sunnuntai 23. syyskuuta 2018

LYYRINEN
Ruosteinen kasa rautaa jolla on nimi on minusta kiehtova kuin runot joita harvoin ymmärrän. Keskiviikkona yritin saada käyntiin" fergua" omistamaani traktoria, lämmitin, annoin sähköä, ei henkäystäkään.


Yritin taas uudelleen, voimakkaasti eläytyen kääntelin kaikkia nappuloita kuten kesällä pienet pojat jotka olivat innoissaan "fergusta", latasin lisää sähköä, lämmitin vettä tai jotain mitä lämmitetään, ei, mutta sitten, käynnistysvipu oli ruostunut tai jotain sillä yhtäkkiä kone heräsi henkiin.
Ajattelin siirtää hiekkaa konesuojan pohjalle, hyvin sujui kunnes ahneuttani otin liikaa ja kun pääsin konesuojaan "fergun" etupää nousi ylös ja kietoutui kannatinpylvään ympärille, pylvään joka jo kerran on katkaistu, peili hajosi, ei mitään, olikin epäsopiva, en nähnyt siitä mitään koskaan.
Niin, olin siis kietoutunut pylvään ympärille, jalka oli jossain välissä, sain pois kun potkin saappaan irti, mitä teen, soitin heti tietysti kyläsepälle joka oli tietysti hukassa eikä vastannut, mietin, mietin, ihan tosissani mietin, en voi jättää fergua kietoutuneena pylvään ympärille, oli säädyttömän näköinen.
Keksin, onhan minulla auto ja ei aikaakaan kun vetoköydet oli viritetty ja "fergu" oli vedetty irti pylväästä, sai riittää hiekan luonti, sain "fergun" peruutettua paikalleen.
Ilta jo hämärsi ja kuinka ollakaan havainnoin ympäristön , konesuojan, taitaa olla ehkä liian runollinen traktorille, olkoon, oli sininen hetki jota lyhdyt korostivat ja kesän aurinkoverhot korostivat.


Tässä "fergu" talviteloilla.

Laitan tähän myös kuvan taivaasta joka hämmentää joka päivä kauneudellaan


Mitäs sanot?


Tässä kuvassa näkyy myös ikonikatos joka on kasvimaaperäkärryn laidalla.

Mitäs sitten, lyyriseen runollisuuteen kuuluu myös ruusut , tässä kesän viimeisiä, osa on kuivattu teen makuaineeksi.


Tähän samaan lyyriseen ilmapiiriin joka väreilee myöhäistä lämmintä ilmaa Euroopasta, sopii kukkakimput joita olemme kai kaikki joskus saaneet, joku päivä sitten hymyilytti iltapäivälehden kuva jossa joku ehdokasryhmä oli saanut kukkakimput, kimput oli paketoitu ja niitä ei ollut avattu, mitä suotta, voi heittää suoraan roskiin, kimppu on symboli joka ei merkitse mitään jos sitä ei edes oteta pois muoveista, papereista.
Itse pidän kukista ja paljon hauskaa tarinaa on niistä syntynyt kuten:

Teetin kukkakimpun, floristi onnistui täydellisesti, oli itsekin hämmästynyt kimpun kauneudesta, ojensin sen , saaja paineli keittiöön, palasi hetken kuluttua, oli avannut niininauhan, sirotellut kukat lähinnä sankoa muistuttavaan ja sangon kokoiseen maljakkoon, vedin syvään henkeä, nauratti.

Oli näyttelyn avajaiset, sain ruusuja, onnittelupuheen aikana yksi kerrallaan ruusut sanoivat sopimuksen irti ja nuput putosivat kopisten lattialle, kun vihdoin sain kimpun jäljellä oli vain varret, nauratti.

Sommittelin joskus erikoisen hääkukkakimpun, vein aineet floristille, hain kimpun joka oli todella kallis, eiku kaunis, onneksi mukana oli eräällä visa- kortti, koko illan osia irtoili niin että varmaan kaikki naispuoliset sai osia ilman että kimppua morsian olisi heittänyt mihinkään, nauratti.

Ystäväni sai kukkakimpun, olin apuna, avasin paketin, kukat oli tosi nuutuneet, joukossa oli kortti jossa oli kukkien antajan nimi, kierrätystä, nauratti.

Näitähän juttuja riittäisi, varmasti meillä kaikilla on kokemusta kukkakimpuista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti