maanantai 30. joulukuuta 2019


ONNELLISUUTTA
Onnellista uutta vuotta!


Laitoin onnen toivotukset heti alkuun jos et jaksa lukea pidemmälle, sillä lisään tähän omia ajatuksia siirappimaisesti joulun kunniaksi, kuva tässä on kehäkukka, jotenkin arkinen.



Yritän aina kun voin toivottaa onnellista uutta vuotta, onhan se vähän outoa, mutta meissä kaikissa elää onnellisuus sisään rakennettuna ja olen varma että löydät sen vuonna 2020, jos et ole sitä vielä löytänyt,
mitään ohjeita en voi antaa, onnellisuus on niin henkilökohtaista, tarkkaile itseäsi, kun huomaat pienenkin onnellisuuden kajon, tartu siihen kiinni, pidä kiinni lujasti ja usko, ole uskollinen onnellisuudelle, onnellisuus voi olla jopa uusi ystävä sinulle.


Ruusu on ällöttävän kaunis, onnellisuus on vähän samaa, Pyhittäjä Serafim Sarovilainen sanoi jollekin rippilapselleen että, -älä kerro kelleen onnestasi jottei sitä tuhottaisi kateudesta, tee samoin, ole vaiti, hymyile vain koko ensi vuosi ja kanna onnea sokeasti. 
Kuvassa on syksyn viimeiset ruusut jotka kuivaan merkiksi jos yritän unohtaa onnen arkipäivän pyörityksessä.





tiistai 24. joulukuuta 2019

perjantai 13. joulukuuta 2019

KOULUN JOULUKUNINGAS
MINÄ!
Perinteiset joulukeskustelut on aloitettu mediassa, perinteitä noudattaen joulukinkut on loppu ja niitä saa seuraavan kerran tammikuun alessa. Tiernapojat yrittävät parhaansa ollakseen esillä mediassa.
Valoitan osaltani kansakouluni joulu muistoja,
mutta sanon nyt tässä heti kärkeen että vasta tämä aika luo toisista meistä rasisteja, mieti sitä, minun lapsuudessani oli kaikki iloa joulun lähestyessä jos oli.
Näin kruunut, opettaja näytti niitä, ne oli hienot, kauniit, tehty messingistä, minä, minä halusin olla kuningas joulunäytelmässä joka oli uskonollinen kuvaelma,
menin jopa niin pitkälle että toin kotoa äitini parhaan kylpypyyhkeen joka oli väriltään oranssia, ruskeaa, keltaista, siis täydellinen kuninkaan viitta.



Nuoremmat eivät varmaan tiedä mitä kiiltokuvissa tapahtuu, eli on seimi jossa Jeesus lapsi makaa, vierellä on äiti Maria ja isä Joosef, itämaan tietäjät ovat tulleet kumartamaan Jeesus lasta, nimeltään tietäjät olivat Kaspar, Balthasar, ja Melhior, toisella puolella ovat paimenet ja ylhäällä enkeleitä,  aasi ja härkä seuraavat tilannetta.

Niin, siis, en päässyt kuninkaaksi, olin paimen, sanoinko jotain, tuskin, minulla on sellainen muistikuva kuin olisin ollu esiripun takana, joo oli kuitenkin hauskaa ja Jeesus lapsi tuli kumarrettua.


Koulujouluun liittyi myös kuusen koristeiden teko, koko syksyn kerättiin maitopullon korkkeja, ne oli alumiinisia ja eri värisiä, ilmeisesti päivien mukaan, saimme koulussa joka päivä 2dl pullolisen maitoa, pullosta piti varovasti irroittaa korkki jotta sitä voisi hyödyntää, kuvassa pienempi pullo on juuri sellainen.

Kun Hoosianna oli laulettu, on siis niin kaunis, menimme luokkaan jossa saimme todistukset, kohdallani kukaan ei hurrannut, mutta sain kuten muutkin paperipussin jossa oli punainen tanskalainen omena ja piparkakku, muistan tuoksun vieläkin, elin elämää, en matematiikkaa, urheilua vaan kiinnostusta kaikkeen muuhun, oliko jollain naama musta ei haitannut kun taisi itselläkin olla kun löytyi jotain mielenkiintoista ulkona.
Tänään taas ei mennä kirkkoon, on liian uskonnollista lapsille, sanon suoraan, oli ilo päästä pois koulusta, mihin tahansa kuten Porin teatteriin, voi ihme kun on kaunis, olimme katsomassa näytelmää Kolme iloista rosvoa, siis juna näyttämöllä liikkui, tuli leiskui ylhäällä parvella, rakastuin heti, enkä ole rakkauttani teatteriin menettänyt, samoin kävi kun kävelimme koulusta kirkkoon, mitään en ymärtänyt, mutta nautin uskon esilletuomisesta ja tämä on seurannut minua aina, miksi siis halutaan tappaa kaikki kaunis lapsilta, en ymmärrä, lapsuudessa ne arvot hankitaan, ei kärttyisänä keskiikäisenä median pillin mukaan elävänä.


Kun kansakoulu loppui, loppui lapsuus ja alkoi valmistautuminen työhön ja kävin ammattikoulun maalarilinjan, mielenkiintoisempaa en tiedä, silloin vielä tehtiin käsin kaikkea maalista alkaen.
Ainoa muisto tästä koulusta on liina johon opeteltiin mainoskyltti painantaa, ihmettelen vieläkin kuinka siisti työni on, painoväreinä käytettiin lateksia joka oli suuri, mullistava uutuus ja kuten aina joulu on iloa ei pelkästään hyvää, tämä ilo on seurannut minua aina.





maanantai 9. joulukuuta 2019

UUTTA PLASTIIKKIALALTA
Tänään muistin kuinka lapsuudessani puhuttiin plastiikista kun sanaa  -muovi ei osattu kääntää suomeksi, myös guttaperkka oli tuttu aine, guttaperkka on tätä päivää sillä on luonnontuote kuten kumi, guttaperkkaa ei paljon enää käytetä, ainoastaan ehkä vain hammaslääkärit juurihoidossa.

Klikkaa tekstiä!


https://www.kauppalehti.fi/uutiset/idea-syntyi-mokilla-miljonaari-veikko-lesonen-kehitti-alykkaan-muoviroskiksen-joka-erottelee-muovijakeet-asukkaan-puolesta/5b04858c-f957-41a6-b95b-8f8ae6552710?ref=iltalehti:c59d&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=almainternal&utm_campaign=kiintea_kauppalehti_ohjausboksi&utm_content=ohjausboksi&_ga=2.187427630.782959403.1575803064-1504651722.1575803064


lauantai 7. joulukuuta 2019

PLASTIC TRASH HANDLING MANAGER
-NUORI, OTA VASTUU!


Eilen katsoin linnan juhlat, oli siis Suomen itsenäisyyspäivä, ei mitään erkoista, osa vain ei tiennyt mitä tapahtuu, minkä takia, homma alkaa levitä, etikettiä rikotaan yhä räikeämmin, etiketillä on tarkoitus, jos 1700 ihmistä saisi käyttäytyä kuten haluaa ei siitä seuraisi mitään muuta kuin tosi,tosi-tv ohjelmaa.

Päivällä oli tv-haastatteluja joista yksi oli ylitse muiden, haastateltavana oli nuorehko mies nimeltään Pölönen, etunimeä en muista.
Hän kertoi kuinka tiedonvälitys on niin nopeaa että enää ei vanhemmat ole ainoita kasvattajia vaan esim. some- sosiaalinen media.
Mietin tätä, totta, vanhemmat on vanhempia ja esimerkkinä pidän muovin kierrätystä josta nuorille puhutaan koulussa, kehoitetaan kierrättämään ym. mutta, kotona et voi toteuttaa itseäsi kun vanhemmat tyrmäävät, koska maksavat jätemaksua, se saa riittää.
Nuori turhautuu, keksii tilalle muuta mukavaa ulkona ja tekee mitä tekee purkaakseen energiansa ja yleensä pahan tekeminen saa voiton.

NUORI OTA VASTUU!
Nimitä itsesi  perheesi PLASTIC TRASH HANDILNG MANAGERiksi, valvo kierrätystä, opeta vanhempasi toiminaan, yli sen kirotun sukupolvien kuilun.
Olemme menettäneet otteen vanhemmista, tuokaamme heidät taas kartalle joka on todella suuri ja muovisaasteen vallassa.






perjantai 6. joulukuuta 2019







HYVÄÄ PYHÄN NIKOLAOS IHMEIDENTEKIJÄN, MYRRAN PIISPAN
MUISTOPÄIVÄÄ
JA
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


Tänään joulukuun kuudespäivä on tärkeä päivä, ortodoksi on maaton, mutta minulle kotimaa on rakas joten nautin itsenäisyyspäivästä. 



Tropari, 4. säv.
Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi | ja itsekieltäytymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti sinut laumallesi. | Sen tähden olet sinä saavuttanut nöyryydessäsi ylhäisen aseman | ja köyhyydessäsi rikkauden. | Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos, | Kristusta Jumalaamme || pelastamaan meidän sielumme.

Kontakki, 3. säv.

Oi pyhä, sinä olit Myrrassa | oikeana pyhän palveluksen toimittajana | sillä täyttäen Kristuksen evankeliumin käskyt | sinä, oi pyhittäjäisä, panit henkesi alttiiksi kansasi edestä | ja pelastit viattomat kuolemasta. | Sen tähden sinä tulitkin pyhitetyksi || Jumalan armon salaisuuksien suurena palvelijana.


RUKOUS ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ
Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme. Sinun armosi on määrätön ja ihmisrakkautesi syvä kuin pohjaton meri.
Sinun suuruutesi edessä me, ansiottomat palvelijasi, kumarrumme ja peläten ja vavisten nöyrästi kiitämme sinua, laupiasta Jumalaa valtiollisesta vapaudesta, jonka olet lahjoittanut Suomen kansalle. Sinulle, valtiaalle Herralle ja Hyväntekijälle, me kunniaa kannamme ja ylistystä veisaamme.
Sinä armon ja laupeuden Jumala, kuule palvelijaisi rukoukset ja suo meidän kasvaa vilpittömässä rakkaudessa sinua ja lähimmäisiämme kohtaan ja armolahjojesi mukaan rakentaa maatamme.
Varjele pyhää kirkkoasi ja isänmaatamme kaikesta pahasta ja suo meidän kaikkien elää rauhassa ja keskinäisessä kunnioituksessa.
Suo meidän arvokkaasti, sinua kiittäen, käyttää maamme kehittämiseksi ja sinun kirkkosi rakentamiseksi kansallista vapautta, jonka olet armostasi meille lahjoittanut.
Ja suo meidän aina ylistää sinua, iankaikkista Isääsi ja kaikkein pyhintä Henkeäsi nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
Kunnia olkoon sinulle Jumala, meidän hyväntekijämme, kunnia sinulle. Aamen.

















sunnuntai 17. marraskuuta 2019


SIUN SOTE
Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Täytyi lisätä tähän vielä sillä täällä terveydenhoito on nimeltään SIUN SOTE, olen kuullut että eripuolilla suomea on eri nimityksiä, joista Tampere on edelläkäjijä joka häivyttää terveyskeskus sanan pois ja tilalle tulee KEHITYSTOIMINTAKESKUS, -terveys, -kuolema sanat siivotaan pois ettei kukaan saisi näppylöitä.
Lähetin jokunen aika sitten Ylä-Karjala paikallislehteen -lukijoilta palstalle jutun kun jokin ärsytti, olikohan jäänyt rahaa terveyden hoidosta kustannuksia säästämällä.


Yritän suhtautua asioihin sarkastisen iloisesti kun muutakaan en voi. Mietin oliko pakko lähettää teksti, oli, pian tulee aika jolloin en enää jaksa, ja yritän vielä kiinnittää huomiota asioihin joita pidän tärkeinä.

Jos siun sote jatkuu näin, ei meitä vanhuksia pian ole.

Aktiivisuus vanhuusiällä vähenee, kyliltä hankala lähteä jos olet edes ymmärtänyt tilata puhelimella ajat joihin osaksi vastaa automaatti.
Te jotka päätätte, tehkää yksi numero josta saat kaikki terveyspalvelut tilattua, yksinkertaista, eikö? Ei automaattia vaan ihminen vastaamaan puhelimeen.

Helposti jää itsesääli päälle kun tuntuu ettei kukaan välitä ja pian huomaakin olevansa yksinäisyyden saartama josta ei enää jaksa lähteä hoitamaan itseään
Tiedän tältäkin kylällä yhden henkilön joka luovutti, olisi voinut elää pitkään jos joku olisi välittänyt hoitaa hänen sairauksiaan, aina ei yksin jaksa, tarvitaan seurantaa, meitä ei paljon ole Valtimolla eikä Nurmeksessa.


Aikoinaan tein kirjoitussarjan ortodoksikirkon parantajapyhistä, on taas aika kaivaa lääketieteen kirjat esiin ja itsehoitooppaat, ei kai?


Rakkautta, arvokkuutta ja huolenpitoa vanhuksista tarvitaan, sinäkin olet joskus vanhus.







perjantai 15. marraskuuta 2019

JOULUPAASTO ALULLA
Tänään 15.11 alkoi joulupaasto, kestäen joulupäivään asti.
Aamu alkoi kuten aina, paitsi sisäinen herätyskelloni herätti 5 minuuttia myöhässä, koko aikataulu sekaisin.
Olin valmistellut jo eilen hernekeiton, laitoin herneet likoamaan yöksi ja aamulla vain kaasukeitin päälle ja hernesoppa porisemaan, tein sen,
kiireesti, kiiruhtamatta aamurukouksiin, olin eilen vaihtanut lampukat violetin värisiin ja samalla vaihdoin sydänlangat korkkikellukeisiin vaan justnyt eivät syttyneet, joskus käy niin, kaasu loppui sytyttimestä ja kun sain kaikki palamaan ja rukoukset alulle tulvahti keittiöstä hernekeiton haju joka voimistui rukousten luvun myötä, luin loppuun, syöksyin keittiöön ja siellähän keitto oli kiehunut yli kuten aina ennenkin, vielä se ei oli palanut pohjaan joten erakkolan aromit puuttuvat.......hetkinen


Joo, ei ollut palanut pohjaan, kuva on autenttinen, otettu juuri minuutti sitten.

Eilen oli plussa keli joten oli pestävä pyykkiä, kaikki sujui hyvin, paitsi, alasiivilä ei ollut kiinni ja vesi valui noin tunnin pesuhuoneen lattialle, tuttua, ei mitään hysteriaa, pesuun menevä vanha kylpytakki lattialle ja onneksi oli iso matto johon vesi myös imeytyi sekä banaanilaatikoita täynnä klapeja pahvi imi näköjään hyvin vettä, olinko hysteerinen, aioinko lähteä poriin hemmoteltavaksi, EN!, pienet vastoinkäymiset vain rikastuttavat elämää, matto kuivuu kun uusi kevät koittaa, lattia kuivuu kesällä ja nyt siinä voi kävellä kun hiekotan sen ettei ole liukas.
Niin, sain siis kaikki pestyä ja toin keittiöön kuivumaan, vähän hymyilytti, ei naurattanut, sillä yleensä kun tuon pyykkiä kuivumaan paistan silakoita, nyt siis vain keitän hernesoppaa, eli nyt minua seuraa herkeiton vieno tuoksu, ei, en se ole minä.


Ihan oikeesti, joulupaasto on alkanut ja kello on jo tätäpäivää 8:17, kuinkahan pitkä paaston aika tulee olemaan, ei sen väliä, kohtaan taas kerran joulun ihmeen ja yritän kilvoitella parhaani mukaan.

HYVÄÄ JOULUPAASTOA SINULLE YSTÄVÄNI!





perjantai 1. marraskuuta 2019

MUUTOS I
Vuosikymmeniä olen ollut köyhä kasvissyöjä, lähes kaiken mitä ole ostanut kaupasta on ollut kelta/ puna alennuslapuilla, nuorenpana ei ollut väliä mitä syöt, nyt alkaa vaikuttamaan halvat ruuat jotka yleensä ovat rasvaisia, ulkolaisia ja ravintoköyhiä.
Täällä pöndellä tutustuin porkkanoihin, lanttuihin ym. muihin kasviksiin joita naapurini toi, ne ovat pelastaneet minut.
Nyt olen jo vuoden ajan miettinyt ruoka-aineiden muutosta elämässäni, sauna on valmis, voin keskittyä ruokaan, käyttää vähän enemmän rahaa ruokaan,
jee, eli vuosia ja jopa monia vuosia ruokakehitys mennyt sellaiseksi että kun käy vieraita erakkolassa pitäisi jokaisella olla oma ruoka, on allergioita, sairauksia, ylenpalttista ruokatottumusta, joskus on niin paljon erilaisia ruokia tarjolla että kaikki astiat on käytössä ja silti joukosta löytyy joku joka on , tai ei pidä jostain tai on  allerginen mistä en ole kuullutkaan,
ennen oli ilo tehdä kun kaikki söi kaikkia ruokia eikä rutinaa kuulunut, kun alkoi gluteeniton kausi, tilattiin gluteenitonta ja kun selkänsä käänsi oltiin vääntämässä tavallista kermakakkua, "kyllä mä vähän voin syödä".
Näihin erikoisruokavaliohin menee aikaa ja kun ei ole ammattilainen, pitää pitkään miettiä mitä tarjoaa ja että on myös puhdasta ei ole esim. viljapölyä gluteenittoman ruuissa ja paljon muuta huomioitavaa jota et ehkä havaitse.
Keittiöni ei enää pysy ajan tasalla jotta tekisin jokaisen ruuan erikseen, siksi nyt tulee muutos.

MUUTOS

En tee enää erikseen mitään erikoisruokia, teen jos joku ruoka on luontaisesti jotain, mutta erikseen en tee enää mitään, en voi enää valvoa öitäni miettien olikohan joku nyt varmasti tehty oikein, ettei joku kupsahda, tämä koskee erityisesti minua.

RUOKA-AINEET

Käyttämistäni uusista lähiruoka aineksista voit lukea ruokasivulta jota täydennän kun kohtaan uusia juttuja.


Ilman päivittäistä munkkia ei ole elämää, joten munkit pysyvät valikoimissa.









keskiviikko 30. lokakuuta 2019

NAISTEN SAUNAVUORO
Saunani on valmis, siksi oli kiitosten aika ja kutsuin Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan naistenpiirin eli Armahat akkaset saunailtaan kylläkin sanottava että ilman saunaa, sauna on vain minulle, olemme vitsailleet saunavuorosta niin paljon ja nyt se toteutui.
Päivä on merkittävä naistenpiirille, sillä kyseinen päivä on naismarttyyri Paraskevan muistopäivä (28.10) ja Paraskeva on naistenpiirin suojeluspyhä, tänä vuonna piti mukana olla uusi Paraskevan ikoni, mutta ei valmistunut ajoissa.
Naistenpiiri on tukenut saunan rakentamista monena vuonna käymällä kesäkahvilan aikaan ja muuten tukien.


Tilaa oli 16 hengelle erakkolan kuistilla jonka lämmitin, heitä tuli 12, oli ilo kattaa, tehdä kaunista ja oli mukava kuulla kuinka ulkona ja sisällä näyttää ihan sadulta, no naiset on tuollasia, satuilijoita.


Ruokarukouksen jälkeen oli ruokana paellaa, en kertonut etukäteen että, paellassa oli simpukoita, katkarapuja, ym, ettei jäisi syömättä, vegaanille oli oma paella ja kahvin kanssa englantilaistyyppistä kuivakakkua, juotavana oli valkoviiniä, leipänä nokkospatonkia, alkuun nautimme pikarillisen espanjalaista appelsiinilikööriä.


Ruokailun jälkeen aloitimme illan runoilla, lukijat arpoutui leipälautasen alla olevan tarran avulla, eli sattuman varaisesti, runoina oli ortodoksipappi Aari Surakan runoja,
- Rukouslamppu joka kertoo lampukan valosta torjumassa yksinäisyyttä sillä pyhät ovat paikalla rukoustulen palaessa.
- Vaeltaminen runo kertoo kuinka vaeltaessaan yksinäisyydessä voi nähdä kaiken kauniin ympärillämme, kokea uuden kevään.
Pari muutakin olisi ollut , mutta juuri ne paikat oli tyhjänä, olin valinnut runot illan teeman eli yksinäisyyden perusteella.


Juttelimme yksinäisyydestä, uskalluksesta tulla mukaan toimintaan, työstä naistenpiirissä eli kirkkokahvien järjestämisestä ym. puhuimme myös josko tehtäisiin pieni kolmen lavan kukkaistutukset kesäksi kirkon viereen , lavoista saataisiin kukkia kirkkoon, kukaan ei vastustanut koska sanoin etukäteen ettei kukaan saa vastustaa, näin siis toimii demokratia, saisimme myös miehiä töihin laittamaan lavat kuntoon ym. sillä seurakunta on yhteisö.
Arpajaiset oli lopuksi ja kaikki voittivat jotain, lopuksi lauloimme ehtooveisun.

Minä ainakin tykkäsin illasta, oli mukavaa, sain nimittäin paketin, en voinut poistua paikalta keskenkaiken avaamaan sitä, sitten illalla avasin paketin, saunatakki, mistä ihmeestä tiesivät että tarvisen sellaisen.
Edellinen saunatakkini on rakkaan siskoni ostama ja ihan eka kerralla tempaisin ja hiha jäi koukkuun, ompelin sen ja huomasin että ompelukset oli tehty niukasti lähes ilmaa hipoen joten lähes joka kuukausi talousaskareisiin kuului jonkin kohdan ompelu takaisin saunatakissani.
Nyt paseerasin tovin turhamaisuuttani minipeilin edessä, takki on sopiva, oikean värinen, pitää pitää varani etten lähde kauppaan niin hyvän näköisessä takissa, lisänä oli vielä (vihreä kortti) , kortti jossa toisella puolella teksti- Mitään todellista elämässä ei voi saavuttaa ilman työtä ja vaivaa, toisella puolella pikkumunkki tepastelee pellolle kaivamaan pottuja talveksi.
KIITOS!
Sovimme että tapaamme ensi vuonna.

torstai 24. lokakuuta 2019

TÄÄ O PAKKO JULKAST
T
änää päivä alko iha hymyille ku mää lui Ilta-Sanoman otsiko, täs tää sul kans, lue ny:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006283190.html

Mää oo ain vähä ihmetelly kui must tuli erakko ,mut pikkuhiljaa se o selinny ku mää puhu kuulemma ku joku ulkolaine, mää puhu mielestäni iha suomee.

Oti muute taltee joku vuosi sit tämmöse huumorijutu, ei se mitää huumorii ol, se oli Satakunnan kansan sellase viikkolehres, kato sääki.






keskiviikko 16. lokakuuta 2019

YLE KÄVI KAHVILLA
Yle halusi päästä kahveille ja kuulemaan mikä mieltä painaa, kutsuin Ylen ja aiheenani oli pääsiäisyön ortodoksisen palveluksen suoran lähetyksen loppuminen ja sen korvaamisen vanhalla taltioinnilla, toisena aiheenani oli yksinäisyys.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/12/kutsu-yle-kahville-menestyi-yli-odotusten-kahvittelut-jatkuvat-syksylla

Toimittajat tulivat, heitä oli kolme ja kuten Yle lupasi toivat mukanaan wiinerit, minä keitin kahvit ja tein suolaista. (Ohje ruokasivulla)


Kuvassa toimittajien tuomat wiinerit joita pyysin, sillä olen heikkona wiinereihin.

Aloitin kertomalla vertauksen joka sopii kristitylle, tämä on fiktio, ei ole siis totta vaan tarina joita kehittyy näin syksyllä, kiitos myös oppilailleni juonen kehittelystä.

Oli eräs Tv-radioyhtiö jolta oli rahat loppu ja piti säästää, alkoivat kiivaat budjettineuvottelut, ne on aina syksyllä kun ei enää voi pelata golfia ulkona,
ensimmäisessä huoneessa oli uskontojaoston kiltit, pääjohtaja purjehti sisään ja ilmoitti että säästää pitää ja hän on päättänyt ettei enää tehdä suoria lähetyksiä ortodoksien pääsiäisyö palveluksesta vaan tilalla näytetään joku vanha tallenne, kukaan ei puhunut mitään sillä kaikki olivat kilttejä.
Pääjohtaja jatkoi matkaa seuraavaan huoneeseen joka oli täynnä urheiluosaston väkeä, vain ne puuttui jotka olivat ulkoilemassa. täällä pääjohtaja samoin ilmoitti, että säästää pitää ja siksi tulevia olympialaisia ei näytetä suorana vaan joku vanha tallenne, onhan niitä, vaikka 1940 ja ohjelma aika täyttyy kun pätkimme Suomi-filmit filmit osiin, pari toimittajaa pyörtyi, eräs jopa kyynelehti ja päätettiin yksimielisesti lakkauttaa pääjohtajan virka, mutta olympialaisia ei uhata.


Tämmöisen tarinan kerroin,se on vertaus eli mitä opimme tästä?, välttämättä aina ei tarvitsisi olla niin kiltti.

Vertauksen kautta pääsin toiseen asiaan eli yksinäisyyteen joka varsinkin juhlapyhinä on ankaraa, siksi varsinkin myöhään illalla, yöllä suora lähetys antaa tunteen ettei ole yksin, samaa tunnetta ei tallenne tuo, voi jopa ahdistaa jos tallenne on uudehko ja näet jo edesmenneitä, suora lähetys tuo esiin koko ortodoksisen elämän.
, ei pelkän palveluksen vaan ihmiset, odottamattomat tilanteet joita lehdistö ei ole jo ruotinut, samoin kuin suora urheilulähetys, et voi tietää mitä tapahtuu, se on se suoran lähetyksen idea, katsoja on läsnä nyt juuri, olemme henkisesti yhteydessä, yksinäisyys poistuu hetkeksi.
Jos pitää näyttää tallenteita pitää ne olla riittävän vanhoja että syntyy erilainen kiinnostus, historiallinen näkökulma asiaan.

Tarinaan liittyi vielä kolmas huone, se oli lavastamon budjettikokous, siellä pääjohtaja myös piipahti ennenkuin poistui talosta, kerrottuaan rahan vähyydestä alkoi marmatus kun lavastamo oli luullut että he saavat lisää rahaa, kun sänky narisee niin pahasti ja laidat on irti ja onko vaakunaviinapullot tätä päivää samoin kuin pilliklubit tuhkakupissa, suomalainen elokuvahan alkaa aina niin että joku on menossa sänkyyn potkien tyhjiä viinapulloja, ollaan sängyssä, yritetään nousta sängystä virittelemään pilliklubia, puheella ei ole merkitystä kun kaikki mutisee, päinvastoin rahaa menee siihen kun nuoret näyttelijät eivät osaa enää mutista vaan heitä on koulutettava ja se maksaa, Tv-radiotalohan myös tukee näitä tuotantoja joten lisää rahaa tarvitaan lavastamoon tai sitten....en keksinyt mitään.


Vierailu oli iloinen, mielestäni, piti myös kehua Yleä siitä että joka toinen sunnuntai voimme kuunnella Liturgian radiosta.
Kiitos Yle vierailusta.



maanantai 7. lokakuuta 2019

UUSI SIVU
Olen avannut uuden sivun, nimellä -Kauneus, kukat ja tuoksut kirkossa.


Punatulkut on jo esillä sireenipensaassani, harvoin näkee pihassani.


lauantai 5. lokakuuta 2019

JOULUVALOT ULOS
Tänään 5.10. 2019 oli jouluvalojen asennuspäivä. Viime yönä oli satanut ensi lumi, joten oli aika asentaa jouluvalot ennenkuin lunta on metri.


Tsasounan katto oli aivan uudessa kuosissa, vaikea sanoa onko tavoitteena ruska vai talven valoisuus.

Tänä vuonna valot saa uusi kuusi joka on kasvanut teini ikäiseksi ja edellisvuotinen on kasvanut  niin etten enää ylety asentamaan jouluvaloja.
Asetellessani tikkaita osuin linnunpesään joka oli pudonnut kuusesta.


Keväällä joku ilmoitti että portin pielen kuusessa on harakanpesä, tiirailin sinne tänne monta päivää kunnes huomasin pesä.

Pesä oli tosi suuri, vähän ihmetytti kun olen pitänyt harakkaa laiskana ja nyt näkyvillä pesä oli todella suuri.


Pesä oli pysynyt ehjänä ja siirsin sen tsasounan ikonin eteen talvikoristeeksi,


Pesä on komea, todellinen taidon näyte, koottuna kahden puun oksista, sisin osa on pehmeää koivua jossa poikasten on ollut mukava köllötellä ja kirkua lisää ruokaa.

Niin, tuli jouluvalot asennettua, mutta ne loistavat vasta joulukuussa joten odotellaan.

perjantai 13. syyskuuta 2019

TUOKSU
Hissuttelen hiljaisesti, on kiireetön aamu, ovet avautuvat kuten ennenkin ja sulkeutuvat takanani hiljaisesti, pitää ihan katsoa mikä niitä vaivaa, yleensä ne loksuvat, mitään ääniä ei kuulu, ei edes ostoskärryjen pyörät vinku kuten ennen, onkohan ne rasvattu,
on hiljaista  ja harras tunnelma, kukaan ei puhu mitään ja sitten yhtäkkiä kuuluu ääntä, puhetta, voimakasta puhetta, puhe lähestyy, turisteja, ulkolaisia joille ei ole kerrottu kuinka vakavasti pitää suhtautua jokapäiväisen leivän ostoon, on pakko kääntyä kun en edes ymmärrä mitään, hm, häiritsevät minun vakavaa ostoskierrostani,
ja nyt minua lähestyy tuoksu, hyvä tuoksu, minut kiedotaan siihen,
on pakko rynnätä makkarakylmiöön saadakseni happea ilosta, sillä hengitin liikaa ja maailma alkoi silmissäi sinertää, no, tottaikai valitsin kohdan jossa on vegaani tuotteita,
upeat erilaiset tuoksut seuraavat minua, kuljenko tuoksujen mukaan, en tiedä.


Olen aina pitänyt tuoksuista, ortodoksinen kirkkokin on tuoksujen kirkko, hyvin harvoin joku valittaa tuoksuista, enemmänkin luulen tuoksujen liittyvän seisomiseen kirkossa, tämä aika on tuonut synteettiset, keinotekoiset tuoksut jotka aiheuttavat allergiaa, kirkossa käytetään ja pitää käyttää aitoja tuoksuaineita.
Olen siis vieläkin marketissa jossa hyvä tuoksu piristää päivääni, mietin oloa böndellä, kun on lannoitusaika en ole kenenkään kuullut olevan allerginen lannan hajulle joka on todella karmeaa kun haju osuu kohdalle, miksi siis hyvä tuoksu tuo ongelmia,  ja kun vihdoin maltan lähteä pois marketista ajattelen kuinka valjua kansaa me olemme, mitä sana valju edes merkitsee, tuli vain mieleen, meistä on tullut hajuttomia, harmaita, jos tuoksut olet jotenkin outo.






tiistai 10. syyskuuta 2019

NELJÄ METRIÄ KAKSIKYMMENTÄ SENTTIÄ
Kesän alussa, kauan sitten, aioin siirtää fergusonin talviteloilta raikkaaseen ulkoilmaan, ei inahdustakaan, ei sitten, oli tiedossa että akut olisivat todennäköisesti tyhjät, latasin ne, ei mitään, soitin Timolle että nyt tänne ja äkkiä, Timo kun katsookin jotain konetta on se heti kunnossa, niin kävi nytkin, käynnistysvedin oli umpioinut itsensä eikä halunnut käynnistää fergusonia,
renkaat oli tietenkin tyhjät talossa olevan kirouksen vuoksi, kerroin siitä joskus, talon kumi-ilmapyörissä ei pysy ilma, joo, ei pysynyt ilmat nytkään, tarvittiin kompressori ja vaikka mitä, ilma ei pysynyt kuin hetken,
Timo ajoi fergusonin ulos, kaksimetriä ja kymmenen senttiä, siihen jäi koska polttoaine putki oli haljennut ja putki syöksi löpön pihamaalla hortenssien päälle,
Timo ilmoitti että asiaan palataan kun hankin uudet sisäkumit ja kun tärkeimmät työt on tehty,  sain ne muuten Vianorilta kahdessa päivässä,
nyt on lämmin syyskuu, sama kesä,  Timo haki renkaat pajalle ja viime viikon lopulla sain ne takaisin ja samalla polttoaineputki vaihdettiin ja kesällä joku turisti kertoi missä on polttoaineen sulkuhana, oli myöhäistä mutta arvokasta tietoa, tankki oli tyhjä, oli kuitenkin vielä kanisterissa  joten iloisen tunnelman vallitessa ajoin ihan itse fergusonin talviteloille kaksimetriä ja kymmenen senttiä.
PS. Korvia hiveleviä hiljaisesti lausuttuja ostotarjouksia fergusonista tuli kesä aikana, mutta miksi myisin sen, traktori tuottaa iloa joka kesä.


Tässä ferguson johtojen vallassa, sillä akut oli jälleen tyhjät kesän jälkeen.


Nyt kun on päästy liikkumisen ja matkailun alkuun kerron vielä yhden tarinan,
kesäkahvilassa erakkolan Paviljonkissa kävi kahvilla eräs nuori ja kun oli aikaa juteltiin niitä näitä, hän oli lähdössä Ranskaan Chalaisiin Pyhän Neitsyt Marian dominikaaniseen luostariin talkoolaiseksi, hän kertoi että nunnat saavat tuloja keksien valmistuksesta ja kehoitin häntä tarkkaavaisesti huomioivan salaisen reseptin, ymmärrät kai miksi.


Aikaa kului, tuli erakkolan praasniekka, nuori oli mukana palveluksessa ja kun se loppui ojensi hän tuliaisena Chalaisin matkalta nunnien leipomia keksejä, hän ei ollut päässyt niitä paistamaan, oli tehnyt puutarha töitä, reissu oli ollut onnistunut, olin yllättynyt tuliaisesta, kiitos, keksit oli hyviä hunajalla maustettuja ja muutkin valmistusaineet oli lähialueelta, kun rasia on tyhjä jää siitä muisto kansainvälisestä kesästä 2019.




torstai 5. syyskuuta 2019

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA 2019
Erakkolan praasniekka oli 31.8-1.9.2019


Praasniekka valmistelut alkoivat jo torstaina virallisesti kun hain kummipoikani Antin Nurmeksen linja-auto asemalta, jouduin hetken odottamaan ja tuli tunne kuinka yksin olen tässä, nyt, missään ei ollut ketään, arkipäivä kello kuusi illalla, vain pari mopopoikaa ajoi ohi ja pitivät juuri sen verran ääntä, että voi taas kirjoittaa lehden yleisönosastoon, tunne oli sietämätön kun mietin kuinka paljon on ihmisiä täälläkin yksin, tunne meni ohi kun bussi oli etuajassa ja saatoimme lähteä pois, palata kotiin, jotain tarttis tehdä yksinäisyydelle.


Perjantaina kävimme Antin kanssa metsässä hakemassa sieniä ja kukkia koristeluihin. Joku kysyi praasnikoilla, tuliko sieniä? -joo tietenkin vastasin, Antti sattui olemaan kuulolla ja ilmoitti minun liioittelevan, kaikkia lajeja tuli yksi,- enkä liitoitellut, sienet on kuin kalat, vaikka oli olisi saanut salakan on puheissa merilohi, kuitenkin, käytin sienet hapankaalipiirakkaan lauantain teepöytään.


Lauantaina oli omenatarhan talkoot ja praasniekka, innokas joukko kokosi 230 kiloa omenia mehustukseen.


Joka vuosi omenatarhan syystalkoissa on kakkua, tänä vuonna teki Pirkko kaksi kukilla koristettua upeaa kakkua, just tässä oli tikuilla muovikelmutus ja räpelsin hienot koristeet melkein lyttyyn, kakut oli tosi raikkaita, välissä oli oikeaa mansikkaa ja raparperia.


Erakkolassa ei tarjoilla lihaa, vain kerran vuodessa on poikkeus, omenatarhan talkoopäivä jolloin on tarjolla grillimakkaraa, miksi? siksi että näin saan houkuteltua enemmän talkoolaisia, joskin pikkuhiljaa olen ajatellut siirtyä ilmaisiin ämpäreihin sadalle ensimmäiselle, kuulemma ovat tositehokkaita vetoapuna.


Maanantaina vietiin Liisan kanssa omenat mehustukseen ja nyt keskiviikkona hain mehut, omenia oli siis 230 kiloa, mehua tuli 130 litraa jotka myydään ilman voittoa, mehu on tänä vuonna erittäin hyvää.


Lauantaina aamulla alkoi leivonta puuhat, välillä työ keskeytyi kun kävimme avaamassa oven tsasounalla museoviraston kartoitusta varten, tsasounamme on lakkautus ja purkuuhan alla, ikävää eikä ymmärrettävää.


Lauantai ilta koitti ja alkoi juhlaVigilia palvelus, pajon oli väkeä, kuvassa leivät jotka siunataan palveluksen kuluessa, lähipäivinä teen jutun leivästä kelta/puna sivulle.
Palveluksen jälkeen nautimme yhteisen iltateen hapankaali ja lanttu piirakoiden voimalla. Kun vieraat lätivät kotiin valmistin Charlottan sunnuntaiksi ja Annti valmisteli sunnuntain palvelusten tarvikkeet ym.



Sunnuntaiaamu alkoi vedenpyhityksellä ja uuden pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelijan ikonin siunauksella. Jo varhain kello 3 aamulla tehtin salaattia, ja Janssonin kiusausta päiväruokaa varten, Liturgian jälkeen oli nimittäin ruokailu.


Ruokailun jälkeen oli kiitosrukous, vietimme ortodoksikirkon luomakunnan päivää, kuulimme patriarkan puheen sekä alueemme metropoliitta Arsenin puheen.
Jälkeenpäin luin kaikki uudelleen ja myös monta muuta, puhuttelevin minulle oli kuitenkin arkkipiispa Leon puhe, tässä osa puheesta joka on merkittävä ajatus, näin se on:

Nykykeskusteluissa kaipaisinkin niitä ratkaisuehdotuksia, joilla ympäristösuhdettamme uudelleenarvioitaisiin inhimillistämisen näkökulmasta. Sillä se, kuinka kohtelemme luonnonympäristöä, on lopulta suorassa suhteessa siihen, kuinka kohtelemme ihmisiä. Joidenkin ihmisten halu riistää luontoa, maailmamme elävää ”kehoa”, liittyy heidän välinpitämättömyyteensä suhteessa lähimmäisen elävän kehon kärsimykseen. Tästä on ponnekkaammin uskallettava puhua syntinä.




Kiitos akatistoksen jälkeen oli sadon siunaus, oli mehua, juuresta, valkosipulia, sieniä ja tietysti omenia jotka unohtui jakaa vieraille, ensi vuonna sitten.


Erakkolan praasniekat päättyivät kahvitukseen ja tarjolla oli charlottaa ja toinen Pirkon tekemistä kaakuista.
Kiitos kaikille!

PS: En ymmärrä miksi juhliin Antti tarvitsee lähes jokaista esinettä talostani, olen nyt siivouksen loppusuoralla, enää on lattioiden pesu, astiat joita pesin pari päivää on jäljellä enää muutama pesemättä, aivan mieletön lopetus oli kuitenkin Antin laulama loppuveisu kahvilla, ilman häntä en pystyisi yksin praasniekkaa vetämään läpi, varsinkaan monimutkaisia palveluksia, kaikki sujui niin vaivattomasti. Hauskaa oli ja vieläkin kaikuu korvissa Antin nauru kun hän yllätti minut minipäikkäreiltä kun olin saanut ruuan pöytään, tätä et tiennyt, toipumassa ollaan.




keskiviikko 21. elokuuta 2019

ERAKKOLAN PRAASNIEKKA 2019
Erakkolan praasniekka on 31.8- 1.9.2019

Juhlaviikonloppu alkaa omenatarhan praasniekalla lauantaina 31.8 klo 10-14
Välillä makkaran paistoa ja kakkukahvitus, tarkoituksena on kerätä omenat mehustukseen ja suorittaa syyslannoitus.


Pyhä Fiachra Meauxin erakko omenatarhan suojeluspyhä.



Pyhittäjä Stefanos Tunnustaja

Pyhittäjä Stefanos tunnustajan erakkolan praasniekka alkaa 31.8 klo 18 Vigilialla jonka jälkeen iltatee.


Pyhittäjä Simeon pylväskilvoittelija

Kirkkovuoden alku (indiktio)
Pyhittäjä Simeon pylväskivoittelijan  ja
Ekumeenisen patriarkan siunaama päivä luonnon puolesta juhla alkaa :

klo 9.30 vedenpyhitys ja ikonin siunaus jatkuen Liturgiana
klo 11.30 ruokailu


klo 12.00 Kiitos akatistos ja sadon siunaus
klo 12.30 kahvitus


TERVETULOA!
osoite Rasimäentie 521