torstai 15. maaliskuuta 2018

IHAN OIKEESTI TAAS
Postilaatikkoni on jo ihan punainen, kansi auki hörppii happea ja lunta, en voi pelastaa sitä, lumikinokset estävät, edellisen postilaatikon aura heitti pellolle ja nykyinen ei vielä osaa puolustautua heittäytymällä kuolleen näköiseksi, okei, eilen oli siis lumimyrsky, piti lähteä iltapalvelukseen, naapuri teki lumityöt päivällä, kuljin ikkunasta toiseen seuraten lumitilannetta ja tuiskua ja klo 15 totesin etten voi lähteä autoni ei pääse kinoksien läpi. Tänään yritän uudelleen kun sattuu olemaan palvelukset peräkkäisinä päivinä ja sama palvelus eli ennenpyhitettyjen lahjain liturgia klo 17.


Otin muutaman kuvan, mittauspaikka on näkyvissä, tai siis ei näy.


Tästä kuvasta huomasin kuinka huussini on taas vieraanvarainen ja tuulettelee ovi auki, ihan kyllä naurattaa kun pitää kaivella esiin pyttyä.


Ei silti, ei olis mitään tiskattavaakaan.


Toi ohut sumu on lunta ja se tuiskuu niin että muodostaa kinoksia arvaamattomiin paikoihin kuten tienpäähän, heh.


Edessä oleva tumma alue on ikkunalaudalla olevaa lunta, takana iloisesti postilaatikkoni vilkuttaa kannella.


Ja mitä? Lehtemme Ylä-Karjala kirjoittaa tiistaina 13.3 2018, siis pitää olla ja medialukutaitoinen, kyseessä on joku muu kuin Valtimon Rasimäki tai sitten mismää oo.

Kuitenkin pinnistellään paasto loppuun ja nautitaan jo etukäteen tulevista tulvista.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti