PYHÄN MARTTYYRI SOFIAN IKONI
Mielenkiintoinen maalaustyö innoitti tähän juttuun, en aio filosofisesti ajatella asiaa vaan ikoniteologisesti.
Pyhä Sofia on suomeksi pyhä viisaus joka on sanassa filosofia eli rakkaus viisauteen, kristityt tutkijat eivät oikein pidä filosofiasta ,
no, tutkin kuitenkin Sofian ikonia siksi, etten itseasiassa kysynyt minkä perusteella Sofia oli valittu aiheeksi, on ainakin kolme aihetta:
Ensimmäinen, tunnetuin kuvaus on ehkä niin sanottu deisis ikoni, keskelle ikonia on kuvattu valtaistuimella istuva nuori punaihoinen siivekäs nuorukainen jota Jumalanäiti ja Herran edelläkävijä Johannes Kastaja rukoilevat, valtaistuimen alla on erikoiset tolpat, ne kuvaavat seitsemää hyvettä.
Toinen kuvaus on ikoni jossa Jumalanäiti seisoo korokkeella Kristuslapsi ennalta kuvauksena sylissään,
taustalla on seitsemän pylvästä joiden yllä on katos,
pylväät on mainittu Sananlaskujen kirjassa 9:1-4 ja nimetty hyveiden mukaan;
usko, toivo, rakkaus, puhtaus, nöyryys, autuus ja kunnia,
näistä nöyryys on se jota on etsittävä enemmän kuin muita hyveitä löytääkseen rakkauden viisuteen.
Viisaus on Sananlaskujen 8:22-31 mukaan Jumalan suosikki
Tähän ikoniin liittyy sellaista teologista asiaa Jumalanäidistä johon kykyni ei riitä siitä kertomaan, se on ikonitutkijoiden työ, tässä kuitenkin asiaan liittyvä ote paaston Jumalanpalveluksesta:
"Kaiken alkusyy ja elämän antaja,
käsittämätön Jumalan Viisaus
rakensi itselleen huoneen puhtaasta
miehentuntemattomasta äidistä,
sillä Kristuksen meidän Jumalamme,
mentyä ruumiillisen temppelin sisään,
on hänen kunniansa kirkkaaksi tullut."
Yllämainittujen ikonien muistopäivä on 8.9 ja sitä ei ole mainittu meidän kalenterissa.
Maailmassa on monta Jumalan Viisaudelle nimettyä kirkkoa, tunnetuin varmaakin Hagia Sofia Istanbulissa.
Kolmas ikoni kuvaa äitiä ja kolmea tytärtä, tämän ikonin otin aiheeksi, ikonin maalasin siis Sofialle, olisin voinut maalata hänet yksinään, mutta, mutta, nyt tein näin, ikoni kertoo Sofiasta joka antoi tyttärilleen kolmen hyveen nimet Usko, Toivo ja Rakkaus, tämä on sanomaltaan suurin kaikista, Milanossa asuneet äiti ja tyttäret muuttivat Roomaan, heidän hyveellinen elämänsä herätti huomiota ja heidät kavallettiin keisari Hardianukselle, keisari tuomitsi heidät kuolemaan kidutusten jälkeen, äidin silmien edessä lapset teloitettiin ja äitiä kidutettiin, kolmen päivän kuluttua äiti kuoli lastensa haudalla ja vaikka hän ei kärsinyt marttyyri kuolemaa hänet nimettiin marttyyriksi, tämä tapahtui vuonna 137.
Ikonin teksti tulee ensimmäisestä kirjeestä Korinttolaisille 13:13
Pyhän Sofian muistopäivä on 17.9
Tyttärien nimet olivat :
Usko, kreikaksi Pistis, venäjäksi Vera
Toivo, kreikaksi Elpis, venäjäksi Nadezda( z kirjaimen päällä pieni väkänen)
Rakkaus, kreikaksi Agabe, venäjäksi Ljubov
Tuntuu oudolta, en ole myöskään nimi tutkija, mutta muilla kielillä nimet ovat selkeästi naisten nimiä,
Agabe on suomennettu Lempi nimeksi, mihin on jäänyt rakkaus, en usko että sana Lempi voisi korvata sanaa rakkaus millaisena minä sanan ymmärrän, minulle sana Agabe tarkoittaa lähimmäisen rakkautta, kreikassa on eri muotoja sanalle rakkaus, siispä lasten nimet pitää kirjoittaa ikoniin joko kreikaksi tai venäjäksi.
Pistis- usko, on kalenterissa Usko-Pistos joka on annettu marttyyri Bassan lapselle joka on siis poika,
miksi on muuttunut nimet maskuliineiksi suomen kielessä aikojen alussa, ilahduttavaa on että näitä kaikkia variaatioita on annettu sekaisin nimeksi sekä tytöille että pojille.
Lisään tähän juttuun , jos joku tuohtuneena korjailee asioita tai kertoo jotain lisää, tässä kuitenkin vielä ikonin kuva, ikoni on kuivumassa lakkauksen vuoksi, lähetän lähiaikoina, toivottavasti kelpaa.
Pyhä marttyyri Sofia
Laitan tähän vielä tekstiä ikonin siunauksesta:
Ikonia ei siunauta
ikoninmaalari vaan ikonin saaja ortodoksisessa kirkossa, muut kirkot
ei siunaa ikoneita, eikä heillä ole rukousta ikonin siunaukseen,
ikonin saajan on oltava läsnä kun yhteys pyhään avataan,
tietysti
sisustusikonit on erikseen, mutta puhun vain rukouskäyttöön
tulevista.
Vuosisatoja on ikoneita esi-isämme puolustaneet,
kantaneet huolta ja silti vielä tämä aika vähättelee ikonin
siunausta, laiskuutta,
ota, kääri ikonisi puhtaaseen pehmeään
pyyhkeeseen, vie ikoni ortodoksiseen kirkkoon jos mahdollista
Vigiliaan tai Ehtoopalvelukseen, anna ikoni kynttilän myyjälle, hän hoitaa ikonin eteenpäin,
pappi vie ikonin alttari pöydälle
yöksi pyhittymään,
mene aamulla kirkkoon ajoissa sillä ikoni
siunataan käyttöön ennen Liturgian alkua, miksi?, näin pyhä
osallistuu ensimmäisestä hetkestä alkaen kirkolliseen elämääsi,
pappi vihmoo ikonin myös pyhitetyllä vedellä,
kun saat palveluksen
jälkeen ikonin takaisin et kuivaile sitä vaan annat pyhitetyn veden
kuivua ikoniin,
ennen kuin kääräiset ikonin pyyhkeeseen on
ponomari asettanut ikonin analogille ja kaikki käyvät palveluksen
loputtua kunnioittamassa ikonia suutelemalla sitä, ja näin
toivottaen pyhän tervetulleeksi.
Pappi joka siunaa ikonin ei
siunaa sitä omin sanoin vaan ortodoksisella kirkolla on erityinen
siunausrukous ikonille papin käsikirjassa, siellä on myös auton
siunaus joka on kaksi kertaa pidempi kuin ikonin siunaus, tämä
kuvastaa suhtautumista ikoniin, olen yrittänyt puhua että käyttöön
otetaan Romanian kielestä käännetyt tekstit eri ikoni tyyppien
siunaukseen, tämä käännös, käännös ajankohtana ajankohtana ei
ollut se ensimmäinen asia ikonien kunnioituksessa, vaan nyt on oikea
aika, tekstit löytyy Ortodoksia kirjasesta numero 7.
Ja jos
kanttori viitsii ja löytyy olisi kaunis tapa laulaa siunattavan
ikonin pyhän tropari, joskus se kyllä on raskasta sunnuntaiaamulla
varhain, tätä voi varovasti myös etukäteen kysellä.
Syytä
olisi tehdä ikonin siunaus vielä niin että kirkkokansa huomasi
sen, ettei siunaus olisi näkymätön tai hukkuisi kirkkokansan
analogisten, somepäivitysten alle,