sunnuntai 13. syyskuuta 2020

MIKSI TÄTÄ SANOISI? VUODENKIERTOKO?

 TYÖTÄ RUOKANI ETEEN.

On syksy, sataa kuten pitää ja on koleaa. Keväällä intoa hehkuen tarmoa täynnä, istutin vaikka mitä, tähtäimessä uusi talvi ja ruuan hankinta.

Aiemmin en ajatellut vuodenkiertoa mitenkään, sain kaupasta kaiken koska tahansa, ei tarvinnut tehdä sen eteen mitään itse, joku muu kasvatti ruuan minulle.

Nyt on toisin, yritän tehdä ja kasvattaa kasveja joista on minulle hyötyä ja säästöä, vuodenkierto todellä näkyy elämässäni.















Omenat joita kylässä kasvatetaan on jälleen puristeltu mehuksi ja mehusta saan minäkin osani. Kuvat eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mutta kertovat kuitenkin jotain omalla työllä kasvatetusta ruuasta.















Retiisejä tuli kaksi satoa, tässä viimeiset, joku oli tykästynyt lehtiosioon, mutta jättänyt itse retiisit minulle.











Pihlajanmarja makeutuu kun pakkanen puraisee sitä, tänä vuonna puut notkuivat marjoista, eilen oli aamulla yksi astetta lämmintä, yöllä ehkä pakkasta, joten nyt oli syytä lähteä marjojen keruuseen, mitä, puut ihan tyhjiä, ei voi olla totta, kiertelin ja kaartelin, yksi puu oli vielä puolillaan marjaa, sain noin pari kiloa, eli marjat keitetään 10 minuuttia, vesi pois, 2kg marjaa 1kg hillosokeria, yksi vanillinitanko, keitetään 10 minuuttia, vaahto pois,  loppuvaiheessa lisätään 2dl konjakkia tai jotain vastaavaa, purkitetaan, purkkia käännellään jotta tulisi tasaista eikä liemi olisi pohjalla.











Moneen kertaan kävin sienessä, talven sienet on säilötty, suolaan, pakasteeseen ja kuivattu, oli hyvä sienivuosi.












Sipuleista oikeastaan alkaa säilöntäkausi, sillä haluan varsia pakasteeseen, itse sipulia hankin kaupasta, varret sopii vaikka mihin.























Kesäkurpitsaa olen kuutioinut, pakastanut ja syönyt taukoamatta, tein kukkakaalista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja currry mausteella vokkipaistosta johon lisäsin kaurakermaa, tätä voi pakastaa, on hyvää.























Lehtikaalia oli, on lähinnä koristeeksi tsasounan kulkuaukon molemmin puolin, vatsani reagoi tähän kaaliin ja tietysti juuri nyt se oikein intoilee ja kasvaa metrin päivässä, pitää ilmeisesti viileästä, on pakko keksiä joku kuumennettu ruoka, eli pitää ilmeisesti hauduttaa jotta kestän sen


.




















Ämpäripottuja tuli riittävästi, osa hukkui myrskyssä, mutta ne joiden ämpärien pohjassa oli reijät tekeytyivät makoisiksi, ensi vuonna uudelleen. Uuden sadon potut haen suikaleina S-Marketin pakastimesta pakastimeeni.




























Kaloja en siis kasvattanut ja nyt on kyllä ikävää kun pitää korvata kalat S-Marketin lohella, kalapuikoilla ja seillä. Tämä kuva on mentäessä Paalasmaahan lossin kopin seinässä, ihan hyvä ohje niille jotka pitävät kalastuksesta, minä en.





























Päivä luonnon puolesta tapahtuman ruusut keräsin ja kuivaan asetelmiin talveksi, samalla tangolla on kuivumassa minttua, rosmariinia ja basilikaa, näitä mausteita myös pakastin, persilja epäonnistui täysin samoin korianteri.



























Yksi rosmariini on vielä ulkona, pidän rosmariinin mausta, sopii yleensä mihin tahansa paistettuun.


























Tomaatit eivät oikein valmistu, lannoketta, lämpöä liian vähän, aion kerätä taas vihreät sisälle ikkunalaudalle jossa pikkuhiljaa punastuvat ja riittävät marraskuulle asti, ensi vuonna tuskin laitan, kokeilen jotain muuta.





























Lämmityskausi on avattu ja nuohooja tilattu jotta piiput on talven ajan vetävässä kunnossa. 
Pönttöuunin loisteessa mietin, olenkohan muistanut kaiken, mustikat, lakat, puolukat on säilötty, lantut, porkkanat ja punajuuret on suikaloitu pakkaseen, oma lantun viljely ei onnistunut, istutuspenkki oli liian matala, huomasin sen kun kiskoin lanttuja pois, ajattelin kun lanttu kasvaa maanpäällä niin juuretkin on matalat, ei se ole niin, juurille pitää olla kunnolla tilaa. Puna jamustaviinimarjat on keitetty mehuiksi, valkoiset viinimarjat pakastin sellaisenaan, ne korvaavat sitruunan esim. kalan kanssa.























Kaikkea on, sato on siunattu, voin siis ryhtyä rukoukseen ja maalaustyöhön, rukousnurkassa näkyy ylähyllyllä joka odottaa vielä ikoneja, humalaa, niitä leikattiin juhlistamaan luonnon puolesta päivää, otin ne sisälle ja saavat antaa iloa koko talven, samalla humala on teeaines ja rauhoittavan tuoksun antaja.
Voin myös taas kaivaa Veikko Huovisen "Hamsteri "kirjan ja nauttia siitä, loistava kirja minulle.

Tähän koleaan ilmaan sallit että kerron tapauksen viime viikolta, vieläkin minua naurattaa.
Kävi vieras pihallani, seisoimme turvaetäisyyden päässä toisistamme, hän oli santakasan vieressä, tuijotti herkeämättä, puhumatta, sanoin että saat hiekkaa jos tarvitset, - ei, katson vaan kun tässä on hirven kavion jälki ja aika uusi, totta jotain hiekassa oli, 
nyt sanon heti,metsästäjille, pihani on rauhoitettu alue ja jos kaikki eläimet loikkii, ravaa tai lentää pihaani, niin, niitä ei ammuta, no juttu jäi siihen, kun vieras lähti menin sulkemaan saunan oven joka kas kummaa oli jäänyt yöksi auki, pesupöydällä' oli kuin hirven pananoita, voi ihme, luuliko saunaani yleiseksi vessaksi, lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin että kävijä oli ollut ehkä suopöllö joka asustelee lähistöllä, vähän nauratti ja voit arvata kuinka ilolla siivosin ja desinfioin tiskipöytää, näin me vaan täällä asutaan yhdessä, osana luontoa.


PS:
Seuraava päivä



















Ovikello puhelin soi...-Täällä ollaan......Ovella. 
-Kaikkien lanttujen puolesta antaa olla viimeinen kerta kun hoidat meitä huonosti,röyh, anteeksi, pääseekö sisään? 
-jo.joo, tottakai.

Yllätyksiltä ei voi välttyä, KIITOS !













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti