VALMISTAUTUMISTA
Erakkolan  Pyhän Ristin Ylentämisen ja pyhän Johannes Krysostomoksen tsasounan praasniekka lähestyy, 13.14.9.2015,
siksi on juhliin tulijan syytä valmistautua  ja opiskella eräitä asioita,
tärkein, älä koske mihinkään mikä liikkuu, tuskin erotat sutta kylämme koirista ja kaikki käärmeet ei ole myrkyttömiä, eli älä koske mihinkään, älä myöskään ole huomaavinasi pihan harakkaa, se on yltiöpäisen omistushaluinen, mustasukkainen ja kostoksi joka paikkaan paskova, eilen pystytimme juhlateltan ja harakka jäi ulkopuolelle, voi sitä huutoa minkä piti, kyläseppä luuli että joltain viedään visa korttia, aikansa kuunneltuaan taputti käsiään ja harakka luuli että sitä ammutaan sorsana ja aloitti ihan uudelta sävelkorkeudelta, älä siis huomio sitä,
juhlateltta on siis koottu, vähän vuotaa saumoista, mutta tokihan otat mukaan sateenvarjon, pöydät on, kuten tuolit jostain vain ilmestyneet ja pöytiin valitaan teknisesti pätevä pöydän pää ja toivomus on että, harjoiteltaisiin kotona, jos pöytä meinaa kaatua, et ala kirkumaan naiselliseen tapaan, vaan otat tukevan otteen pöydästä ja lähetät toisen pöytävieraista hakemaan kakkosnelosta, mitat siis syytä opetella, en katso hyvällä jos tuodaan laadukkaimpia lankkuja varastosta, yksi hakee nauloja ja vasaran, työkalupaikka  ilmoitetaan vieraiden saapuessa, näin toivomme sinun kokevan sen lämmittävän yhdessäolo hetken, pidän kyllä ruuan lämpimänä sen aikaa kun askartelette.
Lisää ohjeita tulee kun vain muistan, aloitetaan näillä, Ikeasta saa varmaan kotiin tarkoitettua harjoitus kakkosnelosta, kysy.

Tässä alla yhden ryhmän ohjelma, näihin pyhäkkövierailuihin, illanviettoon ja ruokailuihin, voit osallistua vaikka et olisi tällä matkalla vaan liikut omin avuin.

Pyhiinvaellus Kunniallisen ja Eläväksitekevän Ristin ja pyhän Johannes Krysostomoksen tsasounan
praasniekkaan, pyhittäjä Stefanos Tunnustajan Erakkolaan Rasimäelle

Perjantai 11.9

- Bussi lähtee Raumalta klo 06.30
(yhteys Porista Raumalle 05.20-06.20)

-Helsingissä bussi lähtee Kiasman edestä klo 10.00 (Porista ja Raumalta mukaan tulleilla mahdollisuus jaloitella ja käydä ostamassa eväitä ja kahvia)

-Matkalla pysähtymisiä ruokailuineen tarpeen mukaan.

-Saapuminen Valtimolle, majoittuminen Laitalan lomiin ja Puukarin pysäkille,
omakustanteinen iltapala.

Lauantai 12.9

-Lähtö  Laitalan lomista klo 8.30, Puukarista 8.45, Rasimäeltä 8.55
Sotkamon kautta Kajaaniin, jossa tutustutaan alueen pyhäkköihin.
Matkalla munkki Stefanos kertoo erakkolan synnystä.

-omakustanteinen ruokailu ABC Kajaani

-Ehtoopalvelus klo 18.00 Rasimäen pyhän Johannes Edelläkävijän ja Kastajan tsasounassa.

-Illanvietto kylän kokoontumispaikalla Tulehmolla,
makkaran ja lettujen paistoa, ym, ruokailumaksu 9€

Sunnuntai 13.9

-Liturgia Valtimon Pyhän Kolminaisuuden kirkossa klo 10.00. Kirkkokahvin jälkeen munkki Stefanos kertoo suunnitelemastaan pyhäkön peruskorjausprosessista ja maalaamistaan ikoneista.

-Lounas Rasimäen erakkolassa, ruokailumaksu 14€ (sisältää agrypnian jälkeisen teen).

-Iltapäivälepo majoituspaikoissa ja halukkailla mahdollisuus jäädä erakkolaan osallistumaan praasniekan valmisteluihin.

 -Agrypnia, eli öinen juhlapalvelus (ehtoopalvelus, aamupalvelus jossa Kunniallisen Ristin esiinkanto ja ylentäminen sekä liturgia) klo 20.00-00.00. Palveluksen jälkeen ilta/aamutee. Paluu majoituksiin.

Maanantai 14.9.

-Aamiainen, jonka jälkeen lähtö Helsinkiin klo 08.00, josta bussi jatkaa Raumalle.

Jumalanpalvelukset toimittaa rovasti Heikki Huttunen

Agrypnia toimitetaan ulkona. Vaikka paikalla on kiinteä katos ja tulia, niin pakkaattehan lämpimiä vaatteita mukaan. Hienosteluvaatteita ei tarvita.

Emme ole palveltavina, vaan palvelemassa. Kylän vanhan perinteen mukaisesti voit osallistua ja auttaa ruokailuissa sekä praasniekan valmisteluissa, jos haluat.

Tervetuloa Jumalan kera!

munkki Stefanos

NYT ON KAIKKI
Kun ihminen joutuu tai haluaa julkisuuteen on vaikea pysyä siellä, siis julkisuudessa, aina pitää olla jotain uutta, kun on esitelty, vaimo, lapset, tyttö, poika ystävät, hyttysen puremat ja uskoon tulot tai menot, niin mitä jää jäljelle,
huussi,
minnuu naurattaa, sillä eilen valmistui uusi huussini, älähän hykertele, sinä et sinne pääse, edelleen juoksujalkaa menet vanhaan huussiin, uusi on vain erakkolan johtajalle ja vain talvikäyttöön,
iloitsen tästä uutuudesta,
huussi on kompostori malli ja Biolan tekemä, kuivikkeena käytetään puun kaarnaa,
huussimatka lyheni sata metriä ja talvella kun on lunta on läheisyydellä merkitystä,
vielä on vähän sisustus kesken kun puuttuu matto joka pitää tietysti olla käsinkudottu ja toistaa hobbyhall antiikkimattojeni kuvioita, lisäksi huomasin tuosta kuvasta että takaseinällä on vielä valtava tyhjä tila, olen täysin bysanttilainen ja bysanttilaiselle tyhjä tila on kauheinta mitä voi kokea, kuvasta ei tule esiin siskoni lahjoittamat täydelliset pitsiverhot jotka luovat iltapäivän auringolla hämyisän, viipyilevän tunnelman muuten niin askeettiseen huussiini.

Ohessa kuva, nyt vain ongelma, mistä voin enää kirjoittaa kun se viimeinenkin yksityisyys on esitelty, lähetä ideoita että pysyn julkisuuskartan huipulla.

KIRKKOVUODEN ALKU

1.9.2015 klo 18 vietetään ortodoksisen kirkon kirkkovuoden -indiktio(aloitus) päivää ja päivää luomakunnan puolesta Rasimäen erakkolassa Pyhän Ristin ylentämisen ja Pyhän Johannes Krysostomoksen tsasounassa toimittamalla Kiitos Akatistos palvelus ja sadon siunaus, voit tuoda omaa satoa siunattavaksi.
Palvelus on ulkona joten paljon vaatetta päälle ja mukaan.

Akatistoksen jälkeen yhteinen teeilta

Päivä luomakunnan puolesta

Huolissaan ympäristömme tilasta

päätti Ekumeeninen Patriarkaatti

vuonna 1989 julistaa

syyskuun ensimmäisen päivän

ympäristönsuojelun päiväksi.

Patriarkaatti kehottaa

tänä päivänä kaikkia kristittyjä

kiittämään Jumalaa Hänen

meille antamastaan lahjasta,

koko luomakunnasta, ja rukoilemaan

sen suojelemiseksi ja

pelastamiseksi. Lisäksi meitä

itseämme niin yksilöinä kuin

kansakuntina kehotetaan ryhtymään

toimiin ympäristömme

pelastamiseksi. Näin voimme

päästä lähemmäksi maailman

alkuperäistä kauneutta.

 

PS. Leivomme yhdessä syksyn sadosta piiraita illan teehetkeen, työt alkaa klo 15, tule mukaan.

Osoite on Rasimäentie 521 Rasimäki

 

 

MURHEITA MAALAISKYLÄSSÄ

K uten jo kymmenesti olimme kokoontuneet jonkun syyn takia juhliin syömään iänikuista lohisoppaa,

paikalla oli kartanon omistaja Hubertus ja hänen vaimonsa Adelma, pöydän äärellä oli myös vanhat neidit Edit ja Sigrid, pöydän toisen pään ihmisiä en tuntenut,

tarjoilin sopan, kartanon omistaja oli jo sallinut itselleen pari lorausta ylämaan tai alamaan jaloa juomaa, joten oli valmis lusikoimaan iänikuista lohisoppaa, syötyään pari lusikallista alkoi köhiä ja romahti naamalleen lohisoppaan,

tunteet joita tästä kylästä ei puutu aiheutti lievän kiusallisen hiljaisuuden kun pohdimme itsekukin sisällämme pitäisikö pää nostaa pois lautaselta vai olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, Hubertuksen vaimo kuunteli juuri niin mielenkiintoista juttua vanhoilta neideiltä ettei voinut millään keskittyä mieheensä, tää on kai myrkytetty, sanoi joku pöydän toisen pään ihmisistä,

talon pihapiirin tsasounaan oli juuri kiinnitetty koordinaatit joten kaikki saattoi soittaa hälytyskeskukseen,
kaikillahan oli kännykkä esillä, sillä ei voi olla varma koska soitetaan edullinen maaseudun tulevaisuus lehden tarjous,

lupasivat lähettää kyläpoliisi Oivan,

soppa jäähtyi ja sitä ei voinut syödä edes pihani harakat,

-selvä tapaus, sanoi Oiva, ei oo kuollut mut on myrkytetty, vanha rouva Selma pyörtyi Oivan käsivarsille kuiskaten hennolla bassoäänellä - miten?

Oiva totesi – selkeästi lyijyveteen, lyijymyrkytys, uhri selviää kyllä, voi jäädä vähän vihertäväksi,

puna nousi kasvoilleni olin kuin sammutuskaluston väri, signaalipunainen numero 0274, apua, olin käyttänyt soppaan uuden sammutusvesi tynnyrin vettä,

minä, minä olen syyllinen,hälytyssireeni huusi ja oli pakko, pakko, pakko, pakko,

herätä,

kello oli kuusi ja uusi päivä alussa,

pamautin herätyskellon hiljaiseksi ja hain netistä Teknoksen puhelin numeron, sillä olin maalannut vesitynnyrin sisustan rautamaali Ferrexsillä jonka löysin varastosta, maalattuani luin aineluettelon ja siinä mainittiin lyijy, jota sai käyttää vielä 30 vuotta sitten, ajalta jolta maalipurkki oli, siksi unettoman, painajaismaisen yön jälkeen soitto ja syvä huokaus, vesi kelpaa kasveille, ok, en siis myrkytä ketään lyijyvedellä kastelluilla kasveilla,

nyt on siis ohjeet, jauhesammutin, paloämpäri, vesitynnyri eli koko sammutuskalusto paikoillaan ja valmiina.

 

 

 

                    Tynnyri odottaa vielä toista kerrosta maalia ulkopintaan

 

Zaharias joka on sammutusvesi päällikkö halusi tarkistaa onko paloämpäri korjattu, eikä vuotanut enää,
Zaharias halusi hillittömästi hypätä tynnyriin kun ennen oli asunut kaivossa ja huolehtinut kaivoveden puhtaudesta, nykyään kun kaikki muuttuu, niin hänen työnsäkin oli tehty mitättömäksi ja haikeudella muisteli menneitä piimä, maito ja kerma litroja joita oli pitänyt raikkaina kaivossa.

Sammutuskalusto on muuttumatonta ympäri maailmaa,, tässä kuvassa entisestä Jugoslavian kaupungista Skopjesta otettu kuva vuodelta 1984, kuva on kirkon ulkoseinästä,

toisessa kuvassa lähikuva seppeleistä sävysävyyn palokaluston kanssa, ainoa poikkeus on ettei meillä ole punaisia lapioita näkynyt.

 

 

 

 

 

 

VIERAILU PARONI
EMIL CEDERCREUTZIN
KESÄMÖKILLÄ

 

EMIL CEDERCREUTZ 16.5.1879- 28.1.1949

 

 

 

Aika ajoin on käytävä tarkistamassa onko kaikki hyvin Emilin kesämökillä, tänä vuonna kävin,
MEMENTO VIVERE -MUISTA ELÄÄ luki kuten ennenkin ovessa,
heti astuttuani sisään huomasin erään patsaan olevan pois (nimeltään muistaakseni "työn jälkeen"), mihinkähän on hukattu?, oli kuulemma siirretty veistos saliin, tämä patsas on merkittävä näky kun astuu sisään , nyt tilalla mööpeleitä,
opas selitti myös erään patsaan olevan Emilin opettajan kolmeen osaan oppilaille jakama, esittäen Georgios Voittajan voittoa lohikäärmeestä, sanoisin patsaan olevan nimeltään joku muu, tässä hahmo ei kyllä ole voittaja vaan lähinnä häviäjä.

                                                Emilin opettajaltaan saama patsaan osa

Onneksi sisätiloissa kaikki oli muuttumatonta, ei ollut tehty kevät siivousta ja vaihdettu kalusteita, tarkistin heti kirjahyllyn löytyykö Giovanni Papinin teos Kristuksen historia, ei löytynyt, näin sen muistaakseni viisi vuotta sitten hyllyssä, tai sitten olin vain lukenut Ritva Kavan kirjasta kuinka Emil oli tavannut Papinin Italiassa,

                                       Kuvassa uusia kirjoja ja taustalla salin kirjahyllyt

Emilin kesämökki on sisältä yltiöromanttinen, täynnä taidetta ja tosi mukavasti,, jopa painokuvia löytyy kuuluisista maalauksista, huoneita on sali, työhuone, naisten makuuhuone, ruokailutila, sivusiivessä on keittiö, Emilin makuuhuone ja hänen palvelusperheen asunto, erikoinen järjestely, sivusiipi ei ole avoinna, joskus kävin siellä kun oli avoimet ovet päivä, siellä oli tylsä 50-60 luku, unohdetaan se.
Päätiloissa on jotenkin kiehtova ilmapiiri, olen viihtynyt aina siellä lapsesta asti kun koulupäivänä kävimme siellä.

Emilin Italian matka vaunut oli myös hävinneet aulasta, ne kuitenkin löysin muiden vaunujen joukosta, aikoinaan Emil oli käynyt näillä vaunuilla Italiassa, aika suoritus.
Museossa on lukuisia rakennuksia ja ne täynnä vanhaa talonpoikais esineistöä ja kun ollaan satakunnassa, esineet on esineitä, ei koristeltuja kuin itäisessä suomessa, kuuluisa maahengen temppeli on kiinni, se on sääli.

                                                            

                                                       Emilin Italian vaunut

Museossa on myös esillä miesten vaatteita ja niiden valmistukseen liittyviä esineitä, en tiedä onko puvut Emilin pukuja vaan muuten vain hankittuja.

                                                        Pukumuotia joltain ajalta


Emil osasi laittaa myös ruokaa, ruokailutilassa on vähän esineitä, joten niitä varmasti löytyy varastosta, ruuan valmistus tarvikkeet ovat kiehtovia, niitä soisi olevan esillä, tuskin yhdessä kattilassa kaikki ruoka tehtiin.

                                                                 

                                                                     Ruokailutila


Vuosien varrella olen seurannut museon kehittymistä ja paikallinen sanomalehti on aiempina vuosina kertonut museon kuulumisista, kertoneeko enää, onkohan enää oikein toimittajiakaan kun valmiita juttuja tulee pääkonttorilta.

 

Vuosien kertomaa

 

Veistos sali oli uusittu, veistoksia oli konservoitu, tuotu lisää, näytti hyvältä, kuvia en muistanut ottaa kun olin niin lumoutunut patsaista, ostin uudehkon kirjan nimeltään TYÖN JÄLKEEN, kirja on mainio opas pienillä kertomuksilla patsaista.

 

                                                   Työn jälkeen, kirja patsaista

 

Itse yritin vaikuttaa että saisimme kylämme sadan viiden omenapuun tarhaan Emilin veistämän patsaan, otin yhteyttä Emilin säätiöön ja kerroin idean, henkilö oli kiinnostunut, hankin suosittelijan joka tunsi alueen, kuitenkaan koskaan ei ole päätöstä tullut asiasta, kylämme on vuoden Pohjois-Karjalaiseksi kyläksi valittu, pieni elinvoimainen kylä,  böndeeläinhahmo sopisi tarhaamme, elän edelleen odotuksessa että hanke onnistuisi.

 

Lopuksi on laitettava Luvialaisen veneen kuva, vaikka en merta joka päivä Porissa nähnyt oli se aina läsnä ja tämä vene on upea, en muista miksi sitä sanotaan, ei ole nimeltään vene vaan jotain suurempaa.

 

 

 

                              Vierailu on päättynyt ja hyvin on hoidettu Emilin perintö.

 

PS. Voit nyt myös kommentoida juttuja.

PAALASMAAN PRAASNIEKKA

Eilen vietettiin Paalasmaalla pyhän Herman Alaskalaisen muistopäivää hänen nimellään pyhitetyssä tsasounassa,
Paalasmaa on uskomattoman kaunis usean saaren ketju Pielisellä, saarille kuljetaan lautalla, kun astuu lautalle on kuin siirtyisi lomalle, eilen paistoi aurinko, vesi välkkyi ja lautta äänteli iloisesti pröpöttäen,
saarien välillä kulkee myös tie joka jakaa Pielisen veden, hauskasti oli eilen toinen puoli täysin tyyni ja toinen puoli tuulen voimasta kohisi ja nosteli aikamoisia vaahtopäitä, joten mielialan mukaan saattoi valita tunnelman, tähän pystyy vain Paalasmaan saaristo johon muuten jo 1600- luvulla ensimmäiset munkit tulivat kaukaa idästä.

 

 

Lautalla pienoisella ei ollut kahvilaa

 

Otinko tsasounasta kuvaa, en tietenkään, on niin tuttu, otin kuitenkin kuvia ikoneista joita en ollut aiemmin kuvannut, tässä kuvia, ei kuitenkaan pääikoneista, mutta muista:

 

 

Tässä kollaasi Kristuksen ylösnousemuksen ennalta kuvauksia, Daniel jalopeurain luolassa, Joona valaskalan vatsassa ja kolme nuorukaista tulisessa pätsissä.

 

 

Tsasounan omistajien nimikkopyhät, pyhä Helena ja pyhittäjä Benediktus

 

 

Yhtenä asiana mikä vaikutti maalaustyöhön ryhtymiseen oli tapaus joka sattui Paalasmaalla 1950 luvulla, kaksi moottorivenettä törmäsi ja viisitoista nuorta hukkui, pahinta oli mitä luin oli kuinka maalikkosaarnaaja hautaustilaisuudessa sanoi nuorten joutuvan helvettiin kun olivat menossa tansseihin, arkun kannet kiinni ja asia haudattiin nuorten mukana, koskaan ei asiasta puhuttu ja voi vain kuvitella millaista häpeää ja syyllisyyttä on omaiset kantaneet, onneksi säpit aukeni kun maalasin tämän votiivi ikonin ja paikallinen lehti uskalsi ottaa asian esiin, pato aukeni ja vihdoin asiasta puhuttiin, kerrankin ikoni , joka halveksien tuomittiin, antoi mahdollisuuden rukoukseen nuorten puolesta.

Toinen erikoisempi on Jumalanäiti elävöittävä lähde, Jumalanäiti on puettuna karjalaisnaisen pukuun ja hänen ja Kristuksen käsien kautta virtaa elävöittävä vesi.

 

 

Elävöittävä vesi on aina pääosassa temppelijuhlissa, nytkin  menimme saatossa rantaan jossa kirkas Pielisen vesi pyhitettiin, vesi kimalteli kuin jalokivet, huikea tunne olla läsnä ja kokea vastustamaton halu rynnätä veteen, noniin, ollaan sitä kuitenkin aikuisia, ikävä kyllä.

 

Praasniekoissa ruoka on myös tärkeä ja Paalasmaalla erityisen mahtavaa, mikään ruoka ei ole ilmaista, joku sen aina maksaa, tänä vuonna isäntäväki lahjoitti vapaaehtoisen ruokailumaksun Juuan tiistaiseuran hyväksi,
juhliin kuuluu myös pientä ohjelmaa ja tänä vuonna oli mukana PYHÄN KOSKETUS kuoro joka avusti palveluksessa ja ruokailun yhteydessä esitti uusia pyhiinvaeltajien lauluja.

Monia armorikkaita vuosia Leenalle ja Pentille ja voimia Tsasounan hoidossa ja rukouksen ylläpidossa.

 

 

 

 

 

HUUTO

Vierailin joka päivä viikon ajan tavarataloissa, laitoin myös kuulokojeet päälle jotta voisin kuunnella viehättävää hissimusiikkia ja muuta klassista ,
outoa,
maailma on muuttunut, mietin uutta muuttunutta äänimaailmaa, yritin jopa ottaa keskustelun aiheeksi kassan kanssa joka kuitenkin kiireisiinsä vedoten ei halunnut kommentoida asiaa,
en heti huomannut sitä, vasta noin tunnin kuluttua huomasin että kaikki oli muuttunut, ei ollut enää vienoa musiikkia,
oli helvetillistä kakaroiden HUUTOA, taukoamatta,
tästä olisin halunnut keskustella, että onko musiikkitausta nauhat vaihdettu rakkaiden lasten jatkuvaan huutoon ja kirkumiseen, lisättynä potkimis äänillä, ääntä riitti jatkuvana virtana, en voi uskoa että pieni viaton lapsukainen voi kokea virkistävän kaupallisuuden mekan kuin avaisi helvetin ovet, mikä on? ääni pitää tulla nauhalta, miksi? vietämmekö liikaa aikaa tavarataloissa hypistellen tomaatteja, rutistelemalla ranskanleipiä, kyllä näin on, nopeasti vain ulos, ja tässä auttaa kakofoninen huuto, lapsen huuto joka ylittää kirkkaasti kaikki Wagnerin oopperat,
itse huomasin viikon loppupuolella luopuneeni kuulolaitteista ja uppoutuneeni omaan hiljaiseen maailmaani nauttien täysillä makkarahyllyjen viileydestä, vastausta kysymykseeni en saanut, tutkin asiaa edelleen.

 

 

Mitenkä tällainen pieni rakastettava, suloinen, komea, kauniisti puettu, alati hymyilevä, onnen kyyneleitä vuodattava puolivuotias voi jo hallita suurta tavaratalon äänimaailmaa?