tiistai 11. syyskuuta 2018

KOHTAAMINEN
Y
stäväni pitää blogia nimellä -Polttopiirtelyä ja muuta elämää, viime viikolla oli juttu jonka haluan jakaa tässä luvalla juttuna, en pelkkänä linkkinä:


RAUMALLA

Tyttären kanssa illemmalla kulkemassa Raumalla perjantaina ja kuvailemassa kaupunkia.
Keskustasta tuli muutama hyvä kuva. Tytär sai kamerallaan kauniita kuvia, kännykällä kun ei ihan saa tunnelmaa niin hyvin esiin. Harmi että aurinko ehti jo laskemaan.





Siinä samassa tuli vastaan jotain samaa ikäluokkaa oleva nainen kuin minä. Aateltiin että kyselee varmaan  missä olisi joku paikka mitä hän ei nyt löydä. Suurinpiirtein niin, kysymys vaan oli että miten täällä Raumalla tutustuisi uusiin ihmisiin. Hieman hymyilytti ja paukautinkin suoraan että eiii täällä sillallailla tutustuta, ollaanhan sentään satakuntalaisia ihmisiä.
Ehkä sitä kannattaisi mennä terassille/kuppilaan istuskelemaan ja juttelemaan ihmisten kanssa.

Siinä sitten tovi (melkein puoli tuntia) tuli hänen kanssaan höpistyä kun ei myös heti kehdannut sanoa että kauppaa tässä oltiin menossa....ei iltaa viettämään aivan ventovieraan ihmisen kanssa.

Autolle kulkiessa puhuttiin tyttären kanssa että nii-i, mistähän sitäkään tietää kuinka kiva ihminen hän oli mutta tällaiseen vieraaseen ihmiseen tutustumiseen kadulla tuntuu nii harvinaiselta, että ei tullut edes kysyttyä mitä työtä hän tekee kun Kuopiosta tänne Rauman suuntaan on muuttanut . . .
 
-------------------------------------------------------------------------------------
 
Olen tehnyt iltatyötä Raumalla, jo klo 17 jälkeen on aavamaisen hiljaista, sama vaiva Nurmeksessa, ihmiset hoitavat asiat aamulla, jos haluaa tutustua ihmisiin on mentävä kylille aamulla, nyt kun syksy koittaa ei ole ketään missään iltapäivisin, ihmistä, johon voisi tutustua jos ei halua roikkua kuppiloissa, Raumalla onneksi on tavarataloja joihin voi mennä torjumaan yksinäisyyttä ja jos haluaa jutella voi aina kysellä missä mahtaa olla joku tuote jota ei löydä, kun katsot ensin ettei tuote ole edessäsi, tästä se voi lähteä elämää suurempi ystävyys - kauppakeskus ystävyys, joka ei vaadi mitään, mutta antaa iloa pitkäksi aikaa, poistaen hetkellisesti yksinäisyyttä.
 
PS.
Sähköpostiin tuli viesti- haluanko vielä kommentteja, viestejä jutuistani, en tiedä oliko viesti aito, siksi en vastannut siihen,  jos siis kommentoit johonkin juttuuni ja en reagoi, lähetä sähköpostia.
 
 

perjantai 7. syyskuuta 2018


AAMUNKOITTO LEHTI JA LUOMAKUNNAN PÄIVÄ

Palaan vielä päivään luonnon puolesta joka on joka vuosi 1.9, päivää on vietetty vuodesta 1989.
Aamunkoitto lehti joka tuli jälkikäteen on paneutunut asiaan sanahelinän muodossa jota eri kirjoittajat tuovat esiin, tuovat esiin mitä?

Rasimäen erakkolassa kuultiin ensi kerran suomeksi luomakunnan Jumalanpalvelustekstejä joita en ole kuullutkaan olevan olemassa, pastori Tuomas Kallonen tuo kohteliaasti esiin josko ensi vuodeksi saataisiin käännettyä tämä palvelus, mitä mietit, käännä itse, jokainen ortodoksipappi osaa kieliä joten ongelmia ei pitäisi olla, tee se! Rahoitus julkaisuun löytyy varmasti.
Englanninkielisenä palvelus löytyy ekumeenisen patriarkaatin sivuilta: www.goarch.org/-/vesper-for-the-preservation-of-creation

Yleisen sanahelinän soidessa korvissani mietin eikö ortodoksi joka uskoo kirkon oppeihin voi muuta kuin rukoilla ja olla muuten piittaamaton luomakunnan tilassa, kyllä voi ja pitää voida.


Laskeutuuko sumu, pimeys luomakunnan päälle välinpitämättömyyteni vuoksi?


VOIKO POISTUA LUONNOSTA?

Voinko sulkea oven , olla huomaamatta mitä luonnossa tapahtuu tai miten tuhlaavasti toimin? Mitä tapahtuisi jos luontoa ei olisi, jos ei olisi suurta rakkautta, kauneuteen, luontoon.


Voiko ovi olla raollaan, ei voi, alkaa olla se hetki että ovi on kiinni tai auki, riippuu sinusta, usein kuulen etten minä voi mitään, yksittäinen ihminen ei voi mitään, meitä on 7 miljardia, mitäs meinaat eikö yksilö voi mitään?


Kun kulutamme luonnonvarat loppuun, suljemme oven, ei minun aikanani, ehkei, onko synti ajatella noin, mieti?


Olen huolestunut, ihan lähiystävistäni tuskin kukaan kierrättää mitään, vaikka lähes kaikelle on valtio antanut mahdollisuuden kierrätykseen, lasi, paperi, muovi, kartonki, metalli ja paljon muuta, sekajäte ei ole ratkaisu, jos jäte vain poltetaan ei se ole luonnon säästämistä. Ortodoksina haluan olla esimerkkinä ja kierrättää kaiken koska se on helppoa ja antaa rauhan omalletunnolleni, rahalla sitä en voi korvata.
Lähiruokaa löytyy metsistä, tänä syksynäkin metsät on vielä täynnä vaikka mitä syötävää, hae, tuo heille jotka eivät pääse metsään.
Tee jotain, olemme vähentäneet jo muovikassien käyttöä, mutta en ole kuullut että joku olisi ommellut ilmaisia kauppakasseja jätekankaista, ole sinä se joka omistat ompelukoneen, tee kasseja joululahjaksi, voimme tehdä vaikka mitä.
Ei ole aikaa vastaat,- totta, ei olekaan!


Pöytä on tyhjä.










tiistai 4. syyskuuta 2018

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA
O
n vietetty Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan erakkolan praasniekkaa 31.8-1.9.2018

Aamulla aloitimme juhlat työn teolla, oli omenatarhan talkoot.


Pyhän Fiachran valvovan silmien alla.


Vähäiset omenat kerättiin pois, puiden alustat siivottiin, kalkittiin ja lannoitettiin puut, talkooväki oli ahkeraa ja nopeaa, siksi oli todella ansainnut kiitoksen, paistoimme makkaraa, joimme kahvia ja Toivosen Liisan jo viitenä vuonna tekemää täytekakkua.


2017


2016

2015


2018

Aiemmilta vuosilta en löytänyt kuvaa ja vuoden 2018 kertoo kuinka joku jo ennen kuvausta on ehtinyt maistelulle, tuskin minä kuitenkaan, kakkujen koristelu kertoo muuten marja tilanteen kyseisenä vuonna, viime vuonna tuli tosissaan lakkoja, tänä vuonna ollaan herukoissa, erikoisessa vihreässä herukassa, kakut ovat ilo silmälle ja kertovat luonnosta jota lähellä asumme, pitäkäämme huolta luonnosta.





VIHDOIN JUHLA ALKAA

Juhla alkoi Vigilialla jossa kuultiin ensi kerran suomennettuja tekstejä juhlasta jota aloimme viettämään eli kirkkovuoden päätöstä, uuden alkua, luonnon puolesta päivää, pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan ja erakkolan praasniekkaa.
Erakkolan praasniekka on nyt siirretty tähän uuteen aikaan koska Pyhän Ristin ylentämisen juhla on saanut vakiintuneen muodon muualla, samoin pyhän Johannes Krysostomoksen juhla, siis näille kahdelle juhlalle on Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan tsasouna nimetty, selkeää eikö totta.


Tällä aloitettiin eli taalannon soitolla kutsuttiin ihmiset yhteiseen palvelukseen.





Pyhittäjä Stefanos tunnustaja isä Andrein kantamana lähdössä Vigilian osuuteen joka pidettiin tsasounan ulkopuolella. Ensi vuodeksi maalaan pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan jonka ikonia tänä vuonna ei ollut.


Kauniit kukkaköynnökset ja muut koristeet ovat Antti Narmalan tekemiä, aikaa kului koko päivä.


31.8. oli Vigilia jossa kuultiin ensi kerran juhliin liittyviä tekstejä suomeksi, tässä Antti Narmalan teksti selvitykseksi:

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syksyllä, syyskuun ensimmäisenä päivänä. Itäisissä kulttuureissa on ollut tapana viettää uutta vuotta talven sijaan satokauden päättyessä syksyllä. Sadonkorjuujuhlassa iloittiin ja kiitettiin Jumalaa hyvästä sadosta sekä rukoiltiin siunausta alkavalle vuodelle. Idän ortodoksisen kirkon lisäksi esim. juutalaisen ja islamilaisen kalenterin uusi vuosi sijoittuu syksyyn. Vuodesta 1992 Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvat kirkot, kuten Suomen ortodoksinen kirkko, ovat viettäneet syyskuun ensimmäistä kirkollisen uuden vuoden ohella myös luomakunnan päivänä. Teema ihmisestä luomakunnan varjelijana, suojelijana ja säilyttäjänä välittyy erityisen hienosti päivän jumalanpalvelusteksteistä: ”Sinä näit hyväksi alistaa meille maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,  Sinä olet suonut meidän vaeltaa ilmapolkujakin. Anna siis meille ymmärrystä ja kykyä toimia oikein  ja säilyttää turmeltumattomana se, minkä meille olet uskonut.” Kauniit jumalanpalvelustekstit ovat kahden hymnografin, eli kirkkorunoilijan käsialaa: Athosvuorelaisen munkki Gerasimoksen ja Patraksen metropoliitan Nikodemoksen (Ballendras). ”Oi ihmisiä rakastava, anna meille viisautta ja ymmärrystä, että tyytyisimme lahjoihisi tarpeittemme mukaan emmekä ylittäisi luonnon rajoja.”

Pieni lisäys.
Vuonna 1989 Ekumeeninen patriarkaatti esitti, että syyskuun ensimmäinen päivä nimitettäisiin ympäristön suojelun päiväksi, ja kutsui koko ortodoksista ja kristillistä maailmaa ”kantamaan joka vuosi tuona päivänä rukouksia ja anomuksia kaiken Luojalle, kiittämään luomakunnan suuresta lahjasta ja anomaan, että se varjeltuisi ja pelastuisi kaikesta pahasta”. Kaikki ortodoksiset kirkot hyväksyivät ehdotuksen yleisortodoksisessa kokouksessa vuonna 1992. Sittemmin tapa on otettu käyttöön laajemminkin. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin sekä Kirkkojen maailmanneuvosto että katolinen kirkko.



Rukous ympäröi tsasounan, tässä olemme Toisen tulemisen ikonin edessä .


Tsasounan edessä, pöydälle on katettu litaniaa varten siunattavat öljy, viini ja vehnänjyvät sekä viisi leipää jotka oli vahvasti maustettu, jokainen sai palan leipää syötäväksi palveluksen eri kohdassa siunauksen jälkeen.


Kuvassa isä Andrei suorittaa palvelusta, hänellä päällään ensi kertaa erakkolaan tehty Feloni Afrikkalaisesta kankaasta, siis upea. Lauantaina isä Sulo ottaa käyttöön myös aluspuvun jonka malli poikkeaa totutusta.


Palveluksen jälkeen oli iltatee, kaikki osallistujat saivat jotain kotiin vietäväksi. Tarjolla oli myös täytekakkua jonka oli leiponut Liisa Toivonen Omenatarhan talkoisiin jotka olivat aamupäivällä, pyysin josko loppukakku voisi jäädä illaksi, onnistui. Aina ihailen näitä kylämme kakkuja jotka tuovat luontomme esiin, marjat ovat täältä omasta kylästä sekä kasvatetut tai luonnosta.



Illan viiletessä palveluksen loputtua.



TOINEN PÄIVÄ 1.9.2018
Toinen päivä aloitettiin veden pyhityksellä ja ikonien siunauksella.


Isä Sulo toimitti veden pyhityksen. Kuvassa näkyy myös uusi aluspuku felonin alta, molemmat on erakkolaan suunnitellut ja valmistanut Lea Saarimaa.


- KYLVÖN JA SADON KRISTUS sekä - MAIDOLLA RUOKKIVA PYHÄ ANNA ikonit siunattiin käyttöön, ikonit vihmottiin pyhitetyllä vedellä basilika kimpun avulla.
ikonien siunaus ennen Liturgian alkua on tärkeää, näin ikonien pyhät osallistuvat palvelukseen.

Liturgiassa Isä sulo piti saarnan:






Liturgian päätyttyä nautimme yhteisen aterian.




Jatkoimme aterian jälkeen  -Kiitos Akatistoksella.


Kiitos akatistos on hyvä tapa kiittää kaikesta mitä olemme saaneet.




Akatistoksen jälkeen oli sadon siunaus.


Uusi ikoni on luotu," KYLVÖN JA SADON SIUNAUS KRISTUS. Ikoni on luotu vain paikallista käyttöä varten, kasveina paikkakuntamme, erakkolan viljelyksessä olevat ja luonnon antimet.


Antti teki hienon köynnöksen ikonille ajankohdan kukista ja lehdistä.



Isä Sulo toimitti sadon siunauksen avustajana lukija Antti Narmala.


Suuri osa oli naapurista, Sirpa Toivonen muistaa aina erakkolaa, kiitos, monet kerrat on juurekset olleet apuna kun ruokarahat on vähissä. Itsellä kasvoi tänä vuonna kurpitsaa hyvin, omenia tarhalle tuli vähän, niistä vähistä teen omanahilloa kylän juhliin. Sain myös valkosipulia jotka myös siunattiin, kiitos.



Nämä täydellisen näköiset herkkutatit oli myös siunattavana, erakkola sai myös muutaman, kiitos.
Satoa oli runsaasti.

Erakkolan praasniekkojen aikana oli myös MAITOHUONEESSA NÄYTTELY Karjalaisen naisen puvuista, sain lyhyen oppitunnin niiden historiasta, kiitos Päivi, tosi mielenkiintoista.

Dušanlämmittäjästä šulkkuvyöh - Sielunlämmittäjästä silkkivyöhön
Feresien ja sarafaanien nykypäivää.
P.Härkin ja P.Hilonen


Päätöskahvien aika. Kahvilla tarjolla kylämme erikoisuutta makeaa -Jyrin Stoppi kakkua. Tuhtia oli kuulemma.( Tässä koevedos aiemmilta juhlilta)

Kiitos kaikille osallistumisesta ja Antille suuri kiitos kaikesta avusta ja kaikkinaisesta palvelusten toimivuudesta. Kesä erakkolan osalta päättyy näihin juhliin ja alkaa hiljaisuuden kausi.

Kuvat: Antti Narmala, Maria Verikov, Anitta ja Markku Julkunen.