tiistai 30. lokakuuta 2018

VITRIINI
J
okunen päivä sitten  ajattelin vierailla paikassa jossa ei tarvitse itse availla ovia eikä lämpöverhoja.
Ovet avautuivat kloksuttaen, vähän vinkuen, syvän hiljaisuuden vallassa tervehdin henkilökuntaa, en  sanonut mitään, tuijotin vain ja nyökkäsin, vartija oli näkyvillä sillä hapitukseni vetoaa vartijoihin, nostelevat laahaavia haalareita , tarkastavat kaasusumuttimen käyttöohjeita ja näin lähdimme kierrokselle.
Alkupäässä oli ihan normaalikamaa, sitten lähestyin vitriiniä joka oli jo kerännyt katselijoita, pieni poika kysyi äidiltään hiljaisesti - äiti mitä nuo on?, nuoresta äidistä huokui ahdistus ja hän punastui kauniisti,- ne ovat rakkaani kaloja, mitä ne on? tiukkasi poika, ne on historiallisia eläimiä, niitä syötiin joskus, totesi äiti, kiilauduin eteen nähdäkseni ne ja kullanarvoiset hintalaput, olin siis kalavitriinin edessä kultaa kalliimpien kalapakettien edessä ihailemassa niitä sillä varaa ostaa ei eläkeläisellä ole, vain ihailla lasin takaa, olin siis S-Marketissa.


Olen huomannut että kalaa voi tarjoilla jos sen jakaa useamman maksajan kanssa, kuvassa lohta jaettuna osiin.

Ps. Katso myös kelta/puna sivu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti