sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

MIETINTÄMYSSYNI ON RATKENNUT
Tämä kirjoitus on fiktio ja minun huumoria vai onko?

Eilen tuli ihan viimeinen niitti tuotenimien käytöstä kun Fazer muuttaa ehkä Geisha suklaan nimen, Valio poistaa Turkkilaisesta jogurtista kuvan jossa on hattu.


Tässä tulevaisuus minun kaupassani, kaikki pakkaukset ovat valkoisia (anteeksi) sisällön tekstiväri on vielä hakusessa, valitsin tähän tämän värin.
Idean sain tähän kun muutama vuosi sitten EU- tukiruokapakkaukset oli värittömiä, miksei kaikki voisi olla?


Tässä lihaosaston ovet peitettyinä ja käytöstä pitää ehdottomasti poistaa nimitys pitkä riisi, joku lyhyt kasvuinen voi ahdistua , samoin Domino keksi, hyvä'nen aika sehän on pelin nimi, peliriippuvainen voi myös ahdistua, itse käytän jalkarasvaa nimeltä Hevi, en siedä hevimusiikkia joten olen työläästi joutunut teipillä peittämään nimen etten ahdistuisi.
Nyt vasta olen herännyt todellisuuteen, voinko ostaa enää mitään nimettyjä tuotteita vai pitääkö siirtyä vain irtonaisiin juureksiin, sitäpaitsi Valion jogurttipurkissa on vaaleahiuksinen kevät tyttö, mikä oikeus vain blodatuilla on olla mainostamassa kevättä, kyllä ruskea, tai punahiuksinen tai jopa violetin värinen pitää saada mainostaa kevättä, ihan jo hermostuttaa tällainen.
Ja mieti kuinka loukkaavaa on kun irtomyynnissä on munkkeja ja toisinaan jopa viisi kappaletta eurolla, sanon vaan.

torstai 4. kesäkuuta 2020

KYNNYKSEN ARVOITUS
juttu on nyt valmis
Omistan tämän kirjoituksen kaikille niille kotitarveviljelijöille jotka ovat pohtineet siirtymistä elävistä kasveista muovisiin.

MOTTO I

Minulla ei ole yhtään lehmää, silti haisen lehmän paskalta.

MOTTO II

Minulla ei ole yhtään kanaa, mutta silti haisen kananpaskalta.

MOTTO III

Minulla kasvini on sidottu maahan silti olen maantie pölyn peitossa.


E`sempre bene Il sospettare un poco, in guesto mondo.

Tässä maailmassa on aina hyvä epäillä vähän.

Cosi`fan tutte

MOZART


ALKU

Tarinani alku ja loppu on kolmen viikon kuluessa tapahtunutta. Pikkuhiljaa lumet sulivat  ja pieni kipuilu alkoi minussa, ei siis korona, vanha vaiva joka tekee ärtyisäksi ja unettomaksi, on ollut siis aikaa lukea, miettiä viljelyksiäni.
Kun istahdin ulos tuli sakke minua tervehtimään ensi kertaa talven jälkeen, mietittiin mitä tehtäisiin, sakke haki valoisan paikan ja löi itsensä maaten, toisinaan kävi kehräämässä jaloissani hyvää mieltä.


Ihanaa kesää, aurinko paahtaa, tie pölisee niin että kullankeltainen taloni ja koko kylä on verhoutunut harmaaseen mystiseen vaippaan, silmät vuotaa, kauneutta katsoessa, höpsis, tehtävä on työt.
Ihan ensiksi piti kylvää sipulit jotka olivat odottaneet jo pari viikkoa.


Sipuleita oli riittävästi, en kasvata sipuleita vaan sipulinvarsia pakkaseen ensi talveksi, kaikki muukin tähtää ensi talvea varten joita istutan.
Sipulit kasvaa traktorin lavalla jota muokkasin, lannotteita ei tarvinnut sillä samaan aikaan alkoi viljelysmaiden lannoitus ympärilläni.
Partani joka normaalisti tuoksuu lapin kairoissa virtaavien purojen ja jokien koskenkuohuilta, maustettuna vähäisellä salvialla, haisee nyt maalta jota monet taiteilijat ovat kuvanneet taiteessaan, niin minäkin, ruoka ei ilman viljelijötä onnistuisi.


Sain pussillisen pottuja, nimeltään ne on CARRERA, tiedäthän Italialaisen marmorin, maailman hienointa, nyt siis pottu, ei pitää sanoa perunoiden muodossa, nimi velvoittaa.
Täytyy korjata eli marmori on Carrara, joten potut pottuina.


Kun täytin ämpäreitä kompostista, osui lapioon joku rauta, ei hätää, usein löytyy aarteita, nyt löytyi kovin kaivattu vatkaimen vispilä, oletin että se oli pudonnut kuormasta kun olin menossa tiskihuoneeseen talvella, keväällä löytyy aina arabian posliinia, puukauhoja, ym., mutta vispilää ei löytynyt kuin nyt, kukahan sen sinne on heittänyt, en minä ainakaan, hyvä puoli oli se, että sain uuden tehokkaan vatkaimen.


Saunan ylijääneet hirrenpätkät olivat kasalla koko talven, mietin mitä niistä tekisin, tein lipstikalle ja ruohosipulille oman kehän, lipstikkaa pakastan paljon talveksi, ruohosipulia ei voi, sillä maku häviää, mutta tuoreena verratonta.
Kehikolle kaivoin syvennyksen, sidoin tolpat patenttivanne metallinauhalla, se on kätevää monessa paikassa. tolppien juureen kaivoin ojan, täytin soralla ja kattotiilien palasilla jottei luonnon kasvit lähentelisi ja olisi siisti.
Kerään kesäkukista mullat talteen kompostiin talousjätteen kanssa, sillä kompostoituminen vaatii kaksi vuotta, sain kehän melkein täyteen ja uutta multaa laitoin säkillisen.


Istuin nurkkauksessa on ollut luonnonkukkia, mutta jonain päivänä muistin, kuinka edellisessä kodisani oli näitä saniaisia talon pohjoispuolella, kerran innostuin ja vein niitä haudalle, ups, pyyhkeitä tuli, sillä saniaiset olivat levinneet koko hautarivistöön, satakuntalaiseen tapaan pääsin pälkähästä pitkillä katseilla, eihän kukaan minulle sanonut mitään, mutta hautausmaan toimistoon oli palkattava uusia puhelinvastaajia, valituksia varten.
Nyt siis Kotkansiipi saniaiset on ruodussa ja tarkkailen niitä herkeämättä.


Viime vuonna kaksi istutuslooraa oli suoraan rännin alla, siirsin ne aurinkoon, pohjalle tuli sanomalehteä sitomaan vettä, multaa säkin verran per laatikko.


Toiseen laatikkoon tuli persiljaa ja korianteria, toiseen laatikkoon pelkästään pinaattia.



AFORISMI

Työntäessäni t-paitaisen käteni kananpaskasäkkiin kyynärspäätä myöten, multasäkin sijaan, tunnen  eläväni.



Uusi viikko alkoi innolla, pienellä ärtymyksellä ja unettomuudella, kynnyksen arvoitus oli vielä kaukana, mitään outoa ei ollut vielä näkyvissä.
Esikasvatetut lehtikaalit valloitti pari kukkapurkkia, hm. katotaan ny, ei ole kyllä suosikkini ateria kuvauksissa.


Tässä ujostelee nuori Rosmariini, lempimausteeni esim. uuniperunoiden kanssa.


Tässä monivuotinen maatiaspinaatti, joka vuosi hämmästyn kun se vain lähtee kasvuun, en ole sitä käyttänyt kun en ole varmistanut, onko se ihan oikeesti syötävä.


Basilikaa menee paljon, se ei ole hyvä kuin tuoreena joten sitä pitää nauttia kesäisinä päivinä.


Kesäkurpitsat tulivat, pakastan lähes koko sadon, kesäkurpitsa sopii mihin vain. Lavalla on myös retiisejä ja yllätys, ne oli jo osa noussut pintaan, nopeaa toimintaa.


Lantut on saunan vieressä, multa oli vähissä, mutta lanttu kasvaa lähes maan päällä joten runsaasti vain lannoketta, niin eiköhän ne hermostu ja kasva kolme kiloisiksi.


Tomaatit on nyt uudessa paikassa, lanttujen vieressä, hyvin tuettuna ja verkkoon voi kiinnittä kun oksat raskaina tomaateista muuten taipuisivat alas.


Samettiruusua on lanttujen vieressä karkottamassa tuholaisia ja portaiden sivussa.


Kun oli pakko hakea multaa tomaateille, sorruin tähän pelakuuhun, se on niin nostalginen.


Orvokkeja ostin, pieniä, näitä ei voi syödä, mutta siementävät ja laatikot vain talvisuojaan ja eikun ensi kesänä on näyttävät orvokit. Multa loppui joten piti kaivaa ihan maata matoineen kaikkineen, samalla hetkellä tuotiin tavihiekoitus hiekkaa runsaasti joten tein hiekan ja mullan sekoituksen, kananpaskaa ei nyt säästellä sillä koko piha jo haisee.
Kun avasin säkin, muistin miksi en ole käyttänyt kananpaskaa, koska se tuo mieleen hautausmaat jossa on pakko lannoittaa jotta meidän kukkaset on vaan isommat kuin muiden.

Orvokkeja on tsasounan katoksessa ja lumiaidalla, lähellä omenatarhaa.


Tässä on kehäkukkaa ja ruiskaunokkeja, pohjana on vanha keittiökomposti, siirsin kompostin kasvatuslavan viereen, nyt on siistiä.


Tässä jatkokompostori jossa kasvijätteet ja vanhat mullat muhivat vuoden, kehikon tein vanhoista hirsistä ja on vain rimoilla kiinni , on helppo laskea reunat alas, yleensä istutan joka kesä kasan päälle jotain kukkia, mutta nyt ei löytynyt mitään.


Esikasvatettuja basilkoja tuli myös kahteen paikkaan.



SITAATTI

"MULTA TÄYDELLISTYY ELÄMÄN MYÖTÄ"
munkki Stefanos

Kolmas istutusviikko alkoi pahenevalla kivulla, mutta istutukset pitäää saada valmiiksi.
Aurinko hehkuttaa lämpöään ja maa pölyään, multa täydellistyy elämän myötä, on kaunista, kaunis on kaunista!,
MUTTA SITTEN, näenkö harhoja kivusta ja kuumuudesta, vesihuoneen kynnys vuotaa, ei, nyt ei ole kyseessä Donna Leonin verettömät murhajutut vaan kynnys vuotaa vettä, hermostun täysin sillä olen kokenut aiemmin putkirikon joka pisti talouteni, pihani ja kaiken muun nollille.
Kyllä, kynnys tippuu vettä, tarkistan kaivon, se on tyhjä, tarkistan avausavaimen, torvi on tyhjä ja kuiva.
Minulle tulee siis niinsanottu kunnanvesi ja kaivossa kahden metrin syvyydessä on vesimittari josta sitten putkella tulee ylös vesi ja edelleen letkulla minne tarvitsen, kaikki oli siis kuivaa.
Minulla oli luonnonvesi loppu ja oli pakko kastella kunnanvedellä, monta tuntia mietin mitä tapahtuu, oliko kyseessä IHME, tarkkailin kynnystä, vein letkulla saunalle, sisään, työhuoneeseen vettä, sillä putkityöt kestää yleensä kauan.
Astuin kynnykselle, siis mitä, saappaani vuotivat vettä, vaikka sukat oli kuivat, kertakaikkiaan mistä on kyse, seisoin kynnyksellä, ajatukseni seikkailivat vaikka missä, kunnes minua luonto armahti ja valon säde osui langan ohueen vesisuihkuun letkusta, totta, letku oli vanha ja olin monta kertaa lyhentänyt sitä ja  nyt ilollani ei ollut rajaa, hain heti parasta ilmastointiteippiä, ei se mitään vettä pitänyt, mutta hällä väliä, onnellani ei olut rajoja, siksi annoin periksi kivulle ja soitin terveysasemalle, omasta omakanta tiedoistani otin esille vanhat tiedot ja kului vain muutama tunti kun lääke oli noudettavissa apteekissa.



Ylempi kuva näyttää kuinka vain kynnys vuotaa, mutta kaikkialla muualla on kuivaa. Alakuvassa näkyy letkussa vaalea kohta jossa hiusreikä.

Nyt oli siis lähdettävä apteekkiin ja heti, en ole käynyt missään, jännitti, olin katsonut lääkkeen nimen valmiiksi ja kun hämmentyneenä katselin apteekissa pleksejä, kela- kortin lukulaitetta ja elävää ihmistä kerroin että, minulle oli tullut uusi lääke ja sen nimi on Amor, voi herran piaksut, kohosiko farmaseutin poskille herkkää punoitusta vai heijastuiko tiskillä olevien yskänrokko lääkerasioiden punainen väri, neidon poskille, lääkkeen nimi on sitten Amox sanoi hän, kiitos, mutta nyt ei ole aikaa alkaa rakennella Barbara Gartlandin rakkausromaania apteekin vaiheilta vaan oli palattava istutustöihin.

Sain kaikki istutettua, kas vain, soitettu oli kun olin päikkäreillä, minulle ei siis kannata soitella päikkärien aikaan, en vastaa, nyt soitin, kuulin että oven takana on kukka.


Oven takana oli kukka nimeltä keiju jotain, muistan kyllä, mikähän se loppuosa oli, tosi upee, nyt kaikki on istutettu ja on kylvön siunauksen aika.


Puin juhla-asun ylleni , luin kylvörukouksen alkurukouksineen ja lähdin vihmomaan pyhitetyllä vedellä istutukset.

PS: Valtimolla pyhitettyä vettä saa ort. kirkon Jumalanäiti Elävöittävä lähde kappelista, hanasta, sillä lammen vesi on siunattu



Vihmottu on ja aion nyt täysin rinnoin antautua antibioottikuurille.



Jos jaksoit lukea näin pikälle voimme kuunnella tämän.

https://www.youtube.com/watch?v=rHO9N3DFFgU

KIITOS! naapurille esikasvatetuista kasveista ja avusta!