keskiviikko 26. syyskuuta 2018

SADONKORJUU
P
uhuin metsurille että pitäisi kaataa muutama puu jotka ovat kypsiä korjuuseen, näin tapahtui tällä viikolla.


Tämä rivi kaadetaan.


Valmiina ollaan.


Metsuri valmistelee kaatoa.


Tässä kaadetut ja juuri siihen kohtaan mihin suunniteltiin, nyt alkaa meikäläisen kuntokausi kun puut pitää katkoa, pilkkoa, kasta pinolle, oksat pitää pieniä, tätä teen aina kun siltä tuntuu.

Kerron tässä pienen tarinan koivuista.
Olin kuuden tai seitsemän vanha, olin yksin kotona, oli päiväsaika, myrskyää, tuuli on kova, sisälläkin tuntuu viima, radiossa soi Edith Piafin kappale Milor, teen itselleni ruokaa paistan ruisleipä siivuja, kun ovat ruskeat kaadan päälle maitoa, annan maidon haihtua, hyvää, juuri kun paistos on valmis pannulla muuttuu huone siniseksi, siniset valot välkkyvät,, kuuluu ambulanssin sireenin ääni, liikun huoneesta toiseen, en näe mitään erikoista, mutta sitten näen tiellä kaatuneen koivun, en ymmärrä, jatkan touhujani, illalla kuulen että puu oli kaatunut juuri kun moottoripyörä oli kohdalla ja kyydissä ollut oli kuollut.
Silloin ei ollut kriisiapua ja muistoksi sain suurien puiden pelon varsinkin myrskyllä.


Piafin laulu joka on ääntä jota ei voi unohtaa soi nytkin kun kirjoitan tätä, kumma että koen Piafin laulun  kuin hän olisi ollut läsnä laulun myötä kanssani myrskyn aikana.

Moni tuhisee, pahoittaa mielensä kun puita kaadetaan, minulle ne on satoa ja uusia puita istutan, myös kyseessä on kun pitää ostaa puita, nyt niitä saan taas muutamaksi vuodeksi, ilmaiseksi.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti