maanantai 11. tammikuuta 2016

KAIPUU
E
ilen oli ortodoksisessa kirkossa Teofanian jälkeinen sunnuntai, pyhän Sakkeuksen sunnuntai, jota  ei ole joka vuosi, vietto riippuu pääsiäisen ajankohdasta, Sakkeus tuo esiin kaipauksen, odotan tätä päivää eniten näistä esivalmistus sunnuntaista, sunnuntai herättää minussa kaipauksen jonka aina välillä kadotan tai kohdistan hyödyttömiin asioihin kuten kotona leivottuihin korvapuusteihin.
Luukkaan evankeliumi 19:1-10 kertoo Sakkeuksen tarinan, lue se sieltä.

Miten kertoa kaipauksesta ja miten pyrin oikeanlaiseen kaipaukseen, tässä ikoni Kristuksesta, ikonin kuva on hämärtynyt ja nyt on ensin määriteltävä tavoite, sitä varten on joka sunnuntaille oma selventävä teema ja Sakkeuksella on mielestäni se tärkein, kaipaus.

 
Kristuksen kuva on vuodessa himmentynyt, on aika taas kirkastaa se.
 
Miten sitten synnyttää kaipauksen, tänään on ulkona pakkasta 29 astetta ja sisällä lämmintä 11 astetta, maalaustyöt piti aloittaa, mutta emulsiot on jäässä, joten nyt mietitään tätä asiaa eli kaipausta, kaipauksen synnyttää vaikka kevään, kesän odotus,
 
 
Jouluruusu nousee  lumesta täyteen loistoon lumen keskelle, kevään airuena.
 
 
Huumaava kielojen tuoksu siivittää kesää.
 
 
Mystinen metsä uinuu lumen alla vielä, mutta odottaa sinua.
 
 
Vene, tuoksuva terva, paahtava aurinko, hiljainen veden liplatus kaipaa jo kesän iloa, riemua.
 
 
Loistavat värit kannustavat matkaasi kesään.
 
 
 
 
Mieti näitä, kristillinen kaipaus on samankaltainen, kuin kesän kaipaus, paaston alun kaipaus ja vihdoin paasto sekä riemullinen ylösnousemuksen aika vaatii kyllä vähän enemmän työtä kuin pelkkä ajatus, yksin kaipuusi kanssa ei tarvitse olla, vaan kirkko ja uskolliset kirkon opetuksille olevat ihmiset jakavat Sakkeuksen kaipuun kanssasi yhteisissä palveluksissa.
 
 
Pyhän Sakkeuksen myötä kohoamme, jotta voimme nähdä Kristuksen ja kulkea luottavaisesti pitkä paaston tie riemulliseen ylösnousemusiloon.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti