tiistai 30. lokakuuta 2018

VITRIINI
J
okunen päivä sitten  ajattelin vierailla paikassa jossa ei tarvitse itse availla ovia eikä lämpöverhoja.
Ovet avautuivat kloksuttaen, vähän vinkuen, syvän hiljaisuuden vallassa tervehdin henkilökuntaa, en  sanonut mitään, tuijotin vain ja nyökkäsin, vartija oli näkyvillä sillä hapitukseni vetoaa vartijoihin, nostelevat laahaavia haalareita , tarkastavat kaasusumuttimen käyttöohjeita ja näin lähdimme kierrokselle.
Alkupäässä oli ihan normaalikamaa, sitten lähestyin vitriiniä joka oli jo kerännyt katselijoita, pieni poika kysyi äidiltään hiljaisesti - äiti mitä nuo on?, nuoresta äidistä huokui ahdistus ja hän punastui kauniisti,- ne ovat rakkaani kaloja, mitä ne on? tiukkasi poika, ne on historiallisia eläimiä, niitä syötiin joskus, totesi äiti, kiilauduin eteen nähdäkseni ne ja kullanarvoiset hintalaput, olin siis kalavitriinin edessä kultaa kalliimpien kalapakettien edessä ihailemassa niitä sillä varaa ostaa ei eläkeläisellä ole, vain ihailla lasin takaa, olin siis S-Marketissa.


Olen huomannut että kalaa voi tarjoilla jos sen jakaa useamman maksajan kanssa, kuvassa lohta jaettuna osiin.

Ps. Katso myös kelta/puna sivu.


maanantai 15. lokakuuta 2018

TODELLISTA LEPOA
A
uts, voih ja niin edelleen, astuin tikkailta alas suoraan terävän graniittisirun päälle pihassani kun olin asentanut paremman luokan lyhtyjä fergu katokseen, kuului rasahdus kantapäässä ja nyt on nilkutettu heinäkuusta asti, joo, ei satu jos ei liiku, paranee tietysti aikanaan.
Tämä oli alustus otsikolle, eilen sain osallistua vanhusten kirkkopyhän ohjelmaan tekemällä tarjoilun, jo monta päivää metsästin tarvittavia aineita ja perjantaina leivoin, tarjolla oli perinteinen lohisoppa ja täytekakkua.
Teen aina jotain joka vien huomion ruuasta kun en ole mikään huippukokki ja se paikka on tarjoilupöytä asetelma.


Rakensin pöydälle tällaisen korkean virityksen, nauratti, eräissä häissä oli viisi neilikkaa pöydällä ja se oli pitopalvelun mielestä huippua ja olivat närkästyneet kun heivasin ne pois, siis minullakin oli neilikoita, sain ne tosi edullisesti Valtimon kukkavalinnasta hyvään tarkoitukseen.


Pöydästä puuttuu tarjottavat, sillä kun ruokailu alkaa ei ehdi kuvailemaan. Kaikki astiat on pöydässä, sillä en siedä astioiden kilinää, kalinaa kesken juhlan, joten kahvikupit ym. odottaa valmiina.


Laitoin esille myös omenia joista joku kysyi onko ne aitoja, katsoin pitkään ja mietin, onko henkilö ollut jossain edellisissä juhlissani sillä käytän myös muovikukkia ja hedelmiä paikkoihin jossa ei näy, mutta täyttää tilaa, olisiko puraissut muoviomenaa?


Tein erakkolan kaljaa, joka onnistui, kuvassa näkyy tonkka jossa sitä on.
Heräsin ennen kukkoa keittämään soppia, sopat teen aina kotona ja kypsennän ne kypsiksi lämpölaatikoissa, helppoa, pienessä on sienikeittoa kasvisruokailijoita varten, nyt juhlissa ei ollut ketään kasvis syöjää.
Keittiö oli upea ja siellä olisi ollut käytössä myös iso kattila, mutta näin tehtynä tulee yksilöllistä soppaa, josta voi vaikka väitellä oliko sopassa tilliä vai ei, joskus jostain kattilasta oli jäänyt tilli pois, keittiössä on ihan oikea pesukone, mahtavaa.


Mansikkakakkua pitää tietysti olla, yhden teen aina hienosti, kannan sen esiin näyttävästi, muut kakut yhtä hyviä, mutta en kestä kerman pursotusta, kestää, kestää, joten kakut on uniikkeja, loppujämän tein pelkällä kermalla, sen päällä on piirros kuinka leikkaan kakut valmiiksi että saan riittävän määrän paloja. Mansikat pitää olla kotimaisia, ovat puhtaita, vähän kyllä ihmetytti mansikoiden suuret kokoerot, mutta tuli kyllä kaikki käytettyä.

Olin yksin keittiössä, apunani salissa oli Raili, KIITOS sinulle, sillä kun sain kaikki tuhannet astiat tiskattua, en millään olisi jaksanut enää, en millään pestä keittiön lattiaa, muut pinnat sain puhtaaksi, Raili lupasi hoitaa asian, hän oli pessyt jo salin tuhat neliötä, huhuu, missä olitte muut ja varsinkin te jotka lupasitte auttaa siivouksessa.
Kantapääni kipu yhdistettynä sokeritautini syömättömyyteen teki sen että kipu väreili jo pääni yläpuolella munkin päähineessä.
Pääsin autoon, avasin radion,.... mahtavaa oli menossa Riston valinta ohjelma josta totisesti pidän, en ymmärrä hänen musiikkitermejään, mutta musiikkia ymmärrän, oli todellista lepoa ajaa kotiin ja kiittää kaikkia pyhiä jotka kannattelivat minua loppuun asti.