PYHÄN HERRAN EDELLÄKÄVIJÄN JOHANNES KASTAJAN JUHLA
Kylämme suojeluspyhän Herran edelläkävijän Johannes Kastajan muistopäivää vietetään seuraavasti:
Sunnuntaina 23.6 klo 17 Vigilia tsasounalla ja palveluksen jälkeen yhteinen iltatee Tulehmolla.

Maanantaina 24.6 klo 9.30 Liturgia tsasounalla,  palveluksen jälkeen ristisaatto Rumojoelle, vedenpyhityksen jälkeen nautimme yhteisen paastoaterian Tulehmolla.

Kuvassa vuoden 2016 kukkamatto tsasounan praasniekka juhlaan.

TULE MUKAAN!

KATSELLAAN HÄÄKUVIA
Olin häissä todella pitkästä aikaa, otin muutamia kuvia muistoksi, koska oli toivomus ettei kirkossa kuvattaisi otin siellä vain muutaman kuvan.

Alkoi heti hienosti, pidän kaikesta vanhasta ja kauniista, kirkko oli tosi kaunis, pieni ja tunnelmallinen.

Sisällä kirkossa köyhän ikonimaalarin silmät osui kahden euron kolikkoon, siis kaksitoista markkaa, en ylettynyt siihen, en voinut kumartua kun istuinväli oli niin kapea, kolikko jäi sinne, tietysti olisin laittanut sen kolehtihaaviin.
Puhuin tästä läheisilleni ja sain hyvän Pirkka ohjeen, pitää olla aina purukumi mukana, pehmennä se, laitta kengänpohjaan, laske kenkä rahan päälle, niin Voìla raha on kengässä kiinni ja voi helposti irroittaa.

Koko ajan parani juhlat, riisiä ei enää heitellä ulkona vaan lähetetään hääpari matkaan saippuakuplien saattamana, kuvassa kuplia näkyy kuvan alalaidassa, jokainen vieras sai putkilon josta saattoi puhallella kuplia, säästin tuliaisiksi tuubini ja illalla ne oli lisääntyneet, ihmettelin aamulla syvästi asiaa ,kunnes selkisi, naisilla kun puvuissa ei ole taskuja olivat työntäneet putkia pukuni takin taskuihin.

Ruoka oli hyvää ja terveydenvartijalleni tiedoksi, kuvassa on leipälautanen, öhöm, siksi annos näyttää isolta, kasvisgratiini ja valkosipuliperunoita hain pakotetusti lisää vain muutaman kerran.

Pukeutuminen häissä oli värikästä ja iloista, nuoria oli paljon, siskoni oli valinnut kamee korun, koru on kaunis pikkutarkkaa työtä, klassikko.
Häissä oli muutama tosi hieno puku, sulhasen äidillä kaunein morsiamen jälkeen, väriltään indigon ja savunsinisen väliltä.

Häissä oli sopivasti ohjelmaa, elävää musiikkia jota oli nautinto kuulla, ihan vaan tiedoksi vastavaloon saa hienoja kuvia, sanoisinko heh.
Oli mukavaa juhlistaa vanhaa kristillistä tapaa.

TÄSSÄ IÄSSÄ
Tässä iässä alkaa olla hommia joita ei millään tekisi, on vain noustava nojatuolista, käveltävä tapahtumapaikalle ilman yhtään ajatusta päässä, ilman vaikerointia,
siis,
syksyllä on upeeta levittää työhuoneeseen puhtaat mäntysuovalta tuoksuvat matot, mutta kun kevät koittaa ei niitä mattoja jaksa ajatella,
nyt siis ilman ajatusta, pää tyhjänä keräsin kaikki kolme mattoa ja vein ne ulos palovesitynnyriin ja ruiskutin mäntysuopaa ja jätin matot luonnon armoille, rännistä tuli kolmen viikon aikana räntävedet ym. ja näin matot  likosivat hyvin.

Tänään pippurinen aurinko lämmintti sen verran että, jopa niska taipui katsomaan kuinka matot voivat ja voi sitä inspiraation  väläystä joka iski, matot on pestävä tänään.

"Juoksujalkaa", noin vertauskuvallisesti hain pesutelineen ja juuriharjan joka kauhukseni on muovia, pesin matot nopeasti jottei into laantuisi, huuhtelin uudella vedellä, tuoksu oli kesäinen, matonpesumuistoja täynnä.

Välillä piti selkää oikaista ja tarkistaa joko tuomi kukkii, ei ihan vielä, vaan tästä seurauksena sellainen rallatus oikea korvamato, Henry Theel se lauleli päässäni tuomen kukkivista kukista, noh, parempi sekin kuin euroviisu, joskin tämän vuoden esittäjä oli kyllä pukeutunut ihan upeasti näin böndeltä katsoen, eli vanhat kuluneet farkut, kalastussaappaat ja vapaa-aika parta, oikeastaan onki puuttui.

Tulihan tauko pidettyä ja matot oli ripustettava kuivumaan, iloinen tuulen vire heräsi hellimään ja keinuttamaan mattojani, ovat pian kuivat, nyt nopeasti nojatuolille ettei vaan silmät osuisi mihinkään tekemättömiin töihin.

ONNEA ÄIDIT!
Huomenna on äitienpäivä.

Meillä jokaisella on äiti.

Jokainen äiti on ravinnut rakkaudella lastaan.

Jokainen äiti on rakastanut lastaan.

   

Haluan onnitella kaikkia ystävieni äitejä jotka olette rakkaudella kasvattaneet ystäviä minulle.

MINUUTIN RYYNIT
Kuten varmaan olet huomannut tänne böndelle, joka syksyllä ei enää todennäköisesti ole bönde, vaan Nurmeksen esikaupunki, niin, tuli todellinen takatalvi ja toissapäivänä kun katsoi ikkunasta ulos oli harvinaisen selvä, kun itse istuin lämpimässä nauttien pashaa ja kulitsaa, niin ne pienimmät ulkona kärsivät nälkää ja vilua.

Joo, aina sanotaan ettei saa ruokkia jos ei ole ruokkinut aiemmin, nyt oli kyllä sellainen omantunnon asia jolloin ohjeet menettää musteensa.

Mitä tehdä? ei ollut mitään mitä olisi voinut tarjoilla ulos linnuille, katseeni kohdistui minuutin keitto valmiiseen kauraryyni pakkaukseen, kyllä, lähdin ulos pipo korvilla villapaitaan ja toppatakkiin pukeutuneena, tuuli piiskasi lunta kasvoille ja kinoksksi, räväytin ryytit tantereelle, siihen kohtaan missä olin nähnyt lintuja, sen paremmin en jäänyt ihmettelemään.

Seuraavana päivänä suli osa nurmikkoa taloni etelä seinustalla ja tähän kerääntyi kymmeniä eri lintulajeja, oli niinsanotusti monikulttuurellinen kohtaamispaikka.
Mietin todella mitä voisin viedä niile ja yhtäkkiä muistin, minullahan on siunattavaksi tarkoitettuja vehnänjyviä joita siunataan kerran vuodessa, löysin ne ja pälyilleen kävin kylvämässä ne pientareelle, jyvät ei ole serifioituja, ei luomua, ei saman kokoisia, ne on ihan tavallisia jyviä.

Töyhtöhyyppä joka on tosi omituinen, ehkä vähän yksinkertainen tai sitten aristokraattinen joka vain koko ajan miettii onko töyhtö hyvin tepasteli muiden pikkulintujen joukossa kuin luokalleen jäänyt ja kasvanut muista ulos, silloin tällöin arvokkaasti suvaitsi noukkia jyvän.

Kuovi tuli pahimpaan lumiaikaan, löysi mitä löysi, nokka varmaan kipeä kun maa oli jäässä, kuoveja ei ollut montaa ja ne häipyivät ennen iltaa.

Yksi lokki tepasteli tovin ja totesi ettei ollut hänen juttunsa.

Kuvassa ylhäällä musta läntti on mustarastas, sillä on keltainen nokka ja jotenkin tyylikäs kokomustissaan, edessä laulurastaita.

Nää on näitä punasii joita ei lintukirjasta löytynyt, voi olla minkä nimisiä vaan.

Tässä on laulurastas, sitä ei paljon laulattanut.

Oli mukavaa eilen sunnuntaina seurata lintujen touhuja, toivottavasti pärjäävät tulevaan kesään.

TÄH!
Otsikkoni lyhenevät kertakerralta, seuraava on varmaan Ö, kuitenkin ajattelin kertoa pikkujoulun vietosta:

Totta! Keskiviikkona vietimme kylän vappubrunssia, lämpö ja aurinko helli meitä ja kun lähdimme pois juhlan loputtua tervetullut sade virkisti kuivaa maata.

Kylämme päällä oleva mikroilmasto oli päättänyt että kun puhutaan jatkuvasti ilmastomuutoksesta jätämme kevään ja kesän väliin ja siirrymme suoraan jouluun.
Otin aamulla muutaman kuvan ja onneksi aurausviitat on jo paikoillaan tietää missä tie kulkee.

Ulkona käydessäni sytytin myös jouluvalot joita en ollut ottanut vielä pois, sillä kun astuin ulos aioin viedä kesäkukkaruukut ulos, olin hämmentynyt, tässä iässä alkaa jo hämmentyä, lunta siis on ja koko ajan tulee lisää, peruutin takaisin ja kuten sanottua sytytin jouluvalot.

Zaharias oli tosi äkäinen, sillä toin sen jo ulos kesäksi viime viikolla ja nyt sitten ihan naama vihreenä  saa palella ulkona.

Siis tosi huolissani pikkujoulu menusta olen, kun huomasin että lantut on jo loppu, imeläperunamuusin hiutaleet loppu, ainostaan porkkanaa on vähän joten lanttulooraa nyt ei siis ole pikkujoulujuhlissa, olisiko ennätys, ensimmäiset tänä vuonna, nimittäin pikkujoulut, niin, kuva on ostomansikoista jonain vuonna, niitä juuri ajattelin istuttaa, onneksi mansikoita nyt saa jo itämailta tuotuna, olen saanut aina pikkujouluissa ja isoissa jouluissa mansikkakermatäytekakkua.
Ajattelin leipoa myös joulutorttuja, mutta luumuhillo on loppu, joten nyt pitää tehdä vain rahkatorttua, pian tarvitsen myös buranaa kun tuli mieleen että on pääsiäisen juhlakausi menossa ja pakastin on tulvillaan pashaa ja kulitsaa, hm, pakko ne on syödä pois, kenen vika se sitten on kun en mahdu enää ovista, siis kenen muun kuin ilmastomuutoksen.

Tämä pikkujoulukausi on silti myös helpotus, ajattelin, siis, tässä iässä myös paljon ajatellaan ja ajattelin että matot pitää pestä, nyt tämä vaihe jää pois, ehkä ensi vuonna, ajattelin vain imuroida matot, kunhan saan kirjat luettua loppuun.

Tämä on pakko julkaista, koirus oli ihan lääpällään minuun, tapasimme jouluna 2018, huohotti niskaani ja olisi nuollut lanttuloora jämiä naamastani, mutten antanut, syliin piti päästä ja kainaloon viettämään joulurauhaa. Pidän tästä koirasta sillä yleensä koirat purevat minua nilkasta, kuseksivat kintuille tai ovat muuten ylhäisen välinpitämättömiä eli
oikein riemukasta pikku joulua sinulle! ja mikroilmastolle, NYT RIITTÄÄ=)(&/%¤#"!

PIENI MAAILMA
Mennessäni pääsiäisyön Liturgiaan paistoi kuu loisteliaasti, mutta erikoisen punaisena. Pakko oli pysätä ja ottaa kuva.

Kamerani ei pysty tulkitsemaan mitä ihminen näkee. Tällä viikolla olikin sitten selitys miksi kuu oli punainen, nimittäin saharassa on hiekkamyrskyjä jotka kulkeutuvat tänne asti, tervetuloa, tarvitsen hiekkaa pihalleni, saa olla punertavaa.

PÄÄSIÄISKORTTEJA
Pääsiäiskortit vähentyvät vuosittain, mutta aina iloinen yllätys on Uuden-Seelannin kortti joka tuli eilen.

Ensin täytyy tutkia kuori ja postimerkissä oli hintana 2,40 dollaria, kuuskyt- luvulla oli vielä käytössä punta, piti tarkistaa vaihtokurssi ja 2,40 on 1,42 euroa joten halvempaa kuin suomessa, ilmankos meillä ei postia enää lähetellä.

Postimerkin vieressä oli toinen merkki jossa ei ollut hintaa  joten luulen että kyseessä on muistutusmerkki. Piti tarkistaa, luulin että kuvan eläin on joku mitä en osaa kuvailla, suomeksi selvisi että kyseessä on lintu joka ei osaa lentää, on vähenemään päin, nimi on Kiivi meilläpäin, lintu on kanan kokoinen ,mutta muna on kuusikertaa isompi ja ennenkuin muna on valmis kiivi ei pysty suömään kolmeen päivään. Muninnan jälkeen isäntä hoitaa munaa ja emäntä saa levätä.

FACEBOOK
Minulla on Facebook vain sitä varten että voin lukea muutamaa suljettua sivustoa ja hoitaa yhtä yhdistyksen sivua. Sivullani ei siis tapahdu mitään. Alusta asti olen pitänyt linjana etten ota kavereita, kiitos kuitenkin, älä ole murheissasi en ole sinua heittänyt yli laidan tai hylännyt, olen hylännyt kaikki.
Tähän lisään vielä yhden saamani kirjeviestin jossa perheen isä odotti perheenlisäystä, aikaa on kulunut pari vuotta ja uskoisin että raskaus on jo päättynyt, ilmoita uusi pienokaisen nimi jotta voin lisätä hänet esirukous listaan.
En siis vastaa muihin kuin veroviraston omituisiin kyselyihin.

KEVÄT
Kevät yrittää tulla saharan hiekkojen kera meillekin, ihan hurmiossa katselin kuinka jouluruusu oli tunkenut itsensä näytille, se ei viru eikä vanu, aina samanlainen.

Tänä keväänä narsissit oli halpoja siksi ostin niitä tsasounalle.

Narsissit laitoin purkkeihin illalla ettei harakat näe, sillä ne on heti tonkimassa kaikkea, nyt en lähesty narsissoja, katselen ohisilmäyksellä ja harakat eivät ole vielä huomanneet, luulen kyllä että uteliaat rouva harakat ovat hautomassa uusia pieniä harakoita.

Itse tsasounan Ristin juurelle ostin perinteistä basilikaa, toivon sen säilyvän kesään, valitettavasti on vielä kylmää ja odotettavissa lunta jotta saan kirjoittaa autoni kylkeen perinteisen vapputervehdyksen.

Eiköhän tässä ollut kaikkea ympäri maailmaa.

TYHJÄ
Eilen minut sinun kanssasi haudattiin, oi Kristus; tänään minut herätettiin kuolleista sinun Ylösnousseen, kanssa; eilen minut ristiinnaulittiin, nyt sinä itse, Vapahtaja, saata minut valtakuntasi kunniaan!

Takki on tyhjä, vuosi vuodelta enemmän ja enemmän voimia vaativa paasto on loppu ja nyt on ilon juhlan aika, on syytä lopettaa valitusvirsi ja viettää tarmokasta pääsiäisjuhlaa neljäkymmentä seuraavaa päivää.

          KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
                   TOTISESTI NOUSI!

OLEN
Olen tänään ottanut sinut alas Ristiltä.

Olen laskenut sinut syvimpään hautaan.

Ja sinä lepäät antaaksesi kuolemalle elämän.

Paaston kilvoitus on melkein valmis, paasto on ollut lyhyt, mutta raskas, kilvoitusta vaativa tämän maailman houkutusten keskellä ja jokapäiväisten murheiden kautta.

PARIISIN NOTRE DAME ON PALANUT
Syvä järkytys valtasi mieleni kun katselin kuvia palavasta Pariisin Notre Dame- meidän Valtiattaremme kirkon palosta.

Vaikka kuvassa liehuu Ranskan liput on Notre Dame kaikkien kristittyjen yhteinen .
Itse kävin Notre Dame kirkossa vuonna 1982, muistan kun astuin hämärään kirkkoon ihmettelin vuosisatojen kuluessa kuopille kulunutta kivistä lattiaa, tunne tilassa oli mystinen, historia oli todella läsnä,
1100- luvulla aloitettu rakennustyö on kohdannut yhden käännekohdan jolla on varmasti merkitystä lähes kaikkeen, kunpa ihmiset olisivat kuitenkin rauhallisia ja kristityn mielentilan valtaamia.
Menossa oleva Suuri viikko on saanut muiston tulevaisuuteen.

VIRPOVITSAT VUONNA 2019
Virpovitsat ovat valmiina lauantaiksi, vitsat siunataan silloin kirkossa ja asetetaan ikonien päälle pääsiäisen juhlakaudeksi.

Löydät virpovitsojen teko ohjeet etusivulla olevan (virpovitsa) laatikkoa klikkaamalla, siellä on kuvien kanssa kuinka tehdään oikea ortodoksinen virpovitsa.

Pieni tarina näin heti aamulla:
Etsin jotain kuvaa joka liittyisi palmusunnuntaihin, en löytänyt mitään, kapusin vinttiin  tauluarkun ääreen ja heti käteen osui painokuva joka on ollut hukassa muutaman vuoden.
Pidin viimeisen työnäyttelyni Nurmeksessa jokunen vuosi sitten, ajattelin valloittaa koko talon, kirjastoon sain esille uskonnollisaiheisia painokuvia,
kuvissa ei ollut kehyksiä joten kehystytin ne ja kun aloitin ripustamaan töitä esille ei löytynyt tätä kuvaa joka oli pari apostoli Paavalin kuvalle,
tätä kuvaa etsittiin tosissaan, kaikki kehystetyt työt avasin josko olisi kaksi mennyt päällekkäin, ei ollut, aina asia on vaivannut ja nyt yhtäkkiä se löytyi.
Kuvassa on kuvattu apostoli Pietari tuskaisena kun hän on juuri kieltänyt Kristuksen, symbolina kuvassa on myös kukko joka kiekui kolmasti.
Vavahduttava sattuma, otan iloiten vastaan Kristuksen kohottaen palmunoksia ja hetken kuluttua olen kieltämässä hänet, hmm!

UUSI SIVU
Pidin esitelmän Nurmeksen ortodoksisessa kirkossa 28.3 pyhittäjä Stefanoksen muistopäivänä eli suojeluspyhäni päivänä, kiitos onnitteluista.
Esitelmän aihetta olin kasvatellut ja maalannut esitelmän ikoneita yli puoli vuotta ja tuntui kun kuulijoita ei ollut montaakaan, että, jotta ei esitelmä menisi hukkaan niin tein asialle oman sivun, jatkan sitä päivittäin, eli sivu ei ole vielä valmis.

Kuka oli pyhä Dismas? asia selkenee kun saan sivun valmiiksi.

POSTIKORTTEJA
Porin ortodoksisen kirkon uusista ikoneista on valmistettu myyntiin postikortit, sain niitä myös tänne böndelle, kortteja on seitsemän erilaista ja myyn niitä vain sarjana, en lähettele niitä minnekkään vaan kannan niitä aina mukanani ja sarjan hinta on 10€ tuotto erakkolan saunan hankintaan.

TULOSSA!
TULE MUKAAN JO AAMUSTA.

AUTO
Joka vuosi paastoaikaan on kilvoitteluni pahimmillaan autoni kanssa.
Olin 38 vuotias kun minut pakotettiin hankkimaan ajokortti,
olin ajatellut etten sellaista koskaan tarvitse, olin jo tosin nähnyt työpaikkani ikkunasta auton joka oli saman kokoinen kuin minä ja kun kortti tuli ostin sellaisen eli Suzuki Carry,
käytin loppuun kaksi ja kun jälleen olin pakoitettu ostamaan uuden, erimerkkisen koska oli Suzukin maahantuonti lopetettu, siksi ostin käytetyn auton, Toyota hiace josta olin kuullut paljon, kumpa en olisi kuullut. Ainoa tietoa oli että halusin sen olevan punainen, edelliset oli harmaavarpusia.
Kun eka kerran istuin autoon oli kuin olisin ollut lentokoneessa ja sellainen se kyllä on ollutkin tai lähinnä pahvilaatikko lasten liukumäessä, autoni on luonnevikainen, en ymmärrä miksei autoilla ole mitään sopivuustestejä,
autoni rakastaa lunta ja lumikasoja, aina kun silmä välttää se ryntää lumikasaan, mäkiä se ei suostu nousemaan kuin kesällä ja yli 20 asteen aurinkoisessa säässä.
Ymmärtäisin jos pihani olisi edes mäki, mutta ei, en ymmärrä, ensi kesänä hankin kyllä vinssin jota kaikki kyllä , ihan oikeat autoilijat vastustavat, vinssillä voin vetää helposti autoni ylös, ei hävetä.

Tässä kuvia eri vuosilta:

Tänä vuonna lumen alla on jäätä jota autoni ei voi sietää, nastat vihelsi heti portin suuntaan, olen pahoillani jänikset ja rusakot, ei ollut tarkoitus. Autoni haistoi lunta ja ryntäsi  oikealle lumihankeen ja kun peruutin pois, auto valui alas ja siinä jälleen olin närkästyneen autoni kanssa. Onneksi autossa oli soraa painona, ei leviteltäväksi joka paikkaan.

Tämä kuva on edellisvuodelta, käänsin auton kun on perävetoinen, ajattelin että nousee noin, ei, halot hain pyörien alle koska ajattelin kostoksi hylätä sen tuohon, ikävä kyllä kaupan kahvitarjous oli niin houkuteleva että oli pakko ottaa auto käyttöön.

Samalta paikalta toinen kuva, ajattelin autoni häpeävän käytöstään, onhan kuuluisaa autosukua, ei vaikutusta.

Eräänä keväänä en antanut periksi, uudet renkaat ei olleet halpoja, mutta minä pääsin niskanpäälle ja tulihan kevät vesiä varten uudet ojat.

Täällä böndellä ei tule ilman autoa toimeen, dieselin hinta nousee koko ajan samoin kuin diesel vero ja kun on autolainaa, ei autoa vaihdella noin vain joten kilvoittelu jatkuu, jatkuu..... tai sitten asennan lämpöelementit tiehen kuten Raumalla kävelykadulla, onhan minulla aurinko voimala josta varmaan riittäisi virtaa tiehen, kai?.

Loppukevennys:

Jotenkin olen häveliäs, en käyttänyt tarjousta.