maanantai 11. kesäkuuta 2018

KIERTOAJELU
E
ilen lähdimme ystävieni kanssa kiertoajelulle lähiympäristöön, olimme sopineet jo keväällä että tällainen retki tehdään.
Lähdimme aamulla ja ensimmäinen etappi oli Maaselkä ja siellä asema josta ystäväni oli muinoin noussut junaan.
On todella raivostuttavaa että annetaan arvokiinteistöjen tuhoutua, osa aseman parvekkeesta oli jo romahtanut, asema rakennus on todella suuri ja tarinan mukaan rakennuspiirustukset olivat vaihtuneet, siksi oli tehty tällainen kartano.


Kuvassa romahtanut toinen kerros.

Seuraavana tutustuimme Maaselän rajakiveen, meitä oli jo odotettu sankoin joukoin, tosin olivat agressiivisia ja osa halusi pois mihin vain, ymmärrän kyllä, veri valui, ilmaa halkoi tuskan huudot, mutta me emme luovuttaneet, kuvasta voit lukea rajakiven tarinan.


Kuvaa klikkaamalla saat sen suurennettua, huomaa piirroskuviot.

                                   

Kivessä näkyy kruunut ja kiven yläpuolella on myös joitain epäselviä hakkauksia.

Pääsimme pakoon autoon ja vain muutama sata verenimijää tunkesi mukaan, niitä huidottiin koko matkan, seuraavana ihan selvästi kuulin että tarjolla olisi väliaika kahvit, todella mahtavaa, niin retkellä kuuluukin olla, olimme menossa Hiidenportille jonka jälkeen joisimme kahvit.



Tätä mietin, mikään kuva ei kerro mitä oikeasti näkee, kanjoni on todella syvä, se pitää itse kokea, kuten me. Aamulla olin asustetangosta vetäissyt ykköset esiin ja lankannut kengät, tosin kakkoset kun ajattelin että jotain tällaista voi olla edessä, kuljimme elämän suonien yli kohti jotain jonne oli pitkä ylämäkinen matka, hiki virtasi, käki oli ihan raivoissaan, oli ilmeisesti perheriita menossa tai sitten oli nauhoitettu esitys turisteille, kukuntaa jatkui ja jatkui, vihdoin olimme , emme perillä vaan kanjonin alussa josta käännyimme takaisin, matkan pituus oli yhteensä 2,6 kilometriä, en usko, se oli ainakin kymmenen.


Vihdoinkin olimme päässeet takaisin, kyllä toiset tietää mitä on kunnon matkaeväs, ei mitään salaatinlehtiä vaan ihan kunnon antimet, kiitos. Täällä kuulin myös että Johannes Linnankoski on kirjoittanut kirjan Hiidenportin maisemiin liittyen, kiinnostus heräsi, pitää ensi talvena tutustua kirjailijaan.


Hulluutta, saavuimme Vuokattiin, sanon heti että olen allerginen urheilulle ja varsinkin talvilajeille, tietysti kaikki oli upeaa ja tietysti kaikki muut tietää mistä ovesta mennä, mainoksia ei ollut missään, oli nälkä, haimme ruokapaikkaa, kaikki oli kuollutta, iso hotelli, pimeää, tyhjää, takaovesta sisään, 70- luvun pimeä yökerhobaari, tarjoilija tervehti ja unohti, penkit rikki, voi ihme, ruokalista ei ollut rikki, lammasta 27 euroa, ahdistaa, kun yhdessä pöydässä avattiin roseviini pullo olin jo äkämystynyt, ruokalistan näin, mutta en ymmärtänyt, olisimme syöneet ihan jotain ruokaa, emme naksulammastemexsoppaa, halusin poistua, menimme seuraavaan , se oli kiinni, näimme burgerin mainoksen, sanoin että se on huvin vuoksi, täällä kukaan ei halua meitä, kaikki ravintolat on piilotettu, ymmärrän kyllä, urheilijat eivät syö tai siis syövät jotain.


Ihan oikeesti oli auki hämbyrkeri paikka, karu miljöö kuin kellari, mutta , niin, tilasin salaatin, hengästyneesti tarjoilija kertoi vaihtoehtoja, anteeksi mitä?, tuleeko krokseilla?, ei hyvänen aika, en mää oikeesti tarvii muovisia puutarhakenkiä, tarjoilija jatkoi -vai siemeniä, silloin vasta tajusin että ensimmäiset oli kuivattuja leivänpaloja, otin niitä, ne on tuttuja kotonakin, lisäksi härkäpapu burgerin, kaikki oli vaatimattomasti maustettua, muovista, olisi kai ollut säädyllistä olla syömättä kun kyseessä oli kotimaan kiertoajelu, hävettää vähän.


Pikapuoliin ruokailun jälkeen saavuimme Jyrkkään tutustumaan raudan tekoon, tätä ennen poikkesimme katsomaan biisoneita joita emme löytäneet. Jyrkässä oli oikeaa suomalaista menoa, joimme kahvit ja perunaleivokset, itse otin munkin, tietysti, kotiin ostin sienivoileivän suomalaisesta taidosta käyttää maamme antimia, vieläkin naurattaa, illalla maistelin voileipää ja mietin makua kunnes lähempi analyysi kertoi sienten olevan , heh, herkkusieniä, jee.


Huomasin myös Jyrkän teatterin mainoksen, käykää katsomassa.



Tässä tarinaa Jyrkkäkosken ruukista, masuunissa oli myös taidenäyttely, pieniä patsaita ja tauluja.


Jyrkästä siirryimme Tiilikkajärven rannalle, olisi pitänyt kävellä, en jaksanut, ihailin maisemaa joka oli koko matkan pökerryttävän suomalainen, vihreä, suoria lähes näkymättömiin jatkuvia suoria teitä, kuin olisi tunnelissa vain jokunen erakkomaja vilahteli siellä täällä, Pohjois-Karjala on maiseman hautausmaa, missä oli kaikki ihmiset, kun näimme auton 50 kilometrin päässä arvuuttelimme mitä merkkiä auto olisi, kukaan ei arvannut, siis tätä rataa oli liikenne.


Tätä ihmettelimme, itämaisia kuvioita, ne me olimme nähneet jo eka paikassa eli ovat kallioon hakattuja tietoja, merkkien selitys olisi ollut paikallaan jossain.


Voidaanko missään muualla maailmalla hemmotella asukkaita kuten suomessa, upeat höylätyt pitkospuut johtivat rannalle.


Veneet oli rannalla vedetty pois veden ulottumattomista, järveä en kuvannut, kun on nähnyt yhden on nähnyt kaikki, ne on niin upeita ettei kuvat niitä voi toistaa mitenkään.


Matka lähestyi loppuaan ja poikkesimme vielä Metsäkartanolle jäätelölle, en oikeastaan tiedä mikä kokonaisuus Metsäkartano on lukemattomine rakennuksineen, missään ei kuitenkaan ollut ketään, recepsuunissa oli henkilö joka rahasti tuutit, pidin kädessäni tuuttia, apua, käteni oli turvonnut, tuutti oli pieni, tarkistin kääreestä, jäätelöä oli 120 millilitraa, onkohan aina ollut, ravintolassa oli ollut ilmeisesti päivällä ihan oikeaa ruokaa, joskin kun kala nimikkeenä on todella kallista olisin maininnut kalan nimen vaikka olisi ollut turskaa..

Päivä oli mukava, sään kannalta mitä mainioin, puhuimme josko teemme lähikylä kierroksen seuraavaksi. Kiitos seurasta!















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti