lauantai 26. elokuuta 2017

KAUPPAHALLISSA
Hyvin alkoi, kiitos kysymästä, koko edellisen päivän leivoin olosuhteissa joita voi kuvailla vain olosuhteiksi juuri tulen keksimisen jälkeen, sähköuuni lämpeni iltapäivällä ja puu uuni jäähtyi iltapäiväksi joten tuotteiden laatu eri kriteerien valossa oli että,- aina ennen on onnistunut.


Tästä se lähti, tuotevalmistusta, tulossa kaalipiirakkaa

Aamulla heräsin kolmelta keittämään sienikeittoa, joka oli kylmälaatikossa jotta pysyisi kuumana, iltapäivällä kello kuusitoista asiakas palautti soppalautasen jonka oli melkein syönyt loppuun kun oli soppa kylmää, voiko lämmittää mikrossa, anteeksi ei ole mikroa ja uuni kyllä lämmittää sopan huomiseksi, mutta en ole varma kestääkö pahvilautanen, korvaukseksi vaati piirakkaa, kahvia, ym. ei se mitään, olin ottanut buranaa ja vain hymyilin, kylmälaatikossa ei soppa siis pysy lämpimänä viikkoa.
Lähtöaamuna olin jo valtatiellä kun muistin jatkojohto kelan, soppia läikyttämättä palasin takaisin, ajatukset myyntipaikalla kannoin autoon vesiletku kelan joten olisi ollut viisainta mennä nukkumaan, mutta pitää olla sitkeä ja vielä kerran vaihdoin kelat ja pääsin tapahtumapaikalle juuri sopivasti.


Ulkona oli mainontaa, mainos oli mukava ihan oikea ite taidetta, ei ollut turhan virallinen pönötysmainos.

Äkkiä kaikki paikoilleen ja kun Kaija tuli apuun tuoden haukivoileivät jotka ei muuten kauaa vanhenneet alkoi kauppa joka oli koko päivän vilkasta, onneksi Kaija tuli, touhua oli, paistoin korvapuusteja jotka olin leiponut ja pakastanut raakoina, ihan hyvä idea, oli koko ajan tuoretta, hyvän tuoksuista pullaa, jotka ikävä kyllä loppuivat kesken.
Oli mukavaa kun Valtimolaiset ja Nurmeslaiset olivat lähteneet markkinoille. Ihmiset oli todella hyväntuulisia, iloisia, olemmehan Karjalassa, kuvia otettiin ja sain poseerata ihan ilman haukivoileipiä, haukivoileipien kanssa, hauskaa.


Tässä myyntitiski, vain pari kolme piirakkaa jäi ja tarkoituksella pari toscatorttu palaa henkilökunnan virkistykseen.

Tätä kirjoittaessa auto odottaa tyhjäystä ja armotonta tiskaamista kunhan vesi lämpenee. Päivä oli tosi mukava, raskas, onneksi yksinäisyydessä voi ääneen valittaa nyt aamulla kun lundeimet on niin kipeet ja kuin kävelisi neuloilla.


Otin kuvat kun olin lähdössä pois, harva ajattelee kuinka paljon tarvitaan tavaraa kun luodaan ruokala paikkaan joka on tyhjä jossa ei ole vettä, vain sähkö, onni on iso auto ja vuosien varrella kehittynyt taito sulloa tavarat ,tässä siis lopputilanne joten kyseiset muovilaatikot kuvassa oli tullessa yksilöitä, täynnä leipomuksia.

Mikä sitten oli tarkoitus että olin mukana? Kun jäin eläkkeelle, ajattelin kun eläke nousee niin olen kuin ellun kana, yhtäkkiä huomasin että tuloni laski opetustyön, matkakulujen ym. muiden johdosta niin paljon että erakkolaa ei voi korjata ja muutenkin laskupino vain kasvaa, voi tietysti luopua kaikesta ja hypätä reinoihin ja keinutella päivät lukien vanhoja Ylä-Karjala lehtiä, ei, ei, ei, tulee se aika, mutta ei vielä joten pitää tehdä työtä niin kauan kuin jaksaa ja annetaan mahdollisuuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti