torstai 17. toukokuuta 2018

EN LUOVU
Kuusi päivää sitten tai niillä paikoin oli päivä jolloin sain viimeiset lumet kolattua kasalle ja kun käännyin oli takanani kesä,
 pipo päässä, paremman luokan toppatakki päällä ihmettelin, vieläkin ihmettelen, en voi millään luopua pipostani johon olen tykästynyt, en tiedä mitä teen, en haluaisi olla kuin rouva Wilenin mies Sulo,
vähän on kuuma, en ymmärrä kasvejakaan, nyt ei ole kesä, meillä ei koskaan ole ollut kesää tähän aikaan, hillitkää ihmeessä intoanne sanon minä.


Kuuseni intoilee, kukkii jo todella innokkaasti, tästä ei hyvää seuraa, pursuu taas syksyllä käpyjä niin ettei pysy pystyssä kuin saunani voimalla joka kallistuu nyt kuuseen päin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti