lauantai 14. marraskuuta 2020

USKO

 JOULUPAASTO ALKAA

Eilen 13.11.2020 vietettiin pyhän Johannes Krysostomoksen muistopäivää erakkolassa koska erakkolan tsasouna on nimetty hänelle  ja eläväksi tekevälle Ristille.











Kuvassa on veisu Johannekselle, vieraskirjaan kanttorimme kirjoitti sen muistoksi.
















USKO

Olen ortodoksi, noudatan ortodoksisen kirkon vaatimia sääntöjä, olen uskollinen niille ja parhaan kykyni mukaan yritän noudattaa niitä.

Huomenna 15.11.2020 alkaa joulupaasto joka päättyy Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymään 25.12.

Paasto on koetteleva ruokapaasto, mutta myös kieltäytymistä kaikista mukavista, kuten pikkujouluista, puurojuhlista, ne ei kuulu ortodoksiseen elämään, myöskään päätöstä eli suurta juhlaa ei maallikko voi siirtää mihin tahansa päivään, vaan juhla on määrätty päivä kirkon opetuksen mukaisesti.

Usko syntyy kuin kuin pienen lapsukaisen ihmettely uudesta elämästä, kaikki ovat kutsutut vastaanottamaan uskollisuuden ilon, mutta harva sen vastaanottaa, toivoisin kuitenkin ymmärrystä ja kunnioitusta sitä elämäntapaa kohtaan jonka olen saanut vastaanottaa, tuskin ilman uskollisuutta ortodoksisen kirkon vaatimuksiin olisin jaksanut elää sortumatta leveän tien iloihin.














Tummat pilvet reunustavat paaston alkua, on kuitenkin ensin löydettävä tie jota pitkin kuljen kohti suurta juhlaa, juhla jonka tarkoituksen voi vain paasto antaa.

























Paasto on vaikea tie tämän maallistuneen maailman keskellä, houkutuksia riittää, mutta elämäni valtias ja pyhät johdattelevat paaston loppuun.

Onnellista paaston matkaa sinulle ystäväni.






tiistai 10. marraskuuta 2020

KOLJONVIRTA

IISALMEN LIEPEILLÄ

Keskiviikko aamuna 4.11.2020 tuli ystäväni hakemaan minut lähimatkailupäivään. Lähdimme liikkeelle, jos olen pitänyt kylätietämme huonokuntoisena oli edessämme pahinta, ehkä 1700- luvulla viimeksi tehtyä kärrypolkua, miten voi suomen tiet olla niin huonossa kunnossa, ei kannata lähteä sorateille vaan pysytellä asvalteillä.

KUVAT SUURENEE KUN KLIKKAAT NIITÄ!











Saavuimme Koljonvirran taistelukentälle, opas taulussa oli että kierroksen pituus on yksi kilometri ja ehkä 500 metriä ylimääräistä jos haluaa nähdä jonkun, minkä? en muista, tämä kirjoitus ei ole siis yksyhteen tapahtumien kanssa vaan kokemani savolaisen kilometrin muuttuminen kymmeneksi kilometriksi, selvisin, sitkeän ,lujaluontoisen mielenlaatuni avulla loppuun, siis loppuun, ohessa on kuvaamiani opastauluja joista selviää tarina ja itse sain vedettyä happea taulujen kohdalla.










 
























































Tällä kartalla näkyy siis lopputulos ja mikä kuulemma parasta.. on Sandels olut, 

vähän hymyillyttää, ei kai.




Kun kierros oli lopussa eteen tuli ihmeellinen, kuin suurkaupungin muistomerkki, upea, lue teksti.

























Kierros oli lopussa, vaikka päivä oli aurinkoinen, ei ehkä avopäin, sandaalit jalassa ollut oikea retkeilyasu joten ruokailuhetki oli kaikki kaikessa ja lämmintä, mukavaa jutustelua matkailuauton viihtyisässä tilassa.



















Oli niin kiire syömään, että meinasi unohtua, kävimme odottamassa myös teatterissa näytännön alkua, mutta kovin oli hiljaista, mikähän olisi ollut näytelmän nimi?














Kovin oli tyhjää, ohitimme myös talon jossa Juhani Aho oli viettänyt kesiään, kaikki ovet säpissä, outoa, ei merkkiäkään vieraanvaraisuudesta.














Meidän piti  ja kävimmekin Runnin kylpylässä jossa aioimme nauttia muutaman elvyttävän Marskin ryypyn, kuski tietysti odottaisi autossa ja tutkailisi , että on auto kunnossa, hotelli ei ollut kutsuva, Marski ei koskaan olisi nauttinut mitään ryyppyä noissa modderneissa tiloissa, hän oli kaunosielu. Jatkoimme matkaa, oli pakko pysähtyä sillä yksi matkalainen kävi juomassa hotellissa kuuluisaa lähdevettä sillä seurauksella, tiedät kai, menimme eripuolille tietä, minä kohtaan jossa oli tuhansia kantarellejä, upeaa, otin puhelimella kuvia joten todistusaineistoa löytyy, en osaa vaan siirtää kuvia picasaan, sienet jäivät metsään, sienikausi oli ohi, paikka painettiin mieleen, on siis Koljonvirran ja Pielaveden välillä.













Pielavedellä halusin jälleen käydä parhaassa turistikohteessa eli leipomomyymälassä, ostin limppuja, meilläpäin sanotaan kakoiksi ja kuvassa olevia kermaviinereitä lakkahillolla, ah.













Kävimme myös presidentti Kekkosen synnyinkodissa, syksy kai sai aikaan sen että tuli tunne kuinka ehkä pitäisi paikkoja kunnostaa.


























Kävimme myös arkkipiispa Leon yksityisellä tsasounalla jossa viivähdimme tovin, sillä keitimme kahvit ja söimme wiinerit pois kuleksimasta. Koko päivä oli mennyt, ilta alkoi jo hämärtyä, upea päivä, aina ei tarvitse olla kesä kun haluaa tutustua lähiseutuihin, ok, missäään ei ollut ihmisiä, mikään paikka ei ollut auki, mutta juuri se teki matkasta antoisan, piti itse kaivella muistilokeroista historiaa, tietoja.

Kiitos ystävät, mennään taas joskus jonnekin.


PS. Jotenkin epäilen Sven Tuuvan olemassa oloa kun kuvissa oli ihan Veikko Sinisalon näköinen.

tiistai 3. marraskuuta 2020

JAUHOT LAARISSA

JAUHOT LAARISSA

Ensin uutta, olen avannut sivun joka käsittelee valoa, löydät otsikon yläpalkista, klikkaa sitä. Toinen ikävämpi asia on että, kelta/puna sivu ei enää toimi , vanhoja voi toki katsella, joten ruokajuttujakin tulee nyt etusivulle.



 







Viime viikolla tuli ilmoitus että, tilaamani vehnäjauhot on tuotu Karilan tilamyymälään, lennossa lähdin niitä hakemaan, tilasin 50 kiloa, osan vien siskolleni joululahjaksi ja loput jauhot jotka ovat ilman lisäaineita käytän itse, sain myös karkeita leseitä, mainiota, leipä vain paranee, teen usein pataleipää,  on niin helppoa, ohjeen löydät kelta/puna sivulta.




















Samalla ostin ylämaakarjan Higland cattele lihasta valmistettua säilykettä joululahjoiksi.

Hyvällä ja iloisin mielin lähdin kotiin, juuri lähtiessä tapasin isännän, vaihdettiin kuulumisia, lähdin, pääsin kotiin, sivuovi oli koko matkan ollut auki, et sillai, onneksi tavaratilassa ei ollut juuri mitään ja jauhosäkitkin olivat pysyneet vauhdissa mukana, hm, sattuuhan sitä, ei saisi intoilla mistään.




maanantai 2. marraskuuta 2020

suihkulähde

 SUIHKULÄHDE
K
uun valoa ei voinut olla huomaamatta, kirkkaus sinkoutui sisälle asti, pakko oli käydä ihailemassa ulkona ja todeta kuinka ilma oli viilennyt armottomasti t- paitaiselle.














Lähemmäs en päässyt, kamerani närkästyi ja imaisi kaiken virran yrittäessään ottaa salamavalolla kuvan, ilta vaihtui yöksi, päivä koitti , uneton täydenkuun yö oli ohi, uuden päivän aikana oli tulossa myös mukava vierailu ystävieni luona illalla, tällöin saattaisimme ihailla kuuta jälleen.

Saavuin paikalle lähteen vierelle, lähde solisi, pakkanen ei ollut vielä vaivuttanut talviuneen vettä, ilta kului, isäntä hävisi jonnekin, hetken kuluttua ilmoitti että voi tulla katsomaan lampea ja siihen lähteen tuomaa vettä, katselin, olin sanaton, mitä ihmettä.















Keskellä lampea oli isäntä tehnyt suihkulähteen, vain vierailuani varten, hiljaista oli, kaunista, ihmeellistä, yksi kauneimmista ja vaikuttavimmista asioista joista ihminen pitää on veden virtaus, tuli, ja kun joku tekee töitä, voi vain katsella ja nauttia.

Meillä böndellä kun ei ole mitään on kuitenkin tämän paratiisin keskellä mahdollisuus olla luova, keksiä uutta, kaunista.

Koko illan välillä mietin  ja katselin lähdettä, sillä sain vaihtaa istuinpaikkaa jotta näkisin suihkulähteen koko ajan. Puhuttiin myös vanhasta ideasta ja Sibeliuksen musiikin käytöstä yhtenä elementtinä paratiisillisen maiseman yhteisöllisyyden korostajana eräässä tapahtumassa, tapahtuma odottaa, ei ole kiire, on aikaa, ei ehkä koskaan toteudu, mutta on haave, se kannattelee kylän yhteisöllisyyden kehityksessä, emme erakoidu, otamme, teemme, tuotamme iloa kylällemme vaikka toisinaan yhteisöllisyys on koetuksella.

Yhteisöllisyys ei ollut koetuksella kun suhkulähde miljoonin vesitimantein muutti muotoa, vesi oli luotu virtaamaan niin että muodostui enkelin siivet, kaunis on kaunista, mykistävää.

Illan tarjoilut oli emäntä tehnyt ylenpalttiset ja osa raaka aineista oli kasvatettu omassa kylässä, ilta ehti pitkälle ja antoisisen keskustelujen lomassa suihkulähde veikisteli ikkunan takana omahyväisen kauniina joka sille suotakoon.