tiistai 4. elokuuta 2020

TIETYSTI

Perjantaina tietysti kun juhlat oli alkamassa piiputti ja rimpautti puhelin, pakko oli katsoa, siis ei mitään määrää, ystäväni lähetti kuvan sienisaaliista, voih, voinko hiljaa poistua, kyllä joku osaa keittää kahvia ja kastamiset on valmiina.



Tässä kanttarellit menossa kuivikkeiksi ja pakkaseen.

Lauantai ja sunnuntai oli kipristeltävä ennenkuin pääsin metsään, ennenvanhaan mentiin sieneen syyskuussa, mutta nyt sienet noukitaan raakoina, ettei vaan joku muu ehdi ennen, silloin muinoin otettiin ihan eväät mukaan, oli voita lasipurkissa, ruisleipää ja kahvia villasukassa ja maitoa pullossa, voi mitä autuutta, kiitos vanhemmilleni että laahasivat minut metsään, rakkaus syntyi pienistä asioista, kuten juuri ruokatauosta, ja sienet, ne oli valtavia, kymmenen litran kattilan kokoisia, madottomia ja tietysti hyviä, oli luonnollista että syötiin sieniä soossissa ja vaikka missä.

Vuosia myöhemmin...  olimme kauppahallissa kummipoikani kanssa ja hän päätti että, pääsiäisenä pitää olla sienisalaattia, myyntitiskillä työvuorossa oli nuori neito ja kummipoikani pyysi sieniä, - ai noita vai?, nauratti, -joo, tyttö otti hyllyltä pienimmän mahdollisen purkin, - haluan kaikkein isomman purkin ja täyteen, tytön ilme oli kuin olisi ostettu hevosenlanta palleroita, kielsin kummipoikaani nauramasta, aika siis muuttuu, enää nuoret tunne sieniä tai syö niitä jos ne ei ole jotain ihmeellisiä ulkolaisia, nykyään kun on autot, viekää muksunne metsään, vaikka väkisin huumaantumaan sieniin, metsään, irtiottoon arjesta.




Yllättävää, löytyi myös haaparouskuja, kangassienet ovat nyt parhaimmillaan, valmista tavaraa suolattuna tuli litran purkki, talvi on pelastettu.


PS: Tämä blogialusta on muuttunut, hm. alan olla vähän vanha näihin muutoksiin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti