maanantai 26. lokakuuta 2020

URBUS JA PELENA

 URBUS JA PELENA VALMIINA

Lauantaina 24.10.2020 otettiin käyttöön urbus liina- suomeksi pääliina ja pelena- verho, näillä liinoilla korostetaan ikonia.

Tarina alkoi jo 2018  erakkolan kesäkahvilassa kun ompelija Lea Saarimaan kanssa tutkimme vanhoja poistettuja kirkkotekstiilejä, siis, ennen kuin urputus alkaa, tekstiilit oli niin huonokuntoisia, että ne olisi pitänyt polttaa, nyt kuitenkin tuli idea josko niistä saisi kyseiset liinat ja sovittiin että liinat on valmiina 2019 Jumalansynnyttäjän kaikkien murheellisten ilo ikonin muistopäivänä eli 24.10, 

korona sekoitti kaiken ja vasta tänä vuonna Lea pääsi hommiin, hän purki kaiken, otti parhaat palat, koristeet, suunniteltiin, mitattiin ikoni,  Lea lähetti minulle aina välillä kuvia, hyväksynkö koristeiden asettelut, minun ei tarvinnut muutella mitään, kaunista syntyi,  osan kukista Lea joutui luomaan lähes uudelleen koska alkuperäiset olivat tuhoutuneet.















Ikoni on niin suuri, että siitä on vaikea saada kuvaa, kuvassa näkyvät molemmat liinat.


Ikoni on siis Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo, ikonissa on kuvattu eri ryhmiä, nälkäisiä, rampoja, alastomia, ja muita erilaisia vaivattuja ihmisiä, innostuin niin asiaan että pyysin piispa Arsenilta luvan pyytää käännöstä akatistoksesta suomeksi joka oli vain englanniksi, hän ilmoitti, että pitää toimittaa vanhin Jumalanäidin akatistos, en ymmärtänyt vastausta joten jouduin vielä tarkentamaan asiaa, ei,

toimitimme siis vanhimman akatistoksen Jumalanäidille, hyvä niin, olin siis niin inoissani, että vasta päätöksen jälkeen huomasin että englantilainen akatistos oli saman aiheen marraskuun versiolle, näitä on siis kolme samaa aihetta ja ensimmäinen juhla on kesäkuussa, ns sanottu kolikko ikoni, lokakuun ja marraskuun ikonit.


Lauantai läheni ja Lea ilmoitti hinnan liinalle joka oli 2400 euroa, kyselin keräystä jota ei ollut ollutkaan, jotenkin arvasin tämän, olin jo sopinut Lean kanssa , että maksan liinat vähittäismaksulla ensi vuoden aikana, ok, tuli lauantai, alkoi tulla kirjekuoria, moni oli nähnyt asian tärkeäksi ja kun illalla laskimme kaikki yhteen oli koossa niin, että puuttui vain 870 euroa, mahtavaa, haluan kiittää kaikkia, nimiä eivät halua esille, mutta näin toimii yhteisö ja keräys jatkuu marraskuun loppuun ja sen jälkeen maksan loput ensi vuonna..


Ortodoksisessa kirkossa on totuttu lahjoituksiin tai euron hintoihin, mutta kun ammattilainen tekee jotain se maksaa ja tämänlaisen tekstiili konservoinnin ja restauroinnin ammattilaisia on vähän, toin julki hinnan koska elämäni varrella olen huomannut että kauneuden arvostus lisääntyy hinnan myötä




















Tässä on pelena, tämä liina on tehty vanhasta papin puvusta, felonista, sen selkäkappaleesta, mitä oli jäljellä, kukkia joita oli tämän neliön ulkopuolella Lea siirsi niin että ne kohoavat Jumanäitiä kohden. Olen nähnyt pelenaa käytettävän jopa niin ,että se on ikonin edessä ja vain kerran vuodessa muistopäivänä verho-pelena vedetään syrjään, tästä on myös tuloksena ikävyys , että ikoni mustuu täysin, olifa- lakka on sellainen, ikoni kuitenkin vaalenee uudelleen saatuaan valoa.



Voiko ihminen olla onnellinen kun saa päätökseen jonkun tärkeän asian, ei, ystäväni joka on taiteilija olemme  hänen kansaan  kokeneet monasti kuinka töiden kauneutta jotkut ei näe vaan urputtavat asioista jotka tuhoavat sen hetken jolloin voisi kokea yhteistä iloa ja onnistumista, niin kävi nytkin.















Tässä kokonaisuus, paikka jossa ikoni on, raivasimme tyhjäksi ja nyt on rauhallinen sopukka keskusteluun Jumalanäidin kanssa.



Tarina jatkuu, Akatistoksen ja ehtoopalveluksen jälkeen oli iltatee, toivoin kermakakkua, kermalla, toinen Lea vastasi- tulee ja kermaa on, Maritta oli leiponut tattipiirakkaa, hyvää, norkoilin loppuun asti ja vähän huolestuneesti katselin kun kakkua ihan oikeesti syötiin, kakkuja oli kaksi isoa, ihan myhäilytti, me pidämme täytekakuista Nurmeksessa ja hyvin kävi, sain kakkua ämpärillisen kotiin.













Ämpärissä ei ollut kantta joten laskin sen varovasti penkille ja ihan sitte uudessa liikenneympyrässä piti näyttää kuinka kuuluu ajaa, reippaasti, joo, kakku putosi penkkien väliin, onneksi putosi ensin metsälippikseni ja sen päälle kakku, oi, jee, pimeässä siivoilin kakkua, sain kerättyä suurimman osan lippiksestä, mutta kuitenkin runsas kerma voiteli sieltä, täältä, lippis meni roskiin ja mietin mitähän huoltomieheni sanoo kun löytää kermaa ja lakkoja vaihteistosta, tuskin mitään, ovat niin karaistuneita.



Tämä projekti on ohi, myös minun osaltani, en inspiroidu enää mistään, olen sen päättänyt.

PS. Sunnuntai aamulla oli hirveä diabeetikon sokerikrapula kermakakusta jota ei illalla olisi saanut syödä, vieläkin on hontelo olo joten onneksi alkaa pian elvyttävä joulupaasto.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti