torstai 15. lokakuuta 2020

SPONSORIT PORIN KIRKKOA RAKENTAMASSA

 MUISTA HERRA LAHJAINTUOJIA JA
KAUNISTAJIA PYHISSÄ SEURAKUNNISSASI

Kerron tässä kahdesta sponsorista Porin kirkon vaiheilta, oli paljon lahjoittajia, Aino ja Antti Tentke koko sydämestään rakastivat kirkon palveluksia ja työtä kirkon hyväksi. Aino oli luterilainen ja Antti ortodoksi, Aino kävi keski-porin kirkossa ja piti kirkosta kun oli niin kaunis, aina hän kuitenkin oli Antin mukana myös ortodoksisissa palveluksissa.
















Antin ja Ainon kuvat on dioista, huonolaatuiset, mutta tärkeintä kuvissa on se että, he eivät olleet palveltavia vaan palvelijoita,  aina työssä kun tarvittiin ja erikoisesti Aino oli piirakan kaunistaja eli osasi rypyttää nopsasti ja kauniisti,  Antti hoiteli voitelu puolta. Kuvat on todennäköisesti rukoushuonnen jostain juhlavalmisteluista vuonna 1986.
















Antti ja Aino olivat taitavia käsityöntekijöitä, kuvassa heidän tekemänsä käspaikka jonka suunnittelin, alhaalla on kaloja, Valamon ruusuja ja poimulehtiä, kaloilla on silminä ns. verikivi ja poimulehdissä on vesipisaroina aidosta kullasta tehdyt pallot. Pitsit nypläsi Ester Koivunen, ovat samanlaiset kuviot kuin Porin kirkon alttaripöydän liinassa,Lahjoitin käspaikan Porin kirkolle ja se on nykyään Elävöittävä lähde ikonin päällä Teologin salissa.


Isännöisijä aikanani Antti oli aina kaverina kun tehtiin jotain ja kun rukoushuoneelta puuttui kaikki niin niitä Antti ja Aino hankkivat.

Kerran löysin Arabian pesuvälineet koko setin osto ja myyntiliikkeestä, oli hillitty ja mietimme voisiko olla käyttöä piispan käsien pesuvatina, kyllä ja Antti osti sen, astioiden reunassa on vihreä koriste ja kun puuttui käsipyyhkeet niin Aino ompeli ja kuvioi saman kuvion käsipyyhkeisiin.

Todella paljon hankittiin heidän avustuksellaan puuttuvia asioita, aika kului ja sitten yhtenä päivänä soi puhelin, Antti oli kaatunut kotona, lyönyt päänsä ja kuollut. Hautajaiset hoidettiin ja  sain Ainolta Antin kaularistin jonka hän oli teettänyt, Risti on isokokoinen ja kun vihdoin pääsin maalaamaan ikoneita Porin kirkkoon suunnittelin valmistelupöydän yläpuolelle Amnos- Karitsa ikonin, ikonissa on leipälautanen jossa Kristuslapsi makaa, takana on ehtoollismalja johon suunnittelin ristille paikan.














Antin haudalle teetin ensin puuristin, risti oli kuitenkin niin iso että, sitä piti lyhentää joten muoto muuttui, kun Aino kuoli vaadin haudalle kiven, jossa tietysti oli kirotusvirhe, -antaa olla, oli vastaus, ei käy, kivi hiottiin ja teksti tuli oikein ja kirkon rakentajien muistoa vaaliva messinkilaatta myös kiinnitettiin.
















Kauniit kanervat kukkivat haudalla, ystäväni Marjatta hoitaa Antin ja Ainon hautaa ilman korvausta, kiitos Marjatta.




Aika kului, kävin katsomassa Ainoa säännöllisesti, en havainnut pitkään aikaan mitään, mutta kerran tuli tunne kuinka Aino ei tunnekkaan minua, kysyin, -tottakai tunnen, ok, Aino liikuskeli kaupungilla kaikki tärkeät paperit käsveskassa, puhuin hänelle josko avattaisiin uusi tili, talletettaisiin siihen 100.000 ja laitettaisiin pankkikirja tallelokeroon, joo, näin tehtiin, paitsi pankissa talletuksesta muodostui vakuutus, vähän Ainon kanssa naureskeltiin, mutta ihan sama kun vain tulisi korkoa tilille. Taas kului aikaa, naapuri soitti, oli nähnyt Ainon menevän kauppaan jo kolmannen kerran samana päivänä, oli kysynyt Ainolta asiaa,- joo kun ne miehet syö niin paljon, naapuri oli ihmeissään kun ei missään näkynyt ketään, puhuin Ainolle josko tutkittaisiin yleiskunto oikein kokeilla, joo, mentiin terveyskeskukseen, tekivät kokeita ja tutkivat myös muistia, kaikki hyvin. Puhuin Ainolle josko lähtisi palvelutaloon, kun siisteys oli muuttunut, miehenä en oikein voinut niistä puhua joten onneksi saatiin kodinhoitaja, Aino suostui ja palvelukodista soitettiin, paikka löytyi, seuraavana aamuna soitti kodinhoitaja että, hän kuulee television olevan auki, mutta Aino ei tule avaamaan, tulisinko minä, en voi, minulla ei ole avainta, kiinteistön isännöitsijä tuli ja Aino löytyi keinutuolissa nukkuneena ikuiseen uneen. Vieläkin teen surutyötä siitä etten havainnut Ainon tilaa, ilmeisesti oli elänyt viimeisen vuoden pullalla ja maidolla, jääkaapista ei ollut löytynyt muuta.

Antti ja Aino olivat testamentanneet osan omaisuudestaan sotaveteraaneille ja osan Porin ortodoksiselle kirkolle, itse en ollut mukana enää kirkon toiminnassa joten en tiedä mitä tapahtui, sain Antin ja Ainon pienen ikonin muistoksi ja maalaamani apostoli Andreaksen ikonin jonka lahjoitin Hyvinkäälle.


Aika kului ja kirkon rakennustyöt aloitettiin, kuulin sattumalta että, Ainon kirkolle tarkoittamaa 100.000 markkaa ei saatu kun tallelokeron avain on hukassa ja itseasiassa ketään ei oikeastaan kiinnostanut koska kirkon rakentamiseen tarkoitetut rahat oli saatu, savu vain nousi kun kärysin ja painelin pankkiin, kerroin virkailijalle että tulen vaikka oikeudessa todistamaan että rahat on tarkoitettu kirkolle ja kai nyt pora löytyy että luukun saa auki, olin todella vihainen siitä välinpitämöttömyydestä joka vallitsi seurakunnassa, kun on vuosikymmeniä kerännyt rahaa ei tuollaista käytöstä ymmärrä, no, rahat saatiin.




Antin ja Ainon pieni ikoni, ikonin on maalannut Maila Mäkinen Tampereelta.


IKUINEN MUISTO ANTILLE JA AINOLLE.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti