lauantai 17. syyskuuta 2016

KIITOS VAA
Hyvin meni loppujenlopuksi eilinen ensimmäinen eläkepäivä,
aamulla päätin valokopioida ,muste oli loppu, päätin vaihtaa vanhasta koneesta puoliksi käytetyt värikasetit uuteen koneeseen mistä oli myös värit loppu, uusi kone aloitti sellaisen herjausryöpyn, uhkasi syytteillä halpatuonnista, piraateista, koko suomen työttömyydestä käyttäessäni kasetteja jotka ei edes kuulu tähän koneeseen, ajattele, siis, pelkkä kopiokone on noin nokkava,
no minullahan oli uudet kasetit, onneksi en ollut avannut pakkauksia, jotka oli siis sopimattomia, väärä numero kasetissa kun luulin molempiin koneisiin sopivan samat kasetit kun koneet on saman merkkiset, ei vaan ja kuka niitä ohjeita lukee,  joten pääsin virkistävän 78 kilometrin autoajelulle vaihtamaan kasetit ja onneksi oli kuitti tallella,
takaisin tullessa oli pakko käydä kaupassa katsomassa punaiset laput, löytyi hyvää tavaraa halvalla, laskin käteisrahani ja uskoin niiden riittävän,
kortti saldot on tietysti tyhjät hurjan taiteilijaelämän seurauksena samppanjaa juoden ja kaviaaria mässyttäen , no puuttui 34 senttiä, mitä tehdä, sehän on selvä, vihreä bonuskortti pelasti , oli todennäköisesti sen verran bonuksia,
joten tällä kertaa säästyn bonuspankin kitkeränsuloiselta kirjeeltä jossa suorasukaisesti ilmoitetaan ettei korttini ole luotollinen ja tämä kirje maksaa 30€ ja korot.

Iltapäivällä aioin lähteä sumbailemaan, mutta on aikoihin eletty Valtimolla ei ole nonstop sumbaa, näin meitä eläkeläisiä sorsitaan, kuka illalla ehtii mihinkään joten päätin kerätä kamat kasaan ja lähteä kerryttämään käteiskassaa, oli näet syysmarkkinat Valtimolla, näyttävästi räväytin kamat levälleen ja lähdin varaamaan valkosipulia sillä ne loppuu joka kerta kesken,
Zonta naiset oli myös myymässä omenia hyväntekeväisyyteen ja kuten aina nytkin rollaattori mummo yritti kiilata ylitseni kun huomasi omenien loppuvan, sanoin suorat sanat olenhan eläkeläinen, että, vaikka kaataisi minut Euroopan suurimman ikonimaalarin kumoon omenoistani en luovu ja otan ensin niin paljon kun haluan, mummo ei ollut moksiskaan, myyjät oli vähän hiljaisia, miksi ihmeessä ihmisiltä puuttuu inhimillisyys, miksi itsekkyys vaivaa vielä vanhuksena, jossain on vikaa,
se siitä, vieläkään verenpaineeni ei ole kohdillaan, eilen kyllä tasoittui lähes heti sillä viereisestä teltasta tulvi paistetun makkaran tuoksu, joka osoittautui kuitenkin seitan nimiseksi , se on gluteenia jossa vehnäproteiinia, ennen sitä tehtiin tekemällä taikina vehnäjauhosta ja vedestä, taikinaa pestiin kunnes vesi oli kirkasta, näin syntyi seitan,
eli kasvisruokaa Valtimolla,
tarjolla oli seitakyljys paholaisen kastikkeella, perunasalaatti, jotain vihreää sosetta, rapsakoita porkkana suikaleita ja kaiken kruunasi puolukat ja hinta 5€ vaude, hyvää, ihan oikeesti ammattilaisen tekemää hyvää,
omien asioiden hoidon sivussa kävi kauppa myös minulla ja möin tauluja monta
ja paras oli kun edellisvuonna ajoin eräänä lauantaina torille ja jaoin ilmaiseksi kaikille loput edellispäivänä pitämäni kirpputorin tavarat, nyt tuli vanhempi mies kertomaan että olin tunkenut hänelle jonkun ison kynttiläjalan joka oli ollut kanivino, mutta oli kiinnostava, hän oli korjannut sen ja löytänyt tinauksen alta tekijän nimen jota ei muistanut, toivottavasti on joku kuuluisa,
sain myös kirjoja paikan päällä myyntiin ja yhden taulun, ilta hämärtyi, sain valkosipulini maksettua ja uudenlaista pesuainetta joka on täynnä jotain mikrobeja jotka syövät pyykkini puhtaaksi ja poistaa silakka-kaali käryt, kerron siitä kun olen kokeillut.


Oikealla näkyvä auto ei ollut myynnissä, yritin kyllä pyytää tarjouksia, mutta tarkkasilmäiset huomasi auton olevan Marjapaikka liikkeen auton, olivat vieressäni myymässä omia tuotteita, tuskin Juha olisi ollut äkäinen vaikka olisi päässytkin mukanani kotiin autollani, asumme samalla suunnalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti