maanantai 8. maaliskuuta 2021

RISTALEIPÄ

RISTIN KUMARTAMISEN VIIKKO

Eilen oli ortodoksisessa kirkossa Ristin kumartamisen sunnuntai.Alkuun kyllä pitää kertoa lumesta, sillä lauantaina satoi vaakasuorassa lunta, eilen aamulla oli vaikeuksia löytää käytäviä sinne, tänne, niistä on ylipäästy ja lumet on jälleen järjestyksessä.


Leimuava miekka ei vartioi enää Eedenin porttia, sillä ihmeellinen sammuttaja -ristin puu - on ilmestynyt. Kuoleman ota ja helvetin voitto on karkoitettu, sillä Sinä, minun Vapahtajani, tulit huutaen tuonelassa oleville: Tulkaa jälleen paratiisiin.









Kuvassa siunausristi.




RISTALEIPÄ- RISTILEIPÄ

Keskiviikkona on Ristaleivän päivä, perinteisesti kummilapset ovat vieneet kummeilleen pienen Ristaleivän ja samalla vaihdettu kuulumiset. Kotona kun pienet ruisleivät on paistettu, laitettiin yksi suureen Tsuppuun eli ikonin viereen, yksi jauhojen joukkoon, kevääällä leivät siunautettiin kirkossa Georgios Voittajan päivänä ja syötettiin karjalle siunaukseksi laidunkauden ajaksi.















Jo torstaina otin esiin taikinapytyn ja laitoin likoamaan juuren saamiseksi, perjantaina lisäsin ruisjauhoja ja nyt maanantaina leivoin leiväksi.














Perjantaina kun lämmitin leivinuunin, poltin karstat pois leivän paistovuoasta, juuri äsken siis leivoin leivän, asetin vuokaan, tein Ristinmerkin leipään, nyt saa kohota monta tuntia kunnes leivinuunin lämpö on sopiva.


JATKETAAN JUTTUA HUOMENNA.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

KORONAAN

KUOLEVAT KAIKKI MUUTENKIN

En ole useasti puuttunut mihinkään tämän päivän asioihin maata syleilevästi, nyt kuitenkin mitta tuli täyteen, kun eilen luin erään kansanedustajan lausunnon, en toista sitä, on ahdistava, loukkaava, vailla ihmisyyttä.


 

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.


Korona rukouksessa on kohta jossa rukoillaan päättäjien puolesta, rukoilen joka päivä tämän rukouksen, on vaikeaa rukoilla ihmisten puolesta joilta puuttuu kyky nähdä muita, itsekkyys, esillä olo on tärkeämpää kuin yhteinen hyvinvointi, siksi katson että on tärkeää rukoilla päättäjien puolesta vielä voimallisemmin vaikka se on vaikeaa.

Kansalaisista suurin osa on uskonnottomia, en tiedä miten lapsi voi esimerkiski oppia rakastamaan toista jos ei ole uskon antamaa opetusta elämän arvoista, tavoista, minä, minä, se on tämän päivän ajatus ihan vanhoillakin ihmisillä, uskonottomuus, opetuksen puute tekee meistä kylmiä, piittaamattomia, miksi ei käytetä vuosituhansien kokemusta elämästä, opetuksista, rakkaudesta ihmiseen ja kun se on totta ja kun oikeasti toteutat uskoa.













Risti on lumeen vajonnut muisto menneisyydestä, nykyisyydessä sillä ei ole arvoa kuin pienelle osaa ihmisistä.



John.21:18

Totisesti, Totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.


Pelkään vanhuutta, sitä hetkeä kun itse en enää voi vaikuttaa asioihin, päättäjien käytös heijastuu myös kansakuntaan, olen jo nyt kokenut sillöin tällöin välinpitämättömyyttä vanhuuttani kohtaan, syinä lähinnä auttajan oman itsensä vähäinen tuntemus siitä, että tulee myös kerran vanhaksi , samoin kuin uskon vähäinen merkitys ja sen antamat opetukset muidenkin rakastamisesta kuin itsensä.
















Vanhuus tuo viisautta jota ei kuuluteta toreilla, mutta, mitä tehdä nyt, kirkkojen striimaukset tuovat esiin asioita, menneisyydestä, pappien pitäisi tulla lähemmäs tätä päivää, ei saisi pelätä työpaikan menetystä, halveksuntaa, seurakuntalaisten menetystä, pitäisi olla jämäkkä, ehdoton, tulevaisuuteen kannustava, innostava, kirkolla voisi olla merkitystä myös päättäjien koulutuksessa jotta löytäisivät jämäkkyyden, nyt rimpuillaan kuntosalien, ravintoloiden ehdoilla, kun lapselle luodaan rajat joita noudatetaan, aina, loppumattomasti ei voi antaa periksi ja ymmärtää, ymmärtämättä että, kaikki kuolee joka tapauksessa, miksi emme rakenna hyvää tulevaisuutta loppuelämäksemme ja tuleville sukupolville.

Luottaminen päättäjiin syntyy vain jos uskomme heihin ilman politiikkaa, valtaa, rahaa, emme selviä jos emme luota heihin.



RUKOUS TARTUNTATAUDISTA VAPAUTUMISEKSI

Rukoilkaamme Herraa!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra, meidän Jumalamme, joka olet armosta rikas ja viisaalla kaitselmuksellasi hallitset elämäämme, kuule rukouksemme, ota vastaan katumuksemme syntiemme tähden, pysäytä taruntatauti, niin kuin kerran lopetit rangaistuksena asettamasi taudin kuningas Daavidin aikana.

Sinä, joka olet sielumme ja ruumiimme lääkäri, annat parannuksen sairaille nostamalla heidät sairasvuoteiltaan, jotta he voivat ylistää Sinua, armollista Vapahtajaamme, Valtias armahda meitä ja suojele terveitä kaikkialla tartuntataudilta.

Siunaa, Herra, ja vahvista sekä suojaa armossasi kaikkia niitä, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja hoitavat sairaita kotonaan, laitoksissa tai sairaaloissa.

Poista, oi Herra, kaikki sairaudet ja kärsimykset ihmisten keskuudesta ja opeta meitä arvostamaan elämää ja terveyttä lahjoinasi.

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.

Anna meille rauhasi, oi Herra, ja täytä sydämemme järkkymättömällä uskolla suojeluusi, sekä toivolla tukeesi ja rakkaudella Sinua ja lähimmäisiämme kohtaan.

Sillä Sinun käsissäsi, oi Herra, on meidän armahtaminen ja pelastaminen, ja siksi me kunniaa ja kiitosta kannamme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.




















maanantai 1. maaliskuuta 2021

ULKONA

ULKOISTAMISTA
K
un viime vuonna sain sisällä sisustuksen muokattua Rönsy tredin mukaiseksi ei ole ollut muuta tehtävää kuin kanniskella halkoja ja klapeja eri puolelle taloa, siksi tuli mieleen kun sisällä nyt rönsyilee pitää ryhdistäytyä ja ulkoistaa sisustaminen.




 











Skandinaavinen vaaleus korostuu pihassani ja jotta löytäisin huussini on ovi erityisesti sävytetty löydettäväksi, ovi on tietenkin antiikkia.












Polkuja olen tehnyt eri puolille kaartuviksi jotta tulisi paremmin esiin asumisen , vähän coutry tyyli.














Ei! Kyseessä ei ole autoni vaan puuvaraston eteen pehmeästi katolta laskeutunutta lunta, tämä kiinnittää heti huomiota ja antaa ilmaisulle modernia pehmeyttä kovaan valkoiseen väriin.




















Valitettavasti tämä pahvilaatikko piti siirtää sivuun koska väritys oli liian silmäänpistävä.



















Todella pehmytjäätelön muodot olen rakentanut katoille, erityisesti juuri nämä ovat henkeäsalpaavat ja tekevät liikkumisesta extreemiä varsinkin lauhana aikana, pidän todella näistä.
















Tämä käytävä on vaatinut todella paljon suunnittelua ja se on elävä todiste muuttumisesta, tänään näin, huomenna ei ja taas lisää materiaalia jonain päivänä.






















Lopuksi mansikoita, ymmärräthän!


keskiviikko 24. helmikuuta 2021

KYNTTILÄ

TUOHUSPÄIVÄ
E
ilen aurinko nousi värikkäänä ja toi mukanaan pikkuisia tuulia, pakkasta oli miinus seitsämäntoista astetta ja sisällä neljätoista astetta plussaa.




 









Kun sain uuneihin valkeat oli lämpötila laskenut niin että oli tehtävä jotain, kun katsoin ulos itse päätuuli oli paikalla ja tuprutti lunta vaakatasossa, nyt jos koskaan oli kaivettava romminassakka ja etelänhedelmät esiin, samoin kuin lammasvilla paita Veikko Huovisen " Hamsterit" kirjan ohjeiden mukaan, valitettavasti en löytänyt romminassakkaa mistään enkä etelän hedelmiä joten oli tehtävä tuohuksia lämpimikseni.





















Kerään aina tuohuksien pätkät talteen ja kaikki mehiläisvaha jämät, ne ensin sulatan kattilassa, langat ja roskat laskeutuu pohjaan joten niistä ei ole harmia.






















Minulla on korkea teräskannu johon tulee alle kuumaa vettä ja merkkaan vesirajan, kaadan sulaneen vahan kannuun varovasti siivilän läpi ja valaminen voi alkaa, kiinnitän sydänlangat grillitikkuihin, kastan vahaan ja hanskat kädessä muotoilen langan suoraksi. Nopeaa kastamista tehdään niin kauan kun tuohus on halutun paksuinen, olkapäät on lujilla liikkeen takia, sillä muutamalla kastamisella ei tuohus synny.






















Tuohukset on valmiita, tein myös punaisia, koska materiaalia oli, saivat rauhassa jäähtyä ennen viimeistelyä.























Tässä tuohukset valmiina, riittävät pitkäksi aikaa, lyhennän sydän langan ja alapäästä leikkaan tasaiseksi.




















Kun etelän hedelmiä ei ollut, nautin oman omenatarhan omenahilloa paastopullan kanssa päiväkahvilla ja iloksemme kuva omenapuun kukista joita odotan ja luulen monen muun odottavan.























lauantai 20. helmikuuta 2021

PRITKUTTELUA

MIELESTÄNI

Lunta on pritkutellut monta päivää, antais tulla kaikki kerralla, koko ajan on tunne kuin harmaakaihdin olisi iskenyt kun katsoo ulos, tänään oli pakko lähteä välillä kolaamaan, aamulla oli jo valoisaa joten nyt huomasin että talvisaappaani takasauma oli neulottu niin huonosti että oli ratkennut, ei se mitään, syksyllä ostin uuden erän ilmastointiteippiä, vähän leveämpää, homma hoitui, ei enää falskaa saapas.




 









Saapas on tyylikäs, pitää vähän vielä muotoilla kun on paremmin aikaa.


Me miehet  testi

Testaa itsesi, oletko sopiva elämään tällaisissa karuissa oloissa:

- Löydätkö helposti lumeen pudonneen puhelimesi?

- Onko lumi kaunista?

- Erotatko metsäjäniksen mistä tahansa?

- Onko  nelipyöräisellä pahvilaatikolla nimi?

- Onko koivulla virkaa?

- Haluatko lisää lunta?









- Onko kuvassa varttumassa oleva omenpuu?

- Pidätkö jääpaloista?

- Haittaako sinua jos katto on notkolla?


Tässä kysymykset, jos yhteenkään vastasit -kyllä, voin onnitella sinua, et sovi tänne vaan olet täydellinen kaupunkihemmo, kadehdittava, pysy siellä! 



Tässä vielä muutama upea lumikuva.























































keskiviikko 17. helmikuuta 2021

KORONAA

JA KAALIA

Eilen 16.2 2021 julkaistiin Ylä-Karjala lehdessä lukija palstalla mietteeni koronarokotukseen ilmottautumiseen, kun kuitenkaan lehti, (en kyllä kysynyt ),  tuskin olisi julkaissut päivittäiseen rukouselämään liittyvää rukousta , julkaisen lehtikommentin ja rukouksen tässä.

















LUKIJALTA

KORONAROKOTUS

Torstaina oli Ylä-Karjala lehdessä ilmoitus, missä ohjeet koronarokotukseen osallistumisesta. Oli puhelinnumero, mietin, on varmaan ihan tukossa joten virkeänä vanhuksena tein ilmottautumisen tietokoneella.

Mahtavaa käyttää tietokonetta, tein pari kertaa uudelleen kun en löytänyt koronaa enkä Valtimoa, olin hyvin rauhallinen, voisin joka tapauksessa pyytää jotain nuorempaa tekemään ilmottautumisen, ihmettelin että aikoja oli paljon ja valittavissa haluaako tunnin rupattelun vai ihan nopeasti pois.

Näpyttelin, tosta, tosta noin, puhelin ja sähköposti osoite tulikin heti, he tunnistivat minut, tunsin suurta lämpöä, olin joku, en hylättynä lumessa, no, kuitenkin, valitsin ajan terveysasemalle sillä en tiedä missä on joku Riveria tai joku koulu, olen siis muuttanut tänne, kaikki hyvin ja kone ilmoitti hyväksyneensä ajanvaraukseni. Olin ylpeä , kuulin tarinoita epäonnistumisista, mutta minä, heti onnistuin.

Tulostin ajan ja siksi että varausnumero sarja sisälsi niin paljon kaikkia numeroita, kirjaimia, isolla, pienellä ja lihavoitettuna.

Ihmettelin, olinko tosissaan osannut tehdä ilmottautumisen ja vielä niin että minut oli hyväksytty.

Tuli seuraava päivä, puhelin soi, vastaanko? Oli outo numero, vastasin, sain tietää että olin ilmoittautunut johonkin koululaisten DJ juontajaksi, onneksi soittaja oli huomannut asian ja poisti minut listalta ja etten sitten turhaan tulisi käymään, suuri kiitos sinulle joka olit valpas, oli kuulemma muutkin halunneet tulla.

Siis SIUN SOTE, hävetkää, teillä on ollut aikaa luoda vaikka uusi sivu pelkästään rokotukseen ilmottautumiseen, nyt sivulla voi ilmottautua vaikka mihin äitiysneuvolasta matokutomiseen, korjatkaa äkkiä sivu, vähän vielä naurattaa kun ensinnä on 70 vuotiaista ylöspäin, meitä arvostetaan, mutta nyt sanon julkisesti, meistä aika harva osaa hoitaa lähinnä vain pankkiasiat koneella joten miettikää asiaa, ja miettikää sitä kuinka paljon turhaa työtä aiheutuu kun joudutaan oikomaan väärin tehtyjä ilmottautumisia.

Munkki Stefanos













RUKOUS TARTUNTATAUDISTA VAPAUTUMISEKSI

Rukoilkaamme Herraa!

Herra armahda!

Herra armahda!

Herra armahda!


Herra, meidän Jumalamme, joka olet armosta rikas ja viisaalla kaitselmuksellasi hallitset elämäämme, kuule rukouksemme, ota vastaan katumuksemme syntiemme tähden, pysäytä taruntatauti, niin kuin kerran lopetit rangaistuksena asettamasi taudin kuningas Daavidin aikana.

Sinä, joka olet sielumme ja ruumiimme lääkäri, annat parannuksen sairaille nostamalla heidät sairasvuoteiltaan, jotta he voivat ylistää Sinua, armollista Vapahtajaamme, Valtias armahda meitä ja suojele terveitä kaikkialla tartuntataudilta.

Siunaa, Herra, ja vahvista sekä suojaa armossasi kaikkia niitä, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja hoitavat sairaita kotonaan, laitoksissa tai sairaaloissa.

Poista, oi Herra, kaikki sairaudet ja kärsimykset ihmisten keskuudesta ja opeta meitä arvostamaan elämää ja terveyttä lahjoinasi.

Auta, Herra, meitä kunnioittamaan,luottamaan ja tukemaan päättäjiä, jotka puolestamme tekevät päätöksiä voittaaksemme meitä uhkaavan tartuntataudin.

Anna meille rauhasi, oi Herra, ja täytä sydämemme järkkymättömällä uskolla suojeluusi, sekä toivolla tukeesi ja rakkaudella Sinua ja lähimmäisiämme kohtaan.

Sillä Sinun käsissäsi, oi Herra, on meidän armahtaminen ja pelastaminen, ja siksi me kunniaa ja kiitosta kannamme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.



JA VÄHÄN KAALISTA











Eilen aamulla olin ylen hämmästynyt ja iloinen, kaalini oli syöty, kasvatin koko kesän kaaleja koristeeksi, ne on syötäviä, mutta ensi kokemuksen jälkeen poistin ne ruokavaliostani, pitäen niitä vain koristeena, syksyllä en raaskinut niitä leikata ja jäätyivät, sulivat, jäätyivät ja pysyivät ihan saman näköisinä, eilen ne oli siis syöty, mahtavaa, rusakoita joita täällä näkyy on uskaltautunut pihaan asti ja nauttinut paaston ajan "herkkuja", ainoa huono puoli on kaalien syömisessä kun rakkaani vilistelevät pitkin vaaroja ja päräyttelevät, tietävät metsästäjät missä mennään, luulen nimittäin että rakkaimpani eivät ole tottuneet näin hienostuneisiin kaaleihin. 

Kunhan kevät taas koittaa taimia saa ilmestyä iloksemme, tämä oli siis vihje.







 

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

SUURI PAASTO ALKAA

 ILOLLA

Huomenna on jälleen käsillä suuren paaston tie.

















Paaston alkuun kuuluu anteeksipyyntö:

"Anna anteeksi!

Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle.

Jumala antakoon anteeksi meille.


Matteus 6

»Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. 

Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

HYVÄÄ NELIKYMMEN PÄIVÄISTÄ PAASTOA SINULLE!



keskiviikko 3. helmikuuta 2021

SÄHKÖSTÄ

MANUAALISUUTEEN ENSIN

Tammikuu meni ihan hyvin, joskin huomasin viitteitä muutoksista taloudessani vuoden alkaessa, alkoi niinsanotut pienkoneiden vaihtovuosi.

Ensinnä ihan vähän isolla varpaalla laitoin jatkojohdon päälle, tiedäthän sellaisen missä on kytkin, no, ei mitään, ihan vähän horjahdin ja astuin kevyesti katkaisimen joka naksahti, joo, ei se mitään, ei se niin häävi ollutkaan.

Tsaounan led- valoista yksi aloitti oman sou esityksen ja väsyneenä ihan oikeesti sammui, luulin että ne lamput on ikuisia, valaisimeen ei voi vaihtaa lamppua vaan koko valaisin on heitettävä kierrätykseen.

Viime viikolla leivänpaahdin kyllästyi kullankeltaisiin leipiin ja poltti leivät karrelle, savua olis voinut jakaa muillekin, ikkunat auki, tuuletusta, paahdin ei toimi, loppu mikä loppu, harmi etten ole naimissa, sillä silloin olisi kaapit täynnä leivänpaahtimia ja silitysrautoja joita kyläkauppa aina viisaasti tilasi etukäteen kun sai vihiä tulevista häistä. Siis ei oo tilalle toista, paaston ainoa ilo on aamulla paahteinen leipä, no ei se mitään, pitää kilvoitella.

Mikroaaltouunini on viime vuosisadalta ja jotenkin minusta se säteilee, pimeässä keittön mikroa lähellä olevat pinnat  jotenkin heijatelevat valoa, ehkä valo on yövaloa., nyt ongelma on jos ostan uuden en halua että siinä on maailmankello, televisio, humpparadio ja missään nimessä se ei saa puhua ja kysyä aina- oletko varma?, - ehkä vähän kevyempää! ja valtavia piippauksia päälle, EI, haluan mikron joka lempeästi hyräilee kun sulatan karjalanpiirakoita munavoilla.

Vähän oli hiljaista sillä kymmenen vuoden käyttöiällä tuli palovaroittimet ja häkävaroittimet tiensä päähän, niihin ei voi vaihtaa paristoja, jees, ostetaan kun ehditään, onneksi oli ylimääräisiä.

Eilen vaakani ilmoitteli ettei jaksa enää, siihen kuuluu sellainen paristo jota saa vain ilmeisesti Tukholmasta, en olisi tietenkään heti huomannut mutta kun paino oli runsaasti alle sadan niin pohdin hetken, mikä minulla on, yön aikana hävinnyt painoa, onko joku muuntotauti, ei se oli paristo, kokeilin vanhaa konstia kuten tietokoneeni kanssa, otin pariston pois ja taas pelittää hetken.

Jääkaappini ei ole ollut enää vuosiin päällä, en tiedä toimiiko, tai toimii, sillä kaappini toimii kuivaaine varastona, se on kätevä, näin viime vuonna ison uuden jääkaapin jossa puolet oli juomahyllyjä ja muut hyllyt niin kapeita ettei niihin mahdu edes kunnon voipaketti, valoa kyllä oli, ihmettelen, eikö enää muuta kuin juodaan kylmiä juomia, ei väliä, en huolisi sellaista.











Olen pikkuhiljaa ajatellut etten ostaisi uusia vaan manuaalisesti yrittäisin pärjätä kuten ennenkin tässä talossa jossa esim. yläkerrassa on yksi pistorasia kahdelle huoneelle.

Eilen luin sähkölaitoksen jutun lehdestä, kaikki on kaunista, kaikki on hyvin, me olemme kuluttajan puolella. Viime kesänä oli seitsämän päivän sähkökatko, pakastimet sulivat, tein vakuutusyhtiöön tilauksen rahasta ja kun olin lähettänyt sen luin ehdot, omavastuu on 150 euroa, mietin miten kasvissyöjänä olisin saanut lantuille, porkkanoille hintaa yli summan, olisi pitänyt olla hillaa, suomuuraimia, idänmailta vain minulle tuotuja maatiaiskasveja, ym. ei peruutin anomukseni ja mietin kuinka vanhanaikainen systeemi on, sähkölaitoksella on käyttötakuu, mitä se takaa, minulle ei mitään, jos olisi reilu korvaus esim. 150€ per pakastin sisällöstä riippumatta, silloin tuntisin että sähkölaitos pitää minusta, Pohjois-Karjan sähköllä on viidenneksi korkeimmat sähkönsiirto hinnat, totta, uuttakin luodaan, mutta jos turvaetäisyys johdoista puihin ihan maallikonkin silmällä näyttää vähäiseltä, niin miltä se näyttää tuulen mielestä, lähinnä naurettavalta ja taas vaellamme pimeydessä, itse ostin agregaatin, toivon ettei tule tarvetta, sillä en osaa käyttää sitä.





sunnuntai 24. tammikuuta 2021

ANS KU

MÄÄ KERRO

Oikaisu ihan alimmaisena.


Tänään on autuas Ksenia Pietarilaisen muisto päivä, lue ensin taustaa tästä:

 https://ort.fi/uutishuone/2021-01-22/autuas-ksenia-pietarilainen-24-tammikuuta


Juttu alkoi jo perjantaina, lunta, lumitöitä, lauantaina  aamulla neljän jälkeen herätys, olin luvannut tulla Nurmeksen kappeliseurakunnan Valtimon kirkon kokoöiseen palvelukseen Ksenian ikonin kanssa ja tarjota kahvit lopuksi.

Leivoin aamulla ja tein sitä ja tätä, tiskasin, tein lumitöitä, lämmitin saunan ja ihan lopuksi katkaisin tuulilasi pyyhkijän, tottakai kuljettajan puolelta, mutta ei hätää, jos ilmastointiteipillä ei saa korjattua niin silloin esine on rikki, sain teipattua.


Lähdin kirkolle Ksenian kanssa, samalla tietysti hain kukkia kirkolle, ja ensi kuun ruokatavarat.  Kirkolle päästyäni asettelin lukupulpetit eli analogit ja kukat, ispiraation vallassa, on vaikea yhdestä kimpusta saada kolmelle asialle asetelmat joten loin kuin kedon, siellä täällä kukkia, kuin pudonneena juhlan kunniaksi.













Palvelus alkoi, kaikki lumityöt hyökyi päällleni, kipua, kipua, katsoin onko jalat vielä, oli, oli pakko istua välillä, tottakai kuulokeparisto loppui ja piippaili aikansa, vaihdettava oli paristo kesken palveluksen, palvelus sujui todella upeasti kun miettii kuinka kanttori joutuu hakemaan lähes joka veisun eri kirjoista, myös isä Simo oli kartalla, kaikki hyvin, palveluksen loputtua joimme kahvia ja leipomuksia, isä Simo oli tuonut myös einestä, hyvää erilaista rosollia ja makean kreikkalaisen mannaryynikakun,.


Hyvää yötä, olin ajanut autoni kirkon sisäpihalle asti koska tavaraa oli enemmän, siis kun peruutin, näin ensin portin kaaren, josta auton sivupeili ei aikonut tulla mukaan, sitten oli punainen vaara jota väistin ja niinpä autoni joka on tehty Japanissa , varmaan Sakuran vuorilla, muistathan koulun rasvaliidut joista toimi vain musta kunnes paperi oli puhki, kuitenkin liitu paketissa oli kaunis kuva Sakuravuorilta ja siellä autoni on varmaan tehty ja rakastaa ylenpalttisesti lunta ja etsii sitä vaikka mistä, nyt on lunta, ei olisi tarvinnut suinpäin tunkea lumivalliin.

Olin rotkon reunalla, Valtimon kirkon parkkipaikka päättyy rotkoon ja siellä siis olin, ovi ei auennut, ketään ei näkynyt missään, työnsin väkisin oven auki lumihankeen, kotvan kuluttua tuli apuvoimia, apuautoja ja lopuksi isä Simo kuoron kanssa työnteli autoani sinne tänne, uurastettuamme aikamme, yritin jälleen, putosin polvilleni lumihankeen, en päässyt ylös, kaikki voimat oli poissa, kiskoin itseni auton oven kahvasta pystyyn, viittani oli aiheuttanut sen voimien viennin, kai,  lopulta pääsin kotiin.

Kannoin kaikki tavarat sisään, oli aika levähtää ja silloin tuhannet baletti sekä modernin, että klassisen tanssin liikeradat ja lisäksi vielä hiihdon ja muun talviurheilun liikkeet joita olin suorittanut autoni kanssa, vilvoittavassa lumihangessa vetivät suonia kehossani joka suuntaan, takaisin kohdilleen, vasta puoli kolmen aikaan saatoin nukahtaa virvoittavaan uneen.

Tänään Ksenia on paikallaan ja aamulla vähän hymyilytti retkemme, hyvää juhlaa myös sinulle, ensi vuonna uudelleen.


PS.













Tämä vanha kuva kertoo kaiken minusta nyt jo, talvi on vasta edessä. Muute, huvitti, kun kuorolaiset työnsi autoani edestä taaksepäin, naamat tuulilasissa, olisi saanut hyvän kuvan kuorosta, en tohtinut, piti olla huolestuneen näköinen.



Oikaisu.

Kun kirjoitin yllä Sakura vuoresta niin vuoren nimi on tietenkin Fuji ja Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa, kun kansakoulun ekaluokalla näin Sakura värilaatikon kannen oli ihan selvä juttu että Sakura on vuori eikä mikään ällö vaaleanpunainen kukka, tästä olen pitänyt kiinni ja nyt vasta Google kertoi totuuden, täällähän ei ole kirsikkapuita eikä niiden kukkia, joten onkohan autoni jotenkin luonnevikainen kunnei olekkaan Sakuravuorelta.













Lisätilaa oikaisuille....








lauantai 16. tammikuuta 2021

KAIPAUS

PAASTOON

Lisäsin linkit, oli lisäystapa muuttunut.

Huomenna 17.1.2021 on Sakkeuksen sunnuntai, meitä johdatellaan pikkuhiljaa alkavaan suuren paaston aikaan, suuri paasto alkaa 15.2, minulle Sakkeuksen sunnuntai on ollut aina merkittävä asia, lue Sakkeuksen elämästä tästä linkistä:

https://ort.fi/pyha-apostoli-sakkeus


 olen monesti kirjoittanut siitä, tässä yksi kirjoitus vuodelta 2016:


 http://hapastefanos.blogspot.com/2016/01/kaipuu-e-ilen-oli-ortodoksisessa.html


































Kaipuuta on monenlaista, kun hain picasasta kuvitusta löysin lukemattomia sireenin kuvia, olen kuvannut joka vuosi pieniä pensaita joita toin mukanani lapsuuteni kodista, tuoksu on juuri se mikä täyttää minut tunteella jota ei voi määritellä ja kaipuu täyttää nytkin mieleni.


Kaipuuta välittää myös maallinen taide ja musiikki, kuuntele tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=lkHXlGeDnIU














Pyhän Johannes Krysostomoksen kirjakäärön teksti kertoo myös kaipuusta, vaikka olisimme uskollisia kirkkomme opetuksille tarvitsemme myös tekoja, pelkkä usko ei riitä,  teot tulevat kaipuun myötä, kuljemme odotuksen tietä.
















Tie paastoon odottaa minua, meitä kotvan kuluttua.















Vielä on matka jäisen hämärän peitossa, mutta paaston kauneus veisuineen, teksteineen, perinteineen odottaa meitä, koittaa ihana valoisa paaston kevät.



torstai 14. tammikuuta 2021

Nuuti

JOULUA VIETIIN

Eilen Nuuti vei vanhan perinteen mukaisesti joulun varastoon, totuttelemme jälleen härkäpäisesti työn tekoa.



 









Aamu alkoi auringon noustessa, jotenkin aikaa kului maiseman ihailuun pari viikkoa, eiku pari tuntia, tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla Yle areenan audiosta Knalli ja sateenvarjo kuunnelmaa, jotenkin kuulemani siirtyy tekstiin, valitan.


Härkäviikkoja varten uunissa paistui kaalilaatikkoa moneksi päiväksi. Kaalin päivät oli luetut ja pääsi vihdoinkin huipulle, suosion huipulle, hyväääääääää.













Lanttulooraa syntyi tänään, eli lanttua, sipulia, valkosipulia, siirappia, suolaa ja uunissa monta tuntia uinumista, hyväääääääää.








 





Ruokakriisi on ohitettu ja nyt pakkasen kourissa voin nautiskella kaalin ja lantun seurasta.








sunnuntai 10. tammikuuta 2021

EI SÄÄLIÄ

ASEMA

Eilen oli taas se vuoden alun päivä jolloin lämpötila ulkona laski miinus kahteenkymmeneenkuuteen asteeseen herra Celsiuksen mukaan, sisällä oli yhtä jäinen tunnelma sillä sääasemani oli hakenut minua jo viikon, annas olla kun kerron.




 












Taloni ulkosää ja sisäsää mittarit ovat kärsineet ja olen korjaillut niitä sähkömiehen teipillä kunnes kerran näin siskoni miehellä digitaalisen sääaseman, kuinka ollakkaan juuri ollessani Lildissä kellot kilisivät ja sellainen sääasema oli myynnissä, ostin tietenkin.

Sääasema toimii satelliitin avulla ja virta tulee paristoista, sääasema näyttää ulko-sisä lämpötilan, kellonajan jokaiselta aikarajalta, myös kaikki kesä- talviajat, myös näytössä on päivä jokaisella muulla kielellä paitsi suomeksi, sääasema näyttää myös sisä-ulko tuulen suunnan ja laskevan tai nousevan lämpötilan ennusteen, koko tämä ja paristot kaupanpäälle maksoi 9,90 euroa, halpa, joo ja ihan hyvä siihen asti kun pitää vaihtaa paristot, olen pitkittänyt asiaa niian kauan kuin voin, näyttö himmenee, mutta taskulampulla vielä näkee ihan hyvin, kunnes tuli se päivä jolloin sääasemani oli sammunut.


Vaihdoin paristot, en tietenkään ulkona olevaan, no, ohjeen olen säilyttänyt ja ohjelmointi on helppoa jos on sokea, sillä näyttö on edessä, mutta näppäimistö takana ja niitä ei näe, nyt sääasemani näyttää joka päivä oikein kun asennan sen aamulla, yöllä satelliitti huomaa että olenkin jossain eteläamerikassa ja oikaisee kellon puoleenpäivään, päiväys on joka päivä jonkun muun maan, mutta ei suomen, ulkolämpötila on vakio ollut kaksi viikkoa, nyt, tänään tajusin että ulkoparistot on myös vaihdettava, kiva, nyt sääasemani luulee olevansa Kanarian saarilla, lämpöä + 30, jes juuri nyt palautui alkuasentoon ja näyttää,----,- hyvä edes näin.


Olisi hyvä jos olisi jonkin näköistä sääukon virtausta saanut ja voisi asteen tarkkuudella kertoa ulkolämpötilan vain ojentamalla aamulla ison varpaan täkin alta, mutta kun ei niin ei.


Jotta saisin jotain käsitystä ulkolämpötilasta katson lehtien säätiloja, enää ei ole Valtimoa, vain Nurmes, missähän on mitattu, toki vanha digimittarini näyttää ulko ja sisälämpötilan, mutta kun on niin vanhanaikainen, kyllä pitää tietää ennustus koska sisällä laskee lämpötila ja paljon muuta.


Mutta nyt luonto on kuitenkin kauneimmillaan ja eilen uskaltauduin sen verran ulos että sain kuvia sinua varten, nauti kylämme kauneudesta.














Uuden vuoden aurinko on häikäisevä, rakentaen valoja, varjoja laaksomme rinteille. Rinteille on ilmestynyt jo ensimmäisiä hiihtolatuja, metsästä kuuluu työn ääniä, metsää hoidetaan.












Taivas on joka päivä kauneuden ylistys ja toivoa antava keväästä, päivä on pidentynyt jo kukon askeleen verran, pääsiäistä kohden olemme menossa.













Puiden oksat nuokkuvat kevyen pakkaslumen painosta, auringon yrittäessä tavoittaa katselijan oksien väleistä.


Näillä mennään, ja odotan taas kerran kun rännit alkaa tippua, joo.




keskiviikko 6. tammikuuta 2021

RUSKA

 KYLÄ
K
ylä ajautui Kiinan ja Ruotsin kautta Länsi-Suomeen pienen kaupungin lättänälle maaperälle joka on entista merenpohjaa. Kylä on nimeltään Ruska.















Kirjoitan kylästä nyt, sillä huomenna  alkaa härkäviikot ja keskityn härkäpäisesti työn tekoon vaikka intoa ei ole näkyvillä, onneksi alkaa pian suuri paasto, jota odotan.
























Kylän valloitti ja tuotti herra Mukila joka ei halunnut sähköä näkyville, siksi vuoren toisella puolen jossa ei ole kuin tyhjyyttä  hän sijoitti sähkölaitoksen. Kylässä soi taukoamatta ihanat joululaulut ja valitettavasti mangetofoonin nauha jumittui ja kylässä soi aina, ihanaa, päivän, tunnin, voi per... mitään ei voi, siksi kylää markkinoidaan vain kuulovammaisille, kuten minä.














Kylän omistajan vuokralaiset asuvat kinobiassa eli yhteisasunnossa, heitä ei näy nyt kuvassa sillä....













..kaikki asukkaat ovat tulossa syömään, kuvasssa harvoin kuvattu kylän omistaja herra Mukila.













Sivutalossa asuu herra Mukilan vaimo ja ilmeisesti hänen poikansa, pojan asu on vähän outo, mutta ilmeisesti toimelias, koska on saanut aikaan lumiukon.

















Asukkaat ovat jo siis tulossa syömään varhaislounasta, sillä kylän kello on vasta 10.05. Kylään ei ole tietä vaan pujottelurata jotta kunto säilyy hyvänä, omistaja seisoo tarkkailemassa tulijoita, sillä aina joukossa on niitä jotka yrittävät lintsasta, heitä rangaistaan mitä ankarammin , sillä kylässä syödään aina likokalaa, valkosoosia ja maustepippuria, rangaistus on mitä julmin, lintsarit eivät saa maustepippuria.












Kylässä on rautatieasema, siellä jo odotellaan tulijoita, erikoista on ohjausvalo jossa palaa sekä vihreä ja punainen valo, alla vielä kyltti jossa käsketään varomaan steppailua.











Jotain outoa on junassa, siitä yrittäää paeta joulupukki, sillä junakin on outo, se ei liiku, raiteet liikkuu ja jotain on vialla, juna ei pysähdy, raiteet kiertävät kehää vuoren uumenissa, musiikki soi, soi, apua, ei voi kuin odottaa pääsiäistä jotta joulun lumous haihtuisi, kylä päättyy meren rantaan ja jotta kuulisi meren kohinaa on kylä raahattava vinttiin vuodeksi.