perjantai 27. tammikuuta 2017

JÄÄHTYNEET APPELSIINIT
Lentokoneessa ei nykyään tarjoilla mitään, ostaa toki voi, mutta omat eväät on aina parhaat, siskoni joka tietää intohimoni valmisruokien punaisiin lappuihin oli ostanut vartavasten punaisella lapulla olevia pitsoja matkaevääksi, eihän nyt kukaan voi syödä ulkolaista ruokaa ulkomailla, harmi kun kahvikeitin unohtui kotiin ja joka paikassa oli murukahvia.


Tässä nykyinen lentämiseen tarkoitettu valmisateria.


Jäähtyneenä saavuimme Kyreniaan Kyproksella, opas piti matkalla luennon Kyproksen historiasta, nämä kolme sanaa jäi mieleen, empaire jota ei saa sekoittaa aupairiin, toinen sana oli ottomaani ja kolmas sana sips.
Tässä lyhyt suomennos jolla ei vielä ole tieteellistä statusta, eli Aleksanteri joku piti sipseistä ja toi niitä mukanaan Kyprokselle, ottomaanit halusi jotain muuta sipsien tilalle ja heittivät Aleksanterin pihalle, jostain syystä tilanne meni niin pahaksi kun Englantilaiset söi jatkuvasti sipsejä ja kalaa piti Kypros jakaa kahtia jolloin sipsin syöjät ja Englantilaiset jäi toiselle puolelle saarta josta ei jatkuva sipsiöljyn käry saavuttanut ottomaaneja.
Saavuimme siis Kyreniaan oli kylmä ja huoneessani oli +16, oli kyllä ilmalämpöpumppu joka toimi kaukosäätimellä joka ei toiminut, ensimmäisen yön palelin ikävöin kotiin jossa sentään lähes aina on +18 astetta, aamulla kokosin koko sanavarastoni ja marssin portieerin puheille, käytettyäni koko sanavarastoni ja piirrettyäni lumiukon hän vähitellen ymmärsi mistä oli kysymys, joskin ihmetteli lumiukko piirrosta luullen sitä omakuvakseni, kuitenkin tuli hetken kuluttua huoneeseeni ja pyysi avaimeni, luulin että nyt heittää pihalle kun marssi vielä parvekkeen ovelle, mutta sietä löytyikin pieni rasia verhon takaa johon avaimeni sopi ja yhtäkkiä ilmalämpöpumppu alkoi hyräillä, siis, en koskaan olisi ymmärtänyt saatikka löytänyt tätä erinomaista piilopaikkaa.


Tässä siis lämmönlähteen salaisuus, huoneen avain roikkuu avaimen perästä joka on kytkin ilmalämpöpumpulle.

Tässä vielä kuva joulukortista joka sopii hyvin ilmastollisesti matkaani. Lentokentillä hahmoni oli hauskaa lasten mielestä ja minuakin kyllä nauratti taaperoiden spontaanit ilmeet kun näkivät minut. Kiitos Tuula omakuvastani.


Minäkö?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti