keskiviikko 7. lokakuuta 2020

KIRKON LATTIA

KIRKON LATTIA PUHEEN AIHEENA 

Tämän lokakuun eka päivä oli Valtimon ortodoksisen kirkon 60- vuotis juhla, ei mitään suurta ja siksi minäkin sain puheenvuoron ja kun pähkäilin mistä voisin puhua, minulle sanottiin,- puhu lattiasta, hm, puhetta lattiasta juhlassa, joo, hyvä aihe, tuskin kukaan on puhunut lattiasta missään juhlassa.




















Nämä ylläolevat kuvat ovat ns. työkuvia, suunnittelijana asuin Porissa ja jotta pysyisin ajan tasalla minulle lähetettiin työvaihekuvia. Kuvissa näkyy keskuskuvio joka on keskuskupolin alla jos sellainen on.


Käsittelin puheessa vain Valtimon kirkon lattiaa, mutta, kun aihe on laaja, ajattelin julkaista vähän enemmän yleistä materiaalia lattian käytöstä.


Valtimon lattiaksi halusin graniitin ja väriksi Caput mortum- kuolleen kallo- ruskean punainen, kivilaatu oli niin kallis ettei sitä voitu tilata, 

tarjouksena löytyi mustaa, mietin, totta musta käy, musta itsessään olisi tehnyt kuopan vaikutuksen joten ruinasin vähän harmaata ja suunnittelin kivimaton.

Nyt siis kirjoittajana on lähes 70-kymppinen ikonimaalari jolla on oman aikansa opit kaikesta, monet asiat ovat muuttuneet- vapautuneet, älä siis hermoile jos toimit toisin.

Mustaa ei ortodoksikirkossa käytetä ikoneissa, ei tekstiileissä, musta ja harmaa ovat kuoleman värit, jos esim. ikonimaalauksessa tarvitaan mustaa, tehdään se sekoittamalla ruskeaa ja sinistä (Kristuksen syntymän ikonin luola), Suuren perjantain pappien puvut eivät ole mustia vaan syvän sinisiä, hautajaisissa pappi pukeutuu aina valkoiseen, ylösnousemuksen väriin, ei mustaan. Katafalki on myös valkoinen, ei musta, tai minkään muunkaan värinen.

Musta siis sopii mainiosti lattiaan, poljemme kuoleman. Ristikuviota ei voi suunnitella lattiaan jottei kukaan talloisi ristiä, joten piti suunnitella muunlaisia kuvioita, työkuvassa näet keskuskuvion, se on tärkein rukoilijan kannalta,(lue luentoni -Ristin kautta paratiisiin).

Keskusmerkistä alkaa tie paratiisiin, yleensä merkin kohdalla on vielä analogi jossa päivän ikoni, tästä merkistä kuljemme kohti paratiisia, kohti ehtoollista, noustuamme paratiisiin, nautittuamme ehtoollisen, laskeudumme takaisn maailmaan julistamaan evankeliumia. Keskusmerkin ja solean eli korotetun osan välillä ei hortoilla kuin ruotsin laivalla vaan, sytytämme tuohuksen Kristukselle, palaamme takaisin keskusmerkille kierrämme sen ja sytytämme tuohuksen Jumalanäidille.









Tässä keskusmerkki näkyy valmiina. 

Valtimon kirkon lattian tekemiseen liittyy vielä yksi huvittava asia, kun piirsin lattiakuvion laatta, laatalta, niin tein kopion ja samalla reijitin sen, otin kopion sen aikaisella laitteella ja lähetin paperin, keväällä ilmoitettiin että lattia on valmis, tule katsomaan, tulin, upea, mutta miksi puuttui pari laattaa, rohkenin kysyä ja selitys oli, että piirustuksesta puuttui ne, näyttäkääs piirrosta, selitys oli lävistjän reijät oli kuin olisi tehty tarkoituksella ja työmiehet olivat vain luulleet että, ne on jotain ortodoksien tapoja sisustaa, noh, laatat saatiin paikalleen,

Lattia oli kammottava, siinä näkyi kaikki jalanjäljet, se oli harmaa, sitä pestiin ja pestiin, lattia olisi pitänyt heti pestä koneellisesti ja vahata, puhuin tästä, mutta meni vuosi ennenkuin pesu ja vahaus tehtiin, nyt lattia on kaunis.


Lattia on tärkeä rukoilijalle, siitä on pidettävä huolta, se pitää olla aina puhdas ja hygieeninen, jos esimerkiksi sinulta putoaa jälkiviinin yhteydessä tarjottavaa leipää lattialle on sinun nostettava ja syötävä, leipä on pyhitetty.

Ortodoksikirkossa myös usein kumarretaan maahan siksi lattia pitää olla puhdas ettei Hugo Bossin puku tai Canelin puvut kurastu tai käsiin jää puoli kiloa hiekkaa, lattian pitää olla puhdas kuten kotona, kirkko on toinen kotisi.












Jos lattia on iso voidaan siihen kuvioida myös labyrintti kuvio, labyrintti on yleensä ulko-oven kohdalla ja kuvion polku johtaa alttarille. Kuvio kertoo ihmisen elämästä joka monen mutkan kautta johtaa perille, paratiisiin, Tämä kuvio on Meijerikirkon alakirkosta Pietarissa.















Hyvin usein ei ajatella lattiassa olevien merkkien merkitystä vaan peitetään ne matoilla, esim Valtimolla lattioille on levitetty vanhoja loppuun kuluneita pääkirkon mattoja. Matot pitää olla tarkoin harkittuja ja juuri kyseiseen tilaan tehtyjä, ei mitään ale. käytävämattoja, esim.Porissa mattoihin uhrattiin todella paljon rahaa, minä ja uskonnonopettaja Riikka pidimme yhden kesän kahvilaa kirkolla jotta saimme matot, saimme ne, ei mitä tahansa, koska kivilattiaan ei ollut suunnitltu merkkejä, ne tuli mattoihin, matot ovat Englantilaiset ja ovat käytössä esim. lentokentillä, missä kulkee miljoonia ihmisiä, niillä on takuu, olikohan 100 vuotta, niitä pestään koneellisesti niiden ollessa paikoillaan ja Porissa en ole kenenkään kuullut niistä valittavan, ne ei liu, reunat ei kohoile ym. Valtimollakin pitäisi suunnitella ja kysyä sisustuksen suunnittelijalta minkälaiset matot hankitaan.

Matot on tärkeitä kun on polvirukouksia, sillä meillä ei ole käytössä rukousjakkaroita kuten vanhauskoisilla, heillä niitä näkee ja joka mummo on kuvioinut omansa ja jakkara on aina kirkossa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti