perjantai 25. syyskuuta 2020

PIENI MATKAJUTTU

PIENEN PIENI JUTTU MATKOILTA
K
ävin entisen Jugoslavian Ohridissa kymmenen vuoden aikana joka vuosi, päätepiste oli Kurpinovon kylä ja lento Dubrovnikista Ohridiin toi sen kaikkein lähemmäksi, lentoja oli vain kerran viikossa ja aina jäi päiviä koneen odotukseen, Ohrid on mahtava paikka ikonimaalarille ja kirkkojen maalauksista kiinnostuneille, pieniä kauppoja oli vielä -80-90 luvulla, yksi niistä filigraani kauppa jonka löysin.


















Matkoiltani toin aina koruja äidilleni ja nyt löytyi ihan oikea liike. Filgraani työ on yleensä solmittu hopealangasta todella taidokkaasti.
























Tämä pieni esite on käyntikortti kyseiseltä liikkeeltä, siellä oli konstailematon palvelu, emme ymmärtäneet toisiamme , mutta sormet, kynät ja paperi oli viestintä muotona, miksi? korut tehtiin, niitä ei ollut valmiina.
















Seinällä oli pari taulua joista sormella osoitin minkä halusin.
























Kävin heti liikkeessä kun saavuin ohridiin, sillä korun valmistus kesti noin viikon ja kun olin Kurpinovossa niin sillä aikaa tekivät koruja, toin niitä muillekin ystäville, kovaa kiistaa ja ymmärryksen puutetta koimme kun halusin tuon kaikkein isomman ja isona, sain sen kuitenkin.

















Liikkeessä oli vanhoja työkaluja, vanhoja koruja, kelloja.
















Tässä hopealanka rullia, vähissä oli lanka, tuskin kuitenkaan ottivat tuosta.























Hetkinen! Erään kerran kun kävin hakemassa korua oli työ vielä viimeistelemättä, olin tilannut jonkun muun kuin perhosen ja se piti vielä varjostuttaa nähdäkseni noella, sillä korua pidettiin kynttilän päällä niin että mustui, sen jälkeen koru pestiin, kuivattiin ja oli kuin vanha koru, tekniikka on nimeltään niello.
























Korut on mielestäni suurta taidetta ja halusin seinälleni yhden, ystäväni Tuomo teki laatikon jossa oli peili alla, peiliin liimasin pari lasipalaa ja perhosen niin että sitä saattoi tutkia joka puolelta, kehysliike teki kehykset.


















Kaunis on kaunista.



Vielä tästä liikkeestä, kun eräänä vuonna kävin siellä huomasin vitriinissä taskukelloja, niistä olen aina pitänyt,löysin yhden jossa rubiinit säihkyivät ja oli koristeltu kauniisti kaiverruksin, parasta oli se että kellossa luki valmistajan nimen alla Konstantinopoli, vau, myyjä pahoitteli että kello oli ihan romu, ei käy ja niin poispäin, 
liikkeeseen tuli saksalaisia ja yksi mies nappasi kellon kädestäni ja sanoi luultavasti ottavansa sen, 
myyjä närkästyi, piti palopuheen ja ojensi kellon minulle, 
olin kyllä hämmästynyt kyseisen asiakkaan käytöksestä, ostin kellon,  toin kellon kotiin ja vähän myöhemmin kello korjattiin kelloseppäkoulussa ja näin saatoin antaa käyvän kellon lahjaksi kummipojalleni hänen päästyään ylioppilaaksi.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti