maanantai 26. lokakuuta 2020

URBUS JA PELENA

 URBUS JA PELENA VALMIINA

Lauantaina 24.10.2020 otettiin käyttöön urbus liina- suomeksi pääliina ja pelena- verho, näillä liinoilla korostetaan ikonia.

Tarina alkoi jo 2018  erakkolan kesäkahvilassa kun ompelija Lea Saarimaan kanssa tutkimme vanhoja poistettuja kirkkotekstiilejä, siis, ennen kuin urputus alkaa, tekstiilit oli niin huonokuntoisia, että ne olisi pitänyt polttaa, nyt kuitenkin tuli idea josko niistä saisi kyseiset liinat ja sovittiin että liinat on valmiina 2019 Jumalansynnyttäjän kaikkien murheellisten ilo ikonin muistopäivänä eli 24.10, 

korona sekoitti kaiken ja vasta tänä vuonna Lea pääsi hommiin, hän purki kaiken, otti parhaat palat, koristeet, suunniteltiin, mitattiin ikoni,  Lea lähetti minulle aina välillä kuvia, hyväksynkö koristeiden asettelut, minun ei tarvinnut muutella mitään, kaunista syntyi,  osan kukista Lea joutui luomaan lähes uudelleen koska alkuperäiset olivat tuhoutuneet.















Ikoni on niin suuri, että siitä on vaikea saada kuvaa, kuvassa näkyvät molemmat liinat.


Ikoni on siis Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo, ikonissa on kuvattu eri ryhmiä, nälkäisiä, rampoja, alastomia, ja muita erilaisia vaivattuja ihmisiä, innostuin niin asiaan että pyysin piispa Arsenilta luvan pyytää käännöstä akatistoksesta suomeksi joka oli vain englanniksi, hän ilmoitti, että pitää toimittaa vanhin Jumalanäidin akatistos, en ymmärtänyt vastausta joten jouduin vielä tarkentamaan asiaa, ei,

toimitimme siis vanhimman akatistoksen Jumalanäidille, hyvä niin, olin siis niin inoissani, että vasta päätöksen jälkeen huomasin että englantilainen akatistos oli saman aiheen marraskuun versiolle, näitä on siis kolme samaa aihetta ja ensimmäinen juhla on kesäkuussa, ns sanottu kolikko ikoni, lokakuun ja marraskuun ikonit.


Lauantai läheni ja Lea ilmoitti hinnan liinalle joka oli 2400 euroa, kyselin keräystä jota ei ollut ollutkaan, jotenkin arvasin tämän, olin jo sopinut Lean kanssa , että maksan liinat vähittäismaksulla ensi vuoden aikana, ok, tuli lauantai, alkoi tulla kirjekuoria, moni oli nähnyt asian tärkeäksi ja kun illalla laskimme kaikki yhteen oli koossa niin, että puuttui vain 870 euroa, mahtavaa, haluan kiittää kaikkia, nimiä eivät halua esille, mutta näin toimii yhteisö ja keräys jatkuu marraskuun loppuun ja sen jälkeen maksan loput ensi vuonna..


Ortodoksisessa kirkossa on totuttu lahjoituksiin tai euron hintoihin, mutta kun ammattilainen tekee jotain se maksaa ja tämänlaisen tekstiili konservoinnin ja restauroinnin ammattilaisia on vähän, toin julki hinnan koska elämäni varrella olen huomannut että kauneuden arvostus lisääntyy hinnan myötä




















Tässä on pelena, tämä liina on tehty vanhasta papin puvusta, felonista, sen selkäkappaleesta, mitä oli jäljellä, kukkia joita oli tämän neliön ulkopuolella Lea siirsi niin että ne kohoavat Jumanäitiä kohden. Olen nähnyt pelenaa käytettävän jopa niin ,että se on ikonin edessä ja vain kerran vuodessa muistopäivänä verho-pelena vedetään syrjään, tästä on myös tuloksena ikävyys , että ikoni mustuu täysin, olifa- lakka on sellainen, ikoni kuitenkin vaalenee uudelleen saatuaan valoa.



Voiko ihminen olla onnellinen kun saa päätökseen jonkun tärkeän asian, ei, ystäväni joka on taiteilija olemme  hänen kansaan  kokeneet monasti kuinka töiden kauneutta jotkut ei näe vaan urputtavat asioista jotka tuhoavat sen hetken jolloin voisi kokea yhteistä iloa ja onnistumista, niin kävi nytkin.















Tässä kokonaisuus, paikka jossa ikoni on, raivasimme tyhjäksi ja nyt on rauhallinen sopukka keskusteluun Jumalanäidin kanssa.



Tarina jatkuu, Akatistoksen ja ehtoopalveluksen jälkeen oli iltatee, toivoin kermakakkua, kermalla, toinen Lea vastasi- tulee ja kermaa on, Maritta oli leiponut tattipiirakkaa, hyvää, norkoilin loppuun asti ja vähän huolestuneesti katselin kun kakkua ihan oikeesti syötiin, kakkuja oli kaksi isoa, ihan myhäilytti, me pidämme täytekakuista Nurmeksessa ja hyvin kävi, sain kakkua ämpärillisen kotiin.













Ämpärissä ei ollut kantta joten laskin sen varovasti penkille ja ihan sitte uudessa liikenneympyrässä piti näyttää kuinka kuuluu ajaa, reippaasti, joo, kakku putosi penkkien väliin, onneksi putosi ensin metsälippikseni ja sen päälle kakku, oi, jee, pimeässä siivoilin kakkua, sain kerättyä suurimman osan lippiksestä, mutta kuitenkin runsas kerma voiteli sieltä, täältä, lippis meni roskiin ja mietin mitähän huoltomieheni sanoo kun löytää kermaa ja lakkoja vaihteistosta, tuskin mitään, ovat niin karaistuneita.



Tämä projekti on ohi, myös minun osaltani, en inspiroidu enää mistään, olen sen päättänyt.

PS. Sunnuntai aamulla oli hirveä diabeetikon sokerikrapula kermakakusta jota ei illalla olisi saanut syödä, vieläkin on hontelo olo joten onneksi alkaa pian elvyttävä joulupaasto.





tiistai 20. lokakuuta 2020

MASKIT

 TAAS MASKEILLAAN

Olen käyttänyt maskia ikonimaalauskurssilla jota vedän, opetus alkaa aina työrukouksella ja päivän päättyessä loppurukouksella, maskiin tottuu joskin kun on parta, maski hilautuu ylöspäin kun puhuu ja pian on suussa partakarvat, maski ja ohi kiitäneet banaanikärpäset, rukouksia on ollut pakko lyhentää kun oppilaat jännittävät pääsenkö loppuun ennen kuin kaadun hapettomana lattiatasolle.

Ryhdyin siis toimeen, koko päivän hain netistä maskia johon voisin sijoittaa partani, ideani hävisi ajan kuluessa ja kääntyikin muodin puolelle, en halua mustaa, musta maski on synkkä, surullinen, miksi pitäisi olla synkkä kun itse tauti on synkkä kuin kuolema, ei, halusin harmaan, ei kuitenkaan mitään kukkia, vaikka Gardenia onkin herrasmiehen kukka ja olisi ollut mahtava, joo, löysin, myyjän, nimi oli tuttu jostain ja niinpä tilasin harmaan maskin.

Kaikki meni hyvin, sain jopa maksettua Visalla, eli jos ei tulisi saisin rahani takaisin, luulin että firma on suomalainen, en tosin ihan kaikkea lukenut ja kun tilaus vahvistus tuli sähköpostiini olin tilannut maskin Alankomaasta, vau, toimitusaika oli kuukausi, no, ymmärrettävää, tuote on nyt hot ja tredikäs, ja huippuna se, että maskin voi pestä 60 asteisessa vedessä, pesukoneeni kyllä vetäytyy talvilevolle kun pakkasta on miinusmerkkisesti joten en tiedä miten pesujen käy, mutta rehvastelen nyt niin kauan kun pesukone toimii.

Meni jokunen päivä ja sitten sähköposttiini tupsahti DHL matkan seurantalomake, ihanko totta....













Siis maskini lähti Italiasta, kulkien Belgian kautta Helsinkiin, Tampereelle, joensuuhun, Nurmekseen ja vihdoin minulle, joka päivä saatoin seurata maskini kulkua, olin vähän pettynyt kun maskiani ei tuonutkaan DHL rekka, keltapuna väreissä vaan ihan tavallinen pieni pakettiauto.


Maski oli pakattu tiiviisti minigrip tyyppiseen pussiin ja eikun heti kokeilemaan, on hyvä, vaikka parta ongelmaa maski ei poistanut












Kun on aikaa miettiä, mietin maskini reittiä ja hintaa, maski maksoi noin 18€ kuljetuksineen, kuka sai mitäkin, niin sanon ettei paljon jaettavaa ollut, monta maata, monta työntekijää, minunko pitää tätä miettiä, kyllä, moni sai silti työtä ja pyörät pyörivät.


Juuri tänään huomasin Ortodoksisen nuorten liiton maski on tullut myyntiin, eli läheltäkin saa, tässä osoite:

https://onl.fi/kauppa/onl-kasvomaski/


Lauantaina on maskini koepäivä kirkolla Nurmeksessa kun on palvelus ja erikoinen tilaisuus klo 16, tilaisuus on avoin kaikille ja kerron siitä ensi viikolla.

Tähän taas muistutukseksi rukous jota voi toistaa päivittäin:

RUKOUS TARTUNTATAUDISTA VAPAUTUMISEKSI

Rukoilkaamme Herraa!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra, meidän Jumalamme, joka olet armosta rikas ja viisaalla kaitselmuksellasi hallitset elämäämme, kuule rukouksemme, ota vastaan katumuksemme syntiemme tähden, pysäytä taruntatauti, niin kuin kerran lopetit rangaistuksena asettamasi taudin kuningas Daavidin aikana.

Sinä, joka olet sielumme ja ruumiimme lääkäri, annat parannuksen sairaille nostamalla heidät sairasvuoteiltaan, jotta he voivat ylistää Sinua, armollista Vapahtajaamme, Valtias armahda meitä ja suojele terveitä kaikkialla tartuntataudilta.

Siunaa, Herra, ja vahvista sekä suojaa armossasi kaikkia niitä, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja hoitavat sairaita kotonaan, laitoksissa tai sairaaloissa.

Poista, oi Herra, kaikki sairaudet ja kärsimykset ihmisten keskuudesta ja opeta meitä arvostamaan elämää ja terveyttä lahjoinasi.

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.

Anna meille rauhasi, oi Herra, ja täytä sydämemme järkkymättömällä uskolla suojeluusi, sekä toivolla tukeesi ja rakkaudella Sinua ja lähimmäisiämme kohtaan.

Sillä Sinun käsissäsi, oi Herra, on meidän armahtaminen ja pelastaminen, ja siksi me kunniaa ja kiitosta kannamme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.



torstai 15. lokakuuta 2020

SPONSORIT PORIN KIRKKOA RAKENTAMASSA

 MUISTA HERRA LAHJAINTUOJIA JA
KAUNISTAJIA PYHISSÄ SEURAKUNNISSASI

Kerron tässä kahdesta sponsorista Porin kirkon vaiheilta, oli paljon lahjoittajia, Aino ja Antti Tentke koko sydämestään rakastivat kirkon palveluksia ja työtä kirkon hyväksi. Aino oli luterilainen ja Antti ortodoksi, Aino kävi keski-porin kirkossa ja piti kirkosta kun oli niin kaunis, aina hän kuitenkin oli Antin mukana myös ortodoksisissa palveluksissa.
















Antin ja Ainon kuvat on dioista, huonolaatuiset, mutta tärkeintä kuvissa on se että, he eivät olleet palveltavia vaan palvelijoita,  aina työssä kun tarvittiin ja erikoisesti Aino oli piirakan kaunistaja eli osasi rypyttää nopsasti ja kauniisti,  Antti hoiteli voitelu puolta. Kuvat on todennäköisesti rukoushuonnen jostain juhlavalmisteluista vuonna 1986.
















Antti ja Aino olivat taitavia käsityöntekijöitä, kuvassa heidän tekemänsä käspaikka jonka suunnittelin, alhaalla on kaloja, Valamon ruusuja ja poimulehtiä, kaloilla on silminä ns. verikivi ja poimulehdissä on vesipisaroina aidosta kullasta tehdyt pallot. Pitsit nypläsi Ester Koivunen, ovat samanlaiset kuviot kuin Porin kirkon alttaripöydän liinassa,Lahjoitin käspaikan Porin kirkolle ja se on nykyään Elävöittävä lähde ikonin päällä Teologin salissa.


Isännöisijä aikanani Antti oli aina kaverina kun tehtiin jotain ja kun rukoushuoneelta puuttui kaikki niin niitä Antti ja Aino hankkivat.

Kerran löysin Arabian pesuvälineet koko setin osto ja myyntiliikkeestä, oli hillitty ja mietimme voisiko olla käyttöä piispan käsien pesuvatina, kyllä ja Antti osti sen, astioiden reunassa on vihreä koriste ja kun puuttui käsipyyhkeet niin Aino ompeli ja kuvioi saman kuvion käsipyyhkeisiin.

Todella paljon hankittiin heidän avustuksellaan puuttuvia asioita, aika kului ja sitten yhtenä päivänä soi puhelin, Antti oli kaatunut kotona, lyönyt päänsä ja kuollut. Hautajaiset hoidettiin ja  sain Ainolta Antin kaularistin jonka hän oli teettänyt, Risti on isokokoinen ja kun vihdoin pääsin maalaamaan ikoneita Porin kirkkoon suunnittelin valmistelupöydän yläpuolelle Amnos- Karitsa ikonin, ikonissa on leipälautanen jossa Kristuslapsi makaa, takana on ehtoollismalja johon suunnittelin ristille paikan.














Antin haudalle teetin ensin puuristin, risti oli kuitenkin niin iso että, sitä piti lyhentää joten muoto muuttui, kun Aino kuoli vaadin haudalle kiven, jossa tietysti oli kirotusvirhe, -antaa olla, oli vastaus, ei käy, kivi hiottiin ja teksti tuli oikein ja kirkon rakentajien muistoa vaaliva messinkilaatta myös kiinnitettiin.
















Kauniit kanervat kukkivat haudalla, ystäväni Marjatta hoitaa Antin ja Ainon hautaa ilman korvausta, kiitos Marjatta.




Aika kului, kävin katsomassa Ainoa säännöllisesti, en havainnut pitkään aikaan mitään, mutta kerran tuli tunne kuinka Aino ei tunnekkaan minua, kysyin, -tottakai tunnen, ok, Aino liikuskeli kaupungilla kaikki tärkeät paperit käsveskassa, puhuin hänelle josko avattaisiin uusi tili, talletettaisiin siihen 100.000 ja laitettaisiin pankkikirja tallelokeroon, joo, näin tehtiin, paitsi pankissa talletuksesta muodostui vakuutus, vähän Ainon kanssa naureskeltiin, mutta ihan sama kun vain tulisi korkoa tilille. Taas kului aikaa, naapuri soitti, oli nähnyt Ainon menevän kauppaan jo kolmannen kerran samana päivänä, oli kysynyt Ainolta asiaa,- joo kun ne miehet syö niin paljon, naapuri oli ihmeissään kun ei missään näkynyt ketään, puhuin Ainolle josko tutkittaisiin yleiskunto oikein kokeilla, joo, mentiin terveyskeskukseen, tekivät kokeita ja tutkivat myös muistia, kaikki hyvin. Puhuin Ainolle josko lähtisi palvelutaloon, kun siisteys oli muuttunut, miehenä en oikein voinut niistä puhua joten onneksi saatiin kodinhoitaja, Aino suostui ja palvelukodista soitettiin, paikka löytyi, seuraavana aamuna soitti kodinhoitaja että, hän kuulee television olevan auki, mutta Aino ei tule avaamaan, tulisinko minä, en voi, minulla ei ole avainta, kiinteistön isännöitsijä tuli ja Aino löytyi keinutuolissa nukkuneena ikuiseen uneen. Vieläkin teen surutyötä siitä etten havainnut Ainon tilaa, ilmeisesti oli elänyt viimeisen vuoden pullalla ja maidolla, jääkaapista ei ollut löytynyt muuta.

Antti ja Aino olivat testamentanneet osan omaisuudestaan sotaveteraaneille ja osan Porin ortodoksiselle kirkolle, itse en ollut mukana enää kirkon toiminnassa joten en tiedä mitä tapahtui, sain Antin ja Ainon pienen ikonin muistoksi ja maalaamani apostoli Andreaksen ikonin jonka lahjoitin Hyvinkäälle.


Aika kului ja kirkon rakennustyöt aloitettiin, kuulin sattumalta että, Ainon kirkolle tarkoittamaa 100.000 markkaa ei saatu kun tallelokeron avain on hukassa ja itseasiassa ketään ei oikeastaan kiinnostanut koska kirkon rakentamiseen tarkoitetut rahat oli saatu, savu vain nousi kun kärysin ja painelin pankkiin, kerroin virkailijalle että tulen vaikka oikeudessa todistamaan että rahat on tarkoitettu kirkolle ja kai nyt pora löytyy että luukun saa auki, olin todella vihainen siitä välinpitämöttömyydestä joka vallitsi seurakunnassa, kun on vuosikymmeniä kerännyt rahaa ei tuollaista käytöstä ymmärrä, no, rahat saatiin.




Antin ja Ainon pieni ikoni, ikonin on maalannut Maila Mäkinen Tampereelta.


IKUINEN MUISTO ANTILLE JA AINOLLE.






keskiviikko 7. lokakuuta 2020

KIRKON LATTIA

KIRKON LATTIA PUHEEN AIHEENA 

Tämän lokakuun eka päivä oli Valtimon ortodoksisen kirkon 60- vuotis juhla, ei mitään suurta ja siksi minäkin sain puheenvuoron ja kun pähkäilin mistä voisin puhua, minulle sanottiin,- puhu lattiasta, hm, puhetta lattiasta juhlassa, joo, hyvä aihe, tuskin kukaan on puhunut lattiasta missään juhlassa.




















Nämä ylläolevat kuvat ovat ns. työkuvia, suunnittelijana asuin Porissa ja jotta pysyisin ajan tasalla minulle lähetettiin työvaihekuvia. Kuvissa näkyy keskuskuvio joka on keskuskupolin alla jos sellainen on.


Käsittelin puheessa vain Valtimon kirkon lattiaa, mutta, kun aihe on laaja, ajattelin julkaista vähän enemmän yleistä materiaalia lattian käytöstä.


Valtimon lattiaksi halusin graniitin ja väriksi Caput mortum- kuolleen kallo- ruskean punainen, kivilaatu oli niin kallis ettei sitä voitu tilata, 

tarjouksena löytyi mustaa, mietin, totta musta käy, musta itsessään olisi tehnyt kuopan vaikutuksen joten ruinasin vähän harmaata ja suunnittelin kivimaton.

Nyt siis kirjoittajana on lähes 70-kymppinen ikonimaalari jolla on oman aikansa opit kaikesta, monet asiat ovat muuttuneet- vapautuneet, älä siis hermoile jos toimit toisin.

Mustaa ei ortodoksikirkossa käytetä ikoneissa, ei tekstiileissä, musta ja harmaa ovat kuoleman värit, jos esim. ikonimaalauksessa tarvitaan mustaa, tehdään se sekoittamalla ruskeaa ja sinistä (Kristuksen syntymän ikonin luola), Suuren perjantain pappien puvut eivät ole mustia vaan syvän sinisiä, hautajaisissa pappi pukeutuu aina valkoiseen, ylösnousemuksen väriin, ei mustaan. Katafalki on myös valkoinen, ei musta, tai minkään muunkaan värinen.

Musta siis sopii mainiosti lattiaan, poljemme kuoleman. Ristikuviota ei voi suunnitella lattiaan jottei kukaan talloisi ristiä, joten piti suunnitella muunlaisia kuvioita, työkuvassa näet keskuskuvion, se on tärkein rukoilijan kannalta,(lue luentoni -Ristin kautta paratiisiin).

Keskusmerkistä alkaa tie paratiisiin, yleensä merkin kohdalla on vielä analogi jossa päivän ikoni, tästä merkistä kuljemme kohti paratiisia, kohti ehtoollista, noustuamme paratiisiin, nautittuamme ehtoollisen, laskeudumme takaisn maailmaan julistamaan evankeliumia. Keskusmerkin ja solean eli korotetun osan välillä ei hortoilla kuin ruotsin laivalla vaan, sytytämme tuohuksen Kristukselle, palaamme takaisin keskusmerkille kierrämme sen ja sytytämme tuohuksen Jumalanäidille.









Tässä keskusmerkki näkyy valmiina. 

Valtimon kirkon lattian tekemiseen liittyy vielä yksi huvittava asia, kun piirsin lattiakuvion laatta, laatalta, niin tein kopion ja samalla reijitin sen, otin kopion sen aikaisella laitteella ja lähetin paperin, keväällä ilmoitettiin että lattia on valmis, tule katsomaan, tulin, upea, mutta miksi puuttui pari laattaa, rohkenin kysyä ja selitys oli, että piirustuksesta puuttui ne, näyttäkääs piirrosta, selitys oli lävistjän reijät oli kuin olisi tehty tarkoituksella ja työmiehet olivat vain luulleet että, ne on jotain ortodoksien tapoja sisustaa, noh, laatat saatiin paikalleen,

Lattia oli kammottava, siinä näkyi kaikki jalanjäljet, se oli harmaa, sitä pestiin ja pestiin, lattia olisi pitänyt heti pestä koneellisesti ja vahata, puhuin tästä, mutta meni vuosi ennenkuin pesu ja vahaus tehtiin, nyt lattia on kaunis.


Lattia on tärkeä rukoilijalle, siitä on pidettävä huolta, se pitää olla aina puhdas ja hygieeninen, jos esimerkiksi sinulta putoaa jälkiviinin yhteydessä tarjottavaa leipää lattialle on sinun nostettava ja syötävä, leipä on pyhitetty.

Ortodoksikirkossa myös usein kumarretaan maahan siksi lattia pitää olla puhdas ettei Hugo Bossin puku tai Canelin puvut kurastu tai käsiin jää puoli kiloa hiekkaa, lattian pitää olla puhdas kuten kotona, kirkko on toinen kotisi.












Jos lattia on iso voidaan siihen kuvioida myös labyrintti kuvio, labyrintti on yleensä ulko-oven kohdalla ja kuvion polku johtaa alttarille. Kuvio kertoo ihmisen elämästä joka monen mutkan kautta johtaa perille, paratiisiin, Tämä kuvio on Meijerikirkon alakirkosta Pietarissa.















Hyvin usein ei ajatella lattiassa olevien merkkien merkitystä vaan peitetään ne matoilla, esim Valtimolla lattioille on levitetty vanhoja loppuun kuluneita pääkirkon mattoja. Matot pitää olla tarkoin harkittuja ja juuri kyseiseen tilaan tehtyjä, ei mitään ale. käytävämattoja, esim.Porissa mattoihin uhrattiin todella paljon rahaa, minä ja uskonnonopettaja Riikka pidimme yhden kesän kahvilaa kirkolla jotta saimme matot, saimme ne, ei mitä tahansa, koska kivilattiaan ei ollut suunnitltu merkkejä, ne tuli mattoihin, matot ovat Englantilaiset ja ovat käytössä esim. lentokentillä, missä kulkee miljoonia ihmisiä, niillä on takuu, olikohan 100 vuotta, niitä pestään koneellisesti niiden ollessa paikoillaan ja Porissa en ole kenenkään kuullut niistä valittavan, ne ei liu, reunat ei kohoile ym. Valtimollakin pitäisi suunnitella ja kysyä sisustuksen suunnittelijalta minkälaiset matot hankitaan.

Matot on tärkeitä kun on polvirukouksia, sillä meillä ei ole käytössä rukousjakkaroita kuten vanhauskoisilla, heillä niitä näkee ja joka mummo on kuvioinut omansa ja jakkara on aina kirkossa.







sunnuntai 4. lokakuuta 2020

PÄÄ, PYLVÄS, PYLVÄÄNPÄÄ

 PÄÄ, PYLVÄS, PYLVÄÄNPÄÄ

Opettelin tekemään sisäisiä siirtoja blogissa, kauhun sekaisin tuntein siirsin kukkajutun oikealle sivulle kun alkuaan kirjoitin sen vahingossa tälle pääsivulle, onnistui, mitään en tuhonnut.


Pää on siis aiheena, omani joka ei kestäisi hakata puuhun koloa kuten tikka jonka toissa päivänä huomasin migreenin kourissa, mutta eilen kateudesta soikeana katselin kun tikkani oli palannut ihan tosissaan kahdeksan vuoden jälkeen.


















Kahdeksan vuotta sitten sähköni laitettiin kulkemaan maan alla joten siitä lähtien on ollut vain sähkökatkoja morsetuksen tapaan, kuten tänäänkin, sain juuri kahvipannun napsautettua päälle kun sähköt loppui talosta, onneksi vain muutamaksi minuutiksi, siis koko kylästä pylväitä on poistettu niin että linnuilla ei ole enää lankoja jossa voi istuksella ja vaihtaa kuulumisia, myös taloni edessä oleva tikan keittiöpuu kaadettiin, kuva on juuri tästä tilanteesta.



























Siis juuri migreeniaamulla huomasin yökkimisten välissä tikan hakkaavan puuta, komensin olemaan hiljaa, ei kenenkää pää tuollaista kestä, ei ollut kuulevinaan, olin silti mielissäni että tikka oli palannut ja löytänyt saman pylvään joka oli kaadettu vuosia sitten.
Keväällähän kerroin kuinka ärsytti siellä täällä lojuvat pylväiden pätkät ja tein niistä lumiaidan pahinpaan paikkaan ja kuinka ollakkaan tikan keittiöpuu tuli pystypuuksi ja nyt on lähellä ruokavarastoa, sillä vieressä on kuusi täynnä mehukkaita käpyjä samoin männyt.





























Olin jotenkin hämmästynyt että kolossa oli männynkäpy, no, ehkä se on maukkaampi kuin kuusen käpy. iloitsen pihani uudesta tulokkaasta, oli sitä mieltä että tikka on valkoselkätikka, todella uhanalainen, mutta lintukirjani toppuutelee minua ja kertoo tikan todennäköisesti olevan käpytikan, ei ole, mahanalus on tikallani kirkkaan punainen eikä hailea kuten käpytikalla.
Voisi tietysti kuvata lisää ja lähempää kun tuntuu olevan kuuroa sorttia ja näkeekin vissiin jo huonosti jatkuvan hakkaamisen takia, mutta olkoon rauhassa, ilonani.