sunnuntai 24. tammikuuta 2021

ANS KU

MÄÄ KERRO

Oikaisu ihan alimmaisena.


Tänään on autuas Ksenia Pietarilaisen muisto päivä, lue ensin taustaa tästä:

 https://ort.fi/uutishuone/2021-01-22/autuas-ksenia-pietarilainen-24-tammikuuta


Juttu alkoi jo perjantaina, lunta, lumitöitä, lauantaina  aamulla neljän jälkeen herätys, olin luvannut tulla Nurmeksen kappeliseurakunnan Valtimon kirkon kokoöiseen palvelukseen Ksenian ikonin kanssa ja tarjota kahvit lopuksi.

Leivoin aamulla ja tein sitä ja tätä, tiskasin, tein lumitöitä, lämmitin saunan ja ihan lopuksi katkaisin tuulilasi pyyhkijän, tottakai kuljettajan puolelta, mutta ei hätää, jos ilmastointiteipillä ei saa korjattua niin silloin esine on rikki, sain teipattua.


Lähdin kirkolle Ksenian kanssa, samalla tietysti hain kukkia kirkolle, ja ensi kuun ruokatavarat.  Kirkolle päästyäni asettelin lukupulpetit eli analogit ja kukat, ispiraation vallassa, on vaikea yhdestä kimpusta saada kolmelle asialle asetelmat joten loin kuin kedon, siellä täällä kukkia, kuin pudonneena juhlan kunniaksi.













Palvelus alkoi, kaikki lumityöt hyökyi päällleni, kipua, kipua, katsoin onko jalat vielä, oli, oli pakko istua välillä, tottakai kuulokeparisto loppui ja piippaili aikansa, vaihdettava oli paristo kesken palveluksen, palvelus sujui todella upeasti kun miettii kuinka kanttori joutuu hakemaan lähes joka veisun eri kirjoista, myös isä Simo oli kartalla, kaikki hyvin, palveluksen loputtua joimme kahvia ja leipomuksia, isä Simo oli tuonut myös einestä, hyvää erilaista rosollia ja makean kreikkalaisen mannaryynikakun,.


Hyvää yötä, olin ajanut autoni kirkon sisäpihalle asti koska tavaraa oli enemmän, siis kun peruutin, näin ensin portin kaaren, josta auton sivupeili ei aikonut tulla mukaan, sitten oli punainen vaara jota väistin ja niinpä autoni joka on tehty Japanissa , varmaan Sakuran vuorilla, muistathan koulun rasvaliidut joista toimi vain musta kunnes paperi oli puhki, kuitenkin liitu paketissa oli kaunis kuva Sakuravuorilta ja siellä autoni on varmaan tehty ja rakastaa ylenpalttisesti lunta ja etsii sitä vaikka mistä, nyt on lunta, ei olisi tarvinnut suinpäin tunkea lumivalliin.

Olin rotkon reunalla, Valtimon kirkon parkkipaikka päättyy rotkoon ja siellä siis olin, ovi ei auennut, ketään ei näkynyt missään, työnsin väkisin oven auki lumihankeen, kotvan kuluttua tuli apuvoimia, apuautoja ja lopuksi isä Simo kuoron kanssa työnteli autoani sinne tänne, uurastettuamme aikamme, yritin jälleen, putosin polvilleni lumihankeen, en päässyt ylös, kaikki voimat oli poissa, kiskoin itseni auton oven kahvasta pystyyn, viittani oli aiheuttanut sen voimien viennin, kai,  lopulta pääsin kotiin.

Kannoin kaikki tavarat sisään, oli aika levähtää ja silloin tuhannet baletti sekä modernin, että klassisen tanssin liikeradat ja lisäksi vielä hiihdon ja muun talviurheilun liikkeet joita olin suorittanut autoni kanssa, vilvoittavassa lumihangessa vetivät suonia kehossani joka suuntaan, takaisin kohdilleen, vasta puoli kolmen aikaan saatoin nukahtaa virvoittavaan uneen.

Tänään Ksenia on paikallaan ja aamulla vähän hymyilytti retkemme, hyvää juhlaa myös sinulle, ensi vuonna uudelleen.


PS.













Tämä vanha kuva kertoo kaiken minusta nyt jo, talvi on vasta edessä. Muute, huvitti, kun kuorolaiset työnsi autoani edestä taaksepäin, naamat tuulilasissa, olisi saanut hyvän kuvan kuorosta, en tohtinut, piti olla huolestuneen näköinen.



Oikaisu.

Kun kirjoitin yllä Sakura vuoresta niin vuoren nimi on tietenkin Fuji ja Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa, kun kansakoulun ekaluokalla näin Sakura värilaatikon kannen oli ihan selvä juttu että Sakura on vuori eikä mikään ällö vaaleanpunainen kukka, tästä olen pitänyt kiinni ja nyt vasta Google kertoi totuuden, täällähän ei ole kirsikkapuita eikä niiden kukkia, joten onkohan autoni jotenkin luonnevikainen kunnei olekkaan Sakuravuorelta.













Lisätilaa oikaisuille....








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti