maanantai 15. lokakuuta 2018

TODELLISTA LEPOA
A
uts, voih ja niin edelleen, astuin tikkailta alas suoraan terävän graniittisirun päälle pihassani kun olin asentanut paremman luokan lyhtyjä fergu katokseen, kuului rasahdus kantapäässä ja nyt on nilkutettu heinäkuusta asti, joo, ei satu jos ei liiku, paranee tietysti aikanaan.
Tämä oli alustus otsikolle, eilen sain osallistua vanhusten kirkkopyhän ohjelmaan tekemällä tarjoilun, jo monta päivää metsästin tarvittavia aineita ja perjantaina leivoin, tarjolla oli perinteinen lohisoppa ja täytekakkua.
Teen aina jotain joka vien huomion ruuasta kun en ole mikään huippukokki ja se paikka on tarjoilupöytä asetelma.


Rakensin pöydälle tällaisen korkean virityksen, nauratti, eräissä häissä oli viisi neilikkaa pöydällä ja se oli pitopalvelun mielestä huippua ja olivat närkästyneet kun heivasin ne pois, siis minullakin oli neilikoita, sain ne tosi edullisesti Valtimon kukkavalinnasta hyvään tarkoitukseen.


Pöydästä puuttuu tarjottavat, sillä kun ruokailu alkaa ei ehdi kuvailemaan. Kaikki astiat on pöydässä, sillä en siedä astioiden kilinää, kalinaa kesken juhlan, joten kahvikupit ym. odottaa valmiina.


Laitoin esille myös omenia joista joku kysyi onko ne aitoja, katsoin pitkään ja mietin, onko henkilö ollut jossain edellisissä juhlissani sillä käytän myös muovikukkia ja hedelmiä paikkoihin jossa ei näy, mutta täyttää tilaa, olisiko puraissut muoviomenaa?


Tein erakkolan kaljaa, joka onnistui, kuvassa näkyy tonkka jossa sitä on.
Heräsin ennen kukkoa keittämään soppia, sopat teen aina kotona ja kypsennän ne kypsiksi lämpölaatikoissa, helppoa, pienessä on sienikeittoa kasvisruokailijoita varten, nyt juhlissa ei ollut ketään kasvis syöjää.
Keittiö oli upea ja siellä olisi ollut käytössä myös iso kattila, mutta näin tehtynä tulee yksilöllistä soppaa, josta voi vaikka väitellä oliko sopassa tilliä vai ei, joskus jostain kattilasta oli jäänyt tilli pois, keittiössä on ihan oikea pesukone, mahtavaa.


Mansikkakakkua pitää tietysti olla, yhden teen aina hienosti, kannan sen esiin näyttävästi, muut kakut yhtä hyviä, mutta en kestä kerman pursotusta, kestää, kestää, joten kakut on uniikkeja, loppujämän tein pelkällä kermalla, sen päällä on piirros kuinka leikkaan kakut valmiiksi että saan riittävän määrän paloja. Mansikat pitää olla kotimaisia, ovat puhtaita, vähän kyllä ihmetytti mansikoiden suuret kokoerot, mutta tuli kyllä kaikki käytettyä.

Olin yksin keittiössä, apunani salissa oli Raili, KIITOS sinulle, sillä kun sain kaikki tuhannet astiat tiskattua, en millään olisi jaksanut enää, en millään pestä keittiön lattiaa, muut pinnat sain puhtaaksi, Raili lupasi hoitaa asian, hän oli pessyt jo salin tuhat neliötä, huhuu, missä olitte muut ja varsinkin te jotka lupasitte auttaa siivouksessa.
Kantapääni kipu yhdistettynä sokeritautini syömättömyyteen teki sen että kipu väreili jo pääni yläpuolella munkin päähineessä.
Pääsin autoon, avasin radion,.... mahtavaa oli menossa Riston valinta ohjelma josta totisesti pidän, en ymmärrä hänen musiikkitermejään, mutta musiikkia ymmärrän, oli todellista lepoa ajaa kotiin ja kiittää kaikkia pyhiä jotka kannattelivat minua loppuun asti.






torstai 27. syyskuuta 2018

ERAKKOLAAN ON ASENNETTU
AURINKOVOIMALA


Puhelin soi,- Pohjolan Energiasta päivää, -joo, en osta mitään, -olisin puhunut aurinkoenergiasta, -no kerro, myyjä ei myynyt kiihkeästi minuutissa voimalaa, vaan keskusteli kanssani ja lopuksi sovittiin että edustaja voi tulla käymään vaikka en ostaisikaan.

10.8 2018
Edustaja tuli, puhuttiin, kyselin, olen ollut kiinnostunut vuosia aurinkoenergiasta, vanhuus tulee ja tulee aika jolloin en jaksa puilla lämmittää, silloin sähkölämmitys on paikallaan ja on aika kokea kuinka paljon voin säästää, varsinkin kun eläke ei muutu, mutta hinnat nousevat, aina laitteet liian kalliita, huonoja, ei aurinkoa, mutta ajattelin jos odotan, ehdin kuolla ennen kuin laitteet halpenevat ja ovat punaisilla lapuilla.


 -joo mä ostan jos pankkini antaa lainaa, laiteyhtiön lainaa en huolinut, lupasin soitella.


17.8.2018
Pankkini oli myötämielinen ja lainasi , joten soitin edustajalle ja nyt lopullisesti käytiin läpi mitä olin hankkimassa.


Rahasta puhuttiin myös ja allekirjoitin sopimuksen.


Siinä koko lasti odottamassa asentajia.

18.9.2018
Asentajat saapuivat, aikaa kului kaikkiaan noin viisi tuntia kun kaikki oli paikoillaan.


Paikan olin tyhjännyt, seinässä näkyy vuosikymmenien elämä, sillä keittiötä en ole uusinut mitenkään.


Jonkun laitteen joku merkki, näyttää hienolta.


Asentajat siivosivat jälkensä, olin ihan nolo, kylmäänyite siivoo, mut ei.


Ulkona oli johtojen, kiinnikkeiden laittoa rivakasti.


Tässä paneeli menossa paikalleen.


Siistii, ei paljon huomaa.


Tässä voimala odottaa Pohjois-Karjalan sähkön mittarin vaihtoa.

21.9.2018
Soitto Pohjois-Karjalan sähköstä, asiana mittarin vaihto, sopimus ym. ymmärsin että mittaritaulu vaihdetaan ja iloitsin suuresti että voisin heittää sulakkeet kierrätykseen ja vain napsautella uudelleen sähköt päälle katkaisijasta kun jännittyvät, oli puhetta jotain kaksisuuntaisesta mittarista, mielenkiinnolla odotin tätä ihmettä.

27.9.2018
Nyt tullaan, nimittäin Pohjois-Karjalan sähköstä. Onpa pieni mittaritaulu, - joo, nyt vasta tajusin, minähän myyn sähköä ja ostan samalla joten vanha mittari ei käy ja koko mittaritaulun vaihto on sähköliikkeen hommia joten unohdetaan se.


Tässä pimeyden vallitessa tapahtuu mittarin vaihto kaksisuuntaiseksi.


Tästä taulusta näkee kaiken ja myyntiä tietenkin joka hetki.

Kaikki on nyt paikoillaan, laskua vain odottelen, siihenkin on varattu aikaa. Oliko kallis, oli kalliimpi kuin villasukat, mutta ehkä pitkäikäisemmät, seuraan herkeämättä mitä tapahtuu ja sovittiin että keväällä joskus toukokuulla Pohjolan Energian väki voi pitää esittelypäivän erakkolassa, katotaan ny, en tilaa vielä ulkomaan matkaa, odotan kuitenkin saamisen puolella oloa laskujen suhteen.

















keskiviikko 26. syyskuuta 2018

SADONKORJUU
P
uhuin metsurille että pitäisi kaataa muutama puu jotka ovat kypsiä korjuuseen, näin tapahtui tällä viikolla.


Tämä rivi kaadetaan.


Valmiina ollaan.


Metsuri valmistelee kaatoa.


Tässä kaadetut ja juuri siihen kohtaan mihin suunniteltiin, nyt alkaa meikäläisen kuntokausi kun puut pitää katkoa, pilkkoa, kasta pinolle, oksat pitää pieniä, tätä teen aina kun siltä tuntuu.

Kerron tässä pienen tarinan koivuista.
Olin kuuden tai seitsemän vanha, olin yksin kotona, oli päiväsaika, myrskyää, tuuli on kova, sisälläkin tuntuu viima, radiossa soi Edith Piafin kappale Milor, teen itselleni ruokaa paistan ruisleipä siivuja, kun ovat ruskeat kaadan päälle maitoa, annan maidon haihtua, hyvää, juuri kun paistos on valmis pannulla muuttuu huone siniseksi, siniset valot välkkyvät,, kuuluu ambulanssin sireenin ääni, liikun huoneesta toiseen, en näe mitään erikoista, mutta sitten näen tiellä kaatuneen koivun, en ymmärrä, jatkan touhujani, illalla kuulen että puu oli kaatunut juuri kun moottoripyörä oli kohdalla ja kyydissä ollut oli kuollut.
Silloin ei ollut kriisiapua ja muistoksi sain suurien puiden pelon varsinkin myrskyllä.


Piafin laulu joka on ääntä jota ei voi unohtaa soi nytkin kun kirjoitan tätä, kumma että koen Piafin laulun  kuin hän olisi ollut läsnä laulun myötä kanssani myrskyn aikana.

Moni tuhisee, pahoittaa mielensä kun puita kaadetaan, minulle ne on satoa ja uusia puita istutan, myös kyseessä on kun pitää ostaa puita, nyt niitä saan taas muutamaksi vuodeksi, ilmaiseksi.










sunnuntai 23. syyskuuta 2018

LYYRINEN
Ruosteinen kasa rautaa jolla on nimi on minusta kiehtova kuin runot joita harvoin ymmärrän. Keskiviikkona yritin saada käyntiin" fergua" omistamaani traktoria, lämmitin, annoin sähköä, ei henkäystäkään.


Yritin taas uudelleen, voimakkaasti eläytyen kääntelin kaikkia nappuloita kuten kesällä pienet pojat jotka olivat innoissaan "fergusta", latasin lisää sähköä, lämmitin vettä tai jotain mitä lämmitetään, ei, mutta sitten, käynnistysvipu oli ruostunut tai jotain sillä yhtäkkiä kone heräsi henkiin.
Ajattelin siirtää hiekkaa konesuojan pohjalle, hyvin sujui kunnes ahneuttani otin liikaa ja kun pääsin konesuojaan "fergun" etupää nousi ylös ja kietoutui kannatinpylvään ympärille, pylvään joka jo kerran on katkaistu, peili hajosi, ei mitään, olikin epäsopiva, en nähnyt siitä mitään koskaan.
Niin, olin siis kietoutunut pylvään ympärille, jalka oli jossain välissä, sain pois kun potkin saappaan irti, mitä teen, soitin heti tietysti kyläsepälle joka oli tietysti hukassa eikä vastannut, mietin, mietin, ihan tosissani mietin, en voi jättää fergua kietoutuneena pylvään ympärille, oli säädyttömän näköinen.
Keksin, onhan minulla auto ja ei aikaakaan kun vetoköydet oli viritetty ja "fergu" oli vedetty irti pylväästä, sai riittää hiekan luonti, sain "fergun" peruutettua paikalleen.
Ilta jo hämärsi ja kuinka ollakaan havainnoin ympäristön , konesuojan, taitaa olla ehkä liian runollinen traktorille, olkoon, oli sininen hetki jota lyhdyt korostivat ja kesän aurinkoverhot korostivat.


Tässä "fergu" talviteloilla.

Laitan tähän myös kuvan taivaasta joka hämmentää joka päivä kauneudellaan


Mitäs sanot?


Tässä kuvassa näkyy myös ikonikatos joka on kasvimaaperäkärryn laidalla.

Mitäs sitten, lyyriseen runollisuuteen kuuluu myös ruusut , tässä kesän viimeisiä, osa on kuivattu teen makuaineeksi.


Tähän samaan lyyriseen ilmapiiriin joka väreilee myöhäistä lämmintä ilmaa Euroopasta, sopii kukkakimput joita olemme kai kaikki joskus saaneet, joku päivä sitten hymyilytti iltapäivälehden kuva jossa joku ehdokasryhmä oli saanut kukkakimput, kimput oli paketoitu ja niitä ei ollut avattu, mitä suotta, voi heittää suoraan roskiin, kimppu on symboli joka ei merkitse mitään jos sitä ei edes oteta pois muoveista, papereista.
Itse pidän kukista ja paljon hauskaa tarinaa on niistä syntynyt kuten:

Teetin kukkakimpun, floristi onnistui täydellisesti, oli itsekin hämmästynyt kimpun kauneudesta, ojensin sen , saaja paineli keittiöön, palasi hetken kuluttua, oli avannut niininauhan, sirotellut kukat lähinnä sankoa muistuttavaan ja sangon kokoiseen maljakkoon, vedin syvään henkeä, nauratti.

Oli näyttelyn avajaiset, sain ruusuja, onnittelupuheen aikana yksi kerrallaan ruusut sanoivat sopimuksen irti ja nuput putosivat kopisten lattialle, kun vihdoin sain kimpun jäljellä oli vain varret, nauratti.

Sommittelin joskus erikoisen hääkukkakimpun, vein aineet floristille, hain kimpun joka oli todella kallis, eiku kaunis, onneksi mukana oli eräällä visa- kortti, koko illan osia irtoili niin että varmaan kaikki naispuoliset sai osia ilman että kimppua morsian olisi heittänyt mihinkään, nauratti.

Ystäväni sai kukkakimpun, olin apuna, avasin paketin, kukat oli tosi nuutuneet, joukossa oli kortti jossa oli kukkien antajan nimi, kierrätystä, nauratti.

Näitähän juttuja riittäisi, varmasti meillä kaikilla on kokemusta kukkakimpuista.






tiistai 11. syyskuuta 2018

KOHTAAMINEN
Y
stäväni pitää blogia nimellä -Polttopiirtelyä ja muuta elämää, viime viikolla oli juttu jonka haluan jakaa tässä luvalla juttuna, en pelkkänä linkkinä:


RAUMALLA

Tyttären kanssa illemmalla kulkemassa Raumalla perjantaina ja kuvailemassa kaupunkia.
Keskustasta tuli muutama hyvä kuva. Tytär sai kamerallaan kauniita kuvia, kännykällä kun ei ihan saa tunnelmaa niin hyvin esiin. Harmi että aurinko ehti jo laskemaan.





Siinä samassa tuli vastaan jotain samaa ikäluokkaa oleva nainen kuin minä. Aateltiin että kyselee varmaan  missä olisi joku paikka mitä hän ei nyt löydä. Suurinpiirtein niin, kysymys vaan oli että miten täällä Raumalla tutustuisi uusiin ihmisiin. Hieman hymyilytti ja paukautinkin suoraan että eiii täällä sillallailla tutustuta, ollaanhan sentään satakuntalaisia ihmisiä.
Ehkä sitä kannattaisi mennä terassille/kuppilaan istuskelemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa.

Siinä sitten tovi (melkein puoli tuntia) tuli hänen kanssaan höpistyä kun ei myös heti kehdannut sanoa että kauppaa tässä oltiin menossa....ei iltaa viettämään aivan ventovieraan ihmisen kanssa.

Autolle kulkiessa puhuttiin tyttären kanssa että nii-i, mistähän sitäkään tietää kuinka kiva ihminen hän oli mutta tällaiseen vieraaseen ihmiseen tutustumiseen kadulla tuntuu nii harvinaiselta, että ei tullut edes kysyttyä mitä työtä hän tekee kun Kuopiosta tänne Rauman suuntaan on muuttanut . . .
 
-------------------------------------------------------------------------------------
 
Olen tehnyt iltatyötä Raumalla, jo klo 17 jälkeen on aavamaisen hiljaista, sama vaiva Nurmeksessa, ihmiset hoitavat asiat aamulla, jos haluaa tutustua ihmisiin on mentävä kylille aamulla, nyt kun syksy koittaa ei ole ketään missään iltapäivisin, ihmistä, johon voisi tutustua jos ei halua roikkua kuppiloissa, Raumalla onneksi on tavarataloja joihin voi mennä torjumaan yksinäisyyttä ja jos haluaa jutella voi aina kysellä missä mahtaa olla joku tuote jota ei löydä, kun katsot ensin ettei tuote ole edessäsi, tästä se voi lähteä elämää suurempi ystävyys - kauppakeskus ystävyys, joka ei vaadi mitään, mutta antaa iloa pitkäksi aikaa, poistaen hetkellisesti yksinäisyyttä.
 
PS.
Sähköpostiin tuli viesti- haluanko vielä kommentteja, viestejä jutuistani, en tiedä oliko viesti aito, siksi en vastannut siihen,  jos siis kommentoit johonkin juttuuni ja en reagoi, lähetä sähköpostia.
 
 

perjantai 7. syyskuuta 2018


AAMUNKOITTO LEHTI JA LUOMAKUNNAN PÄIVÄ

Palaan vielä päivään luonnon puolesta joka on joka vuosi 1.9, päivää on vietetty vuodesta 1989.
Aamunkoitto lehti joka tuli jälkikäteen on paneutunut asiaan sanahelinän muodossa jota eri kirjoittajat tuovat esiin, tuovat esiin mitä?

Rasimäen erakkolassa kuultiin ensi kerran suomeksi luomakunnan Jumalanpalvelustekstejä joita en ole kuullutkaan olevan olemassa, pastori Tuomas Kallonen tuo kohteliaasti esiin josko ensi vuodeksi saataisiin käännettyä tämä palvelus, mitä mietit, käännä itse, jokainen ortodoksipappi osaa kieliä joten ongelmia ei pitäisi olla, tee se! Rahoitus julkaisuun löytyy varmasti.
Englanninkielisenä palvelus löytyy ekumeenisen patriarkaatin sivuilta: www.goarch.org/-/vesper-for-the-preservation-of-creation

Yleisen sanahelinän soidessa korvissani mietin eikö ortodoksi joka uskoo kirkon oppeihin voi muuta kuin rukoilla ja olla muuten piittaamaton luomakunnan tilassa, kyllä voi ja pitää voida.


Laskeutuuko sumu, pimeys luomakunnan päälle välinpitämättömyyteni vuoksi?


VOIKO POISTUA LUONNOSTA?

Voinko sulkea oven , olla huomaamatta mitä luonnossa tapahtuu tai miten tuhlaavasti toimin? Mitä tapahtuisi jos luontoa ei olisi, jos ei olisi suurta rakkautta, kauneuteen, luontoon.


Voiko ovi olla raollaan, ei voi, alkaa olla se hetki että ovi on kiinni tai auki, riippuu sinusta, usein kuulen etten minä voi mitään, yksittäinen ihminen ei voi mitään, meitä on 7 miljardia, mitäs meinaat eikö yksilö voi mitään?


Kun kulutamme luonnonvarat loppuun, suljemme oven, ei minun aikanani, ehkei, onko synti ajatella noin, mieti?


Olen huolestunut, ihan lähiystävistäni tuskin kukaan kierrättää mitään, vaikka lähes kaikelle on valtio antanut mahdollisuuden kierrätykseen, lasi, paperi, muovi, kartonki, metalli ja paljon muuta, sekajäte ei ole ratkaisu, jos jäte vain poltetaan ei se ole luonnon säästämistä. Ortodoksina haluan olla esimerkkinä ja kierrättää kaiken koska se on helppoa ja antaa rauhan omalletunnolleni, rahalla sitä en voi korvata.
Lähiruokaa löytyy metsistä, tänä syksynäkin metsät on vielä täynnä vaikka mitä syötävää, hae, tuo heille jotka eivät pääse metsään.
Tee jotain, olemme vähentäneet jo muovikassien käyttöä, mutta en ole kuullut että joku olisi ommellut ilmaisia kauppakasseja jätekankaista, ole sinä se joka omistat ompelukoneen, tee kasseja joululahjaksi, voimme tehdä vaikka mitä.
Ei ole aikaa vastaat,- totta, ei olekaan!


Pöytä on tyhjä.










tiistai 4. syyskuuta 2018

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA
O
n vietetty Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan erakkolan praasniekkaa 31.8-1.9.2018

Aamulla aloitimme juhlat työn teolla, oli omenatarhan talkoot.


Pyhän Fiachran valvovan silmien alla.


Vähäiset omenat kerättiin pois, puiden alustat siivottiin, kalkittiin ja lannoitettiin puut, talkooväki oli ahkeraa ja nopeaa, siksi oli todella ansainnut kiitoksen, paistoimme makkaraa, joimme kahvia ja Toivosen Liisan jo viitenä vuonna tekemää täytekakkua.


2017


2016

2015


2018

Aiemmilta vuosilta en löytänyt kuvaa ja vuoden 2018 kertoo kuinka joku jo ennen kuvausta on ehtinyt maistelulle, tuskin minä kuitenkaan, kakkujen koristelu kertoo muuten marja tilanteen kyseisenä vuonna, viime vuonna tuli tosissaan lakkoja, tänä vuonna ollaan herukoissa, erikoisessa vihreässä herukassa, kakut ovat ilo silmälle ja kertovat luonnosta jota lähellä asumme, pitäkäämme huolta luonnosta.





VIHDOIN JUHLA ALKAA

Juhla alkoi Vigilialla jossa kuultiin ensi kerran suomennettuja tekstejä juhlasta jota aloimme viettämään eli kirkkovuoden päätöstä, uuden alkua, luonnon puolesta päivää, pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan ja erakkolan praasniekkaa.
Erakkolan praasniekka on nyt siirretty tähän uuteen aikaan koska Pyhän Ristin ylentämisen juhla on saanut vakiintuneen muodon muualla, samoin pyhän Johannes Krysostomoksen juhla, siis näille kahdelle juhlalle on Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan tsasouna nimetty, selkeää eikö totta.


Tällä aloitettiin eli taalannon soitolla kutsuttiin ihmiset yhteiseen palvelukseen.





Pyhittäjä Stefanos tunnustaja isä Andrein kantamana lähdössä Vigilian osuuteen joka pidettiin tsasounan ulkopuolella. Ensi vuodeksi maalaan pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan jonka ikonia tänä vuonna ei ollut.


Kauniit kukkaköynnökset ja muut koristeet ovat Antti Narmalan tekemiä, aikaa kului koko päivä.


31.8. oli Vigilia jossa kuultiin ensi kerran juhliin liittyviä tekstejä suomeksi, tässä Antti Narmalan teksti selvitykseksi:

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syksyllä, syyskuun ensimmäisenä päivänä. Itäisissä kulttuureissa on ollut tapana viettää uutta vuotta talven sijaan satokauden päättyessä syksyllä. Sadonkorjuujuhlassa iloittiin ja kiitettiin Jumalaa hyvästä sadosta sekä rukoiltiin siunausta alkavalle vuodelle. Idän ortodoksisen kirkon lisäksi esim. juutalaisen ja islamilaisen kalenterin uusi vuosi sijoittuu syksyyn. Vuodesta 1992 Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvat kirkot, kuten Suomen ortodoksinen kirkko, ovat viettäneet syyskuun ensimmäistä kirkollisen uuden vuoden ohella myös luomakunnan päivänä. Teema ihmisestä luomakunnan varjelijana, suojelijana ja säilyttäjänä välittyy erityisen hienosti päivän jumalanpalvelusteksteistä: ”Sinä näit hyväksi alistaa meille maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,  Sinä olet suonut meidän vaeltaa ilmapolkujakin. Anna siis meille ymmärrystä ja kykyä toimia oikein  ja säilyttää turmeltumattomana se, minkä meille olet uskonut.” Kauniit jumalanpalvelustekstit ovat kahden hymnografin, eli kirkkorunoilijan käsialaa: Athosvuorelaisen munkki Gerasimoksen ja Patraksen metropoliitan Nikodemoksen (Ballendras). ”Oi ihmisiä rakastava, anna meille viisautta ja ymmärrystä, että tyytyisimme lahjoihisi tarpeittemme mukaan emmekä ylittäisi luonnon rajoja.”

Pieni lisäys.
Vuonna 1989 Ekumeeninen patriarkaatti esitti, että syyskuun ensimmäinen päivä nimitettäisiin ympäristön suojelun päiväksi, ja kutsui koko ortodoksista ja kristillistä maailmaa ”kantamaan joka vuosi tuona päivänä rukouksia ja anomuksia kaiken Luojalle, kiittämään luomakunnan suuresta lahjasta ja anomaan, että se varjeltuisi ja pelastuisi kaikesta pahasta”. Kaikki ortodoksiset kirkot hyväksyivät ehdotuksen yleisortodoksisessa kokouksessa vuonna 1992. Sittemmin tapa on otettu käyttöön laajemminkin. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin sekä Kirkkojen maailmanneuvosto että katolinen kirkko.



Rukous ympäröi tsasounan, tässä olemme Toisen tulemisen ikonin edessä .


Tsasounan edessä, pöydälle on katettu litaniaa varten siunattavat öljy, viini ja vehnänjyvät sekä viisi leipää jotka oli vahvasti maustettu, jokainen sai palan leipää syötäväksi palveluksen eri kohdassa siunauksen jälkeen.


Kuvassa isä Andrei suorittaa palvelusta, hänellä päällään ensi kertaa erakkolaan tehty Feloni Afrikkalaisesta kankaasta, siis upea. Lauantaina isä Sulo ottaa käyttöön myös aluspuvun jonka malli poikkeaa totutusta.


Palveluksen jälkeen oli iltatee, kaikki osallistujat saivat jotain kotiin vietäväksi. Tarjolla oli myös täytekakkua jonka oli leiponut Liisa Toivonen Omenatarhan talkoisiin jotka olivat aamupäivällä, pyysin josko loppukakku voisi jäädä illaksi, onnistui. Aina ihailen näitä kylämme kakkuja jotka tuovat luontomme esiin, marjat ovat täältä omasta kylästä sekä kasvatetut tai luonnosta.



Illan viiletessä palveluksen loputtua.



TOINEN PÄIVÄ 1.9.2018
Toinen päivä aloitettiin veden pyhityksellä ja ikonien siunauksella.


Isä Sulo toimitti veden pyhityksen. Kuvassa näkyy myös uusi aluspuku felonin alta, molemmat on erakkolaan suunnitellut ja valmistanut Lea Saarimaa.


- KYLVÖN JA SADON KRISTUS sekä - MAIDOLLA RUOKKIVA PYHÄ ANNA ikonit siunattiin käyttöön, ikonit vihmottiin pyhitetyllä vedellä basilika kimpun avulla.
ikonien siunaus ennen Liturgian alkua on tärkeää, näin ikonien pyhät osallistuvat palvelukseen.

Liturgiassa Isä sulo piti saarnan:






Liturgian päätyttyä nautimme yhteisen aterian.




Jatkoimme aterian jälkeen  -Kiitos Akatistoksella.


Kiitos akatistos on hyvä tapa kiittää kaikesta mitä olemme saaneet.




Akatistoksen jälkeen oli sadon siunaus.


Uusi ikoni on luotu," KYLVÖN JA SADON SIUNAUS KRISTUS. Ikoni on luotu vain paikallista käyttöä varten, kasveina paikkakuntamme, erakkolan viljelyksessä olevat ja luonnon antimet.


Antti teki hienon köynnöksen ikonille ajankohdan kukista ja lehdistä.



Isä Sulo toimitti sadon siunauksen avustajana lukija Antti Narmala.


Suuri osa oli naapurista, Sirpa Toivonen muistaa aina erakkolaa, kiitos, monet kerrat on juurekset olleet apuna kun ruokarahat on vähissä. Itsellä kasvoi tänä vuonna kurpitsaa hyvin, omenia tarhalle tuli vähän, niistä vähistä teen omanahilloa kylän juhliin. Sain myös valkosipulia jotka myös siunattiin, kiitos.



Nämä täydellisen näköiset herkkutatit oli myös siunattavana, erakkola sai myös muutaman, kiitos.
Satoa oli runsaasti.

Erakkolan praasniekkojen aikana oli myös MAITOHUONEESSA NÄYTTELY Karjalaisen naisen puvuista, sain lyhyen oppitunnin niiden historiasta, kiitos Päivi, tosi mielenkiintoista.

Dušanlämmittäjästä šulkkuvyöh - Sielunlämmittäjästä silkkivyöhön
Feresien ja sarafaanien nykypäivää.
P.Härkin ja P.Hilonen


Päätöskahvien aika. Kahvilla tarjolla kylämme erikoisuutta makeaa -Jyrin Stoppi kakkua. Tuhtia oli kuulemma.( Tässä koevedos aiemmilta juhlilta)

Kiitos kaikille osallistumisesta ja Antille suuri kiitos kaikesta avusta ja kaikkinaisesta palvelusten toimivuudesta. Kesä erakkolan osalta päättyy näihin juhliin ja alkaa hiljaisuuden kausi.

Kuvat: Antti Narmala, Maria Verikov, Anitta ja Markku Julkunen.