Suzukini oli kuivattanut bensatankin, kuten kerran kun ajelin hiljalleen ojaan katsellessani myytävää taloa sienireissulla ja bensatankki puhkesi, muutaman kerran loppui myös polttoaine kun en muistanut tankata, Suzuki oli päästänyt ilmat renkaista ja jostain välistä kasvattanut koivun tavaratilaan, odotin tietysti saavani rakkaasta autostani tuhansia euroja, ostaja katsoi ilmastointiteipillä korjattuja työtossuja ja ilmoitti päättäväisesti maksavansa viisi euro autosta jotta saan uudet tossut, kaupat tuli.
Nykyinen autoni on ihan hyvä jos on kaunis kuiva kesäilma, heti kun on vähänkin lunta se hakee ja jumittuu siihen, on meinaan kaikki naapurit vetäneet minua autoni kanssa vaikka mistä olemattomista lumikasoista ja työntäneet ylös mäelle ja nyt huippu, siis autovero yli 500 euroa odottaa, mitenkähän sitä voisi laskea, auttaisiko jos ei olisi renkaita?
