perjantai 23. joulukuuta 2016

VIELÄ JOTAIN ESPANJA


Lähdin kävellen Helsingissä Kampista rautatientorin bussipysäkille mennäkseni lentokentälle, olin valmistautunut henkisesti matkaan, matkalaukkua raahaten loin julmistuneita katseita ympärilleni mahdollisten ryöstäjien varalle, pääsin hengissä bussialueelle, laituria en kuitenkaan löytänyt, joten kysyttävä oli linja-auton kuljettajalta, kuinka kehtaisin, tosi böndeläinen,
apua, menin lähimpään bussiin, sain kakistettua toiveeni päästä lentokentälle joltain laiturilta, kuski ei tiennyt ja salamana käännyin ulos jotten joutuisi Pasilaan tai Vaasaan, kuski puhui murtaen suomea ja sanoi hänellä olevan jossain luettelo mistä bussi lähtee, olin jo aivan vaivautunut, olin vaivannut Helsinkiläistä bussikuskia ja piina jatkui. jatkui, etsintä tuotti tuloksen ja laituri oli numero seitsemän, hän toivotti hyvää matkaa, olin ihan paniikeissa, verenpaine punasi poskeni kun vyöryin ulos bussista, onko kuskit tosissaan ystävällisiä, hän ainakin oli.

Pääsin vihdoin oikeaan bussiin ja matka alkoi lentokentälle, kuinka ollakaan istuin ihan edessä kasvot muihin matkustajiin päin ja ylempänä muita, bussi oli täynnä, tässä täytyy kertoa kun näen itseni apostoli Andreaan näköisenä muut näkevät minut pappa Noelin (joulupukki Espanjaksi) näköisenä joten bussissa herkeämätöntä tuijotusta muilta matkustajilta ja aivan näkyi kuinka he miettivät tulevaa joulua, lahjoja, ruokia ja syvä huoli näkyi heidän kasvoiltaan kunnes heidän sänkynsä yläpuolella oleva mopiili alkoi heilua, äännellä ja lähes jokainen, noin neljäkymmentä matkustajaa vajosi mopiililaitteen syöväreihin päästäkseen irti arjesta, joulusta. Nähdessäni tämän päätin hymyillä hyväntahtoisesti koko matkan ja antaa heille toivoa Pappa Noelin läsnäolosta.

Jottei kuitenkaan unohtuisi:

KRISTUS SYNTYY - KIITTÄKÄÄ!

Sinulle oikein iloista Kristuksen syntymäjuhlaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti