lauantai 25. tammikuuta 2020

KOKOÖINEN
Olen päivittänyt  suullinen perinne sivua.
Valtimon ortodoksisessa kirkossa oli kokoöinen palvelus joka alkoi klo 20 ja päättyi puolenyön jälkeen, oli autuas Ksenia Pietarilaisen muistopäivä.


Vein oman Ksenian ikonin analogille ja ostin muutaman tulppaanin juhlan kunniaksi

Lupasin leipoa yö-aamupalaa rukoilijoille, aloitin Runebergin tortuista, minulla on ohje joka on perinteinen.


Tässä runebergit menossa uuniin, nousivat mahtavasti, ruskettuivat kauniisti ja sitten piti avata uunin luukku ja pamauttaa kiinni, jaa a , miksi? sitä vaan ihmettelen, luulin että ovat kypsiä, alkoi sellainen puhina uunista kuulumaan etten moista ole ennen kuullut enkä nähnyt, joka ainoa torttu  laski pohjamutiin, hauskaa.
Tortuissa hyvät aineet joten tarjolle vain, maku on tärkein ja aina keittiövastaavan pitää olla valmis kertomaan mikä meni pieleen, leipojassa ei vikaa ole.
Kerroin siis  tarinan joka liittyy ikonimaalaukseen, jos maalari onnistuu ylikaiken on ikoniin tehtävä pieni virhe jotta ei syyllisty ylpeyden henkeen, vain Jumala on täydellinen, siksi pamautin uuninluukun kiinni, ettästiet.


Tarjolla oli.
vehnärouhe puuro + hillo
juusto kolmioleipä
kylmäsavulohi kierre
nokkospiirakka
tomaattileipä
Runebergin torttuja
omenapaistos
porkkanapiirakka
appelsiinimehua
kahvi
tee
Loput, mitä jäi jaoin kotiin vietäväksi.

Joku voi ihmetellä listaa, mutta tänä päivänä pitää olla:

VEGAANIMUODOT
lakto- käyttää maitoa
ovo- kananmunia
pesco- mereneläviä, kuten kalaa, äyriäisiä ja simpukoita
pollo- siipikarjaa, kuten kanaa
demi- ei syö nisäkkäiden lihaa
semi- syö pääasiassa kasvisruokaa, mutta joskus kanaa tai kalaa

lisäksi pitää olla gluteenitonta.
Olen luopunut kaikista keinotekoisista aineista, eli teen vain mitä pystyn, siksi tulokset on mitä on.


Vanhuus tulee, kun leipoo koko päivän ja osallistuu palvelukseen niin olen tosissani tänään juhlineen oloinen, mutta, mukava tempaus, kiitos Tiina kanttorille joka järjesti palveluksen.

PS.
Samalla kun korjasin sanan -ammu, sanaksi -aamu, muistin kun yö-aamukahvilla ihan viimeksi puhuttiin isännöitsijäparin kanssa ja kävi ilmi että heillä on maitotila ja uutta vasikkaa odotellaan, ei tarvitse kotona odotella, vaan kamera navetassa on yhteydessä puhelimeen, lähettäen livelähetystä paikan päältä, sanon että voittaa monet tosi tv- ohjelmat, tuijotin hetken puhelinta, mutta mitään ei vielä tapahtunut.
Vasta tänne muutettuani olen alkanut arvostaa maataloutta ja en millään voisi kuvitella miten korvaisin paaston loputtua tehtävän pashan kerman, voin ja rahkan, ei, en millään voi kuvitella käyttäväni tekoaineita.



tiistai 21. tammikuuta 2020

JO MELKEIN EKA PÄIVÄ
On mennyt, pahempia vieroitusoireita ei ole vielä, muistathan että eilen sait lukea kuinka lopetin mainosten vastaanoton, kelkkailin postilaatikolle ja naulasin laminoidun teesin
EI MAINOKSIA! KIITOS!


No jotenkin on hermostunut olo, onneksi muistin joululahjaksi saamani Tyrvään sanomat lehden, mielenkiintoista, maitotonkkia ja läkkiastioita on jälleen saatavana, korot on varmaan laskeneet, teksti oli vähän epäselvää.


On näköjään Vuorisen leipomolla tehty joulukuuseen sopivia leivonnaisia koristeeksi, minkähälaisia ne on?


Ja voi hyvä ihme Livekalojakin on jo tullut, on varmaan kuivia, Oulusta asti Hamuisoja ja Ruomia, kaikki pitää uudistaa ,mitähän ne ennen oli nimeltään.

Tässähän menee koko päivä, vieroitusoireet hälvenevät ja koittaa uusi mainokseton elämä, kai.




maanantai 20. tammikuuta 2020

POSTIA
Postia tulee harvakseltaan, tänään oli yllätys?????


Posti oli tässä muodossa laatikossa tänään, uuden vuoden jälkeen kun tulin kotiin oli koko postilaatikkoteline vaaka asennossa, usein laatikko on täynnä lunta, postit pitkin peltoja, mutta ei yleensä tämän näköisinä kuin tänään, ei haittaa mitään, tuli vain tehtyä eräs päätös jota olen pohtinut pitkään.


Nyt se on päätetty!

Minulla on muuten uusi-vanha älypuhelin jota en kuule, asetukset on jotenkin kiinaölaiset, en siis vastaa puhelimeen, yritä uudelleen, opiskelen puhelinta ja värsdinkm tekstityystr kasvisnakkisormillani joten kopioi teksti google kääntäjään jos jotain jäi epåseklvksiu.



tiistai 14. tammikuuta 2020

LUNTAKO?
Kun palauduin kotiin uutena vuonna matka sujui hyvin, lunta ei ollut missään, mutta kun pääsin kylätielle enteilin saavani sydänkohtauksen, sormet ratin ympärille kouristuneina ajoin sohjoista tietä perille, tietä jota ei ollut aurattu ties koska, lumi vei, sohjo vei, sain autoni tien päähän, en enää ylös mäelle, maitokärryillä vein tavarat ja kun viimeistä lastia vein uupuneena, aura kulki ohi, kyllä, kyllä oli Heli Laaksosen talviruno mielessä.
Olin sopinut pitkin hampain haastattelun erääseen lehteen, haluaisin olla kyllä rauhassa, mutta mietin, asiajutusta olevan hyötyä lähiympäristömme matkailuyrittäjille, sillä luonto on täällä kaunista ja jutussa luonto olisi pääosassa.
Eilen oli siis vieraita, tehtiin juttu lehteen maalla asumisesta ja luonnosta ja toimittaja halusi oikeita talvikuvia, virtaavaa vettä, joka höyryäisi -35 asteen pakkasessa,  aurinkoa, jos ei, niin sitten täysikuu ja otavan tähdet  ja lunta, mieluiten tynkkylunta puiden oksilla, apua, mistä niitä kun lunta jota normaalisti on tähän aikaan pari metriä on nyt viisi senttiä, lämpötila lähes plussan puolella,



Tsasounan ränni ei tippunut eilen, vesi on kyllä tippunut jatkuvasti, joten tässä olisi vettä.


Tässä muutama talvikuva, vanhoja.


Konesuojan katolta taiteellisesti laskeutunut lumi jonain keväänä.


Tätä on talvi, tuiskuavaa lunta, kaunista.


Happea, valoa, lunta, upeeta, mielen virkistystä


Ja tämä, pakkasta, kakluunissa tuli, luettava kirja, hiljaisuus.

Siis oli koko talvi naamioitava jotenkin ja kiinnitettävä toimittajan huomio muualle joten keitin silakkasoppaa, jos se ei poista haihattelua talvesta niin ei mikään,
toimittaja oli kuitenkin jääräpäinen, hän halusi välttämättä ulkokuvia,
Rasimäellä järjestämme kaikkea, mutta hollyvoodin temppuja ei, joten kelvattava olisi luomumaisemat. Kuvauksen alkaessa oli vähän kuivattavaa tuulta ja pakkasta, sekä yht äkkiä taivas aukaisi säleverhot ja mitä kaunein taivas aukeni, aurinko hymyili itsevarmasti, että täältä tullaan pian lämmittämään teitä poloisia, malttakaa pari kuukautta vielä.
 kun aurinko yhtäkkiä työnsi pilvet pois, seisoimme kylmässä, tuulessa jota eilen kyllä riitti tarpeeksi, sitten paleltiin, toimittaja ei kuitenkaan kun oli pukeutunut talveen, minä en, kuvat tuli otettua ja kuljeksittuaan toisen vieraani kanssa kylällä löysi vielä virtaavaa vettä koskesta, olin hämmästynyt, hämmentynyt, pitäisiköhän käydä ulkona, ei nyt odotan paaston alkua ja valoisaa kevättä ja suurta pääsiäisjuhlaa Kristuksen ylösnousemusjuhlaa.







sunnuntai 5. tammikuuta 2020

PYHITTÄJÄ JOHANNES VALAMOLAINEN
Lyhyesti, pyhittäjä Johannes Valamolainen syntyi 26.2.1873 Tverissä, kuoli  Valamon luostarissa Heinävedellä 5.6.1958 (85v).

Pyhä synodi päätti kanonisoida Johanneksen pyhien joukkoon 29.11.2018, kanonisaatiojuhlaa vietettiin Valamon luostarissa 31.5-1.6.2019.

Pyhittäjä Johannes Valamolaisen haudan avauslupa tuli 4.9.2019 ja hauta avattiin perjantaina 18.10.2019, reliikit siirrettiin Valamon konservointilaitokselle jossa ne pestiin ja jätettiin kuivumaan ja odottamaan kirkkoon siirtoa.

Mitäs minä? En mitään, en luullut että asia koskisi minua, toki oli kyselty uusien pyhien ikoneja, mutta minulla ei ollut mitään kiinnostusta asiaan.

Nurmeksen ortodoksinen seurakunta teki vihdoinkin pyhiinvaellusmatkan Valamon luostariin 22.10. 2019, matkaa oli siirretty muiden kiireiden takia monta kertaa, mutta nyt oli oikea aika, olimme luostarissa, oppaana oli Valamon konservointilaitoksen johtava konservaattori Antti Narmala, kiertelimme näyttelyt, konservointilaitoksen ja sitten tulimme huoneeseen jossa oli pyhittäjä Johanneksen luut kuivumassa, ihmeellistä, katselimme hetken ja poistuimme,
iltapäivällä minun piti olla klo 13 samassa paikassa, silloin vaistomaisesti kumarsin lattiaan Pyhittäjä Johanneksen reliikkien ääreen ja noustuani suutelin Johanneksen pääkallloa, tunne minussa oli mykistävä, luostarin igumeni Sergei antoi reliikkipalaset Nurmeksen, Porin ja erakkolan ikoneihin, reliikit on niin sanotut kosketusreliikit, osia Johanneksen arkusta.
Hetken kuluttua sain reliikin laitettuna koteloon joka upottaisin ikoniin, kummipoikani laittoi reliikin koteloon upotuskuntoon.


Päästyäni kotiin luin kaikki kirjat jotka minulla oli ja joissa oli jotain Pyhittäjä Johanneksesta,
ajatus ikonista alkoi elää mielessäni.
Sain tiedon että pääsisin mukaan Johanneksen reliikkien siirtopäivänä 8.11.2019 Valamoon ja saisin osallistua juhla Vigiliaan sen jälkeen kun reliikit oli siirretty konservointilaitokselta kirkkoon, odotimme arkkua ulkona, oli pakkasta, vähän lunta, illan hämärässä kun arkku kulki ohitseni kumarruin maahan asti, tunne oli niin voimakas, pyhä kulki ohitseni.

Ikoni muotoutui mielessäni, näin johanneksen istumassa levollisesti ja kuunnellen ihmisten murheita, lähtökohtana pidin katumuksen sakramentin sanoja:

Katso, lapseni, täällä Kristus on näkymättömästi läsnä ja Hän ottaa vastaan synnintunnustuksesi.

Piirtelin ensin paperille, sitten laudalle, olin todella innoissani ja ensinnä piti tehdä reliikille reikä ikonipohjaan.


Johannes väänsi toiseen suuntaan ja varmaan ihmetteli hölmöä joka väkisin tekee reikää väärään paikkaan,minä toiseen, työllä syntyi reikä, sillä poraterä oli iankaikkisen tylsä, olin innoissani ja kun heräsin, huomasin reiän olevan tosissaan väärässä paikassa,
päivä meni miettiessä mitä teen sillä uutta lautaa ei ollut, onneksi kummipoikani soitti ja hälle vuodatin asian, ei mitään, uusi reikä uudella terällä jonka kävin ostamassa ja vanhaan reikään puuta ja liimaa, onneksi olin säilyttänyt puuliuskat reiästä jotka runsaalla liimalla puristin koloon ja annoin kuivua pari päivää, odottavan aika on pitkä, liimasin kankaan reiän päälle ja pohjustin uudelleen kohdan ja hioin tasaiseksi,
työ sai jatkua.


Vihdoin työ oli niin pitkälle maalattu että sain tehdä reiän reliikkilippaalle oikeaan paikkaan, vielä piti tehdä parta uudelleen kun näytti todelliselta risukolta.
Työ kuivui aikansa ja lopuksi oli olifointi eli lakkaus pariin kertaan, työ oli valmis.


Poriin halusin antaa tämän ikonin joululahjaksi kertomatta etukäteen kenellekkään, mutta aina minulle käy niin että vene vuotaa, ei mennyt aikaakaan kun Porista soitettiin että on reliikki saatu tulevaan ikoniin, pakko oli kertoa että, ikoni on valmis ja tuon sen jouluksi kirkkoon, sovimme ettei asiasta puhuta vaan on yllätys seurakuntalaisille.
Mietin kun julkkikset kertovat lehdissä kaiken vatsantoiminnastaan niin enkö minä voisi kertoa jostain todella tärkeästä, pyhästä.
Soitin Satakunnan Kansan toimittajalle Pirkko Aallolle joka lupasi aikoinaan tehdä minusta -50 vuotis haastattelun, aikaa kului meni vuosikymmen, vaihtui vuosisata, siksi kerroin hänelle että nyt oli aika tehdä haastattelu, ei minusta vaan pyhittäjä Johanneksesta ja reliikistä, en tajunnut että Pirkko väsäsi niin näyttävän jutun että oksat pois.
Juuri hetki sitten kuulin että samainen juttu on julkaistu tänään Aamulehdessä.


Vein Johanneksen joulupäivänä kirkkoon, kuvassa Johannes odottaa pääsyä alttariin jossa oli Liturgian ajan, Liturgian lopuksi ikoni siunattiin pyhitetyllä vedellä ja minulle syntiselle maalarille laulettiin monia vuosia, olin tippa linssissä kuten sanotaan.
Nyt pyhittäjä Johannes rukoilee puolestamme ja hänelle voi ikonin kautta kertoa murheensa ja ilonsa.


Pyhittäjä Johannes rukoile Kristusta puolestamme!