maanantai 6. maaliskuuta 2017

VAATEHUOLTOA
O
len onnellinen tai en tietenkään, mutta kun laitoin isolla O kirjaimen niin siihen sopi sana onnellinen, jos on onnellinen ei sitä saa näyttää ettei joku kateellinen tuhoa sitä, voi mitä jaarittelua, mutta jatkan vielä vaikka nykyihminen ei kuulemma jaksa lukea viittä lausetta enempää, olemme oppineet nopeaa tiedonvälitystä jossa kaiken voi korvata hymiöillä.
Aloitan kuitenkin historiasta, omastani ja muodista, olen aina ollut muodin perään, ikävä kyllä  muoti saavutti minut aina vasta ale laatikon kautta, ihmettelen läheisteni lojaalisuutta vaatteitani kohtaan, muistan, aina kaikki vaatteet oli liian pieniä, mutta tyytyväinen olen kun olen saanut kokea muodin tulemisen ihan uudelle tasolle, pitkät hiukset, värit, leveät housun lahkeet, paidat joissa huvi, hatut pakkasella, laitan tähän kuvan nuoruuteni muodista.



Me olimme iloisia, värikkäitä nuoria. Kuva on PMK kuvastosta vuodelta 1971

Laitan tähän pari huomiota vaateostoistani, halusin välttämättä kitin värisen popliinitakin, se oli pieni, myyjäkin ehdotteli jotain muuta, ei kun tämä. Toinen on hattu joka oli muotia, syksyllä, niin sanottu lättähattu, ostin sen, piti ostaa pipo, ensimmäisellä kerralla jäätyi korvalehdet niin että nahka lähti, mutta olin muodin kärjessä. -70 luvulla teetin kaikki paitani, silloin oli vielä ompelijoita jotka tekivät miesten paitoja, ne on vielä tallessa, teetin ne aina Marimekon kankaista, ole huoletta, ne on ihan hillittyjä joskin tänä päivänä sopivat tuulen puolelle kainaloon.

Aika on vierinyt ja ennen joulua kun lähdimme kauppaan ystäväni kanssa, hän katsoi minua ja sanoi ihan spontaanisesti - kyllä on tyyli muuttunut. Oli niin kiire ostoksille etten ehtinyt pyytää häntä tarkentamaan mitä tarkoitti, olin mielestäni ihan kelvollinen kauppaan, päälläni oli haalarit, toppatakki, lippis ja jalassa kunnon talvisaappaat??? Olimme kyllä kaupungissa, mutta siellähän kukaan ei tunne minua joten mitä sitten, täällä böndellä jokunen tuntee, mutta kun pukeutumiskoodi on kaikilla sama niin sulautuu joukkoon, täällä pukeudutaan sään mukaan.

Nämä näistä, nyt on paasto ja pitää keskittyä oleellisiin asioihin kuten miltä näyttää muiden silmissä, ettei kukaan saa migreeniä, siksipä otin käsittelyyn talvitoppa työtakkini joka on palvellut minua ainakin kymmenen vuotta, jokunen kuukausi sitten jäin kiinni johonkin, kuului ritinää, en tietenkään sitä kuullut kuulovammaisena, mutta tunsin, aina silloin tällöin jäin kiinni johonkin ja ritinä jatkui kunnes viime viikolla jäin ovenkahvaan kiinni ja pyörähdin halkolaatikko sylissä ja silloin koko takin sivu halkesi ylhäältä alas, no mitä, ei se haitannut, takki on sopeutunut minuun, me olemme yhtä,  ajattelin kuitenkin, että on tehtävä hyvä työ jotta voimme jatkaa vielä yhteistä matkaa pitkään, joten tarvikkeet esiin ja korjaushommiin.



Opetuskuvien tapaan laitan tämän työkuvan isompana jotta näet kuinka helppoa on korjata vaatteita, et tarvitse kuin nitojan, sillä saa helposti saumat umpeen ja pienempiä reikiä tukkoon jottei vedä ja takki on taas kuin uusi ja muodikas onhan kaikki niitit ja metallit vaatteissa suurinta trendiä, noi maalit ei kyllä lähteneet keittopyykissäkään, mutta antavat väriä ja taiteellista uniikkimaisuutta takkiin. Olisin korjannut muutakin pientä, mutta nitojan nastat loppui kesken.
Olen siis vihdoinkin onnellinen, minua ei määräillä, voin luoda oman muotini täällä böndellä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti