torstai 1. maaliskuuta 2018

KOTIINPALUU
E
ilen illalla oli kirkossa ennenpyhitettyjen lahjain liturgia. Palvelus on kauneinta mitä tiedän.
Palveluksen lopussa kirkkoherra piti pienen opetuspuheen liittyen pyhään Gregorios Palamakseen josta ei kuitenkaan kerrota mitään palveluksissa vaan kerrotaan, kerrataan tuhlaajapojan tarinaa, tarinaa kuinka tärkeää on kotiinpaluu, mielenmuutos.

Mietin asiaa, tunnen monta uskosta luopunutta, kaipaan heitä kun tiedän ettei kaikki ole kuitenkaan hyvin, ei ole naismaista eikä miehekästä jos ei voi muuttaa mielipidetttä, ajankulun kautta ymmärrys, ajattelutapa muuttuu.
Näitä luopuneita ei voi kukaan auttaa, asian on jokaisen itse päätettävä, itse olen monta kertaa lähtenyt kuin en koskaan palaisi, mutta aina olen palannut ja löytänyt uskon jonka ihmisten takia toisinaan on ollut hakusessa, kirkko, ortodoksinen usko on muuttumaton, me ihmiset haemme jotain, valtaa, huomiota, kaikkea mitä emme tarvitse, pyhä Andreas Kreetalainen kirjoittaa katumuskanonissa, tämä on ainoa teksti jonka aina muistan:

Sieluni, sieluni, nouse miksi nukut?
Loppu lähenee ja sinä hämmennyt.
Heräjä siis, että kaikkialla oleva ja kaikki täyttävä
Kristus, Jumala sinua armahtaisi.


Meri on ääretön, vastarantaa ei näy, nöyrtymisen kautta löytyy omalta kilvoittelun rannalta se usko jota arkipäivä veden tavoin haalistaa. Paastoaika on juuri se aika joka on katumuksen ja anteeksiannon aika ja haalistuneen uskon kirkastamisen aika.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti