DUHAISETAAATSIIIII APPELSIINIT
Kun palauduin kotiin iski heti nuha ja flunssa, tein lumitöitä ja ykskaks tuli tunne että en viitsi ja se oli siinä, kuumetta yskää, kaikkea, mutta sen verran toimintoja jäljellä että lisäilen tänne muisteluksia pohjois- Kyproksen matkalta,
ennen matkaa en tietenkään ollut perhtynyt asiaan kuten en minkäänlaisiin käyttöohjeisiin, ne luetaan jos on pakko, koska matka oli englanninkielinen oli vähän epävarma olo mistä on kysymys, niinpä kun opas kertoi että saavumme apostoli Barnabaksen kirkolle olin ihan lyöty,
AHTSII, sori,
ja vielä opas kertoi että apostoli Barnabas on haudattu tänne, minne, en muista paikkakuntaa, netistä katsoin jälkeenpäin että haudan päälle rakennettu mauseleumi on 1950 luvulta, kävin haudassa joka oli kaivettu kallioon.

Apostoli Barnabaksen mauseleumi

Tässä apostolin hauta, nostin kuvan pystyyn että ikonimaalari näkee kasvot paremmin.

Tässä koko hauta näkyvissä.

Haudan yläpuolella oleva teksti, en tiedä mikä, olisikohan tropari eli ylistysveisu Barnabakselle?

Opasta ei tarvinnut kuunnella joten otin kuvia luostarin kirkosta. Kirkko oli myös ikonimuseo, otin kuvia jotka kiinnostivat minua.

Arkkienkeli Mikael, miksi on enkelin kuva poloksessa?

Herran edelläkävijän Johannes Kastajan mestaus.

Kristuksen taivaaseen astuminen, piilokuvasta en löytänyt kuin yksitoista apostolia, ulkonäöltäänkin olivat vähän vieraita.

Tämän ikonin sommittelu on raikas ja dramaattinen, ristiriitainen tuleviin tapahtumiin nähden.

Tämä oli upea, jos olisi ommeltu kankaalle sanottaisiin sitä pelenaksi, tämä on maalattu suporaan puulle ikonin alapuolelle ikonostaasiin.

Kunikaanovien oikealla puolella oli tämä koristemaalaus.

Otin kuvan myös nunnan haudasta, hauta on baari-kahvilan vieressä, katsoin netistä vanhoja kuvia ja huomasin että hauta ja ympäristö oli aiemmin hyvin hoidettu, nyt poljettu ruohot näkymättömiin kun jokainen turisti haluaa kuvan haudasta, kuten minä, en tajunnut asiaa ennen kuin kotona, olin välinpitämätön, kun ne muutkin, voisi hautaa silti hoitaa ja kunnostaa aidat. IKUINEN MUISTO HAUDATULLE!

Lisäsin vielä tämän ystäväni ottaman kuvan, roikuin tietysti aidalla saadakseni hyvän kuvan joten en tajunnut että alue olikin aidattu, vain haudan ympäristö oli hoitamaton, vasta nyt huomasin kukat pylväiden päässä,  kuinka paljon ihminen ei oikeasti näe tai näkee mitä haluaa, AHSIIIIIIIIIIIIII!, valitan, ihan oikeesti valitan.

Tässä loppukevennyskuva jota kukaan ei ymmärtänyt.

HAALENNEET APPELSIINIT
Kun pöly laskeutuu vuosikymmenten ajan muuttuu kaikki haaleaksi, niin on käynyt myös ortodoksikirkoille Pohjois-Kyproksella, käyttämättömyys, hoitamattomuus luo omanlaisensa tunteen jonka voi aistia vain siivousintoilija.
Kävimme pyhän marttyyri Mamaksen kirkossa jossa oli esillä myös ikoneja, tämä kirkko oli erikoinen sillä siellä sai sytyttää tuohuksia pyhän marttyyri Mamaksen ikonille, muuten kirkko ei ollut käytössä.

Tämän verhon takana on pyhän marttyyri Mamaksen ikoni, on tavallista peittää ihmeitä tekevä ikoni ja esillä on vain muistopäivänä. Verhossa roikkuu votiiveja jotka on tehty hopeasta, ne esittävät eri ruumiinosia, korva, nenä, silmä, sydän, aikuinen lapsi, poika, tyttö, näitä votiiveja tuodaan kirkkoon kun joku asia on pielessä tai on onnistunut, myös koruja jätetään.

Tässä kuva lähempää votiiveista.

Tässä kuvia pyhän marttyyri Mamaksen kirkosta, vasemmassa laitakuvassa näkyy vahanukkeja joita myös tuodaan kirkkoihin, näiden nukkien vaha käytetään tuohusten tekoon.

Kysyin matkalaiselta suomennosta kirkosta ja pyhästä marttyyri Mamaksesta, suomentaja kertoi että torkkui alkuosan ajan, keskiosan luennosta ei kuunnellut, mutta kuitenkin tällainen on suomentajan näkemys:
Eräänä päivänä  pyhä marttyyri Mamas ratsasti leijonalla ja pelasti kuninkaan lampaan, tästä hän sai verovapauden loppuelämäkseen ja julistettiin pyhäksi. Mutta?, ei mitään muttia, näin se meni. Huomautettakoon että suomentaja ei ole ortodoksi. Pyhän marttyyri Mamaksen muistopäivä on 2.9, eli synaksariosta voit lukea ihan oikean elämänkerran.

JÄÄHTYNEET APPELSIINIT
Lentokoneessa ei nykyään tarjoilla mitään, ostaa toki voi, mutta omat eväät on aina parhaat, siskoni joka tietää intohimoni valmisruokien punaisiin lappuihin oli ostanut vartavasten punaisella lapulla olevia pitsoja matkaevääksi, eihän nyt kukaan voi syödä ulkolaista ruokaa ulkomailla, harmi kun kahvikeitin unohtui kotiin ja joka paikassa oli murukahvia.

Tässä nykyinen lentämiseen tarkoitettu valmisateria.


Jäähtyneenä saavuimme Kyreniaan Kyproksella, opas piti matkalla luennon Kyproksen historiasta, nämä kolme sanaa jäi mieleen, empaire jota ei saa sekoittaa aupairiin, toinen sana oli ottomaani ja kolmas sana sips.
Tässä lyhyt suomennos jolla ei vielä ole tieteellistä statusta, eli Aleksanteri joku piti sipseistä ja toi niitä mukanaan Kyprokselle, ottomaanit halusi jotain muuta sipsien tilalle ja heittivät Aleksanterin pihalle, jostain syystä tilanne meni niin pahaksi kun Englantilaiset söi jatkuvasti sipsejä ja kalaa piti Kypros jakaa kahtia jolloin sipsin syöjät ja Englantilaiset jäi toiselle puolelle saarta josta ei jatkuva sipsiöljyn käry saavuttanut ottomaaneja.
Saavuimme siis Kyreniaan oli kylmä ja huoneessani oli +16, oli kyllä ilmalämpöpumppu joka toimi kaukosäätimellä joka ei toiminut, ensimmäisen yön palelin ikävöin kotiin jossa sentään lähes aina on +18 astetta, aamulla kokosin koko sanavarastoni ja marssin portieerin puheille, käytettyäni koko sanavarastoni ja piirrettyäni lumiukon hän vähitellen ymmärsi mistä oli kysymys, joskin ihmetteli lumiukko piirrosta luullen sitä omakuvakseni, kuitenkin tuli hetken kuluttua huoneeseeni ja pyysi avaimeni, luulin että nyt heittää pihalle kun marssi vielä parvekkeen ovelle, mutta sietä löytyikin pieni rasia verhon takaa johon avaimeni sopi ja yhtäkkiä ilmalämpöpumppu alkoi hyräillä, siis, en koskaan olisi ymmärtänyt saatikka löytänyt tätä erinomaista piilopaikkaa.

Tässä siis lämmönlähteen salaisuus, huoneen avain roikkuu avaimen perästä joka on kytkin ilmalämpöpumpulle.

Tässä vielä kuva joulukortista joka sopii hyvin ilmastollisesti matkaani. Lentokentillä hahmoni oli hauskaa lasten mielestä ja minuakin kyllä nauratti taaperoiden spontaanit ilmeet kun näkivät minut. Kiitos Tuula omakuvastani.

Minäkö?

KATKEROITUNEET APPELSIINIT

Kahden kuukauden matkoilla olo on päättynyt, kotiinpaluu oli juhlaa kun naapuri oli tehnyt lumityöt ja pääsin lämpimään, siis kahdessa huoneessa lämpöä ei ollut vaan pakkasta -2 ja keittiössä kukkien takia +10, ulkona oli -21, kirjoitan tätä pipopäässä kolmen villapaidan kokonaisuudessa ja uudet turkisvuoriset tossut jalassa, on siis kylmää.

Kiitos kaikille minua joulukorteilla muistaneita, avasin niitä eilen illalla ja muistin teitä.

Viimeisin matkani johon otsikko viittaa suuntautui Pohjois-Kyprokselle, alku oli lupaava sain kyydin lentokentälle, matkan olin tilannut Travel Service Skandinaviasta ja ehtona oli että pääsen suomalaisen oppaan ryhmään, tämä myös kirjattiin paperille, vasta jälkeenpäin tajusin että lauseessa oli sana sitoutumaton , jee eli ilman muuta olin englannin kielisessä ryhmässä, yritin heti selvittää asiaa, kiitos muille matkustajille kielen käännöstä, opas lupasi, ei tehnyt kuitenkaan mitään koska vielä äkäisemmät pääsivät aamulla suomalaisen oppaan ryhmään.
Päivällä opas ihmetteli ettei kaikki puhu englantia ja lupasi puhua hitaasti jotta kaikki ymmärtäisivät, minä puhuin myös hitaasti jotta hän ymmärtäisi suomea, eli jos ihminen ei ymmärrä kieltä ei edes tavaaminen auta.
Syvä uuvuttava viikon hiljaisuus laskeutui kun opas vielä kävi läpi koko Euroopan historian.
Kerron näistä kun ensin sulan, kerron suomennoksia, ihan kivoja, voin kirjoittaa historiaa ihan uudelleen.

Kävimme tien laidalta kuvaamassa appelsiinipuita.

SAARNA

Tämä ei ole saarna, meillä suomessa ortodoksikirkossa voi saarnata vain pappi, toisissa maissa vain harvoilla papeilla on oikeus saarnata.

Miten saarnan pitäisi vaikuttaa kuulijaan joka on tullut kirkkoon, siinäpä kysymys, usein saarna on niille jotka tähden tavoin loistavat poissaolollaan pilvisellä taivaalla, kirkossa olevat saavat kantaa papin turhautumisen.

Itse kaipaan tarinaa jonka pappi on kokenut liittyen päivän Evankeliummin tekstiin, ei kuitenkaan autokorjauksesta tai muusta maallisesta toiminnasta, mitenkä itse vaikuttaisin kuulijaan, ehkä tekemällä saarnan ainakin paperille ja ei ainoastaan ranskalaisilla viivoilla ja sivistys sanoilla.

Neljäkymmentä vuotta saarnoja kuunnelleena kaipaan tässä päivässä, tulevasta kertovaa inspiroitunutta tekstiä, saarna pitää olla sama joka vuosi kun se tehdään huolella, kuuntelija ei pysty saarnaa sisäistämään kerralla ja kun aiheet on samat vuodesta toiseen ei ole syytä olla trendikäs vaan kerran hyvin kirjoitettu jää elämään kuten pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna.

Kuka saa saarnata?

02.02.2014 16:11 - Jyrki Härkönen

Demokratia ei ulotu  saarnastuoliin. Ortodoksi katsoo ihmeissään, kun luterilaisessa kirkossa saarnaamaan voi ilmestyä presidentti tai mediajulkkis.

Saarnaa tarkoittavan sanan taustalla on isällistä keskustelua tarkoittava kreikankielinen "homilia". Saarna ei ole osa ortodoksisen jumalanpalveluksen kaavaa. Saarna syntyy liturgian inspiraatiosta. Sen vuoksi se voidaan pitää tai jättää pitämättä.

Saarnan tarkoitus ei ole omaelämäkerrallinen. Jos saarnaan sopii vertaus "itsestään se paha pappi puhuu", ollaan tajunnanvirrassa ja poissa saarnan tarkoituksesta.

Suomessa ortodoksit noudattavat saarnamisessa luterilaisen enemmistökirkon periaatteita ja jokainen pappi saa saarnata. Perinteisissä ortodoksimaissa saarnata ei saa kuka tahansa mustaviittainen, vaan ainoastaan se, joka osaa sovittaa mielipiteensä kirkon ääneksi. Tavallisesti luvan saarnaamiseen saa vain kokemusta omaava henkilö – pappi tai maallikko.

Saarnamisen periaattet kirjattiin vuonna 692 Konstantinopolissa pidetyn kirkolliskokouksen 64. kanoniin. Sen pohjana oli 300-luvulla eläneen kirkkoisän Gregorios Naziansilaisen homilia, jossa pyhä Gregorios varoittaa muun muassa pyrkyryydestä.

Saarnan tehtävä ei ole maailman parantaminen eikä itsensä tai muiden tuomitseminen. Hyvässä homiliassa puhuu kokemuksen ääni. Jos jumalanpalveluksessa saarnaa joku muu kuin pappi, valitaan hänet tehtävään siksi, että hän puhuisi in persona Christi.

Saarnaajan on oltava sellainen henkilö, joka valitaan tehtävään muilla kuin yhteiskuntavaikuttamisen kriteereillä. Poliittinen ja yhteiskunnallinen asema on este saarnaamiselle kirkossa ja päinvastoin.

Otan esimerkiksi joka vuosi uudelleen ja uudelleen kokemani:

Kristuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen nyt tässä ajassa, on vaikea nähdä Kristusta kaiken maallistumisen keskellä, äskettäin ollut loppiainen ei kertonut ihmisille enää mitään, on vain vapaapäivä, nyt kun alkaa paaston aika on aikaa löytää Kristus nousemalla puuhun hengellisin mielikuvin, kun nousen puuhun en Sakkeuksen tavalla näe Kristusta, olen hukannut hänet , katselen en näe, tarvitsen apua, apua antaa kirkko toistuvien palveluksin etenemällä kohti Kristusen tapaamista, tapaamisen eteen on tehtävä työtä, paastottava, oltava uskollinen Jumalalle ja kirkon opetuksille, itsesääli, kaikki tavanomaisuus on jätettävä, on noustava puuhun, puuhun jota paastoaika edustaa.

Puhun siis itsestäni, saarnassa se on väärin, pitää puhua yhteisesti, yleisesti,mutta en voi olla puhumatta Sakkeuksesta joka on vaikuttanut minuun esimerkillisesti.

Mikä on ortodoksi kristityn palkkio? Palkkiota ei ole on vain matka kohti pyhyyttä, palkkio on itse matka., tämä palkkio ei liity vain paastoaikaan vaan koko elämään, saarnojen kautta voi löytää sen oikean tien kulkea, vain yksi lause voi palkita:

Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen,

tämän kuulemme pyhän Johannes Krysosomoksen pääsiäissaanassa, asia on aina ajankohtainen, samalla uskoa antava tulevaisuuteen.

Saarna pitää olla Liturgiasta noussut inspiraation lähde, jos ei synny inspiraatiota ei pidä saarnata, ennakolta tehtyjä saarnoja on säilynyt kirkon alkuvuosisadoilta, esim.

Pyhän Hieronymoksen joulu saarna

Niin usein kun kohotan katseeni kohti Beetlehemiä, sydämeni käy keskustelua Jeesus-l lapsen kanssa. "Oi, Herra Jeesus, miten Sinä palelet ja miten vapiset; miten kova onkaan se alusta, jolla lepäät minun pelastukseni tähden! Miten minä voinkaan Sinua siitä palkita?" Silloin minusta tuntuu, että Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, en minä mitään kaipaa. Ole rauhassa! Vielä vaikeampi minun tulee olemaan yrttitarhassa ja pyhällä Ristillä." Minä jatkan keskustelua: "Rakas Kristuslapsi, minun on ehdottomasti saatava antaa Sinulle kaikki rahani." Lapsi vastaa: "Taivas on minun ja maa on minun. En tarvitse rahojasi, anna ne köyhille, niin pidän, kuin ne olisivat minulle annetut." Minä jatkan: "Rakas Kristuslapsi, mielelläni sen teen, mutta minun on silti saatava antaa Sinulle jotain, muuten en kestä tuskaani." Lapsi vastaa: "Rakas Hieronymos, koska olet niin antelias, niin Minä sanon nyt sinulle, mitä sinä voit minulle antaa. Anna minulle syntisi, huono omatuntosi ja kadotuksesi". Minä vastaan: "Mitä Sinä niillä teet?" Kristus vastaa: "Otan ne omille hartioilleni, ne tulevat olemaan minun kirkkauteni ja minun herruuteni. Jesaja on edeltä sanonut, että tulen kantamaan sinun syntisi ja poistamaan ne." Silloin minä alan itkeä ja sanon: "Lapseni, rakas Kristuslapsi, miten oletkaan koskettanut sydäntäni! Luulin, että Sinä haluat minulta jotain, ja niin Sinä haluat vain pahuuteni. Ota minulta se, mikä minun on! Anna minulle se, mikä Sinun on! Siten minä vapaudun synnistäni ja saan ikuisen elämän varmuuden." Ylläolevan saarnan kuulin ensi kerran Porissa jouluna 2016 isä Heikki Honkamäen pitämänä, hän on ennenkin herätellyt minua mielenkiintoisella aiheella.

Toinen saarna joka minusta on vaikuttava on Johannes Krysostomoksen Pääsiäissaarna joka luetaan kaikissa kirkoissa ympäri maailmaa pääsiäisyönä.

Pyhän isämme Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna Kristus nousi kuolleista! Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä. Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa. Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon. Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta. Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista. Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut. Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi: "Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9) Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa. Se kukistui ja se saatettiin häpeään. Se kukistui ja niin se kuoletettiin. Se kukistui ja niin se menetti valtansa. Se kukistui ja pantiin kahleisiin. Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan. Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan. Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt. "Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi. Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee. Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa. Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20) Pyhä Johannes Krysostomos

On myös pyhän Melitoksen pääsiäissaarna jota pidetään vanhimpana säilyneistä. En voi julkaista sitä tässä, on niin pitkä.

 

Pyhä Meliton

 

UUSI VUOSI 2017
Minut roudattiin tapahtumapaikalle jossa vietimme uuden vuoden juhlaa, jouluna oli puhetta kun perheen pihalammikon ravut kulkee pitkin pihaa isännän perässä ja emännän mielessä syntyi idea että syödään uutena vuotena rapuja, syötkö, joo o, en ole niitä koskaan syönyt kokonaisena, emäntä näytti kuinka perkaus tapahtuu, rapu tuijotti naama punaisena minua, suljin silmäni ja väänsin niskat selänpuolelle, pidinkö, en tiedä, ehkä kuitenkin Reinboin pakaste katkaravut vie voiton, suurin osa meni roskiin joskin säästäväisenä keitin heti lientä kuorista kalasoppaa varten ja ilta jatkui elokuvien parissa odottaessamme kellon viisareiden kohdistumista kahteenkymmeneen neljään, en muuten ymmärrä rapujen syöntiä johtuneeko siitä etten ole akateemisesti koulutettu ja en osaa laulaa yhtään juomalaulua ruotsiksi. Ravut oli muuten Espanjalaisia ei perheen lemmikkejä.

Häveliäästi himmensin rapuni tuijottavan silmän.

Elokuvailta alkoi kotimaisella elokuvalla joka oli onneksi tekstitetty, kyseinen kansainvälisen tason hillerielokuva oli tähditetty niin joo, olkoon, kyseessä oli Bodom siirrettynä tähän päivään, iloinen uusi vuosi meinasi latistua joten elokuva yksimielisesti keskeytettiin ja mietittiin miksi me kannatamme verorahoilla tuollaista, samoin oli toinen elokuva -Päin seiniä nimeltään joka loppui niin ettei kukaan huomannut ja kukaan ei ymmärtänyt juonta, yksi meistä asuu kyllä lähiössä, mutta häneltäkään emme saaneet ensikäden tietoa mitä elokuvassa tapahtui, siis uudestaan keskustelimme miksi me maksamme verorahoilla tällaista Itetaidetta, siis minun ei tarvitse katsoa taas kymmeneen vuoteen kotimaista elokuvaa jos joku ei kerro tyylilajin muuttuneen, oh hoijaa, onneksi oli mielettömän hyvää tuorejuusto kakkua, ohje on keltapuna ruokasivulla.

Tämä kakku ei uutta vuotta nähnyt.

Ilta päättyi ilotulitukseen ja koko läsnä oleva joukko selvisi hengissä.

KIITOS VIERAANVARAISUUDESTA!

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA! RAPUILLAAN