sunnuntai 6. marraskuuta 2016

HUONO ON HUONOA
A
jattelin kirjoittaa tähän runon, en omasta päästäni vaan aiheestani tänään:

KALLIS ON KALLISTA
HALPA ON HALPAA
HUONO ON HUONOA
MUOVI ON MUOVIA
MINÄ HYVÄ ON HYVÄ MINÄ


Eiks ollutkin uutta avartava ja nyt jos syvennymme lähemmin runoon kaikki on hyvää paitsi huono on huonoa, huono on aina huonoa ja halpa ei ole halpa vaan huono.

Mitenkä tämä? Mistä on kysymys?

aloitan noin alusta, eli ensimmäisestä mitä muistan, olin viisi vuotias kun sain lahjaksi aivan uutta uniikkia(tietenkin) muovilautasen ja mukin, eräänä päivänä lämmitin ruokaa yksin kotona, meillä oli jo silloin sähköhella, kukaan ei ollut informoinut että muovi ei kestä kuumaa sähkölevyä joten uniikki lautaseni suli silmieni edessä ja koko maailmankatsomukseni romahti, muovi suli silmissäni halvaksi, koskaan tämän jälkeen en ole arvostanut muuta kuin teräsastioita ja kaikkea terästä.

Olin Mallorcalla Joan Miron museossa jossa näin upeat lasista tehdyt värituubit jotka oli suola ja pippuri sirottimet, niissä oli upeat kromatut korkit, ostin ne ystävälleni, käärin ne kalsareihin etteivät rikkoutuisi matkalla matkalaukussa, annoin ne, puoli vuotta jälkeen olin hänen luonaan ja kuten kuuluukin ystäväni oli paniikeissa kaivellut kaappeja ja löytänyt sirottimet jotka nyt koristivat pöytää, otin ne käteeni kerrankin ylpeänä onnistuneesta ostoksestani, mitä hem.... näistähän lähtee kkromaus pois!!! -joo, niiku ne on muovia kokonaan, - ni, ei siis edes lasia, -ei, siis minä olen hyvä.

Muutin tänne böndelle, ostin vesiletkun kelaus telineen, muovia, hyvä, vähän halpa, ensimmäinen päivä, pakkasta -1, kahva jäi käteen, katkesi, letku purkautui, kelapyörä valui naapurin ojaan, ei uponnut vaan lähti joelle suureen maailmaan, hain sen, olkoon, poistin valikoimasta letkukelan, kahvan jätin jos kuitenkin joskus tarvitsee.

Näin tarjouksen, halpa, metallinen kela ja letku kauniin sininen, ostin sen, toin kotiin, ei sopinut mihinkään, ajoin uudelleen 78 km ja valitin myyjälle kun ei sovi mihinkään vesilaitteisiini, olinko jopa närkästynyt kun aina tehdään uusilla mitoilla ja vanhat ei sovi mihinkään, myyjäni on aina hillitty Nurmeksen Rautiassa ja ihan vakavalla naamalla kertoi ettei nämä ilmapaineletkun osat välttämättä sovi vesi johtoihin,-siis mitä? - ostinko ilmapaineletkun? - kyllä, mutta ei hätää, sovituskappaleiden avulla siitä saa vesikelpoisen ja varmaan kestää, on noita paineenkestokykyjä sen verran, - joo, tehdään niin.

Nyt, eilen käänsin hanaa ja käänsin väärään suuntaa, hana on siis suunniteltu ruotsalaisille jotka ovat vasenkätisiä joten jos avaa sen niin kuin kuuluu tulee vesi päin näköä, nyt siis käänsin väärin hanaa ja hana jäi käteeni, voi ihme, se oli kromattua muovia, heitin palat roskiin, illalla noukin ne kun en keksinyt mitään korvaavaa rautaa, kotona oli sentään lennokkiliimaa ja paperiliima puikkoja ihan kaksi, vähän kuivuneita, mutta toimivia, en ole vielä sovittanut hanaa paikalleen, kerään voimia ja odotan kun kyläseppä lakkaa viettämästä pyhäpäivää jotta korjaisi hanan metalliseksi.

tässä siis lyhyt runon analyysi, kuitenkin minä hyvä, hyvä minä.

 
 
Kuvassa muovinen hana ja korjaustarpeet, postikortti luo tunnelmaa ja osoittaa kuinka pitää olla rento ortodoksi ja pitää mölyt mahassa.
 
 
 
 
Tämä kokko on varattu vertauskuvalliseksi kuvaksi hel.... tulesta joka odottaa niitä jotka tunkevat muovia vääriin tuotteisiin muka kustannusten säästämiseksi.
 
 
 

 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti