sunnuntai 24. tammikuuta 2021

ANS KU

MÄÄ KERRO

Oikaisu ihan alimmaisena.


Tänään on autuas Ksenia Pietarilaisen muisto päivä, lue ensin taustaa tästä:

 https://ort.fi/uutishuone/2021-01-22/autuas-ksenia-pietarilainen-24-tammikuuta


Juttu alkoi jo perjantaina, lunta, lumitöitä, lauantaina  aamulla neljän jälkeen herätys, olin luvannut tulla Nurmeksen kappeliseurakunnan Valtimon kirkon kokoöiseen palvelukseen Ksenian ikonin kanssa ja tarjota kahvit lopuksi.

Leivoin aamulla ja tein sitä ja tätä, tiskasin, tein lumitöitä, lämmitin saunan ja ihan lopuksi katkaisin tuulilasi pyyhkijän, tottakai kuljettajan puolelta, mutta ei hätää, jos ilmastointiteipillä ei saa korjattua niin silloin esine on rikki, sain teipattua.


Lähdin kirkolle Ksenian kanssa, samalla tietysti hain kukkia kirkolle, ja ensi kuun ruokatavarat.  Kirkolle päästyäni asettelin lukupulpetit eli analogit ja kukat, ispiraation vallassa, on vaikea yhdestä kimpusta saada kolmelle asialle asetelmat joten loin kuin kedon, siellä täällä kukkia, kuin pudonneena juhlan kunniaksi.













Palvelus alkoi, kaikki lumityöt hyökyi päällleni, kipua, kipua, katsoin onko jalat vielä, oli, oli pakko istua välillä, tottakai kuulokeparisto loppui ja piippaili aikansa, vaihdettava oli paristo kesken palveluksen, palvelus sujui todella upeasti kun miettii kuinka kanttori joutuu hakemaan lähes joka veisun eri kirjoista, myös isä Simo oli kartalla, kaikki hyvin, palveluksen loputtua joimme kahvia ja leipomuksia, isä Simo oli tuonut myös einestä, hyvää erilaista rosollia ja makean kreikkalaisen mannaryynikakun,.


Hyvää yötä, olin ajanut autoni kirkon sisäpihalle asti koska tavaraa oli enemmän, siis kun peruutin, näin ensin portin kaaren, josta auton sivupeili ei aikonut tulla mukaan, sitten oli punainen vaara jota väistin ja niinpä autoni joka on tehty Japanissa , varmaan Sakuran vuorilla, muistathan koulun rasvaliidut joista toimi vain musta kunnes paperi oli puhki, kuitenkin liitu paketissa oli kaunis kuva Sakuravuorilta ja siellä autoni on varmaan tehty ja rakastaa ylenpalttisesti lunta ja etsii sitä vaikka mistä, nyt on lunta, ei olisi tarvinnut suinpäin tunkea lumivalliin.

Olin rotkon reunalla, Valtimon kirkon parkkipaikka päättyy rotkoon ja siellä siis olin, ovi ei auennut, ketään ei näkynyt missään, työnsin väkisin oven auki lumihankeen, kotvan kuluttua tuli apuvoimia, apuautoja ja lopuksi isä Simo kuoron kanssa työnteli autoani sinne tänne, uurastettuamme aikamme, yritin jälleen, putosin polvilleni lumihankeen, en päässyt ylös, kaikki voimat oli poissa, kiskoin itseni auton oven kahvasta pystyyn, viittani oli aiheuttanut sen voimien viennin, kai,  lopulta pääsin kotiin.

Kannoin kaikki tavarat sisään, oli aika levähtää ja silloin tuhannet baletti sekä modernin, että klassisen tanssin liikeradat ja lisäksi vielä hiihdon ja muun talviurheilun liikkeet joita olin suorittanut autoni kanssa, vilvoittavassa lumihangessa vetivät suonia kehossani joka suuntaan, takaisin kohdilleen, vasta puoli kolmen aikaan saatoin nukahtaa virvoittavaan uneen.

Tänään Ksenia on paikallaan ja aamulla vähän hymyilytti retkemme, hyvää juhlaa myös sinulle, ensi vuonna uudelleen.


PS.













Tämä vanha kuva kertoo kaiken minusta nyt jo, talvi on vasta edessä. Muute, huvitti, kun kuorolaiset työnsi autoani edestä taaksepäin, naamat tuulilasissa, olisi saanut hyvän kuvan kuorosta, en tohtinut, piti olla huolestuneen näköinen.



Oikaisu.

Kun kirjoitin yllä Sakura vuoresta niin vuoren nimi on tietenkin Fuji ja Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa, kun kansakoulun ekaluokalla näin Sakura värilaatikon kannen oli ihan selvä juttu että Sakura on vuori eikä mikään ällö vaaleanpunainen kukka, tästä olen pitänyt kiinni ja nyt vasta Google kertoi totuuden, täällähän ei ole kirsikkapuita eikä niiden kukkia, joten onkohan autoni jotenkin luonnevikainen kunnei olekkaan Sakuravuorelta.













Lisätilaa oikaisuille....








lauantai 16. tammikuuta 2021

KAIPAUS

PAASTOON

Lisäsin linkit, oli lisäystapa muuttunut.

Huomenna 17.1.2021 on Sakkeuksen sunnuntai, meitä johdatellaan pikkuhiljaa alkavaan suuren paaston aikaan, suuri paasto alkaa 15.2, minulle Sakkeuksen sunnuntai on ollut aina merkittävä asia, lue Sakkeuksen elämästä tästä linkistä:

https://ort.fi/pyha-apostoli-sakkeus


 olen monesti kirjoittanut siitä, tässä yksi kirjoitus vuodelta 2016:


 http://hapastefanos.blogspot.com/2016/01/kaipuu-e-ilen-oli-ortodoksisessa.html


































Kaipuuta on monenlaista, kun hain picasasta kuvitusta löysin lukemattomia sireenin kuvia, olen kuvannut joka vuosi pieniä pensaita joita toin mukanani lapsuuteni kodista, tuoksu on juuri se mikä täyttää minut tunteella jota ei voi määritellä ja kaipuu täyttää nytkin mieleni.


Kaipuuta välittää myös maallinen taide ja musiikki, kuuntele tästä:

https://www.youtube.com/watch?v=lkHXlGeDnIU














Pyhän Johannes Krysostomoksen kirjakäärön teksti kertoo myös kaipuusta, vaikka olisimme uskollisia kirkkomme opetuksille tarvitsemme myös tekoja, pelkkä usko ei riitä,  teot tulevat kaipuun myötä, kuljemme odotuksen tietä.
















Tie paastoon odottaa minua, meitä kotvan kuluttua.















Vielä on matka jäisen hämärän peitossa, mutta paaston kauneus veisuineen, teksteineen, perinteineen odottaa meitä, koittaa ihana valoisa paaston kevät.



torstai 14. tammikuuta 2021

Nuuti

JOULUA VIETIIN

Eilen Nuuti vei vanhan perinteen mukaisesti joulun varastoon, totuttelemme jälleen härkäpäisesti työn tekoa.



 









Aamu alkoi auringon noustessa, jotenkin aikaa kului maiseman ihailuun pari viikkoa, eiku pari tuntia, tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla Yle areenan audiosta Knalli ja sateenvarjo kuunnelmaa, jotenkin kuulemani siirtyy tekstiin, valitan.


Härkäviikkoja varten uunissa paistui kaalilaatikkoa moneksi päiväksi. Kaalin päivät oli luetut ja pääsi vihdoinkin huipulle, suosion huipulle, hyväääääääää.













Lanttulooraa syntyi tänään, eli lanttua, sipulia, valkosipulia, siirappia, suolaa ja uunissa monta tuntia uinumista, hyväääääääää.








 





Ruokakriisi on ohitettu ja nyt pakkasen kourissa voin nautiskella kaalin ja lantun seurasta.








sunnuntai 10. tammikuuta 2021

EI SÄÄLIÄ

ASEMA

Eilen oli taas se vuoden alun päivä jolloin lämpötila ulkona laski miinus kahteenkymmeneenkuuteen asteeseen herra Celsiuksen mukaan, sisällä oli yhtä jäinen tunnelma sillä sääasemani oli hakenut minua jo viikon, annas olla kun kerron.




 












Taloni ulkosää ja sisäsää mittarit ovat kärsineet ja olen korjaillut niitä sähkömiehen teipillä kunnes kerran näin siskoni miehellä digitaalisen sääaseman, kuinka ollakkaan juuri ollessani Lildissä kellot kilisivät ja sellainen sääasema oli myynnissä, ostin tietenkin.

Sääasema toimii satelliitin avulla ja virta tulee paristoista, sääasema näyttää ulko-sisä lämpötilan, kellonajan jokaiselta aikarajalta, myös kaikki kesä- talviajat, myös näytössä on päivä jokaisella muulla kielellä paitsi suomeksi, sääasema näyttää myös sisä-ulko tuulen suunnan ja laskevan tai nousevan lämpötilan ennusteen, koko tämä ja paristot kaupanpäälle maksoi 9,90 euroa, halpa, joo ja ihan hyvä siihen asti kun pitää vaihtaa paristot, olen pitkittänyt asiaa niian kauan kuin voin, näyttö himmenee, mutta taskulampulla vielä näkee ihan hyvin, kunnes tuli se päivä jolloin sääasemani oli sammunut.


Vaihdoin paristot, en tietenkään ulkona olevaan, no, ohjeen olen säilyttänyt ja ohjelmointi on helppoa jos on sokea, sillä näyttö on edessä, mutta näppäimistö takana ja niitä ei näe, nyt sääasemani näyttää joka päivä oikein kun asennan sen aamulla, yöllä satelliitti huomaa että olenkin jossain eteläamerikassa ja oikaisee kellon puoleenpäivään, päiväys on joka päivä jonkun muun maan, mutta ei suomen, ulkolämpötila on vakio ollut kaksi viikkoa, nyt, tänään tajusin että ulkoparistot on myös vaihdettava, kiva, nyt sääasemani luulee olevansa Kanarian saarilla, lämpöä + 30, jes juuri nyt palautui alkuasentoon ja näyttää,----,- hyvä edes näin.


Olisi hyvä jos olisi jonkin näköistä sääukon virtausta saanut ja voisi asteen tarkkuudella kertoa ulkolämpötilan vain ojentamalla aamulla ison varpaan täkin alta, mutta kun ei niin ei.


Jotta saisin jotain käsitystä ulkolämpötilasta katson lehtien säätiloja, enää ei ole Valtimoa, vain Nurmes, missähän on mitattu, toki vanha digimittarini näyttää ulko ja sisälämpötilan, mutta kun on niin vanhanaikainen, kyllä pitää tietää ennustus koska sisällä laskee lämpötila ja paljon muuta.


Mutta nyt luonto on kuitenkin kauneimmillaan ja eilen uskaltauduin sen verran ulos että sain kuvia sinua varten, nauti kylämme kauneudesta.














Uuden vuoden aurinko on häikäisevä, rakentaen valoja, varjoja laaksomme rinteille. Rinteille on ilmestynyt jo ensimmäisiä hiihtolatuja, metsästä kuuluu työn ääniä, metsää hoidetaan.












Taivas on joka päivä kauneuden ylistys ja toivoa antava keväästä, päivä on pidentynyt jo kukon askeleen verran, pääsiäistä kohden olemme menossa.













Puiden oksat nuokkuvat kevyen pakkaslumen painosta, auringon yrittäessä tavoittaa katselijan oksien väleistä.


Näillä mennään, ja odotan taas kerran kun rännit alkaa tippua, joo.




keskiviikko 6. tammikuuta 2021

RUSKA

 KYLÄ
K
ylä ajautui Kiinan ja Ruotsin kautta Länsi-Suomeen pienen kaupungin lättänälle maaperälle joka on entista merenpohjaa. Kylä on nimeltään Ruska.















Kirjoitan kylästä nyt, sillä huomenna  alkaa härkäviikot ja keskityn härkäpäisesti työn tekoon vaikka intoa ei ole näkyvillä, onneksi alkaa pian suuri paasto, jota odotan.
























Kylän valloitti ja tuotti herra Mukila joka ei halunnut sähköä näkyville, siksi vuoren toisella puolen jossa ei ole kuin tyhjyyttä  hän sijoitti sähkölaitoksen. Kylässä soi taukoamatta ihanat joululaulut ja valitettavasti mangetofoonin nauha jumittui ja kylässä soi aina, ihanaa, päivän, tunnin, voi per... mitään ei voi, siksi kylää markkinoidaan vain kuulovammaisille, kuten minä.














Kylän omistajan vuokralaiset asuvat kinobiassa eli yhteisasunnossa, heitä ei näy nyt kuvassa sillä....













..kaikki asukkaat ovat tulossa syömään, kuvasssa harvoin kuvattu kylän omistaja herra Mukila.













Sivutalossa asuu herra Mukilan vaimo ja ilmeisesti hänen poikansa, pojan asu on vähän outo, mutta ilmeisesti toimelias, koska on saanut aikaan lumiukon.

















Asukkaat ovat jo siis tulossa syömään varhaislounasta, sillä kylän kello on vasta 10.05. Kylään ei ole tietä vaan pujottelurata jotta kunto säilyy hyvänä, omistaja seisoo tarkkailemassa tulijoita, sillä aina joukossa on niitä jotka yrittävät lintsasta, heitä rangaistaan mitä ankarammin , sillä kylässä syödään aina likokalaa, valkosoosia ja maustepippuria, rangaistus on mitä julmin, lintsarit eivät saa maustepippuria.












Kylässä on rautatieasema, siellä jo odotellaan tulijoita, erikoista on ohjausvalo jossa palaa sekä vihreä ja punainen valo, alla vielä kyltti jossa käsketään varomaan steppailua.











Jotain outoa on junassa, siitä yrittäää paeta joulupukki, sillä junakin on outo, se ei liiku, raiteet liikkuu ja jotain on vialla, juna ei pysähdy, raiteet kiertävät kehää vuoren uumenissa, musiikki soi, soi, apua, ei voi kuin odottaa pääsiäistä jotta joulun lumous haihtuisi, kylä päättyy meren rantaan ja jotta kuulisi meren kohinaa on kylä raahattava vinttiin vuodeksi.