tiistai 4. syyskuuta 2018

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA
O
n vietetty Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan erakkolan praasniekkaa 31.8-1.9.2018

Aamulla aloitimme juhlat työn teolla, oli omenatarhan talkoot.


Pyhän Fiachran valvovan silmien alla.


Vähäiset omenat kerättiin pois, puiden alustat siivottiin, kalkittiin ja lannoitettiin puut, talkooväki oli ahkeraa ja nopeaa, siksi oli todella ansainnut kiitoksen, paistoimme makkaraa, joimme kahvia ja Toivosen Liisan jo viitenä vuonna tekemää täytekakkua.


2017


2016

2015


2018

Aiemmilta vuosilta en löytänyt kuvaa ja vuoden 2018 kertoo kuinka joku jo ennen kuvausta on ehtinyt maistelulle, tuskin minä kuitenkaan, kakkujen koristelu kertoo muuten marja tilanteen kyseisenä vuonna, viime vuonna tuli tosissaan lakkoja, tänä vuonna ollaan herukoissa, erikoisessa vihreässä herukassa, kakut ovat ilo silmälle ja kertovat luonnosta jota lähellä asumme, pitäkäämme huolta luonnosta.





VIHDOIN JUHLA ALKAA

Juhla alkoi Vigilialla jossa kuultiin ensi kerran suomennettuja tekstejä juhlasta jota aloimme viettämään eli kirkkovuoden päätöstä, uuden alkua, luonnon puolesta päivää, pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan ja erakkolan praasniekkaa.
Erakkolan praasniekka on nyt siirretty tähän uuteen aikaan koska Pyhän Ristin ylentämisen juhla on saanut vakiintuneen muodon muualla, samoin pyhän Johannes Krysostomoksen juhla, siis näille kahdelle juhlalle on Rasimäen pyhittäjä Stefanos tunnustajan tsasouna nimetty, selkeää eikö totta.


Tällä aloitettiin eli taalannon soitolla kutsuttiin ihmiset yhteiseen palvelukseen.





Pyhittäjä Stefanos tunnustaja isä Andrein kantamana lähdössä Vigilian osuuteen joka pidettiin tsasounan ulkopuolella. Ensi vuodeksi maalaan pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan jonka ikonia tänä vuonna ei ollut.


Kauniit kukkaköynnökset ja muut koristeet ovat Antti Narmalan tekemiä, aikaa kului koko päivä.


31.8. oli Vigilia jossa kuultiin ensi kerran juhliin liittyviä tekstejä suomeksi, tässä Antti Narmalan teksti selvitykseksi:

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syksyllä, syyskuun ensimmäisenä päivänä. Itäisissä kulttuureissa on ollut tapana viettää uutta vuotta talven sijaan satokauden päättyessä syksyllä. Sadonkorjuujuhlassa iloittiin ja kiitettiin Jumalaa hyvästä sadosta sekä rukoiltiin siunausta alkavalle vuodelle. Idän ortodoksisen kirkon lisäksi esim. juutalaisen ja islamilaisen kalenterin uusi vuosi sijoittuu syksyyn. Vuodesta 1992 Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvat kirkot, kuten Suomen ortodoksinen kirkko, ovat viettäneet syyskuun ensimmäistä kirkollisen uuden vuoden ohella myös luomakunnan päivänä. Teema ihmisestä luomakunnan varjelijana, suojelijana ja säilyttäjänä välittyy erityisen hienosti päivän jumalanpalvelusteksteistä: ”Sinä näit hyväksi alistaa meille maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on,  Sinä olet suonut meidän vaeltaa ilmapolkujakin. Anna siis meille ymmärrystä ja kykyä toimia oikein  ja säilyttää turmeltumattomana se, minkä meille olet uskonut.” Kauniit jumalanpalvelustekstit ovat kahden hymnografin, eli kirkkorunoilijan käsialaa: Athosvuorelaisen munkki Gerasimoksen ja Patraksen metropoliitan Nikodemoksen (Ballendras). ”Oi ihmisiä rakastava, anna meille viisautta ja ymmärrystä, että tyytyisimme lahjoihisi tarpeittemme mukaan emmekä ylittäisi luonnon rajoja.”

Pieni lisäys.
Vuonna 1989 Ekumeeninen patriarkaatti esitti, että syyskuun ensimmäinen päivä nimitettäisiin ympäristön suojelun päiväksi, ja kutsui koko ortodoksista ja kristillistä maailmaa ”kantamaan joka vuosi tuona päivänä rukouksia ja anomuksia kaiken Luojalle, kiittämään luomakunnan suuresta lahjasta ja anomaan, että se varjeltuisi ja pelastuisi kaikesta pahasta”. Kaikki ortodoksiset kirkot hyväksyivät ehdotuksen yleisortodoksisessa kokouksessa vuonna 1992. Sittemmin tapa on otettu käyttöön laajemminkin. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin sekä Kirkkojen maailmanneuvosto että katolinen kirkko.



Rukous ympäröi tsasounan, tässä olemme Toisen tulemisen ikonin edessä .


Tsasounan edessä, pöydälle on katettu litaniaa varten siunattavat öljy, viini ja vehnänjyvät sekä viisi leipää jotka oli vahvasti maustettu, jokainen sai palan leipää syötäväksi palveluksen eri kohdassa siunauksen jälkeen.


Kuvassa isä Andrei suorittaa palvelusta, hänellä päällään ensi kertaa erakkolaan tehty Feloni Afrikkalaisesta kankaasta, siis upea. Lauantaina isä Sulo ottaa käyttöön myös aluspuvun jonka malli poikkeaa totutusta.


Palveluksen jälkeen oli iltatee, kaikki osallistujat saivat jotain kotiin vietäväksi. Tarjolla oli myös täytekakkua jonka oli leiponut Liisa Toivonen Omenatarhan talkoisiin jotka olivat aamupäivällä, pyysin josko loppukakku voisi jäädä illaksi, onnistui. Aina ihailen näitä kylämme kakkuja jotka tuovat luontomme esiin, marjat ovat täältä omasta kylästä sekä kasvatetut tai luonnosta.



Illan viiletessä palveluksen loputtua.



TOINEN PÄIVÄ 1.9.2018
Toinen päivä aloitettiin veden pyhityksellä ja ikonien siunauksella.


Isä Sulo toimitti veden pyhityksen. Kuvassa näkyy myös uusi aluspuku felonin alta, molemmat on erakkolaan suunnitellut ja valmistanut Lea Saarimaa.


- KYLVÖN JA SADON KRISTUS sekä - MAIDOLLA RUOKKIVA PYHÄ ANNA ikonit siunattiin käyttöön, ikonit vihmottiin pyhitetyllä vedellä basilika kimpun avulla.
ikonien siunaus ennen Liturgian alkua on tärkeää, näin ikonien pyhät osallistuvat palvelukseen.

Liturgiassa Isä sulo piti saarnan:






Liturgian päätyttyä nautimme yhteisen aterian.




Jatkoimme aterian jälkeen  -Kiitos Akatistoksella.


Kiitos akatistos on hyvä tapa kiittää kaikesta mitä olemme saaneet.




Akatistoksen jälkeen oli sadon siunaus.


Uusi ikoni on luotu," KYLVÖN JA SADON SIUNAUS KRISTUS. Ikoni on luotu vain paikallista käyttöä varten, kasveina paikkakuntamme, erakkolan viljelyksessä olevat ja luonnon antimet.


Antti teki hienon köynnöksen ikonille ajankohdan kukista ja lehdistä.



Isä Sulo toimitti sadon siunauksen avustajana lukija Antti Narmala.


Suuri osa oli naapurista, Sirpa Toivonen muistaa aina erakkolaa, kiitos, monet kerrat on juurekset olleet apuna kun ruokarahat on vähissä. Itsellä kasvoi tänä vuonna kurpitsaa hyvin, omenia tarhalle tuli vähän, niistä vähistä teen omanahilloa kylän juhliin. Sain myös valkosipulia jotka myös siunattiin, kiitos.



Nämä täydellisen näköiset herkkutatit oli myös siunattavana, erakkola sai myös muutaman, kiitos.
Satoa oli runsaasti.

Erakkolan praasniekkojen aikana oli myös MAITOHUONEESSA NÄYTTELY Karjalaisen naisen puvuista, sain lyhyen oppitunnin niiden historiasta, kiitos Päivi, tosi mielenkiintoista.

Dušanlämmittäjästä šulkkuvyöh - Sielunlämmittäjästä silkkivyöhön
Feresien ja sarafaanien nykypäivää.
P.Härkin ja P.Hilonen


Päätöskahvien aika. Kahvilla tarjolla kylämme erikoisuutta makeaa -Jyrin Stoppi kakkua. Tuhtia oli kuulemma.( Tässä koevedos aiemmilta juhlilta)

Kiitos kaikille osallistumisesta ja Antille suuri kiitos kaikesta avusta ja kaikkinaisesta palvelusten toimivuudesta. Kesä erakkolan osalta päättyy näihin juhliin ja alkaa hiljaisuuden kausi.

Kuvat: Antti Narmala, Maria Verikov, Anitta ja Markku Julkunen.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti