maanantai 11. kesäkuuta 2018

KIERTOAJELU
E
ilen lähdimme ystävieni kanssa kiertoajelulle lähiympäristöön, olimme sopineet jo keväällä että tällainen retki tehdään.
Lähdimme aamulla ja ensimmäinen etappi oli Maaselkä ja siellä asema josta ystäväni oli muinoin noussut junaan.
On todella raivostuttavaa että annetaan arvokiinteistöjen tuhoutua, osa aseman parvekkeesta oli jo romahtanut, asema rakennus on todella suuri ja tarinan mukaan rakennuspiirustukset olivat vaihtuneet, siksi oli tehty tällainen kartano.


Kuvassa romahtanut toinen kerros.

Seuraavana tutustuimme Maaselän rajakiveen, meitä oli jo odotettu sankoin joukoin, tosin olivat agressiivisia ja osa halusi pois mihin vain, ymmärrän kyllä, veri valui, ilmaa halkoi tuskan huudot, mutta me emme luovuttaneet, kuvasta voit lukea rajakiven tarinan.


Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua, huomaa piirroskuviot.

                                   

Kivessä näkyy kruunut ja kiven yläpuolella on myös joitain epäselviä hakkauksia.

Pääsimme pakoon autoon ja vain muutama sata verenimijää tunkesi mukaan, niitä huidottiin koko matkan, seuraavana ihan selvästi kuulin että tarjolla olisi väliaika kahvit, todella mahtavaa, niin retkellä kuuluukin olla, olimme menossa Hiidenportille jonka jälkeen joisimme kahvit.



Tätä mietin, mikään kuva ei kerro mitä oikeasti näkee, kanjoni on todella syvä, se pitää itse kokea, kuten me. Aamulla olin asustetangosta vetäissyt ykköset esiin ja lankannut kengät, tosin kakkoset kun ajattelin että jotain tällaista voi olla edessä, kuljimme elämän suonien yli kohti jotain jonne oli pitkä ylämäkinen matka, hiki virtasi, käki oli ihan raivoissaan, oli ilmeisesti perheriita menossa tai sitten oli nauhoitettu esitys turisteille, kukuntaa jatkui ja jatkui, vihdoin olimme , emme perillä vaan kanjonin alussa josta käännyimme takaisin, matkan pituus oli yhteensä 2,6 kilometriä, en usko, se oli ainakin kymmenen.


Vihdoinkin olimme päässeet takaisin, kyllä toiset tietää mitä on kunnon matkaeväs, ei mitään salaatinlehtiä vaan ihan kunnon antimet, kiitos. Täällä kuulin myös että Johannes Linnankoski on kirjoittanut kirjan Hiidenportin maisemiin liittyen, kiinnostus heräsi, pitää ensi talvena tutustua kirjailijaan.


Hulluutta, saavuimme Vuokattiin, sanon heti että olen allerginen urheilulle ja varsinkin talvilajeille, tietysti kaikki oli upeaa ja tietysti kaikki muut tietää mistä ovesta mennä, mainoksia ei ollut missään, oli nälkä, haimme ruokapaikkaa, kaikki oli kuollutta, iso hotelli, pimeää, tyhjää, takaovesta sisään, 70- luvun pimeä yökerhobaari, tarjoilija tervehti ja unohti, penkit rikki, voi ihme, ruokalista ei ollut rikki, lammasta 27 euroa, ahdistaa, kun yhdessä pöydässä avattiin roseviini pullo olin jo äkämystynyt, ruokalistan näin, mutta en ymmärtänyt, olisimme syöneet ihan jotain ruokaa, emme naksulammastemexsoppaa, halusin poistua, menimme seuraavaan , se oli kiinni, näimme burgerin mainoksen, sanoin että se on huvin vuoksi, täällä kukaan ei halua meitä, kaikki ravintolat on piilotettu, ymmärrän kyllä, urheilijat eivät syö tai siis syövät jotain.


Ihan oikeesti oli auki hämbyrkeri paikka, karu miljöö kuin kellari, mutta , niin, tilasin salaatin, hengästyneesti tarjoilija kertoi vaihtoehtoja, anteeksi mitä?, tuleeko krokseilla?, ei hyvänen aika, en mää oikeesti tarvii muovisia puutarhakenkiä, tarjoilija jatkoi -vai siemeniä, silloin vasta tajusin että ensimmäiset oli kuivattuja leivänpaloja, otin niitä, ne on tuttuja kotonakin, lisäksi härkäpapu burgerin, kaikki oli vaatimattomasti maustettua, muovista, olisi kai ollut säädyllistä olla syömättä kun kyseessä oli kotimaan kiertoajelu, hävettää vähän.


Pikapuoliin ruokailun jälkeen saavuimme Jyrkkään tutustumaan raudan tekoon, tätä ennen poikkesimme katsomaan biisoneita joita emme löytäneet. Jyrkässä oli oikeaa suomalaista menoa, joimme kahvit ja perunaleivokset, itse otin munkin, tietysti, kotiin ostin sienivoileivän suomalaisesta taidosta käyttää maamme antimia, vieläkin naurattaa, illalla maistelin voileipää ja mietin makua kunnes lähempi analyysi kertoi sienten olevan , heh, herkkusieniä, jee.


Huomasin myös Jyrkän teatterin mainoksen, käykää katsomassa.



Tässä tarinaa Jyrkkäkosken ruukista, masuunissa oli myös taidenäyttely, pieniä patsaita ja tauluja.


Jyrkästä siirryimme Tiilikkajärven rannalle, olisi pitänyt kävellä, en jaksanut, ihailin maisemaa joka oli koko matkan pökerryttävän suomalainen, vihreä, suoria lähes näkymättömiin jatkuvia suoria teitä, kuin olisi tunnelissa vain jokunen erakkomaja vilahteli siellä täällä, Pohjois-Karjala on maiseman hautausmaa, missä oli kaikki ihmiset, kun näimme auton 50 kilometrin päässä arvuuttelimme mitä merkkiä auto olisi, kukaan ei arvannut, siis tätä rataa oli liikenne.


Tätä ihmettelimme, itämaisia kuvioita, ne me olimme nähneet jo eka paikassa eli ovat kallioon hakattuja tietoja, merkkien selitys olisi ollut paikallaan jossain.


Voidaanko missään muualla maailmalla hemmotella asukkaita kuten suomessa, upeat höylätyt pitkospuut johtivat rannalle.


Veneet oli rannalla vedetty pois veden ulottumattomista, järveä en kuvannut, kun on nähnyt yhden on nähnyt kaikki, ne on niin upeita ettei kuvat niitä voi toistaa mitenkään.


Matka lähestyi loppuaan ja poikkesimme vielä Metsäkartanolle jäätelölle, en oikeastaan tiedä mikä kokonaisuus Metsäkartano on lukemattomine rakennuksineen, missään ei kuitenkaan ollut ketään, recepsuunissa oli henkilö joka rahasti tuutit, pidin kädessäni tuuttia, apua, käteni oli turvonnut, tuutti oli pieni, tarkistin kääreestä, jäätelöä oli 120 millilitraa, onkohan aina ollut, ravintolassa oli ollut ilmeisesti päivällä ihan oikeaa ruokaa, joskin kun kala nimikkeenä on todella kallista olisin maininnut kalan nimen vaikka olisi ollut turskaa..

Päivä oli mukava, sään kannalta mitä mainioin, puhuimme josko teemme lähikylä kierroksen seuraavaksi. Kiitos seurasta!















sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

VALTIMON KESÄN LINKKI
K
esä on tulossa, ohessa linkki Valtimon kesään, tavataan.

http://www.valtimo.fi/documents/802726/1169820/Kes%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4t+2018/b70ea04c-28c1-46ca-8345-31bf8fd96a25


Tämä kuva Tulehmolta,  jouduin ihan itse keittämään kahvia kun vakituinen kahvinkeittäjä oli estynyt, koko puolen kilon paketin sain tärvättyä, hyvää, vahvaa kahvia tuli ja poroja ihan riittämiin.
Erakkolan kahvilassa myynnissä ihan oikeaa kahvikeitin kahvia avoimella viikolla 9.- 15. 7. 2018 ja avoinna  joka päivä 10-18.





maanantai 4. kesäkuuta 2018

KYLVÖN SIUNAUS 2018
Lauantaina vihdoin voin pitää kylvön siunauksen.


Kevät on ollut eriskummallinen, kun sain kolattua viimeisen lumen kasan huipulle oli kääntyessäni takanani kesä, kesä on jatkunut jo monta viikkoa ja olen istutellut ohjeiden vastaisesti kaikennäköistä, virallinen istutuspäivä on kymmenes kesäkuuta johon mennessä hallat pitäisi olla ohi, mutta en voinut hillitä enää kun koko ajan kuitenkin mielessä viime kesä jota ei ollutkaan.


Kasviperäkärryni siirrettiin aurinkoisempaan paikkaan, samoin ikonikatos, kun kylvö siunataan, vihmotaan pyhitetyllä vedellä maa ja luetaan alkurukoukset ja varsinainen kylvörukous, kylvön siunauksen voi suorittaa myös maallikko, rukous on sama;


Mitä sitten istutin, istutin sipulia jotka kauhukseni ovat pursuneet jo tosi suuriksi.


Viime vuonna kasvatin vesiruohoa runsaasti, nyt ajattelin vähentää tuotantoa ja peitin kuorikatteella , ensimmäisen laatikon mokasin, laitoin katteen ja vasta sitten istutin, osa sipuleista ei osunut multaan, toinen laatikko onnistui, istutin ensin ja vasta sitten katoin.


Kahdessa laatikossa on kurpitsaa ja avomaa kurkkua, sain ne esikasvatettuna ja totta kai nyt erottaisin kumpi on kumpi, kumpikin oli kampi eli katsotaan mitä tulee, molemmissa on samanlaiset lehdet.



Tomaatit ovat tsasounan katoksen alla, taimia on kuusi ja erilaisia, laitoin heti isot tukipuut, ettei tarvitse sitten myöhemmin survoa niitä taimien joukkoon.


Sain myös basilikan siemeniä, ne on myös tsasounan katoksen alla, basilikaa tarvitaan Ristin juhliin koristeeksi, toisessa astiassa on punaista ja toisessa vihreää lajiketta.


Kaivon kannelle tulee niittykasveja, hyvällä alulla ovat.
Tosi kuivaa kautta eletään vaikka lunta oli runsaasti, kaivossa vettä muodostuu joka kolmaspäivä, säännösteltävä on, ajattelin jo soittaa hätänumeroon josko palokunta tulisi kastelemaan omenapuut, mutta hillitsin itseni ja erakkola on nyt luonnon armoilla.


Pottuja löytyy parista eri kohtaa, on ämpärilajiketta ja toisaalla on muoviastia lajia, katsotaan mitä tulee, viime vuonna potut melkein hukkuivat.


Sain keväällä samettiruusun taimia 48 kappaletta, niitä hoivasin ja istutin rahkapurkkeihin, nyt ne on lopullisessa sijoituspaikassa, seurana on lapin orvokkia jota myös sain, ovat toistaiseksi muovin alla, koska vielä voi tulla pakkasia.

Orvokki oli innostunut asettumaan suoraan keskelle tietä, siirsin sen ruukkuun, katsotaan menestyykö.

Ai niin, istutin myös kärryyn tilliä, isolehtistä persiljaa ja pinaattia ja katoin hyvin kuorikatteella, epävarmaa on jaksaako ne ponnistella kuorikatteen läpi, mutta on sitten ainakin siistit istutuslaatikot jos eivät tule kuorikatteen läpi.

Nyt vain odotellaan, kukkien kauneutta, pursuilevaa satoa, kohtuullisesti vettä ja S- Marketin pakastealtaan täyttämistä uusilla satokauden tuotteilla.









perjantai 1. kesäkuuta 2018

LEPPÄKERTTU
Tarina alkaa vuoden 2009 marrasmessuista jotka pidettiin Valtimolla, messuilla oli ITE-taiteilija Aimo Rajasalon tekemä Leppäkerttu veistos, minusta se oli tosi huvittava ja tykkäsin siitä, veistos painoi tuhottomasti ja olin huonossa hapessa eli jotenkin sairas, joten veistos jäi.
Mutta kuinka ollakaan Rasimäen kylätoimikunta oli hankkinut sen minulle ja lahjoitti sen erakkolaan ja vielä, itse taiteilija lahjoitti veistoksesta saadut tulot Tulehmo hankkeeseen joka on toteutunut.

 
Jopa Ylä-Karjala lehti teki leppäkertusta jutun, ihan etusivulla näet vasemmassa yläkulmassa leppäkertun.

Aikaa on kulunut, veistos on ollut ulkona koko ajan, kerran sen olen maalannut. Viime talvi oli rankka myös leppäkertulle ja valtava ylipaino luhisti jalat pois alta, toinen silmä oli myös pudonnut kun oli oksa lähtenyt alta.

Ilman apua yksin ei kukaan saa mitään aikaiseksi joten Ratilaisen Timo tuli avuksi nostelemaan leppäkerttua työpöydälle, Timo teki myös alustan ja jalat metallista, jalat olin jo kiinnittänyt kerran, mutta nyt tehtiin niin että kestää, korjasin silmän pohjan ja maalasin uudelleen, sitä ihmettelen kun kiersin leppäkerttua, totta, leppäkerttu on kuusi täpläinen, eilen nostettiin oikealle paikalleen omenatarhan portin pieleen, estämään itikoiden menoa tarhalle.

Veistoksen tehnyt Aimo Rajasalo on siirtynyt jo tuonilmaisiin (1943-2012), ikuinen muisto hänelle, muistot elävät.


Tässä ollaan restauroituna entistä ehompana ja raikkaana. Leppäkertun vartalo on yhdestä puusta joten painoa löytyy edelleen vaikka on ollut jo vuosia ulkona.






sunnuntai 27. toukokuuta 2018

KESÄKAUDEN ALOITUKSESTA
KEVÄTJUHLIIN

Eilen oli kylässämme kesäkauden aloituspäivä kun pitkään aikaan ei ole ollut mitään, nyt sai se makaaminen loppua ja kyläläiset liikkeelle.
Itse lupasin tehdä makkara pyttipannua ja hoitaa muutenkin ruokailun, oletin tietenkin että naisväki olisi tiskannut, mutta kun selkäni käänsin oli väki hävinnyt kuin pakokauhun vallassa.
Päivä alkoi kuin rakastamani kotimainen elokuva jossa pruuttahuoneen avain on hukassa, meidän varaston avain oli hukassa, ei ollut hukassa, on se, ei, ku ei, ei ollut siis hukassa, hauskaa, kokki kyllä jo punoitti siihen malliin että pian painekattila räjähtää jos avain ei löydy, varastossa säilytetään nimittäin kaasupulloa ja vokkipannun kaasukierukoita, no, kaikki hyvin.
Tarjolla oli Tulehmon maalaustyötä, ja tosi sitkeää ja innokasta porukkaa itse olin jo ihan uupunut tunnin aloituksesta, melkein koko Tulehmo eli tulipaikka tuli maalattua, itse autoin symbolisesti esiintymislavan raunioiden siivouksessa, lava romahti talvella lumen painosta, onneksi, saadaan ihan oikea paikkaan sopiva lava.


Romahtanut katos oli surullisen näköinen, voivoi, itse kyllä, anteeksi vaan olin vähän, en nyt iloinen, mutta en järkyttynytkään.


Ensimmäinen syöjä kyseli kuinka monelle sadalle tein sapuskaa, totuus oli kuitenkin se ettei pyttiä jäänyt kuin pari litraa, pannulla näkyy muuten Tulehmon omasta yrttimaasta ensimmäiset yrtit, lipstikka ja ruohosipulia, minttua näkyi myös, mutta ajattelin ettei syöjät ehkä ole vielä valmiit kohtaamaan minttua.

Tänään aamulla oli Nurmeksen ortodoksikirkolla aamupalvelus ja Liturgia, niiden jälkeen kevät juhla.
Ennen palveluksen alkua isännöitsijä toi minulle kirjekuoren ja ilmoitin heti jyrkästi etten huoli laskuja sunnuntaisin, ei ollut lasku, sain katsoa heti ettei tarvinnut miettiä koko palvelusta mitä asia koski.
VAU! Nurmeksen ortodoksinen  naistenpiiri antoi minulle stipendin/lahjoituksen saunan rakentamiseen, olin ihan äimänkäkenä, en kyllä ole mielestäni tehnyt mitään merkittävää, erakkolalle lahjoitus merkitsee paljon, ei pelkästään saunan saamisessa vaan kannustamisessa kiitos!
Kevätjuhlassa laulettiin ensin jo joutui armas aika joka minulle on merkinnyt aina sitä että koulu on loppu ja olen vapaa, vapaa.
Kiitin naistenpiiriä  ja eikö joku  tai kyllä tiedän kuka, ilmoitti isoisesti että sitten pitää olla naisille uudis- sauna. Ihan oikeesti miltä kuullostaisi Ylä- Karjalan kirkollisissa ilmoituksissa:
 -ERAKKOLASSA NAISTEN SAUNAILTA!
Pöydässämme oli hetken hilpeyttä, lupasin että, ehkä tee-ilta olisi sopivampi, oli mukava kevätjuhla ja meitä oli todella paljon, tarjoilut huippuluokkaa, kiitos naistenpiiriläisten.

 
 
 
 
 


 











lauantai 19. toukokuuta 2018

HELLUNTAI
Tänään alkaa juhlakausi olla todella lopuillaan, huomenna on ortodokseilla Pyhän Kolminaisuuden päivä ja Maanantaina Pyhän Hengen vuodatus päivä, ennen oli maanantai myös vapaapäivä, mutta maallinen maailma sen vei, itse asiassa juuri nyt me tarvitsisimme sitä, Norjassa päivä on edelleen vapaapäivä.


Tänään on vainajien muistelupäivä, kuvassa on tuohuspöytä vainajille sytytettäville tuohuksille ja sitten alkaa illalla Helluntai juhla eli huomenna on Pyhän Kolminaisuuden päivä, siis, Isän Jumalan, Pojan Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen päivä.
Päivää pidetään myös kristillisen seurakunnan syntymäpäivänä.


Helluntaiksi tuodaan aina ortodoksiseen kirkkoon koivut.
Eilen laitoin koivut jo paikoilleen, yleensä ei kaadeta puistopuita eikä parhaita vaan valitaan ne puut jotka muutenkin poistetaan, koivu kasvaa nopeasti ja hyvin usein vääriin paikkoihin, näitä käytän koristeina.
Maanantaina muistellaan kun apostolien päälle laskeutui Pyhä Henki tulisina liekkeinä ja he saivat kielillä puhumisen lahjan.

HYVÄÄ JUHLAA!

torstai 17. toukokuuta 2018

EN LUOVU
Kuusi päivää sitten tai niillä paikoin oli päivä jolloin sain viimeiset lumet kolattua kasalle ja kun käännyin oli takanani kesä,
 pipo päässä, paremman luokan toppatakki päällä ihmettelin, vieläkin ihmettelen, en voi millään luopua pipostani johon olen tykästynyt, en tiedä mitä teen, en haluaisi olla kuin rouva Wilenin mies Sulo,
vähän on kuuma, en ymmärrä kasvejakaan, nyt ei ole kesä, meillä ei koskaan ole ollut kesää tähän aikaan, hillitkää ihmeessä intoanne sanon minä.


Kuuseni intoilee, kukkii jo todella innokkaasti, tästä ei hyvää seuraa, pursuu taas syksyllä käpyjä niin ettei pysy pystyssä kuin saunani voimalla joka kallistuu nyt kuuseen päin.


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

TOUKOKUUN PÄIVIÄ
Aurinko on hehkunut loisteliaasti Rasimäen yllä, noin kolme viikkoa sitten sai räsymattoni lentoa kun olin niihin kompastellut koko talven, vein ne ulos, kierrätin sadevesi tynnyrin paikoilleen ja heitin matot siihen ja mäntysuopaliuosta päälle, siellä viruivat,


Löysin harjaukseen jopa muovisen feikki juuriharjan

toissapäivänä iski valtava inspiraation hetki ja harjasin matot, ilmassa oli tuttu tuoksu, kevään tuoksu, navetan tyhjäys oli käynnissä, ei se mitään, yleensä paistan silakoita jotta saan oikean aromin pyykkiini, siis, heitin matot takaisin tynnyriin ja puhdasta vettä päälle, eilen huuhdoin ne, aika vaivatonta.


Maantie pölisi perinteisesti.
Laitoin matot kuivumaan aurinkoon ja kuinka ollakaan maantie oli kuivunut sopivasti joten iltapäivällä hiekkamyrskyn kourissa olevat mattoni vaalenivat huomattavasti.


Matot kuivuivat mainioiden apupukkien päällä.



Illalla puistelin matot ja toin sisään kuivumaan lopullisesti, tuoksuvat puhtailta ja kesältä, mäntysuovalta ja kuinkahan monta tarinaa voisivat kertoa, matot on kudottu ihan oikeista vanhoista vaatteista, punaisen määrä ihmetyttää, mikähän se on ollut?






torstai 10. toukokuuta 2018

APTEEKISSA
Eilen oli Herran taivaaseen astumisen juhlan aatto (helatorstai) kun muut ryntäsivät elintarvikeliikkeisiin, minä menin apteekkiin, lampukoissa käytän parafiiniöljyä jota saa vain apteekista,
käytän parafiiniöljyä korkealla olevissa lampukoissa koska syttyy herkemmin
ja matalalla olevissa oliiviöljyä jonka sytyttäminen on vaikeampaa kun oliiviöljylle on erilainen sydän pidike. ja nyt oli tilattava yläöljyä lisää.
Homma tuli hoidettua ja sitten yhtäkkiä muistin jutun jodista jota ihminen tarvitsee joka päivä ja sitä on lisätty esim. suolaan ja nyt tutkimuksissa on todettu että suolojen jodimäärät ei pidä paikkaansa ja ovat alakanttiinsa, kasvissyöjälle kuten minä jodi on tärkeää joten ajattelin ostaa sellaista.

Kerron ensin yhden jutun käynnistäni keskisuomessa apteekissa, myyjä teki minusta analyysin noin viidessä sekunnissa ja se ei ollut imarteleva, myyjän ilmeestä saattoi lukea että, oli joko ryöstöretkellä, ruinaamassa kaljarahaa tai muuten vain riesa, ostin reseptilääkkeitä, myyjä tarkkaili kelakorttiani sen näköisenä että kenenkähän tämäkin lienee, ok, sitten kysyi mitä laitetaan, en siis muista mitään muuta nimeä kuin Asperiini ja sitä se ei ollut,
-ööö, se on jotain, emää osaa lausuu ku mää o porilaine ja siin oli jotai ulkolaisii kirjaimii,
sain lääkkeet, ostelin muutakin näkyvällä olevaa jotta statukseni nousisi ja että kyllä rahaa löytyy, kassalla sama myyjä oli tuimana käsi hälytysnapilla, ojensin lähes tyhjän visakorttini ja myyjä yllätti, valitettavasti meillä ei käy kirjastokortti!!!, voi, just kun yritin saada luottamusta aikaan olin antanut vanhan Porin kirjaston kirjastokortin, miksi ihmeessä se oli mukanani, en tiedä, oikea kortti löytyi ja minä resupekka löntystelin ulos maani myyneenä kuten apteekista kuuluukin tulla ulos.

No, palataan eiliseen, myyjä kysyi minkälaisessa muodossa halusin jodia, - ei väliä kunhan on 150 milligrammaa tai jotain, myyjä mietti hetken ja uskomattomien salaisuuksien laatikosta vetäisi jodipurkin, myyjä oli jo kalvennyt ja minä, kun näin purkin jossa luki jotain radioaktiivisuudesta, änkytin, että -ei ku mää oon kasvisyöjä, en mää tollasta,
myyjä sanoi olleensa helpottunut kun ei ollut kuullut sireenien soivan, tämä ei tietenkään naurata sinua, mutta me saimme sellaisen naurukohtauksen jollaista ei varmaan ennen ole apteekissa nähty, viisiminuuttia hillitöntä iloa
ja löytyi jopa jodia jossa oli oikea 150 mikrogrammaa jota en sitten tarvinnutkaan koska Multitabs sisältää sitä tarvittavan määrän. Toivottelin että eletään rauhassa ja olin varmaan sen päivän iloisin asiakas joka apteekista lähti. Meillä täällä Valtimolla ja Nurmeksen Poronkylän apteekissa on aina ollut iloinen hyvä palvelu joka eilen saavutti huippunsa, ilo parantaa ettäs tiedät.


Aamulla näin joutsenia joella, ne on vasemmassa reunassa kaksi valkoista jotain, joutsen on aika monen apteekin nimessä, siksi kuva sopii päivän teemaan,
ennen vanhaan ostelin apteekeista erilaisia värejä joita ei enää saanut muualta, Tampereelta apteekista ostin 20 kiloa bolussavea jota välttämättä tarvitsin kultaukseen, ystäväni laahasi niitä pusseja linja-autoilla , mutta se on eri juttu, jäljellä on vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen 19 kiloa ja 850 grammaa,
paljon muitakin ostin kun sain halvalla,- gummiguttaa- läpinäkyvä myrkyllinen väri, Nakkilan apteekista, - karmiinia- punaista, kokenellikirvasta tehtyä, - umbraa- vihreää ym. Rauman lopetetusta apteekista.
Nyt kaikki on hävitetty joku laki komensi apteekit hävittämään vanhat jutut, olisi ilo kohdata apteekkari joka olisi uhmannut kieltoa ja vielä löytyisi vanhoja värejä.









perjantai 4. toukokuuta 2018

LUETTU ON
Eilen oli tätä blogia luettu 50 000 kertaa, 5 vuoden aikana,
suosituin juttu on - kusiluistimet, tuntuu oudolta, en itse ymmärrä mitä siinä on,
sivuista luetuin on - kelta/puna ruoka.


Eniten kiinnostaa otsikot joita olen opetellut tekemään iltapäivä lehtien mukaan, jutulla ei väliä kun on mahtava otsikko, tässä uusi eiliseltä:

TUHO OMENATARHALLA!!!!!
Eilen omenapuille tehtiin kevätleikkaus, samalla tuli esille talvituhot, koskaan aiemmin ei ole myyrät syöneet puita, mutta nyt on jyrsitty ainakin parikymmentä puuta ja noin viisitoista puuta on kuollut.
Tästä noustaan, ensi viikolla ostan jotain tököttiä ja rungot voidellaan sillä, myyrät syö vain pinnan, nila kerros jää ehjäksi joskin puu kärsii.

Kiitos kaikille blogista kiinnostuneille ympäri maailmaa, sillä blogia luetaan kaikkialla maailmassa.

tiistai 1. toukokuuta 2018

HAUSKAA VAPPUA 2018!
Tänään vietetään suomalaisen työn juhlaa, juhla on uskonnoton, viime viikolla mietin kun olin matkalla kauppaan miten kristityn pitäisi suhtautua tähän vapun viettoon ja suomalaisen työn juhlaan.
Aloin tarkkailla asiaa, kauppaan saavuttuani lähes kompastuin simapullo lavaan, munkit vyöryivät irtopulla kaapissa (sorruin ostamaan vain yhden), vaan leipää ei ollut!!!, varovasti kyselin, -tulee iltapäivällä, munkkeja on, siis ei leipää, ihan kuin kristittyjen juhlissa pashaa ja mämmiä on ,mutta ei leipää, nyt tää jumiutui tähän leipään, mennään eteenpäin.
Eilen radio Yle 1 oli huomioinut vapun ja tuutin täydeltä torvimusiikkia, kevätlauluja, on se kumma kun ei kevät lauluja voi soittaa kuin vappuna ja se ruottalaine Belman, sen saisi jo kipata takaisin ruottii, kymmenen minuuttia samaa virttä jota hyvin harva ymmärtää, onneksi tv:n puolella ollaan ihan kuin aina, ei mitään juhliin viittaavaa isä Matteo tuli ajallaan ja taas yksi rikos on selvitetty, eli tässä kohtaa kristittyjen juhlat ja uskonnottomien juhlat kohtaavat, kumpaakaan ei noteerata.


Olin illalla aika pettynyt kun ei satanut lunta, kuinka käy vapputerveiseni, ne perinteiset, rullailtuani rullaverhot ylös oli näky sykähdyttävä, lunta oli satanut, heti ulos kuvaamaan vapputervehdystä.

Loppukantaattina mietin, työläisperheen kakarana on vapun muistot talletettu niin etten voi olla iloitsematta vapusta ja kuten uskonnoton voi viettää kristillisiä juhlia voi kristitty viettää vappua, työn juhlaa.

HAUSKAA VAPPUA!


Huomasin aamulla, täältäkin oli lähdetty vappumarssille.








sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

YHTEISÖ
O
len kuulunut elämässäni moneen yhteisöön, työelämässä, seurakunnissa, asuinpaikoillani ja yhdistyksiin. Viime aikoina olen ollut aina vain huolestuneempi yhteisöistä sivusta seuranneena.


Nuoresta asti mukana olleena erilaisissa kuppikunnista, sillä usein niistä on sellaisia tullut ja jotenkin tämä asia- aihe on muhinut pitkän aikaa mielessäni, siis kirjoitus, siis yhteisöt.


Valta
Aloitan kirjoituksen vallasta, sitä olen kokenut, valta on juovuttavaa, kuin söisi irtokarkkeja koko ajan, valtaan tulee himo, himo ohittaa vastuun, omat päämäärät menevät ylitse muiden, minä, minä...


Valta latistaa hyvät aikomukset, hyvät työt, hyvinkin nopeasti, ainakin jos työ on vapaaehtoista. Helposti kerää ympärilleen samaa mieltä olevia, mutta rikkaus on erilaiset mielipiteet ja kaikki voi tehdä toisin.

Kateus
Kateus on rasittavaa, pyhä isä Basileios Suuri kirjoittaa että, kadehtija kärsii kuitenkin enemmän kuin kadehdittava, mutta kateus pienistäkin asioista saa aikaan näkyvää pahaa, kateutta vastaan on taisteltava joka päivä.


Kateus näkyy joskus ulkoisenakin, mutta yleensä kateus on sisäinen pahuus. Kateuden syyt voi olla todella pieniä asioita joista paremman puutteessa syntyy valtavia ihmissuhteita myrkyttäviä asioita.



Rasismi
Rasismi ei ole aina sitä mitä luullaan, itse olen joutunut rasismin kohteeksi ortodoksisen uskoni vuoksi, se on toisinaan ahdistavaa, mutta joka päivä kuitenkin rukoillaan myös näin;

Armahda, Herra niitä, jotka minua vihaavat tai ovat minulle pahaa tai vääryyttä tehneet, ja pelasta heidät.


Yhteisössä rasismi voi ilmetä monien tavoin ja jopa hyväksytysti, yksinkertaisesti ei oteta mukaan mielipiteiden tai muuten kahvirauhaa häiritsevänä ihmisenä.

HALU
Monella ihmisellä on halu olla mukana, auttaa yhteisissä asioissa, jos yllämainitut otsikot täytetään on jäljellä vain valtaa pitäviä, kuppikuntia. Moni yksinäinen haluaisi toimia, mutta erilaisten ideoiden vuoksi ei pääse mukaan, koska aina on meillä ollut vappumunkit eikä mitään ihme uunidonitseja.


Ehkä siis kannattaisi miettiä ja antaa jouluruusunkin kukkia nyt, huhtikuussa.



30.4 Kuukauden kestänyt ongelma on itsellään korjautunut, kiitos huolestuneille.
Tiedoksi!
Tämä blogi on muuttunut hyvin vaivalloiseksi tehdä operaattorin puolelta, esim., nyt on kaikki tarvittavat otsikot on englanniksi ja ei auta vaikka kuinka haluaisi suomeksi, monta muuta pikkumuutosta on tullut, eli katsotaan kuinka kauan blogi pysyy kartalla.