keskiviikko 26. elokuuta 2020

YLÄKERTA

 Yläkerta on siis taloni yläkerta. En suo sille ajatustakaan ennenkuin on tulossa vieraita ja niitä käy harvakseen, nyt on tulossa ja oli kivuttava voiteluvapailla polvilla ylös, ekaksi on pestävä ikkunat.

Mutta jotta voisi päästä oikeaan vireeseen on keksittävä jotain mikä huvittaa työn ajan, sillä siivous on kammottavaa,valitsin tähän kuvan joka ei sano kelleen mitään, mutta minua hymyillyttää.











Olin jonain vuonna päikkäreillä kun kuului epämääräistä kolinaa, ihan uteliaisuuttani lähdin katsomaan mitä tapahtuu, taloni nurkalla oli nuori mies joka purki ulkolaudoitusta, emme olleet ennen tavanneet, sanoin terve ja kerroin hänelle että talon toisella puolella on kyllä ovikin, ilme oli purkajalla näkemisen arvoinen, ihan vieläkin hykerryttää.

Mutta ei, nyt yläkertaan siivoamaan, kaikki näytti ihan hyvältä ja siistiltä, minun vieraani ovat eri kastia kuin ne jotka käyvät kansallispuistoissa viemässä roskansa muiden iloksi.


Ainoa mitä piti tehdä oli pestävä ikkunat, olet varmaan kuullut norsujen hautausmaasta, ne kokoontuvat yhteen paikkaan ja heittävät viimeiset lätyt, ehkä on legendaa, mutta yläkertani kärpästen hautausmaa on totta, ensinnäkin pruuttaavat viimeisen aamuistunnon sisällön suoraan uusiin lasi ikkunoihini ja kuolla kupsahtavat pokien väliin, niitä on satoja, inhottavaa.

Sain lasit pestyä ja desinfitoitua etanolilla.










Eikö näytä puhtaalta, tälläiset saisi olla aina, mutta herkkähipiäisemmät haluavat vedon pois joten aukoissa on nyt ensiluokan lasi ikkunat.


Silmäilin ympärilleni tuulettaakseni petivaatteet ja voi perjantaipullo, hiiret olivat rakentaneet pesiä peitteeseen ja tyynyihin, rellestäneet molemmissa huoneissa oikein viimeisen päälle, voi hellakoukku, peitteet, tyynyt, kaikki roskiin, ne oli niin kustu ja syöty ettei voinut muuta, kerrankin ulkona oleva jäteastia pursuu, 

shaalin pesin koneella kuumassa, koska tarvitsen taukoamatta patalappuja joita polttelen ilokseni ruokieni keralla leivinuunissa ja kaasuhellalla, shaali oli tullut topakaksi pesussa ja siitä tulee tosi paljon patalappuja.











Shaali on ihan suomalainen, mutta hiiret olivat syöneet ihan keskelle peittoa kulkuväylän, joten se siitä. 

Kannoin pölyimurin myös ylös imuroidakseni ja tietysti punainen hälytysvalo alkoi vilkkua ja imuri köhisi kuin ennen viimeistä sähkökatkoa, anna mun kaikki kestää, jälleen alas hakemaan pölypussia, kun sain imuroitua kaiken, 

ajattelin pyyhkiä vielä pöydät, voih, en kestä kyllä enää kauaa, kun poistin tavarat pöydältä paljastui että liina oli ollut ykkösluokan wc ilman lasiseiniä jotka ovat nykyään muotia julkisissa tiloissa ja siinä samalla toimitellessaan olivat nakerrelleet kynttilöistä päät, tuohukset eivät olleet kelvanneet vain steariini kynttilät.


ylhäällä on kaksi huonetta ja nyt molemmat on desinfioitu ja hiiren loukut asetettu ja kun pääsen kylille ostan vielä sähköiset karkoittimet ja petivaatteille muovilaatikot.


Lopuksi etanolissa lionneiden, korpuiksi muuttuneiden  käsieni iloksi siskoni kasvattamien liljojen kuva.














TERVETULOA!




torstai 20. elokuuta 2020

VIhdoinkin valmis

 VIHDOINKIN VALMIS

Tänään vihdoinkin sain valmiiksi puuvaraston maalauksen ja somistukset.




















Varasto tehtiin lähes kokonaan kierrätys tavarasta, liukuovet ovat entisestä asunnostani, toimivat hyvin, siis tältä puolelta puut menevät varastoon, varasto oli tyhjä joten töitä riitti jotta olisi täynnä halkoja talveksi 
Uskollinen halkojen toimittaja oli jo odottanut soittoa ja puut oli samana päivänä pihassa, joka halosta tulee kahteen käyttötarkoitukseen puut, eli, leivinuuniin isoja jotka näkyvät kuvassa ja banaanilaatikoihin pönttöuunipuut.























Tässä liukuovet kiinni ruuvattuna, avataan ensi vuonna kun tulee uudet puut, koristeeksi kaivelin metallikeräysastiasta pari saranaa ja kahvan, olisi ollut muuten liian tyhjä tila, tietysti toinen sarana meni vinoon, vatupassini valehtelee ja näyttää ihan mitä sattuu.



























Sisäänkäynnin kohdalle ylös tuli vanhat ristit jotka kultasin, seinän väritys vaihtelee kierrätyslautojen vuoksi.



























Tässä näkymä ulos mentäessä, ylhäällä näkyy kullattu risti ja oikealla näkyy uusi johtoteline, jonka väsäsin eilen.



























On rauhoittavaa katsella kun talven puut on suojassa.



Lyhty sai ripustuskoukun kun nyt löytyi tyhjä pilari, hauskanen on tämä blogi, en millään saanut toista kuvaa pois kun lyhtykuva tuli kahteen kertaan, haitanneeeko? näkötesti, ole hyvä, nyt se hävisi, en korjaa tekstiä jos vielä poukkaa esille jostain kohdasta.




























Kevätaikaan oli myrskyjä ja olin ilman sähköä seitsämän päivää, pakasteet sulivat, onneksi ei ollut syksy sillä jälleen pakastimet pursuavat ruokaa talvea varten, oli tehtävä päätös ja ostin agregaatin, toivottavasti en koskaan tarvitse, agregaatille on tuossa pysyvä paikka ja siitä lähtee johdot sisälle.





























Tein siis johdoille telineen vanhoista rikkinäisistä hangoista joiden kärjet taivutin alas, runko on verhotankoa, nyt on johdot koossa.

Tässä näkyy myös katoksen yksi tarkoitus, talvella kertyy lunta juuri käyntiluiskalle, nyt katon lisäksi tehtiin seinä muovista estämään lumen kasautumista, ennenvanhaan Karjalassa oli yleistä mutkitteleva sisäänkäynti juuri lumen takia, ohjattiin lumet minne tahdottiin.





tiistai 4. elokuuta 2020

TIETYSTI

Perjantaina tietysti kun juhlat oli alkamassa piiputti ja rimpautti puhelin, pakko oli katsoa, siis ei mitään määrää, ystäväni lähetti kuvan sienisaaliista, voih, voinko hiljaa poistua, kyllä joku osaa keittää kahvia ja kastamiset on valmiina.



Tässä kanttarellit menossa kuivikkeiksi ja pakkaseen.

Lauantai ja sunnuntai oli kipristeltävä ennenkuin pääsin metsään, ennenvanhaan mentiin sieneen syyskuussa, mutta nyt sienet noukitaan raakoina, ettei vaan joku muu ehdi ennen, silloin muinoin otettiin ihan eväät mukaan, oli voita lasipurkissa, ruisleipää ja kahvia villasukassa ja maitoa pullossa, voi mitä autuutta, kiitos vanhemmilleni että laahasivat minut metsään, rakkaus syntyi pienistä asioista, kuten juuri ruokatauosta, ja sienet, ne oli valtavia, kymmenen litran kattilan kokoisia, madottomia ja tietysti hyviä, oli luonnollista että syötiin sieniä soossissa ja vaikka missä.

Vuosia myöhemmin...  olimme kauppahallissa kummipoikani kanssa ja hän päätti että, pääsiäisenä pitää olla sienisalaattia, myyntitiskillä työvuorossa oli nuori neito ja kummipoikani pyysi sieniä, - ai noita vai?, nauratti, -joo, tyttö otti hyllyltä pienimmän mahdollisen purkin, - haluan kaikkein isomman purkin ja täyteen, tytön ilme oli kuin olisi ostettu hevosenlanta palleroita, kielsin kummipoikaani nauramasta, aika siis muuttuu, enää nuoret tunne sieniä tai syö niitä jos ne ei ole jotain ihmeellisiä ulkolaisia, nykyään kun on autot, viekää muksunne metsään, vaikka väkisin huumaantumaan sieniin, metsään, irtiottoon arjesta.




Yllättävää, löytyi myös haaparouskuja, kangassienet ovat nyt parhaimmillaan, valmista tavaraa suolattuna tuli litran purkki, talvi on pelastettu.


PS: Tämä blogialusta on muuttunut, hm. alan olla vähän vanha näihin muutoksiin.











sunnuntai 2. elokuuta 2020

MASKI II
31.7.2020 vietettiin Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin esiintuomisen esijuhlaa erakkolassa.
Juhla alkoi vanhalla tsasounalla ehtoopalveluksella ja sieltä ristisaatossa kulkien erakkolaan.



Erakkolan edessä oli munkkivahti joka valvoi että jokainen desinfioi kätensä ja jokainen sai erakkolan lahjoittaman  maskin jota käytettiin palveluksen ajan, näin yhdessä totumme käyttämään maskia tarvittaessa ja ei ole enää kehtaamisen häpeää.


Sanoisin että tässä on vuoden ortodoksisin kuva, valitettavasti piti himmentää kuvaa.

Ensimmäistä kertaa toimitettiin erakkolassa Akatistoshymni hengelliselle portaalle, kalliille ristille, akatistos toimitettiin alueen piispan luvalla sillä teksti ei ole vielä virallisesti hyväksytty.


Esijuhla jatkui kahvi-tee tarjoilulla, leivonnaisina oli vegaani karjalanpiirakka joita leipoo Pielis-pakari Nurmeksessa, hyviä, myös munkit oli vegaania ja kahvimaitona oli kaurajuoma.


Ja voi mikä moka, lautasliinat olisi pitänyt olla tummanpunaiset, poskieni häpeän tumma puna korvatkoon liinojen värin.

Erakkolassa oli myös arpajaiset, tuotto menee Jumalanäidin "Kaikkien murheellisten ilo" ikonin ympärille tehtävän käspaikan ja ikonin alle tulevan pelenan hankintaan, ikonin juhlaa vietetään 24.10 ja silloin uudet liinat ovat myös todennäköisesti valmiit.
Muistat varmaan fiktiivisen tarinan saunan suurarpajaisista, nyt oli arvonnan aika kun oli ostettu arpojakin ja ihan uskomatonta, vintage saunan fiktiivisesti voitti hän joka muutenkin voitti lähes kaiken, harmittaa kun ihmisellä on tuollainen tuuri ja vielä se, että unohdin kysyä lottonumeroriviä, harmi. Voittaja myhäili ja lupasi jakaa saunavuoroja harkinnan varaisesti, onnee vaa, mää e voita koskaa mitää.
Arpajaiset oli melkein kahden kauppa sillä voitot meni lähes kaikki heille, voittajan oli ilman muuta esitetltävä kaikki voittokorut ja hups taisi maski löytää uuden paikan jotta diareemi pysyisi paikallaan, valitettavasti kuvakäsittely on nyt mitä on, asia kuitenkin selvinnee kuvasta.



ilta oli mukava
ja vielä mukavammaksi muuttui, sillä sain lahjakassin jossa oli kahvia, ym., mutta sitten pohjalla,
vau, irtokarkki pussi, syvän luotaavan tutkimuksen jälkeen totesin kuinka nyt perjantai oli normaali paastopäivä ja heti huomenna alkaisi Jumalanäidin paasto joka kestäisi 14.8 asti, joten katsoin että kyseessä on rajatapaus ja saatoin syödä karkit, jee, kiitos. Karkit olisi muuten kovettuneet pilalle kahdessa viikossa joten katsoin ratkaisun olevan oikea, yritin kyllä olla kuin karkit eivät olisi olleet hyviä, haluatko lisää selityksiä.. et saa. Kiitos kaikille yhteisestä rukouksesta ja mukavasta illasta.