tiistai 10. marraskuuta 2020

KOLJONVIRTA

IISALMEN LIEPEILLÄ

Keskiviikko aamuna 4.11.2020 tuli ystäväni hakemaan minut lähimatkailupäivään. Lähdimme liikkeelle, jos olen pitänyt kylätietämme huonokuntoisena oli edessämme pahinta, ehkä 1700- luvulla viimeksi tehtyä kärrypolkua, miten voi suomen tiet olla niin huonossa kunnossa, ei kannata lähteä sorateille vaan pysytellä asvalteillä.

KUVAT SUURENEE KUN KLIKKAAT NIITÄ!











Saavuimme Koljonvirran taistelukentälle, opas taulussa oli että kierroksen pituus on yksi kilometri ja ehkä 500 metriä ylimääräistä jos haluaa nähdä jonkun, minkä? en muista, tämä kirjoitus ei ole siis yksyhteen tapahtumien kanssa vaan kokemani savolaisen kilometrin muuttuminen kymmeneksi kilometriksi, selvisin, sitkeän ,lujaluontoisen mielenlaatuni avulla loppuun, siis loppuun, ohessa on kuvaamiani opastauluja joista selviää tarina ja itse sain vedettyä happea taulujen kohdalla.










 
























































Tällä kartalla näkyy siis lopputulos ja mikä kuulemma parasta.. on Sandels olut, 

vähän hymyillyttää, ei kai.




Kun kierros oli lopussa eteen tuli ihmeellinen, kuin suurkaupungin muistomerkki, upea, lue teksti.

























Kierros oli lopussa, vaikka päivä oli aurinkoinen, ei ehkä avopäin, sandaalit jalassa ollut oikea retkeilyasu joten ruokailuhetki oli kaikki kaikessa ja lämmintä, mukavaa jutustelua matkailuauton viihtyisässä tilassa.



















Oli niin kiire syömään, että meinasi unohtua, kävimme odottamassa myös teatterissa näytännön alkua, mutta kovin oli hiljaista, mikähän olisi ollut näytelmän nimi?














Kovin oli tyhjää, ohitimme myös talon jossa Juhani Aho oli viettänyt kesiään, kaikki ovet säpissä, outoa, ei merkkiäkään vieraanvaraisuudesta.














Meidän piti  ja kävimmekin Runnin kylpylässä jossa aioimme nauttia muutaman elvyttävän Marskin ryypyn, kuski tietysti odottaisi autossa ja tutkailisi , että on auto kunnossa, hotelli ei ollut kutsuva, Marski ei koskaan olisi nauttinut mitään ryyppyä noissa modderneissa tiloissa, hän oli kaunosielu. Jatkoimme matkaa, oli pakko pysähtyä sillä yksi matkalainen kävi juomassa hotellissa kuuluisaa lähdevettä sillä seurauksella, tiedät kai, menimme eripuolille tietä, minä kohtaan jossa oli tuhansia kantarellejä, upeaa, otin puhelimella kuvia joten todistusaineistoa löytyy, en osaa vaan siirtää kuvia picasaan, sienet jäivät metsään, sienikausi oli ohi, paikka painettiin mieleen, on siis Koljonvirran ja Pielaveden välillä.













Pielavedellä halusin jälleen käydä parhaassa turistikohteessa eli leipomomyymälassä, ostin limppuja, meilläpäin sanotaan kakoiksi ja kuvassa olevia kermaviinereitä lakkahillolla, ah.













Kävimme myös presidentti Kekkosen synnyinkodissa, syksy kai sai aikaan sen että tuli tunne kuinka ehkä pitäisi paikkoja kunnostaa.


























Kävimme myös arkkipiispa Leon yksityisellä tsasounalla jossa viivähdimme tovin, sillä keitimme kahvit ja söimme wiinerit pois kuleksimasta. Koko päivä oli mennyt, ilta alkoi jo hämärtyä, upea päivä, aina ei tarvitse olla kesä kun haluaa tutustua lähiseutuihin, ok, missäään ei ollut ihmisiä, mikään paikka ei ollut auki, mutta juuri se teki matkasta antoisan, piti itse kaivella muistilokeroista historiaa, tietoja.

Kiitos ystävät, mennään taas joskus jonnekin.


PS. Jotenkin epäilen Sven Tuuvan olemassa oloa kun kuvissa oli ihan Veikko Sinisalon näköinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti