tiistai 10. tammikuuta 2017


SAARNA

Tämä ei ole saarna, meillä suomessa ortodoksikirkossa voi saarnata vain pappi, toisissa maissa vain harvoilla papeilla on oikeus saarnata.

Miten saarnan pitäisi vaikuttaa kuulijaan joka on tullut kirkkoon, siinäpä kysymys, usein saarna on niille jotka tähden tavoin loistavat poissaolollaan pilvisellä taivaalla, kirkossa olevat saavat kantaa papin turhautumisen.

Itse kaipaan tarinaa jonka pappi on kokenut liittyen päivän Evankeliummin tekstiin, ei kuitenkaan autokorjauksesta tai muusta maallisesta toiminnasta, mitenkä itse vaikuttaisin kuulijaan, ehkä tekemällä saarnan ainakin paperille ja ei ainoastaan ranskalaisilla viivoilla ja sivistys sanoilla.

Neljäkymmentä vuotta saarnoja kuunnelleena kaipaan tässä päivässä, tulevasta kertovaa inspiroitunutta tekstiä, saarna pitää olla sama joka vuosi kun se tehdään huolella, kuuntelija ei pysty saarnaa sisäistämään kerralla ja kun aiheet on samat vuodesta toiseen ei ole syytä olla trendikäs vaan kerran hyvin kirjoitettu jää elämään kuten pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna.





Kuka saa saarnata?


02.02.2014 16:11 - Jyrki Härkönen

Demokratia ei ulotu  saarnastuoliin. Ortodoksi katsoo ihmeissään, kun luterilaisessa kirkossa saarnaamaan voi ilmestyä presidentti tai mediajulkkis.

Saarnaa tarkoittavan sanan taustalla on isällistä keskustelua tarkoittava kreikankielinen "homilia". Saarna ei ole osa ortodoksisen jumalanpalveluksen kaavaa. Saarna syntyy liturgian inspiraatiosta. Sen vuoksi se voidaan pitää tai jättää pitämättä.

Saarnan tarkoitus ei ole omaelämäkerrallinen. Jos saarnaan sopii vertaus "itsestään se paha pappi puhuu", ollaan tajunnanvirrassa ja poissa saarnan tarkoituksesta.

Suomessa ortodoksit noudattavat saarnamisessa luterilaisen enemmistökirkon periaatteita ja jokainen pappi saa saarnata. Perinteisissä ortodoksimaissa saarnata ei saa kuka tahansa mustaviittainen, vaan ainoastaan se, joka osaa sovittaa mielipiteensä kirkon ääneksi. Tavallisesti luvan saarnaamiseen saa vain kokemusta omaava henkilö – pappi tai maallikko.

Saarnamisen periaattet kirjattiin vuonna 692 Konstantinopolissa pidetyn kirkolliskokouksen 64. kanoniin. Sen pohjana oli 300-luvulla eläneen kirkkoisän Gregorios Naziansilaisen homilia, jossa pyhä Gregorios varoittaa muun muassa pyrkyryydestä.

Saarnan tehtävä ei ole maailman parantaminen eikä itsensä tai muiden tuomitseminen. Hyvässä homiliassa puhuu kokemuksen ääni. Jos jumalanpalveluksessa saarnaa joku muu kuin pappi, valitaan hänet tehtävään siksi, että hän puhuisi in persona Christi.

Saarnaajan on oltava sellainen henkilö, joka valitaan tehtävään muilla kuin yhteiskuntavaikuttamisen kriteereillä. Poliittinen ja yhteiskunnallinen asema on este saarnaamiselle kirkossa ja päinvastoin.



Otan esimerkiksi joka vuosi uudelleen ja uudelleen kokemani:

Kristuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen nyt tässä ajassa, on vaikea nähdä Kristusta kaiken maallistumisen keskellä, äskettäin ollut loppiainen ei kertonut ihmisille enää mitään, on vain vapaapäivä, nyt kun alkaa paaston aika on aikaa löytää Kristus nousemalla puuhun hengellisin mielikuvin, kun nousen puuhun en Sakkeuksen tavalla näe Kristusta, olen hukannut hänet , katselen en näe, tarvitsen apua, apua antaa kirkko toistuvien palveluksin etenemällä kohti Kristusen tapaamista, tapaamisen eteen on tehtävä työtä, paastottava, oltava uskollinen Jumalalle ja kirkon opetuksille, itsesääli, kaikki tavanomaisuus on jätettävä, on noustava puuhun, puuhun jota paastoaika edustaa.

Puhun siis itsestäni, saarnassa se on väärin, pitää puhua yhteisesti, yleisesti,mutta en voi olla puhumatta Sakkeuksesta joka on vaikuttanut minuun esimerkillisesti.

Mikä on ortodoksi kristityn palkkio? Palkkiota ei ole on vain matka kohti pyhyyttä, palkkio on itse matka., tämä palkkio ei liity vain paastoaikaan vaan koko elämään, saarnojen kautta voi löytää sen oikean tien kulkea, vain yksi lause voi palkita:



Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen,

tämän kuulemme pyhän Johannes Krysosomoksen pääsiäissaanassa, asia on aina ajankohtainen, samalla uskoa antava tulevaisuuteen.







Saarna pitää olla Liturgiasta noussut inspiraation lähde, jos ei synny inspiraatiota ei pidä saarnata, ennakolta tehtyjä saarnoja on säilynyt kirkon alkuvuosisadoilta, esim.

Pyhän Hieronymoksen joulu saarna

Niin usein kun kohotan katseeni kohti Beetlehemiä, sydämeni käy keskustelua Jeesus-l lapsen kanssa.
"Oi, Herra Jeesus, miten Sinä palelet ja miten vapiset; miten kova onkaan se alusta, jolla lepäät minun pelastukseni tähden! Miten minä voinkaan Sinua siitä palkita?"
Silloin minusta tuntuu, että Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, en minä mitään kaipaa. Ole rauhassa! Vielä vaikeampi minun tulee olemaan yrttitarhassa ja pyhällä Ristillä."
Minä jatkan keskustelua: "Rakas Kristuslapsi, minun on ehdottomasti saatava antaa Sinulle kaikki rahani."
Lapsi vastaa: "Taivas on minun ja maa on minun. En tarvitse rahojasi, anna ne köyhille, niin pidän, kuin ne olisivat minulle annetut."
Minä jatkan: "Rakas Kristuslapsi, mielelläni sen teen, mutta minun on silti saatava antaa Sinulle jotain, muuten en kestä tuskaani."
Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, koska olet niin antelias, niin Minä sanon nyt sinulle, mitä sinä voit minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi".
Minä vastaan: "Mitä Sinä niillä teet?"
Kristus vastaa: "Otan ne omille hartioilleni, ne tulevat olemaan minun kirkkauteni ja minun herruuteni. Jesaja on edeltä sanonut, että tulen kantamaan sinun syntisi ja poistamaan ne."
Silloin minä alan itkeä ja sanon: "Lapseni, rakas Kristuslapsi, miten oletkaan koskettanut sydäntäni! Luulin, että Sinä haluat minulta jotain, ja niin Sinä haluat vain pahuuteni. Ota minulta se, mikä minun on! Anna minulle se, mikä Sinun on! Siten minä vapaudun synnistäni ja saan ikuisen elämän varmuuden."

Ylläolevan saarnan kuulin ensi kerran Porissa jouluna 2016 isä Heikki Honkamäen pitämänä, hän on ennenkin herätellyt minua mielenkiintoisella aiheella.


 
Toinen saarna joka minusta on vaikuttava on Johannes Krysostomoksen Pääsiäissaarna joka luetaan kaikissa kirkoissa ympäri maailmaa pääsiäisyönä.





Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna

Kristus nousi kuolleista!

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.
Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:
hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.
Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.
Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:
kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.
Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.
"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?
Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
(1 Kor. 15:20)


Pyhä Johannes Krysostomos

On myös pyhän Melitoksen pääsiäissaarna jota pidetään vanhimpana säilyneistä. En voi julkaista sitä tässä, on niin pitkä.
 

Pyhä Meliton



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti