keskiviikko 26. elokuuta 2020

YLÄKERTA

 Yläkerta on siis taloni yläkerta. En suo sille ajatustakaan ennenkuin on tulossa vieraita ja niitä käy harvakseen, nyt on tulossa ja oli kivuttava voiteluvapailla polvilla ylös, ekaksi on pestävä ikkunat.

Mutta jotta voisi päästä oikeaan vireeseen on keksittävä jotain mikä huvittaa työn ajan, sillä siivous on kammottavaa,valitsin tähän kuvan joka ei sano kelleen mitään, mutta minua hymyillyttää.











Olin jonain vuonna päikkäreillä kun kuului epämääräistä kolinaa, ihan uteliaisuuttani lähdin katsomaan mitä tapahtuu, taloni nurkalla oli nuori mies joka purki ulkolaudoitusta, emme olleet ennen tavanneet, sanoin terve ja kerroin hänelle että talon toisella puolella on kyllä ovikin, ilme oli purkajalla näkemisen arvoinen, ihan vieläkin hykerryttää.

Mutta ei, nyt yläkertaan siivoamaan, kaikki näytti ihan hyvältä ja siistiltä, minun vieraani ovat eri kastia kuin ne jotka käyvät kansallispuistoissa viemässä roskansa muiden iloksi.


Ainoa mitä piti tehdä oli pestävä ikkunat, olet varmaan kuullut norsujen hautausmaasta, ne kokoontuvat yhteen paikkaan ja heittävät viimeiset lätyt, ehkä on legendaa, mutta yläkertani kärpästen hautausmaa on totta, ensinnäkin pruuttaavat viimeisen aamuistunnon sisällön suoraan uusiin lasi ikkunoihini ja kuolla kupsahtavat pokien väliin, niitä on satoja, inhottavaa.

Sain lasit pestyä ja desinfitoitua etanolilla.










Eikö näytä puhtaalta, tälläiset saisi olla aina, mutta herkkähipiäisemmät haluavat vedon pois joten aukoissa on nyt ensiluokan lasi ikkunat.


Silmäilin ympärilleni tuulettaakseni petivaatteet ja voi perjantaipullo, hiiret olivat rakentaneet pesiä peitteeseen ja tyynyihin, rellestäneet molemmissa huoneissa oikein viimeisen päälle, voi hellakoukku, peitteet, tyynyt, kaikki roskiin, ne oli niin kustu ja syöty ettei voinut muuta, kerrankin ulkona oleva jäteastia pursuu, 

shaalin pesin koneella kuumassa, koska tarvitsen taukoamatta patalappuja joita polttelen ilokseni ruokieni keralla leivinuunissa ja kaasuhellalla, shaali oli tullut topakaksi pesussa ja siitä tulee tosi paljon patalappuja.











Shaali on ihan suomalainen, mutta hiiret olivat syöneet ihan keskelle peittoa kulkuväylän, joten se siitä. 

Kannoin pölyimurin myös ylös imuroidakseni ja tietysti punainen hälytysvalo alkoi vilkkua ja imuri köhisi kuin ennen viimeistä sähkökatkoa, anna mun kaikki kestää, jälleen alas hakemaan pölypussia, kun sain imuroitua kaiken, 

ajattelin pyyhkiä vielä pöydät, voih, en kestä kyllä enää kauaa, kun poistin tavarat pöydältä paljastui että liina oli ollut ykkösluokan wc ilman lasiseiniä jotka ovat nykyään muotia julkisissa tiloissa ja siinä samalla toimitellessaan olivat nakerrelleet kynttilöistä päät, tuohukset eivät olleet kelvanneet vain steariini kynttilät.


ylhäällä on kaksi huonetta ja nyt molemmat on desinfioitu ja hiiren loukut asetettu ja kun pääsen kylille ostan vielä sähköiset karkoittimet ja petivaatteille muovilaatikot.


Lopuksi etanolissa lionneiden, korpuiksi muuttuneiden  käsieni iloksi siskoni kasvattamien liljojen kuva.














TERVETULOA!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti