torstai 31. joulukuuta 2020

MOLYBDOMANTIA

 MATKAILUA UNEN SIIVILLÄ:

Jouluaika tuo mukanaan Samariinia, kevyttä unta ja närästäviä haaveita.










Toissailtana kuvasin suklaarasian joka näytti oudolta ja aina napsahti kun sen sulki, rasia oli tyylikäs ja aikani tutkittuani huomasin että kannessa oli magneettilukko, en ole kyllä ennen nähnyt, jotenkin tuli siinä sitten maisteltua suklaita, joo ei olisi pitänyt, alkoi yöllä tosi närästys ja pätkä unia, ihan kyllä hauskoja, joista kerron tässä.















Huomaa kannessa keskellä pyöreä kohouma, se on magneetti, vastapuoli on rasian reunassa alhaalla, mitähän käyttöä keksisi rasialle, no kuitenkin, näin unia matkailusta, olin jossain, aika oli sitä aikaa kun matkusti yksin, ei yhtään tiennyt kuka on huonekaveri, seuraava muistikuva on, kuinka keksin suuremmoisen idean jonka esittelisin oppaalle, idea oli koko matkailualaa kohottava, närästää, Samariinia, apua unohdin idean. Aamulla oli lähtö suomeen ja jo edellisillalla oli kerätty lukot ovista jottei oppaiden tarvitsisi potkia ovia, olihan ollut viimeinen hauska ilta. Huonekaverini lähti myös ja hän oli ostanut meille matkaevääksi savustettuja kokonaisia makrillejä, janotti, olimme lentokoneessa, meidät oli laitettu ruumaan koska makrillit eivät sopineet matkustamoon hajunsa takia, ei nyt oli pakko herätä. Siis, paljon tapahtui, mutta kuten unet en niitä muista kuin joitain pätkiä ja ne kohdat jotka olen unohtanut.









Nyt olen hereillä, ohessa kuva valkoviini pullon etiketistä tämän nimistä  join, laadukasta viiniä, maa oli Bulgaria ja kaupunki Sunny Beach jossa majailin kolme viikkoa joskus, olen tutkinut Alkon sivuja, mutta Bulgariasta ei ilmeisesti tuoda viinejä lainkaan. Matka oli onnistunut kaikin puolin, paljon tapahtui matkan aikana, mutta niistä toisella kertaa, nyt uusi vuosi menee veden voimalla ja kahvin.

















Toi otsikossa teksti molybdomantia tarkoittaa valamista ja ennustamista, kuvassa on vuoden 2018 lyijytina hevosenkenkiä valua varten, pussia ei ole avattu sillä sinä vuonna tinat kiellettiin maaliskuussa kun tinoissa on lyijyä, tunnollisena kansalaisen tulevaisuuteen ei ole katsottu sen jälkeen, nyt tinat ovat tulleet takaisin, sillä lyijy on korvattu toisella metallilla.





















Ennustaa tulevaa voi vaikka mistä, sanoisin että heijastus ikkunassa kertoo talvesta ja siitä että puut eivät lopu kesken ja voin siis lämpimin tuntein toivottaa parempaa uutta vuotta!
























perjantai 25. joulukuuta 2020

KRISTUS SYNTYY -

 KRISTUS SYNTYY- KIITTÄKÄÄ!

Tänään paasto on loppu, koittaa ilojuhlan aika, aamulla kuudelta lähdin kirkolle ja päästyäni Valtimolle huomasin klobukin olevan kotona(munkin päähine) eli takaisin, sillä välin oli auto ojassa kylässämme, olisin antanut vetoapua, mutta auotni on kuin pahvilaatikko liukumäessä, mitään ei siis tapahtunut muuta kuin pyörien nastat lepäävät nyt kylätiellä, kun tulin päivällä takaisin auto oli nostettu tielle ja lähtenyt omille teilleen.












Kirkolla oli kauniisti koristeltu pienet kuuset, kuusen kävyillä ja pienillä paperikukilla, kaunis on kaunista. Ikonin koristeena ruusuja.


Kotiin oli jotenkin kiire, en livekalan enkä lahjojen takia, ihan muuten vain, valmistin likokalan, valkosoosin ja potut, huvitti, en jaksanut syödä, mutta sen verta löytyi energiaa , että sain joululahjat aukaistua, viimeksi jätin kaikkein suurimman paketin, mitäänhän en toivonut, mutta  tai ei josko pukki olisikin olemassa ja paketissa olisi se oma tiskaaja, ei ollut.















Paketissa oli kylä jossa liikkuva juna, valot, musiikkia, vau, ja kun olen niin urheilullinen on keskellä kylää shalomrata, siis, näen mielettömiä tarinoita maisemassa olevien ihmisfigurien kautta, kaikki muutkin lahjat oli yllätyksellisiä, minun näköisiä, kiitos kaikille.














Levättyäni hetken maistoin tekemiäni ruokia, kaikki ok, juusto oli hyvän savun makuista, suolaa olisi saanut olla enemmän, livekalasta, valkosoosista ja potuista puuttuii suola, ihan kiva. Parasta kuitenkin stollen, kuivakakku ja pikkuleivät, nyt siis vain toljotan mitään ymmärtämättä, rasvojen hakiessa kadonneita kumppaneitaan.



KRISTUS SYNTYY KIITTÄKÄÄ!










torstai 24. joulukuuta 2020

AATTOILLAAN

 KRISTUKSEN SYNTYMÄN AATTO

Tässä aluksi:


Kiitosstikiirat, 6.säv. Romanos Melodoksen runo

Käykää  edeltä, te  enkelivoimat. / Valmistakaa seimi, te Betlehemissä  olevat. / Sillä Sana syntyy, viisaus saapuu. / Kirkko, ota vastaan tervehdys. / Ihmiset, lausukaamme Jumalansynnyttäjän iloon: /  Siunattu on Hän joka tulee. // Meidän Jumalamme, kunnia Sinulle.

----------------------------------------------------------

Tänään aamulla ei ollut kiirettä, vain lumityöt ja pernat odottivat, kyllä, jossain päin suomea muotoillaan pernat pernoiksi, näyttää pahalta, olisko kuitenkin perunoiksi. Ostan aina näitä valmiiksipestyjä, säästyy vettä, perunat on suuria, hyviä, Penttilän perunatila Kalajoella osaa kasvattaa minulle perunoita.














Huomenna kun tulen kirkosta on paastoloppu ja sanoisin, että on nälkä, kuorin potut valmiiksi ja pidän ne kylmässä vedessä huomiseen.

Eilen tuli uusia kokoontumisohjeita siksi jätin tämän aaton palveluksen väliin, mutta huomenna aikaisin.

Ovikello soi juuri, ovella joulutervehdys ystäviltäni, Puukarin majatalon luomuleipä, kiitos, idea on hyvä, näin voi yrittäjiä tukea, leikkaan siitä pian palan, sillä paastokauden loppuateria on kaurapuuroa ja nyt siis myös Puukarin hyvää luomuleipää.



























Vaikka voimat on lopussa ja energia on mukava touhuta lumen kanssa, eilen satoi ihan hyvin ja nyt on siirrelty pois tieltä, naapuri oli käynyt avaamassa tieni pään joten aamulla mukava lähteä jos ei tule lisää lunta.



Tässä lopuksi tänään Hieronymoksen joulusaarna tai -keskustelu jonka monena vuonna isä Heikki Honkamäki luki Porin ortodoksikirkolla Kristuksen syntymäjuhlan aattopalveluksessa.


Niin usein kun kohotan katseeni kohti Beetlehemiä, sydämeni käy keskustelua Jeesus-lapsen kanssa.

"Oi, Herra Jeesus, miten Sinä palelet ja miten vapiset; miten kova onkaan se alusta, jolla lepäät minun pelastukseni tähden! Miten minä voinkaan Sinua siitä palkita?"

Silloin minusta tuntuu, että Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, en minä mitään kaipaa. Ole rauhassa! Vielä vaikeampi minun tulee olemaan yrttitarhassa ja pyhällä Ristillä."

Minä jatkan keskustelua: "Rakas Kristuslapsi, minun on ehdottomasti saatava antaa Sinulle kaikki rahani."

Lapsi vastaa: "Taivas on minun ja maa on minun. En tarvitse rahojasi, anna ne köyhille, niin pidän, kuin ne olisivat minulle annetut."

Minä jatkan: "Rakas Kristuslapsi, mielelläni sen teen, mutta minun on silti saatava antaa Sinulle jotain, muuten en kestä tuskaani."

Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, koska olet niin antelias, niin Minä sanon nyt sinulle, mitä sinä voit minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi".

Minä vastaan: "Mitä Sinä niillä teet?"

Kristus vastaa: "Otan ne omille hartioilleni, ne tulevat olemaan minun kirkkauteni ja minun herruuteni. Jesaja on edeltä sanonut, että tulen kantamaan sinun syntisi ja poistamaan ne."

Silloin minä alan itkeä ja sanon: "Lapseni, rakas Kristuslapsi, miten oletkaan koskettanut sydäntäni! Luulin, että Sinä haluat minulta jotain, ja niin Sinä haluat vain pahuuteni. Ota minulta se, mikä minun on! Anna minulle se, mikä Sinun on! Siten minä vapaudun synnistäni ja saan ikuisen elämän varmuuden."







Tavataan huomenna.


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

VAIN AIKUISILLE!

RAKAS LUKIJA! 

Tänään aloitamme tällä:


1.säv. Anatolioksen runo

Kuule, taivas, ja ota korviisi, maa, / sillä katso, Jumalan ja Isän Poika ja Sana tulee syntyäkseen  miestä  tuntemattomasta  Neitseestä  /  Hänen suopeudestaan, joka  mitenkään muuttumatta  on   synnyttänyt Hänet, ja Pyhän Hengen avulla. / Valmistu, Betlehem, avaa porttisi, Eeden, / sillä Hän, joka on, tulee siksi, mitä ei ollut, / ja luoduksi tulee koko luomakunnan Luoja, // joka antaa suuren  armon. 

--------------------------------------------------------------


Kaksi viimeistä päivää on outoja jonkun mielestä ehkä, talo on täynnä ruokaa, mutta kun on paasto, ei ole mitään syötävää, illalla mietin ja laitoin uuniin perunoita kuorineen ja paprikaa päälle, ohhoijaa, kyllä kelpaa.











Synkän näköisiä, mutta kyllä näitä syö.





Aamulla varhain keitin lantut, jännittynyt olo, kuinka onnistun lanttulooran teossa, samoin tein imeläperuna looran.












Teen imelälooran aina Lidlin perunamuusijauheesta, eli 2 annosta muusia, ilman vettä, vain maitoa koko nestemäärä, jauhoa, voita, suolaa , siirappia ja eiku uuniin pariksi tunniksi. Lanttulooraan laitoin pari kananmunaa, siirappia myös, maitoa, voita ja päälle korppujauhoa.












Smetana lohta tein niin että siivutin lohen, laitoin päälle soijakastiketta ja valkeita viininmarjoja, uuniin, kun oli kystä laitoin päälle omatekoista smetanaa ja omaa kasvatettua tilliä, paistoin hetken, syön tätä kylmänä, yleensä laitan viinimarjat viimeksi että vain sulavat, antavat hapokkuutta, nyt paistoin, niin säilyy kauemmin.











Kun kerran uuni oli lämmin, otin jo illalla heraa sulamaan jota jäi juuston teosta ja tein sämpylöitä pakkaseen.


RAKAS LUKIJA!

Asioilla on myös kääntöpuolensa, tänään sain kaikki joulun ajan ruuat valmiiksi, ainoastaan livekala, valkosoosi ja potut, odottaa, siis mikä on kääntöpuoli?


















Aamulla kaikki oli hyvin, kävin saunalla laittamassa padan alle tulen jotta tiskivesi olisi kuumaa, kun raotin rullaverhoa ja olin lähdössä tiskaamaan oli säätila vaihtunut, lumimyrskyssä, saunaa etsien kantamalla tiskejä, sammumaisillaan olevan otsalampun heikossa valossa löysin saunan, tiskasin ja tiskatessa mietin, rakas lukijani, sinä nautit jouluruuasta, mutta oletko koskaan miettinyt kuka tiskaa?. Hienot kuvat ruuista kiehtovat makunystyröitä, mutta, kuka tiskaa?. Siksi ajattelin , en ole aiemmin mitään toivonut joulupukilta,- toivoin omaa tiskaajaa joka pomppaisi ruokakomerosta kun heläytän igumenin kelloa, ajattelin soitella huomenna pukin suoralle linjalle. Kaikki oli tehty ja viimeisenä oli keittiön koristaminen jouluksi, kaivoin vanhan laatikon esille, tutkailin ja mitä? aivan pohjalla oli kolme, kuvittele kolme joulupukin naamaria, onko joku teeskennellyt minulle olevansa pukki, onko pukki edes olemassa, pikkuhiljaa muistoja kulki muistojeni polkuja, olikohan se kuitenkin isä, kaikki on mennyttä, on kai paras ja kääntyä oikean pyhän Nikolaoksen puoleen, enää tänä vuonna ei ehdi, mutta heti jo tammikuussa laitan viestiä jotta saisin oman tiskaajan.







Tavataan taas huomenna, jännää, on jo aatto ja sitten on suuri juhla Kristuksen syntymäjuhla.













tiistai 22. joulukuuta 2020

AATONAATONAATTO

VALMISTELUA TAUOTTA

Tänään näin.

Ihmiset, viettäkäämme Kristuksen syntymän esijuhlaa, / ylentäkäämme mielemme ja nouskaamme Betlehemiin / ja nähkäämme sielumme silmin Neitsyt, / joka rientää luolaan synnyttämään kaikkien Herran, meidän Jumalamme.

-----------------------------------------------------

Sanoinhan eilen!












Valoa kohti mennään , kun aikani olin ihaillut valoa tein juuston valmiiksi.

















Katselin kaikki ruokaohjelmat Yle-Areenasta, patakakkoset joista meinasi palaa päreet monta kertaa kun en aina muistanut että ohjelmat oli yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, Tanskalaisten veljesten ruokaohjelmat oli hauskoja ja niissä eräässä jaksossa savustettiin kotijuustoa, juustoa ei pahemmin kehuttu, mutta ajattelin kokeilla savustaa uudella savulaatikolla, laitoin varovasti leppälastuja ja mukana ei ollut kelloa, olin nimittäin saunan rappusilla savustamassa, avasin kannen ja siinä ne vähäiset savut haihtui taivaan tuuliin, ok, lisäsin runsaasti lastuja jotka pölläyttivät savut minulle, kiitos vaan, juustosta tuli ihan hyvän värinen, mausta en tiedä, sillä paastoaikana ei voi maistella mitään mikä ei kuulu paastoaikaan koska silloin häviää kontrolli ja voi jättää hyvästit paastolle, teen siis kaikki ruuat paastoaikana maistamatta, -must tuntuu et just tää on hyvä, joskus on, joskus ei, suolaa, mausteita voi kuitenkin lisätä jälkikäteen, joten , miltähän toi juusto maistuu, no, voihan siitä tehdä piirakkaa kerman kera ja ainakin partani tuoksuu hyvältä savulta.













Sienisalaatti on myös valmis, laitoin liotettuja suolasieniä, sipulia, valkosipulia, omenaa, majoneesia ja nyt juuri kun muokkasin kuvaa huomasin että kermaviilipurkissa lukee KEVYT, voi kauheeta, oli pakko käydä lisäämässä majoneesia ja sitten kun tarjoilen lisään mustaa pippuria ja ehkä suolaa, niin etikkaa laitoin myös, etikka säilyttää salaatin pidempään ja antaa hapokkuuta.


Kiitos, pyykit ovat kuivuneet hyvin keittiössä ja siellä sun täällä, makuuhuoneessa kuivumassa olevat  saivat ihan oman säväyksen sillä eilen laitoin silakoiden evät papereineen kakluuniin ja kun uuni oli vähän lämmin oli aamulla haju makuuhuoneessa kuin Ateenan kalatorin hallissa, nyt kuitenkin yritän kuivatella  kaikki vaatteet tänään, sillä huomenna on lantun keittopäivä. Sain myös kuistin pöytäliinat vaihdettua jouluisiin joten pikkuhiljaa alkaa näkyä erakkolassa lähestyvä Kristuksen syntymäjuhla.


Tavataan huomenna

maanantai 21. joulukuuta 2020

ESIJUHLAN TOINEN PÄIVÄ

JUHLA LÄHESTYY VALON NOPEUDELLA.

Aloitetaan veisun tekstillä jonka löysin:


Troparit 

Ihmeellisen synnytyksen kautta Herra saapuu selvästi omiensa tykö.

Ottakaamme Hänet vastaan, että Hän luolassa syntyessään tekisi omaksemme jälleen paratiisin, jolle olemme tulleet vieraiksi.

Katso, uusi kutsumme tulee. Kaiuttakaamme  innolla  ilolauluja  ja  veisatkaamme  esijuhlan veisuja  Hänelle, joka sijoittuu ahtaaseen luolaan.

---------------------------------------------------

Tänään on mahtava päivä, valon määrä lisääntyy, kohdistamme itsemme kevättä kohti, Tänään on siis talvipäivän seisaus.

Eilen sain jo tsasounan kuntoon joulua varten.












Ostin spray maalia, kultaa, epäilin voiko olla niin aidon näköistä, kyllä, vieläkin ihmettelen, maalasin käpyjä ikonin päällä olevaan asetelmaan, sytytin myös joulukuusen valot tsasounan vierellä, yleensä on valot olleet tien reunassa, mutta nyt tsasounan kuusi oli kasvanut tarpeeksi.
















Nyt kun lumet vauhdilla sulavat pois on ulkovaloilla merkitystä.


Aamulla varhain tänään aloitin juhlavalmistelut, silakat olivat sulaneet ja eikun töihin.











Otin selkäevät pois, ladoin ruisjauho, suola seoksen päälle, lisäsin tilliä ja yhdistin kaksi, paistoin silakat öljy, voi seoksessa, jäähdytin, keitin liemen ohjeella 1 etikka, 2 sokeri, 3 vesi ja mausteita, chiliä, mustapippuria, valkosipulia, sipulia, jäähtyneet ladoin kattilaan kerroksittain, saavat muhia jouluun ja säilyvät hyvin.

Nauratti aamulla kun heräsin, lämpömittari näytti +4 astetta ja se tiesi, että perinteisesti paistan silakoita ja kuivaan pyykkiä sisällä, mainio juttu, oli pakko pestä pyykkiä koska kun on pakkanen vesi ei kulje letkussa.












Tein myös kotijuustoa, 3l maitoa, 1l piimää, 1 prk kermaviiliä, voita, nyt juusto on painon alla, huomenna kirjoitan siitä lisää.





 








Sienet ovat myös likoamassa huomiseksi sienisalaattia varten, teen paljon, jos tunnen tarvetta teen massasta myös sienipiirakan, katotaa ny, nää ruuat joita teen on tarkoitettu koko tammikuuksi siksi voi tuntua liioitetulta yhden munkin ravinnoksi jouluaikaan, suurimman osan siis pakastan tai teen niin, että säilyy kauan kuten silakat.













Täytyi kaivaa myös Tuomaan ristit esiin, ennenvanhaan ristit laitettiin ikkunoille karkoittamaan pahaa, voitiin jopa tehdä tervalla ristinmerkki oven viereen. Ostan aina kun näen myynnissä Tuomaan ristin, ovat todella taidokkaita, parasta käsityö taidetta, harva enää niitä osaa veistää.


Tavataan taas huomenna.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

JUHLAKAUSI

KRISTUKSEN SYNTYMÄN ESIJUHLA

Tänään sunnuntaina 20.12.2020 on Kristuksen syntymän esijuhla, Kristuksen syntymä juhlaa olen valmistellut jo tovin, mutta ensin rukous tälle päivälle:


 

Troparit 

Alkakaamme tänään viettää Kristuksen syntymäpäivän esijuhlaa, sillä suuressa laupeudessaan Hän  syntyi ruumiillisesti Betlehemin luolassa Neitsytäidistä.

Ikiaikainen Jumala,  joka  päästää minut synnin kahleista, ilmestyy pienokaisena, Hänet kääritään  kapaloihin ja pannaan seimeen.

Kunnia olkoon Hänen vallallensa. Kun Sinä, Valtias, synnyt Betlehemin  kaupungissa  lihassa Jumalan palvelijattaresta  Neitseestä,

Eeden avataan. Veisuin me ylistämme peljättävää taloudenhoitoasi.

Katso, nyt on Jesajan ennustus toteutunut, sillä Sinä, puhdas, olet tullut luolaan synnyttämään  ajattoman Pojan. Sentähden kaikki maa iloitsee. 


-----------...-----------....--------------


Juhlavalmistelut olen jo aloittanut aikaisin, Englantilaiset hedelmäkakut leivoin lokakuun lopulla, niitä ei saa pakastaa vaan pitää säilyttää kylmässä.













Kakut säilytän vintin rappusilla joilla vallitsee lähes ulkolämpötila, kaikki talossani on muovilaatikoissa, sillä en halua jakaa ruokia, tiedät keiden kanssa. En voi olla muistamatta erästä joulua kun ystäväni teki minulle englantilaisen jouluvanukkaan, se on kuin kakku, mutta on kova kuori, no, silloin oli vielä riku koira ja jälkiruuat oli matalalla pöydällä, rikuhan huomasi tämän ja haukkasi ison palan jouluvanukkaasta, maistoi, sylki pois ja tuhisi hetken aikaa eikä koskenut enää, iloa on riittänyt, kaikki muistaa sen joka joulu, vanukas oli silti ihan hyvää, mun mielestä.



Porin käväisyllä ostin joulusilakat, niitä suomalaisia, ei niitä väsyneitä jotka ovat uineet Ruotsiin ja sitten tuodaan takaisin Suomeen ja myydään kalliilla, Porissa silakat ovat halpoja,kaupassa pyysin, että silakat pakataan kilon paketteihin, myyjä oli väsynyt ja vaikka yritin artikuloida, että kolme kilon pakettia silakoita, tehostaen sanomaani käsimerkillä, alkoi myyjä lappaa silakoita todella runsaasti , keräsin rohkeuteni ja kakistelin, että meneekö kiloon noin paljon, miltä myyjän naama näytti, en kerro, hän humautti silakat altaaseen ja alkoi alusta, tunsin olevani jälleen Porissa. Silakat pakastin jo Porissa ja huomenna aloitan silakkapihvien paiston.


Kun palasin matkalta piti auto tankata ja aamuhämärissä kun olin menossa kauppaan täytin tankin, oli jotenkin kuin ahdistava kotimaisen elokuvan näky, meillä ei enää ole huoltoasemaa, vain kylmää kylmempi kylmäasema, onneksi muistot elää.












Kaupassa ostin ruokatavaroita maaliskuun loppuun asti joskin koko syksyn olen ostanut pakkaseen punaisilla lapuilla olevia joita oletan tarvitsevani, taloudellinen pitää olla aina ja nyt varsinkin kun siskoni perhe ei ruoki minua jouluna, kaupassa mietin ostanko karjalanpiirakoita, en, jostain pitää säästää ja voin leipoa itse jos niin haluan, annas olla, illalla ovipuhelin soi, tule ovelle, olin sanaton, kiitos naapureille.











Mahdoton voin, rukiin tuoksu levisi talooni, tulikuumat piirakat teki sen, kaiken tahdonvoimani keräten sain piirakat pakkaseen kun olivat jäähtyneet. Paasto on nimittäin lopuillaan kuten minäkin, tuleva viikko jouluaaton kera on vielä paastoaikaa.

















Tässä välikuva, laitoin hellaan tulen ja oli mistä laittaa, kesällä katkoin oksia juuri hellaa varten, oli mukava touhuta tulen loisteessa, sillä aivan lähellä on leivinlauta ja vuorossa oli pikkuleipien teko, en voi kuvitella joulua ilman pikkuleipiä, tänä vuonna tein Porilaisia konjakkiplareja ja kanelileipiä.














Et tiedä kuinka ärsyttää, en tiedä miten selviän tästä, vanhuuttani tein vahingossa kanelileivät konjakkiplari muotilla ja nyt konjakkiplarit on pilven muotoisia, Porilaiset konjakkiplarit tehdään aina lehden muotoisiksi, nyt ne on siis pilven muotoisia, ei niitä kehtaa edes tarjoilla kelleen, on varmaan pakko syödä ne itse pois salaisesti pimeässä ruokakomerossa.













Toissapäivänä oli smetanan teko: viisi purkkia kermaa sekoitetaan,( ei saa vatkata)  yhteen purkillliseen smetanaa, annetaan olla lämpimässä pari päivää, viedään kylmään, smetana on kallista, itse tehtynä säästää ja on yhtä hyvää ja säilyy kauan.












Iloksesi julkaisen vielä kuvan hyvin aikaisin liikkeellä olleista punatulkuista, tapaamme taas huomenna jouluvalmistelujen merkeissä.








maanantai 7. joulukuuta 2020

PALAAN

 PALAAN VIELÄ EILISEEN:

Eilen siis oli Suomen itsenäisyyspäivä, ortodoksit ovat vähän vaivautuneita koska ortodoksi on maaton, onko näin? 

Minä olen , mutta rakastan isänmaatani ja olen miettinyt asiaa niin kun sanotaan, että pitää rakastaa itseään jotta voisi rakastaa muita, tämä on minusta se asia joka sopii myös rakkauteen isänmaahan ja kun näin on, voi tuntea rakkautta muitakin maita, kansoja kohtaan.


Eilen oli TV1 suuri päivä, oli iltapäivästä lähtien ohjelmaa itsenäisyydestä, hyvin meni, vähän kangerteli, sillä varmaan unohtuu suorien lähetysten teko, kun nykyään kaikki on nauhoitettuja, saman tyyppisen jutun voisi tehdä jouluaattona yksinäisille, kun on suora lähetys, niin antaa se tunteen, etten ole yksin, ohjelman ei tarvitsi olla mitään ihmeellistä.

Koska olen täysin Porin kielinen jäi ruotsinkieliset vitsit ymmärtämättä ja jotenkin havannoin että, ruotsinkielisillä oli hauskempaa, eihän?, yksi moka oli saamelaisen joiun katkaiseminen kesken, siis sorsittiinko taas vähemmistöjä, tuskin, piti saada jotain tärkeämpää tilalle.

Huippuhetki oli kun Seela Sella ja Esko Salminen lukivat Jenni Haukion kokoamia tekstejä suomalaisilta kirjailijoilta, kaunista, karismaattista esitystä, ihan hypnoottista, olisi kuunnellut pidempääkin. Laitan tähän pätkän luetusta tekstistä:


HYMYILEVÄ APOLLO

Eino Leino

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,

niin ette niin kovat oisi!

Miks emme me kaikki yhtyä vois?

Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Niin suuri, suuri on maa.


Suomi on hyvä maa elää kun vain oppisimme rakastamaan itseämme ja muita, ottamaan huomioon toisemme tämän korona ajan. ja aina.



sunnuntai 6. joulukuuta 2020

PYHÄ NIKOLAOS

PYHÄ NIKOLAOS IHMEIDENTEKIJÄ
RUKOILE PUOLESTAMME!




 















HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!









Julkaisen jälleen tämän rukouksen, sillä tarvitsemme apua itsellemme ja päättäjille jotka tekevät vaikeita päätöksiä puolestamme.


RUKOUS TARTUNTATAUDISTA VAPAUTUMISEKSI

Rukoilkaamme Herraa!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra, meidän Jumalamme, joka olet armosta rikas ja viisaalla kaitselmuksellasi hallitset elämäämme, kuule rukouksemme, ota vastaan katumuksemme syntiemme tähden, pysäytä taruntatauti, niin kuin kerran lopetit rangaistuksena asettamasi taudin kuningas Daavidin aikana.

Sinä, joka olet sielumme ja ruumiimme lääkäri, annat parannuksen sairaille nostamalla heidät sairasvuoteiltaan, jotta he voivat ylistää Sinua, armollista Vapahtajaamme, Valtias armahda meitä ja suojele terveitä kaikkialla tartuntataudilta.

Siunaa, Herra, ja vahvista sekä suojaa armossasi kaikkia niitä, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja hoitavat sairaita kotonaan, laitoksissa tai sairaaloissa.

Poista, oi Herra, kaikki sairaudet ja kärsimykset ihmisten keskuudesta ja opeta meitä arvostamaan elämää ja terveyttä lahjoinasi.

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.

Anna meille rauhasi, oi Herra, ja täytä sydämemme järkkymättömällä uskolla suojeluusi, sekä toivolla tukeesi ja rakkaudella Sinua ja lähimmäisiämme kohtaan.

Sillä Sinun käsissäsi, oi Herra, on meidän armahtaminen ja pelastaminen, ja siksi me kunniaa ja kiitosta kannamme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.








torstai 3. joulukuuta 2020

KÄVÄISY

KÄVÄISY

Käväisyn aiheutti työ joka siirsi joulun, ei minulla kirkon opetuksia seuraavana, joten käväisin nyt jo perinteisen joulukäväisyn .

Oli mukava reissu, kelit koko ajan kesäkelit, lunta ei oikeastaan missään, tuttu sohva odotti ja oma huone ja tekemättömyys, sai vain olla hetken.

Tapasin isoisoenon ominaisuudessa lapsukaisen ja perheen uuden kodin ja täh, iloa aiheutti T- paita joka oli lapsukaisella yllään, hän istui kahvipöydän vierellä omassa syöttötuolissaan, huitoen ja heiluen jakaen soseita kaikille jotka lähestyivät, yhtäkkiä joku sanoi, hei, mitä lukee T- paidassa, käännyimme katsomaan ja yllätys, rinnassa luki -MINUSTA TULEE ISOSISKO!. Vau, iloa riitti, jatkoa seurataan.

Kävimme myös kaupassa, hallitusti maskeilla, koko joulun ajan tarvikkeet ostaen, siskoni päätti keittää lantut looraa varten ja kun minä olin paikalla sain voimamiehenä kuoria ja pilkkoa lantut, nekin vain kovenee vuosi vuodelta, noh, kun lantut kiehuivat vedessä ja siskoni raotti kantta, ilmoille syöksyi joulun tuoksu ja samalla hetkellä soi ovikello tarmokkaasti, ovella oli henkilö joka myi ilman raikastin systeemiä, olen vieläkin huvittunut asiasta, oli kuin olisi ollut Roomassa, kun siellä tipahti ensimmäinen sadepisara tupsahti jostain kymmenen sateenvarjon myyjää, joten ole varovainen kun keität lanttuja.







Joka joulu siskoni leipoo lonkaa ja nyt sain mukaani yhden, lonka on uskomattoman hyvää, en ymmärrä miksen minä osaa leipoa sellaista.

Kävi myös tuuri, oli kirkolla Liturgia palvelus, pääsin ehtoolliselle, tapasin tuttuja ja sain lampukan tsasounaani Kristuksen Ristille, annoin kirkolle tuliaisena pyhittäjä Nikeforos spitaalisen ikonin jolle kuulemma paikka löytyy.

Kävin myös tarkistamassa erään ikonin kunnon.













Hyvältä näytti, muutoksia ei ollut tapahtunut, samalla, ehkä vähän kateellisena tujottelin Roomasta tuotua kalaa, upeasti muotoiltu.











Uudet sohvatkin oli mukavat istua kun istuinosa oli korkeammalla niin että, pääsi hyvin ylös.


Käväisy oli lopuillaan ja sain taas ärsyttävän paljon joululahjoja ja nyt odotan malttamattomasti joulua Kristuksen syntymän juhlaa jota vietän ensi kerran yksin kuuteenkymmeneenyhdeksään vuoteen.

Menu suunnittelu on vielä kesken, mutta ainakin livekalaa on tiedossa ja ehkä pitsaa ja Stollen pullaa Lidlistä, se on parasta, odotan, kipristelen vielä paaston kourissa.





lauantai 14. marraskuuta 2020

USKO

 JOULUPAASTO ALKAA

Eilen 13.11.2020 vietettiin pyhän Johannes Krysostomoksen muistopäivää erakkolassa koska erakkolan tsasouna on nimetty hänelle  ja eläväksi tekevälle Ristille.











Kuvassa on veisu Johannekselle, vieraskirjaan kanttorimme kirjoitti sen muistoksi.
















USKO

Olen ortodoksi, noudatan ortodoksisen kirkon vaatimia sääntöjä, olen uskollinen niille ja parhaan kykyni mukaan yritän noudattaa niitä.

Huomenna 15.11.2020 alkaa joulupaasto joka päättyy Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymään 25.12.

Paasto on koetteleva ruokapaasto, mutta myös kieltäytymistä kaikista mukavista, kuten pikkujouluista, puurojuhlista, ne ei kuulu ortodoksiseen elämään, myöskään päätöstä eli suurta juhlaa ei maallikko voi siirtää mihin tahansa päivään, vaan juhla on määrätty päivä kirkon opetuksen mukaisesti.

Usko syntyy kuin kuin pienen lapsukaisen ihmettely uudesta elämästä, kaikki ovat kutsutut vastaanottamaan uskollisuuden ilon, mutta harva sen vastaanottaa, toivoisin kuitenkin ymmärrystä ja kunnioitusta sitä elämäntapaa kohtaan jonka olen saanut vastaanottaa, tuskin ilman uskollisuutta ortodoksisen kirkon vaatimuksiin olisin jaksanut elää sortumatta leveän tien iloihin.














Tummat pilvet reunustavat paaston alkua, on kuitenkin ensin löydettävä tie jota pitkin kuljen kohti suurta juhlaa, juhla jonka tarkoituksen voi vain paasto antaa.

























Paasto on vaikea tie tämän maallistuneen maailman keskellä, houkutuksia riittää, mutta elämäni valtias ja pyhät johdattelevat paaston loppuun.

Onnellista paaston matkaa sinulle ystäväni.






tiistai 10. marraskuuta 2020

KOLJONVIRTA

IISALMEN LIEPEILLÄ

Keskiviikko aamuna 4.11.2020 tuli ystäväni hakemaan minut lähimatkailupäivään. Lähdimme liikkeelle, jos olen pitänyt kylätietämme huonokuntoisena oli edessämme pahinta, ehkä 1700- luvulla viimeksi tehtyä kärrypolkua, miten voi suomen tiet olla niin huonossa kunnossa, ei kannata lähteä sorateille vaan pysytellä asvalteillä.

KUVAT SUURENEE KUN KLIKKAAT NIITÄ!











Saavuimme Koljonvirran taistelukentälle, opas taulussa oli että kierroksen pituus on yksi kilometri ja ehkä 500 metriä ylimääräistä jos haluaa nähdä jonkun, minkä? en muista, tämä kirjoitus ei ole siis yksyhteen tapahtumien kanssa vaan kokemani savolaisen kilometrin muuttuminen kymmeneksi kilometriksi, selvisin, sitkeän ,lujaluontoisen mielenlaatuni avulla loppuun, siis loppuun, ohessa on kuvaamiani opastauluja joista selviää tarina ja itse sain vedettyä happea taulujen kohdalla.










 
























































Tällä kartalla näkyy siis lopputulos ja mikä kuulemma parasta.. on Sandels olut, 

vähän hymyillyttää, ei kai.




Kun kierros oli lopussa eteen tuli ihmeellinen, kuin suurkaupungin muistomerkki, upea, lue teksti.

























Kierros oli lopussa, vaikka päivä oli aurinkoinen, ei ehkä avopäin, sandaalit jalassa ollut oikea retkeilyasu joten ruokailuhetki oli kaikki kaikessa ja lämmintä, mukavaa jutustelua matkailuauton viihtyisässä tilassa.



















Oli niin kiire syömään, että meinasi unohtua, kävimme odottamassa myös teatterissa näytännön alkua, mutta kovin oli hiljaista, mikähän olisi ollut näytelmän nimi?














Kovin oli tyhjää, ohitimme myös talon jossa Juhani Aho oli viettänyt kesiään, kaikki ovet säpissä, outoa, ei merkkiäkään vieraanvaraisuudesta.














Meidän piti  ja kävimmekin Runnin kylpylässä jossa aioimme nauttia muutaman elvyttävän Marskin ryypyn, kuski tietysti odottaisi autossa ja tutkailisi , että on auto kunnossa, hotelli ei ollut kutsuva, Marski ei koskaan olisi nauttinut mitään ryyppyä noissa modderneissa tiloissa, hän oli kaunosielu. Jatkoimme matkaa, oli pakko pysähtyä sillä yksi matkalainen kävi juomassa hotellissa kuuluisaa lähdevettä sillä seurauksella, tiedät kai, menimme eripuolille tietä, minä kohtaan jossa oli tuhansia kantarellejä, upeaa, otin puhelimella kuvia joten todistusaineistoa löytyy, en osaa vaan siirtää kuvia picasaan, sienet jäivät metsään, sienikausi oli ohi, paikka painettiin mieleen, on siis Koljonvirran ja Pielaveden välillä.













Pielavedellä halusin jälleen käydä parhaassa turistikohteessa eli leipomomyymälassä, ostin limppuja, meilläpäin sanotaan kakoiksi ja kuvassa olevia kermaviinereitä lakkahillolla, ah.













Kävimme myös presidentti Kekkosen synnyinkodissa, syksy kai sai aikaan sen että tuli tunne kuinka ehkä pitäisi paikkoja kunnostaa.


























Kävimme myös arkkipiispa Leon yksityisellä tsasounalla jossa viivähdimme tovin, sillä keitimme kahvit ja söimme wiinerit pois kuleksimasta. Koko päivä oli mennyt, ilta alkoi jo hämärtyä, upea päivä, aina ei tarvitse olla kesä kun haluaa tutustua lähiseutuihin, ok, missäään ei ollut ihmisiä, mikään paikka ei ollut auki, mutta juuri se teki matkasta antoisan, piti itse kaivella muistilokeroista historiaa, tietoja.

Kiitos ystävät, mennään taas joskus jonnekin.


PS. Jotenkin epäilen Sven Tuuvan olemassa oloa kun kuvissa oli ihan Veikko Sinisalon näköinen.