torstai 15. helmikuuta 2018

HUNNUTETTU KAUNEUS
A
lkuun kuitenkin asiaa eilispäivästä, sain osallistua rukoilijana ennen pyhitettyjen lahjain Liturgiaan ja Andreas Kreetalaisen katumuskanoniin, kirjoitin eilen kärsimyksen kauneudesta ja siihen liittyy ortodoksisessa kirkossa myös musiikki, eilen kuoro lauloi viiltävän kauniisti ja johdatti kärsimyksen kauneuteen, sävelmät, tekstit oli vain ohikiitävä kauneuden hetki joka ei koskaan voi toistua samanlaisena, haluaisi kuulla lisää, lisää.



Kurki Saara romanien suojeluspyhä.

Me katsomme ikoneita kuin hunnun takaa, ikonit ei enää aukene meille kun emme saa opetusta niihin, luomme oman pinnallisen mielikuvamme. Pyhä -Kurki Saara aiheutti aikoinaan paljon kohua, päällimmäisen oli näkemys ettei tuollaista pyhää ole, eikä ainakaan romaneilla, ikonissa nähtiin vain pahaa ja suvaitsemattomuutta, kauhua, järkytystä ennen kokemattomasta asiasta johon ei oltu hengellisesti valmiita,  kukaan ei kysellyt pyhän Saaran vaikutusta ja rakkautta yhteisöön, on jotain joka kannustaa  hengelliseen kauneuteen jota meidän tulee kaikkien etsiä.



Pyhittäjä Gerasimos Jordanilainen

Mitä näemme kuvassa? näemme vanhan miehen ja kiintymystä osoittavan leijonan, hellyttävän kuvan. Näemme kuvan ja kun huntu avataan, näemme jotain muuta, näemme uskosta luopumista, paluuta takaisin, leijona ja sen tarina kertoo kuuliaisuudesta ja huolenpidosta, ikuisesta ystävyydestä. Elämänkerta löytyy synaksario kirjasta pyhän muistopäivän kohdalta 4.3.

Ikonit ovat mystisiä joita pitää opiskella, löytää se oikea asia hunnun takaa, koskaan ikoni ei kerro kuten valokuva kaiken , vaan toisen todellisuuden, ns. uuspyhistä on valokuvia joita ikonimaalarit toistavat näkemättä pyhyyttä, toista todellisuutta, kauneutta hunnun takana.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti