torstai 24. joulukuuta 2020

AATTOILLAAN

 KRISTUKSEN SYNTYMÄN AATTO

Tässä aluksi:


Kiitosstikiirat, 6.säv. Romanos Melodoksen runo

Käykää  edeltä, te  enkelivoimat. / Valmistakaa seimi, te Betlehemissä  olevat. / Sillä Sana syntyy, viisaus saapuu. / Kirkko, ota vastaan tervehdys. / Ihmiset, lausukaamme Jumalansynnyttäjän iloon: /  Siunattu on Hän joka tulee. // Meidän Jumalamme, kunnia Sinulle.

----------------------------------------------------------

Tänään aamulla ei ollut kiirettä, vain lumityöt ja pernat odottivat, kyllä, jossain päin suomea muotoillaan pernat pernoiksi, näyttää pahalta, olisko kuitenkin perunoiksi. Ostan aina näitä valmiiksipestyjä, säästyy vettä, perunat on suuria, hyviä, Penttilän perunatila Kalajoella osaa kasvattaa minulle perunoita.














Huomenna kun tulen kirkosta on paastoloppu ja sanoisin, että on nälkä, kuorin potut valmiiksi ja pidän ne kylmässä vedessä huomiseen.

Eilen tuli uusia kokoontumisohjeita siksi jätin tämän aaton palveluksen väliin, mutta huomenna aikaisin.

Ovikello soi juuri, ovella joulutervehdys ystäviltäni, Puukarin majatalon luomuleipä, kiitos, idea on hyvä, näin voi yrittäjiä tukea, leikkaan siitä pian palan, sillä paastokauden loppuateria on kaurapuuroa ja nyt siis myös Puukarin hyvää luomuleipää.



























Vaikka voimat on lopussa ja energia on mukava touhuta lumen kanssa, eilen satoi ihan hyvin ja nyt on siirrelty pois tieltä, naapuri oli käynyt avaamassa tieni pään joten aamulla mukava lähteä jos ei tule lisää lunta.



Tässä lopuksi tänään Hieronymoksen joulusaarna tai -keskustelu jonka monena vuonna isä Heikki Honkamäki luki Porin ortodoksikirkolla Kristuksen syntymäjuhlan aattopalveluksessa.


Niin usein kun kohotan katseeni kohti Beetlehemiä, sydämeni käy keskustelua Jeesus-lapsen kanssa.

"Oi, Herra Jeesus, miten Sinä palelet ja miten vapiset; miten kova onkaan se alusta, jolla lepäät minun pelastukseni tähden! Miten minä voinkaan Sinua siitä palkita?"

Silloin minusta tuntuu, että Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, en minä mitään kaipaa. Ole rauhassa! Vielä vaikeampi minun tulee olemaan yrttitarhassa ja pyhällä Ristillä."

Minä jatkan keskustelua: "Rakas Kristuslapsi, minun on ehdottomasti saatava antaa Sinulle kaikki rahani."

Lapsi vastaa: "Taivas on minun ja maa on minun. En tarvitse rahojasi, anna ne köyhille, niin pidän, kuin ne olisivat minulle annetut."

Minä jatkan: "Rakas Kristuslapsi, mielelläni sen teen, mutta minun on silti saatava antaa Sinulle jotain, muuten en kestä tuskaani."

Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, koska olet niin antelias, niin Minä sanon nyt sinulle, mitä sinä voit minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi".

Minä vastaan: "Mitä Sinä niillä teet?"

Kristus vastaa: "Otan ne omille hartioilleni, ne tulevat olemaan minun kirkkauteni ja minun herruuteni. Jesaja on edeltä sanonut, että tulen kantamaan sinun syntisi ja poistamaan ne."

Silloin minä alan itkeä ja sanon: "Lapseni, rakas Kristuslapsi, miten oletkaan koskettanut sydäntäni! Luulin, että Sinä haluat minulta jotain, ja niin Sinä haluat vain pahuuteni. Ota minulta se, mikä minun on! Anna minulle se, mikä Sinun on! Siten minä vapaudun synnistäni ja saan ikuisen elämän varmuuden."







Tavataan huomenna.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti