maanantai 14. tammikuuta 2019

HETKINEN
Eilen sain viettää hetkisen pois mikromuovien täyttämästä maailmastani. Päätimme ystävieni kanssa lähteä elokuviin katsomaan Tuntematon mestari elokuvaa. Elokuva on suomalaisen Klaus Härön ohjaama, edellinen Postia pappi Jaakobille oli elämys, kaikin tavoin hieno elokuva.


Olin mairea ja hymyilin maireasti kun minulta lipunmyyjä otti täyden hinnan, muille antoi eläkeläisalennuksen. Paljon oli väkeä, hienoa, en kerro elokuvasta muuta kuin sen että olin hämmästynyt ortodoksisuuden läsnäolosta elokuvassa ja elokuvan  suurin kysymys ja vastaus siihen aiheutti sen että melkein nousin seisomaan ja taputtamaan, valtavan itsehillinnän tuloksena istuin hiljaa ja mietin, näin se on.


Siis aiheenani on mikromuovi tässä kirjoituksessa, ei elokuva, nyt kyllä luet loppuun.
Viime viikolla Yle uutisoi kuinka mikromuovia joutuu  myös kasveihin kun jäteveden kiinteä massa siirretään käyttöön, siinä se, olen ihmetellyt viehtymistäni muovikukkiin, mutta nyt olen varma että maaperässä oleva mikromuovi on aiheuttanut minussa altistus ja riippuvuus suhteen muovisiin kukkiin.
Suomen maaperän kautta kyllä kasveihin siirtyy paljon muutakin, -50 luvulla kaikki jätteet haudattiin omalle pihalle ja usein leikin aarteen metsästäjää, löysin kaikkea sikaruoka kaukalosta 1700 -luvun kolikoihin, äiti ei tykännyt kuopista pihassa joten vain noin viikon sain tätä metsästystä leikkiä. Nykyisen taloni pihasta pulpahtelee silloin tällöin muovia, peltipurkkeja, lasia. Onneksi nykyään on kierrätys ja jätteiden keräily, maaperä elpyy kunhan sinne ei kipata kaupunkien jätevesien kiinteää ainetta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti