KOULUN JOULUKUNINGAS
MINÄ!
Perinteiset joulukeskustelut on aloitettu mediassa, perinteitä noudattaen joulukinkut on loppu ja niitä saa seuraavan kerran tammikuun alessa. Tiernapojat yrittävät parhaansa ollakseen esillä mediassa.
Valoitan osaltani kansakouluni joulu muistoja,
mutta sanon nyt tässä heti kärkeen että vasta tämä aika luo toisista meistä rasisteja, mieti sitä, minun lapsuudessani oli kaikki iloa joulun lähestyessä jos oli.
Näin kruunut, opettaja näytti niitä, ne oli hienot, kauniit, tehty messingistä, minä, minä halusin olla kuningas joulunäytelmässä joka oli uskonollinen kuvaelma,
menin jopa niin pitkälle että toin kotoa äitini parhaan kylpypyyhkeen joka oli väriltään oranssia, ruskeaa, keltaista, siis täydellinen kuninkaan viitta.
Nuoremmat eivät varmaan tiedä mitä kiiltokuvissa tapahtuu, eli on seimi jossa Jeesus lapsi makaa, vierellä on äiti Maria ja isä Joosef, itämaan tietäjät ovat tulleet kumartamaan Jeesus lasta, nimeltään tietäjät olivat Kaspar, Balthasar, ja Melhior, toisella puolella ovat paimenet ja ylhäällä enkeleitä, aasi ja härkä seuraavat tilannetta.
Niin, siis, en päässyt kuninkaaksi, olin paimen, sanoinko jotain, tuskin, minulla on sellainen muistikuva kuin olisin ollu esiripun takana, joo oli kuitenkin hauskaa ja Jeesus lapsi tuli kumarrettua.
Koulujouluun liittyi myös kuusen koristeiden teko, koko syksyn kerättiin maitopullon korkkeja, ne oli alumiinisia ja eri värisiä, ilmeisesti päivien mukaan, saimme koulussa joka päivä 2dl pullolisen maitoa, pullosta piti varovasti irroittaa korkki jotta sitä voisi hyödyntää, kuvassa pienempi pullo on juuri sellainen.
Kun Hoosianna oli laulettu, on siis niin kaunis, menimme luokkaan jossa saimme todistukset, kohdallani kukaan ei hurrannut, mutta sain kuten muutkin paperipussin jossa oli punainen tanskalainen omena ja piparkakku, muistan tuoksun vieläkin, elin elämää, en matematiikkaa, urheilua vaan kiinnostusta kaikkeen muuhun, oliko jollain naama musta ei haitannut kun taisi itselläkin olla kun löytyi jotain mielenkiintoista ulkona.
Tänään taas ei mennä kirkkoon, on liian uskonnollista lapsille, sanon suoraan, oli ilo päästä pois koulusta, mihin tahansa kuten Porin teatteriin, voi ihme kun on kaunis, olimme katsomassa näytelmää Kolme iloista rosvoa, siis juna näyttämöllä liikkui, tuli leiskui ylhäällä parvella, rakastuin heti, enkä ole rakkauttani teatteriin menettänyt, samoin kävi kun kävelimme koulusta kirkkoon, mitään en ymärtänyt, mutta nautin uskon esilletuomisesta ja tämä on seurannut minua aina, miksi siis halutaan tappaa kaikki kaunis lapsilta, en ymmärrä, lapsuudessa ne arvot hankitaan, ei kärttyisänä keskiikäisenä median pillin mukaan elävänä.
Kun kansakoulu loppui, loppui lapsuus ja alkoi valmistautuminen työhön ja kävin ammattikoulun maalarilinjan, mielenkiintoisempaa en tiedä, silloin vielä tehtiin käsin kaikkea maalista alkaen.
Ainoa muisto tästä koulusta on liina johon opeteltiin mainoskyltti painantaa, ihmettelen vieläkin kuinka siisti työni on, painoväreinä käytettiin lateksia joka oli suuri, mullistava uutuus ja kuten aina joulu on iloa ei pelkästään hyvää, tämä ilo on seurannut minua aina.
